lestadiolaisten häät

Hääkuvassakin ollaan niinku myrkyn nielleitä. Vai onko nää sit jotain pakkoavioliittoja. Ei välttämättä voi yleistää, mutta muutamissa lestähäissä kaverini on ollut ja ne on kuulemma samalla kaavalla mennyt kummatkin.

juuri yksistä lestahäistä, joissa nuori morsian oli itkenyt, mutta ei kuitenkaan ilosta :(

Tanssia ei ole yksissäkään lestahäissä ollut. Yksissä häissä oli tooooosiii pitkä papin puhe juhlapaikalla. Ei-uskovat sukulaiset haukottelivat autuaasti. Muuten ihan mukavaa yhdessäoloa.

About kymmenet (esikois-)lestadiolaishäät kokeneena voin sanoa, että ne voivat olla hyvinkin erilaisia. Pahimmat missä olen ollut olivat haudanvakavat, kuviakaan ei saanut ottaa, laulettiin vain itkuvirsiä ja puhujat saarnasivat television vaaroista. Siellä ei hymyilyttänyt ketään.

Toisaalta on ollut ihan kivojakin häitä, sellaisia joissa on leikitty, laulettu, oltu iloisia jne. Ainoastaan häävalssin puute erottaa nämä häät " tavallisista" . Ja se, ettei kukaan ole kännissä. Alkumaljana on kyllä saattanut olla ei-lestadiolaisia varten ihan alkoholipitoistakin kuplivaa.

Eli riippuu ihan parista ja heidän läheisistään, että millaiset ko. häät ovat. Ja uskomisen kiihkoilun asteesta tietty...

mieheni siskon häät olivat ainakin ihanat.



Ei tanssittu, eikä luonnollisesti tarjoiltu alkoholia, mutta muuten olivatkin ihan " tavalliset häät" .



Kevyttä ohjelmaa oli esim. sketsejä ja musiikkiesityksiä. Lisäksi laulettiin hengellisiä lauluja.



Vieraat viihtyivät ja hääpari oli onnellinen. Onni näkyy myös heidän hääkuvastaan.



Ja ihmettelijöille tiedoksi. Mieheni on siis lestadiolaisperheestä, myöhemmin uskontokunnasta eronnut. Suku ei häntä ole hylännyt, ja minut on otettu sukuun lämpimästi vastaan, vaikka ihan tavallinen ev. lut . olenkin.

päpäpä päädäpäpää, nyt pidetään ikävää

tytydy tyydyttytyy, niin sielu tyydyttyy.

Oli jotain esityksiä esim. morsiammen kaverit esittivät laulun tutulla sävelmällä johon olivat itse keksineet hauskat sanat morsiusparista.

Tysäksi juhlat tekivät piiitkät saarnat. Esim. morsiammen isän puhe oli sellaista paasausta että oksat pois!

Ja jokunen virsi taisi olla yhteislauluna. Muuten kyllä ihmiset ihan hymyilivät ja olivat iloisia. Ihan hääpäaria myöden:)

taidat olla hieman vajaa:) Tasan ei käy onnenlahjat..

ja ihan tavalliset häät on olleet. Ei tietenkään ole ollut tanssia eikä alkoholia, mutta muuten siellä on ollut kivaa ohjelmaa, sketsejä, leikkejä yms. Yksi seurapuhe on joka häissä ollut mutta mitäs sitten, kai niiden vakaumus jotenkin saa häissä näkyä! Ihmioset ovat olleet onnellisia ja iloisia. Sanoisin jopa että näissä häissä ei ole tärkeintä ollut se että servetit ovat sävy sävyyn morsiamien sukkien värin kanssa vaan tärkeintä on ollut avioliitto! Silti ovat olleet huolella järjestettyjä.

Hääparilla oli ihanaa ja kuulemma kaikilla vieraillakin, kun eivät kuulemma osanneet lähteä poiskaan=)



Meillä oli ohjelmassa kavereiden järkkäämää ohjelmaa, joka hauskuutti myös muuta juhlaväkeä, koska ei ollu liian insaidia. Molempien vanhemmat oli keksineet ohjelmaa;muistelua ja vähän muutakin.



Paljon lauluja (hengellisiä ja tavallisia kansanlauluja) sekä muuta musiikkia(ei kuitenkaan liikaa=))



Mitään leikkejä, kuten morsiamen ryöstöä, tuttu juttu -sovelluksia ei oltais haluttukaan, eikä ois oikein sopinut hääparin tyyliinkään.



Yksi juhlapuhe oli, jossa luonnollisesti näkyi meidän vakaumuksemme, mutta se ei ollut mikään saarna, vaan lämpimästi meille osoitettu juhlapuhe.



Tottakai halusimme vakaumuksemme näkyvän juhlassamme, mutta tiedän, että ketään juhlavieraista se ei haitannut, osittain siksi, että meidän ystävinämme he tiesivät, minkälaiset häämme ovat ja tiedän heidän nauttineen siellä olosta.



Kiva kuulla, kun ihmiset muistelevat vieläkin häitämme meidät nähdessään ja niin muistelemme mekin =)

Ne oli ihan tavalliset häät. Alkoholia ja tanssia ei ollut, eikä kevyttä musiikkia. Taustalla soi melkein koko ajan klassista kaunista musiikkia. Pappi piti puheen ja joku virsi veisattiin, muuta uskonnollista ei ollut. No jaa, puheissa taidettiin toivottaa siunausta hääparille. Ihan ok häät, eikä ollut mitään tyhmiä seuraleikkejä, lauluesityksiä oli ja joku lausui rakkausrunon ja sitten pari puhetta.



Körttihäät oli pahemmat; ensin seurat ja loppuillasta ällöjä leikkejä ja tosi uskonnollisia puheita.

Onko tähän jotain selitystä???

Muutenkin voi olla hauskaa..Jatkot ystäville ovat olleet tietenkin eri asia..

Eroaa lähinnä, ettei tanssita eikä juoda alkoholia. Eikä ole ollut mitään sukkanauhan kiskomisia :) Eikä kirkossa suutelemista aviopuolisoina.

Tämä tapahtui kirkossa, kun kaverimme lauloi meille ollessamme kääntyneinä seurakuntaan päin. Näin kaikki meille, mun miehelle ja mulle, tärkeät ihmiset jne...Vaikeaa yrittää selittää, mut joka tapauksessa ilosta se itku tuli!=) Äitini tirskautti ja isälläkin tais kiiltää silmäkulmassa nähdessään rakkaan tyttärensä morsiamena...Varmaan tuli tyttären kanssa vietetyt ilon ja surun hetket mieleen. Anoppikin taisi tirauttaa lähinnä sulhasen nähdessään=)Ehkäpä jollakin sisasruksistanikin tuli tippa linssiin. Mulla ainakin tuli siskon häissä....Samanalaisia nyyhkijöitä sisarussarjassa useampi=) Kaverin pieni vauva taisi muutaman kerran itkeä hääjuhlassa, mutta muuten morsiamena keskityin olemaan mieheni kanssa juhlinnan kohteena, enkä tarkemmin ehtinyt rekisteröidä itkuisia häävieraita.

ei siellä häissä kukaan surusta itke. se vain on niin kaunista ja herkkää kun on niinkin isosta asiasta kyse kun avioliitosta. eikä mitään pakkoavioliittoja ole tämänpäivän suomessa!

Lapsena siellä oli ihan kivaa kun näki sukulaisia, mutta aina meillä " syntisillä" oli kuitenkin pieni alemmuudentunne. Emme koskaan ole täysin hyväksyttyjä heidän piiriin.

Muuten häät olivat ihan kivat. Ruoka on todella hyvää ja ihmiset sosiaalisia. Ikävää oli kirkko-osion todella pitkä ja raskas kesto. Itkuvirsiä lauletaan useampi ja saarnat ovat todella puuduttavia ja todellakin saarnoja. Nyt en enää heitä tapaakkaan. Lapsena lessut olivat kavereitani mutta aikuisena eivät halua enää olla tekemisissä. Ovat siis vanhoillisia. Surullista...

stella80:

Eikä kirkossa suutelemista aviopuolisoina.

voihan sitä suudellakkin kirkossa jos siltä tuntuu.. eipähän vain ole tapana. eiköhän sitä ehi pussailla sit kotonaki.