Lue keskustelun säännöt.
"On niin pieni eläke" - miksi jokainen eläkeläinen hokee samaa?
27.09.2014 |
Olen kiinnittänyt huomiota sellaiseen asiaan, että lähes jokainen eläkeläinen hokee alituisesti, kuinka on niin pieni eläke, riippumatta siitä millainen kyseisen henkilön eläke oikeasti on. Kuitenkin samaan aikaan maassa on vaikka kuinka paljon työttömiä, pätkätyöläisiä, osa-aikatyön tekijöitä, joiden tulot voi olla paljon pienemmät ja silti toimeen on tultava. Enkä nyt siis tarkoita pelkän tai lähes pelkän kansaneläkkeen varassa olevia (joiden eläke todellakin on pieni) vaan ihan kunnollisella työeläkkeellä olevia.
Meneekö eläkkeestä jotenkin enemmän veroa vai kuuluuko eläkeläisen vain sanoa eläkkeen olevan pieni siksi kun se on eläke?
Kommentit (342)
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 10:12"]
Eläkeläisten suuria asumistukia leikataan mikä on aivan oikein. 600 euron vuokraan voinut saada lähes 400 asumistukea.
Toisaalta sitten niiden asumistukea korotetaan joilla pienempi vuokra. Hallitus siis korottaa myös eläkeläisten asumistukea mikä ehkä marisijoilta jäänyt huomaamatta.
Eläke pääosin itse hankittua tuloa johon voi vaikuttaa ottamalla eläkevakuutuksia.
Toisaalta typerää valittaa eläkeläisten tuloista tai menoista jos ei itse ole eläkkeellä. Se ei nyt maailman järkevintä touhua jos ryhtyy toisten puolesta kuvittelemaan miten he pärjäävät.
[/quote]
Tuo ns. jättisuuri asumistuki tulee monelle minimieläkkeellä elävälle tarpeeseen. t. sairaseläkkeellä, eläke 630 e
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 19:38"]
Keskimääräinen eläke on Suomessa noin 1500 euroa/kk, ei siis kovin paljon. Ja vielä nykyisin on paljon eläkeläisiä, joilla on vain kansaneläke, joka on paljon pienempi. Eläkettä verotetaan ankarammin kuin palkkaa.
[/quote]
Kannattaa muistaa, että eläkkeestä ei enää mene työntekijän eläkemaksua (5,7 - 7,2 %) mikä vaikuttaa aika paljon käteen jäävään osuuteen palkkatuloon verrattuna. Myös eläkeläiset saavat eläkevähennyksen eli verotus on varsin sama kuin palkkatuloja saavilla. Työmatkavähennystä yms. ei tietenkään voi saada ellei työssäkään käy.
Ennen ei tarvinut käydä mitään oppikouluja että pärjäsi. Suuri osa varakkaista suomalaisista oli kansakoulupohjalta. Toisaalta ihmiset rakensivat itse talojaan, joten se ei ollut niin kallista vähän pienemmälläkään tulotasolla. Normaalia liksaa saava perhe saattoi asua melko hulppeassakin tiilitalossa, tämä siis joskus 70-luvulla. Heti sotien jälkeen oli kyllä asuntopulaa ja asuttiin ahtaasti.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 11:49"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 10:54"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:02"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 08:50"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 08:40"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 08:17"]
Ja ajatelkaa, useimmat näistä "pienistä" eläkkeistään nyt itkevät ovat perineet (käytännössä paremminkin kupanneet) jo kaksi edeltävää ahkeraa ja säästäväistä maanrakentajasukupolvea, vanhempansa ja isovanhempansa. Nyt yritetään sitten kupata vielä heidän jälkeensä tulevaa sukupolvea, joka sinnittelee pätkätyöttömyyden, työttömyyspäivärahan ja velkavankeuden kolmiossa.
Ja näiltä "köyhiltä eläkeläisiltä" löytyy tietysti velattomat omakotitalot ja kesämökit, Lappiin on pakko päästä monta kertaa vuodessa ja tottakai aurinkolomaillakin kaiken "köyhyyden" keskellä. Ei kai se ihme ole, ettei pelkkä eläke riitä tuollaiseen elintasoon. Eikä aikaa tai rahaa siitä riitä omien lapsien avustamiseen.
[/quote]
Hetkinen - nämä nykyeläkeläiset (tuoreet) syntyivät aika pian sodan jälkeen, perheissä oli 5- 12 lasta eli perittävää ei kummoisesti ollut puhumattakaan vanhempiensa perheistä, joissa oli koettu punakapinan kurjimus.
Mistä ihmeestä sinä näitä "tietojasi" ammennat?
[/quote]
Tietoja voi ammentaa ihan omaa lähipiiriä tarkkailemalla. Valitettavasti. Voi kun isovanhempani tai isoisovanhempani nyt näkisivät, miten vanhempani heidän jättämäänsä perintöä (henkistä ja taloudellista) nyt käyttävät. :(
Lisätään tähän yhtälöön vielä opiskelemaan pääsemisen helppous, varmat työpaikat, inflaation apu esim. opintolainojen nollaajana, naurettavan varhainen eläkeikä, ilmainen lastenhoitoapu edelliseltä sukupolvelta.... Tässä jo pitkä lista etuoikeuksia joista seuraava eläkeläissukupolvi on voinut vain haaveilla.
[/quote]
Lisätään luetteloon vielä se, että suurten ikäluokkien lapsuudessa oppikouluun menijät muutti pois kotoa noin 11v iässä, lauantai oli työ- ja koulupäivä, lapset sairasti sikotaudin, tuhka-, vesi- ja vihurirokon, terveyskeskuksia ei ollut vaan käytiin kunnanlääkärillä, suurin osa ei käynyt kouluja lainkaan vaan lähti töihin noin 14v iässä, perheissä oli keskimäärin 5 lasta ja 2 huonetta, vakituinen työpaikka oli alle 30 %:lla työssäkäyvistä, oli ihan tavallista, että isät oli talven savotoilla ja äiti kantoi yksin vastuun karjasta ja kodista, äitiysloma oli muutaman viikon mittainen jne.
Että eiköhän taas kadehdita täysillä näitä itsekkäitä isovanhempia, jotka teki töitä eikä loisineet sossun luukulla.
[/quote]
"Suurten ikäluokkien lapsuudessa"? Oletko nyt ihan tosissasi? Ennemmin sanoisin, että kuvauksesi osuu hyvin 1800-luvun loppuun.Oma äitini on 5-lapsisen perheen kuopus ja sisaruksensa ovat kaikki niitä suuria ikäluokkia ja jokaisella on mennyt elämässä oikein hyvin. Yksi tosin oli kovasti katkera kun ei saanut kouluja käydä, mutta kummasti teki hänkin pitkän työuran perusduunarina ja eläke on nyt melkein 3000 euroa kuukaudessa (ja miten niin ei saanut kouluja käydä kun työpaikkansa kouluttivat ja kurssittivat läpi työuran). Ja yllätys yllätys, raha ei riitä mihinkään, vaikka asuntokin tuli maksetuksi jo 1980-luvulla ja yhtiövastike on alle 300 euroa kuukaudessa.
[/quote]
Sinulta jäi peruskoulu kesken, jos et tiedä, millaista oli 1940-luvun lopun Suomessa. 1800-luvulla naiset ei edes päässeet yliopistoon ilman erillislupaa, joka vapautti heidät sukupuolestaan.
[/quote]
Siis ihan oikeasti... Mistä Kainuun nälkämaasta juttusi ammennat? 5 lasta ja 2 huonetta ja 14-vuotiaana duuniin? Joo kyllä, siinä kaikkein köyhimmässä kansanosassa. Ihan niin kuin nykyäänkin "kaikki" asuvat kaupungin vuokrakämpässä Jakomäessä ja saavat toimeentulotukea. Yhdelläkään lapsella ei ole varaa harrastaa jalkapalloa urheiluseurassa 2000-luvun Suomessa, vai mitä?
Äitini perhe asui omakotitalossa (minulle toki mummola) maaseudulla eikä yksikään lähtenyt kyllä 14-vuotiaana hommiin. Jokainen lapsi kävi jonkinlaisen koulun ja työurat alkoivat pojilla vasta armeijan jälkeen. Oppikoulukin sijaitsi ihan linja-automatkan päässä. Isäni perhe oli ukkini työn takia liikkuvaisempaa sorttia, mutta asunnot olivat käsittääkseni ihan asiallisia eivätkä mitään hellahuoneita. Kolmesta lapsesta kaksi sai suoritettua yliopistotutkinnon tosin nuorin on niin nuori, että ei hyvällä tahdollakaan mene enää suurista ikäluokista. Joka tapauksessa kuvauksesi suurten ikäluokkien lasten kokemista kauheuksista on todella liioitteleva ja tarkoitushakuisesti vääristelevä eikä edusta ainakaan oman sukuni kokemuksia millään tavalla, vaikka sukuni ei mitään hyväosaista olekaan, vaan ihan tavallista maaseudun keskiluokkaa, joka kaupungistui vasta 1970-luvulta alkaen.
[/quote]
Kauheuksista? Ei tuossa mitään kamalaa ollut vaan ihan perusfaktaa, löytyy tilastoista ja erilaisista ajankuvista, historiankirjoistakin. Sinun lähisukusi kokemukset eivät ole koko ikäpolven kokemuksia. Oppikouluun pyrittiin, oppikoulu maksoi => se oli pienen kansanosan opinahjo jo pelkän maksullisuutensa takia. Suuret ikäluokat kokonaisuutena eli paljon niukempaa elämää kuin lapsensa, mutta sinähän haluat nähdä asian toisin, eikös?
[/quote]
En ole väittänyt etteikö elämä olisi ollut niukempaa, mutta vaatteiden periytymisestä isoveljeltä pikkuveljelle on pitkä matka hellahuoneeseen ja lapsityövoimaan. Itse en tunne/tiedä ketään vanhempieni ikäluokasta, joka olisi aloittanut työelämän 14-vuotiaana. Toki näitä kansakoulupohjalta operoivia ihmisiä on paljonkin, mutta ei suinkaan enemmistö. Tilastokeskuksen mukaan "vuonna 1950 neljännes ja vuonna 1960 vajaat 40 prosenttia ikäluokasta aloitti oppikoulun". Tästä voitaneen heittää arvio, että suurten ikäluokkien lapsista, joista ensimmäiset siis aloittivat oppikoulun 1950-luvun puolivälissä, n. kolmannes kävi oppikoulun. Oppikoulun lisäksi oli toki kansakoulupohjainen kouluaste, jolla annettiin ammattikoulutusta nykyisten ammattioppilaitosten tapaan.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 11:12"]
Mua ottaa suunnattomasti päähän kun oma äitini valittaa tulevan eläkkeensä pienuudesta. Tällä hetkellä se on n. 2500 ja on töissä vielä vuosikymmenen.
Itse olen nuori työtön, samoin mieheni. Meillä on kaksi pientä lasta eikä työllistyminen näytä todennäköiseltä, vaikka ollaan koulutettuja. Kitkutellaan sitten alle kahdella tonnilla kuussa kaikki neljä ja äiti vaan valittaa tulevaa "köyhyyttään", voi helvetti!
[/quote]
Meillä ei onneksi valita. Minulla on sama koulutus kuin vanhemmilla ja teen samaa työtä kuin he ennen eläköitymistä. Silti mun palkka on himpun pienempi kuin heidän eläkkeensä + olen pätkätöissä. Tosin kokevat empatiaa minua kohtaan ja antavat meille rahaakin välillä, kun kokevat, että heillä on kaikki ja meitä nuorempia nöyryytetään työelämässä, kun itse menivät vastavalmistuneina turvalliseen eläkevirkaansa. Mulla pätkätöitä takana jo 5 vuotta... Nytkin työtön.
Välillä tulee itku, kun miettii tätä tilannetta. Pätkätöitä, töistä tappelua, matelemista jne. Ja jossain vaiheessa olen yli-ikäinen ja lopullisesti köyhä. Nuoremmat saa ne pätkätyötkin, jos en ennen sitä ehdi saada vakituista työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 18:51"]
Kaikkien eläke on pienempi kuin se palkkatulo, johon on tottunut. Joten jokainen eläkeläinen, tulotasosta riippumatta, joutuu opettelemaan niukempaa elämään siihen aiempaan verrattuna.
[/quote]
Miten tätä kommenttia ovat yläpeukuttaneet kaikki muut kuin minä? Ei todellakaan joudu elämään niukemmin, ellei ole aiemmin kuluttanut kaikkea, minkä on tienannut. Vaikka kuinka monella eläkeläisellä on säästöjä, ja jotkut kerryttävät tilille rahaa jopa eläkkeensäkin aikana. En edes edes puhu mistään superrikkaista, enkä sairaalloisen piheistä, vaan keskituloisista palkansaajista. Näitä on omissa sukulaisissani (mm. opettajia).
Jos on elänyt työuransa niin, että kaikki pitää saada koko ajan, mihin on varaa, niin se on oma valinta ja ehkä sitten elämä kurjistuu eläkkeellä.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 11:49"]Sinun lähisukusi kokemukset eivät ole koko ikäpolven kokemuksia.
[/quote]
Samat sanat sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kuvaus suurten ikäluokkien lapsuudesta on todellakin liioittelua! Ehkä jossain perheessä, jossain keskellä erämaata, kun vanhemmat oli kyvyttömiä kunnon työhön tmv. Mutta ei tuo mikään standardi ollut.
Omat vanhempani ovat ns. suuria ikäluokkia. Kummankin omat vanhemmat oli kovasta köyhyydestä, syntyneet 1910-luvulla tai 1920-luvun alussa. Nämä vanhemmat olivat eläneet lapsuutensa hellahuoneessa 10 sisaruksen keskellä, töihin oli menty 14-vuotiaana jne. Sodat käyty ja kurjuudesta noustu. Sen sijaan vanhempani syntyivät pientilan (vanhemmat olivat ostaneet velaksi ja säästöillä pienen tilan, ei mitään perintöä) ja työläisperheen lapsiksi. Sisaruksia oli toisella kaksi ja toisella kolme. Kumpikin perhe asui ns. rintamiestalossa. Töitä toki joutuivat, erityisesti pientilalla asunut, tekemään lapsena, mutta kummastakin perheestä lapsia meni oppikouluun. Toisesta kaksi neljästä ja toisesta kaksi kolmesta. Sinne kuljettiin bussilla. Kesätöissä kävivät mansikkamaalla, tehtaassa 15-vuotiaasta, mutta ruuasta ei ikinä ollut pulaa ja elintasohan nousi kohisten, joten jokainen vuosi oli edellistä parempi. Kumpikin vanhempi lähti opiskelemaan yliopistoon päästyään ylioppilaaksi ja opinnot rahoitettiin kesätöillä ja lainalla. Vakityöt tuli heti valmistumisen jälkeen ja inflaatio söi lainat. Tottakai heilläkin on ollut alkeellisuutta elämässä lapsuudessa, mm. ulkovessa ja vaatteetkin oli kierrätysvaatteita. Toisaalta kumpikaan ei ole valittanut lapsuutensa kurjuutta.
Sitten ne kouluttamattomat sisarukset on pärjänneet myös hyvin. Menneet töihin 16-vuotiaana, ei aiemmin. Talot ja autot löytyi jo nuorena ja nykyään asuvat omakotitalossa, mökit löytyy ja sijoituksiakin ainakin siltä piheimmältä.
Luin joskus siitä, että on paljon nimenomaan eläkeläisiä, jotka eivät hae toimeentulotukea, vaikka olisivat siihen oikeutettuja. Näiden keskustelujen perusteella tämä taitaa pitää paikkansa.
Toimerntulominimi on vajaa 500 kuussa, tämän verran pitää jäädä käteen asumiskulujen jälkeen, myös mm. sähkö, terveydenhoitokulut ja lääkkeet korvataan. Ei kukaan oikeasti joudu elämään parilla sataa kuussa, vaikka moni näin väittää.
Itse saan työeläkettä käteen 1400 kuussa. En saa mitään tukia, tästä maksa kaiken itse.
Jos olisin sossun asiakas, vailla mitään omia tuloja, saisin yli 1200€/kk tukia. Vuokra 600, lääkkeet ym.100, käteen 500. Lisäksi mahdolliset harkinnanvaraiset tuet.
Tämä hämmentää minua. Saan tavallaan vain reilun satasen lisää eläkkeeseen pitkän työuran jälkeen, verrattuna siihen, että olisin maannut kotona. Tämä tilanne on tietysti totta monelle työssäkäyvällekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys on odotushorisontista.
Kuka tahansa terve alle 45-vuotias voi odottaa ja toivoa vielä pääsevänsä paremmalle oksalle, saavansa työtä tai parempaa palkkaa. Eläkeläinen voi odottaa vain kurjistumista. Useimpien ei ole mahdollista palata työelämään tienaamaan lisää, jolloin esim. putkiremontti voi kaataa talouden. Köyhyyden tunne johtuu tästä.
Onhan se eläke pieni toisaalta, mutta se on varmaa ja automaattista tuloa. Ei se mitään hulppeita asuinolosuhteita mahdollista, joten se omassa kodissa asuminen voi olla monelle se asia, joka vie kaikki tulot. Pienempään asuntoon muuttamalla sillä pitäisi pärjätä ihan hyvin. Lääkkeet ja terveydenhuoltokulut voi hakea päälle sossusta, eikä sossukaan kovin karsaasti vanhuksia katso verrattuna työikäisiin asiakkaisiin.
Sen ymmärrän, että jos tarvitsee jotain erityisiä apuvälineitä vamman tmv. takia, joita ei terveydenhuollossa ole määritelty välttämättömiksi. Ne joutuu maksamaan itse ja niihin saa uppoamaan rahaa vaikka millä mitalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 12:53"]Onhan se eläke pieni toisaalta, mutta se on varmaa ja automaattista tuloa. Ei se mitään hulppeita asuinolosuhteita mahdollista, joten se omassa kodissa asuminen voi olla monelle se asia, joka vie kaikki tulot. Pienempään asuntoon muuttamalla sillä pitäisi pärjätä ihan hyvin. Lääkkeet ja terveydenhuoltokulut voi hakea päälle sossusta, eikä sossukaan kovin karsaasti vanhuksia katso verrattuna työikäisiin asiakkaisiin.
Sen ymmärrän, että jos tarvitsee jotain erityisiä apuvälineitä vamman tmv. takia, joita ei terveydenhuollossa ole määritelty välttämättömiksi. Ne joutuu maksamaan itse ja niihin saa uppoamaan rahaa vaikka millä mitalla.
[/quote]
Lääkekuluista moni valittaa, mutta tämä vuonna Kelan maksukatto on 617€, kunnon maksanut tämän, lääkkeet maksavat 1,50€/ ostokerta. Eli reilu 50/kk lääkkeisiin maksimissaan. Myös sairaala- ym. maksuissa on katto. Tosiaan jos yli satasen kuussa ovat terveysmenot, kyseessä ovat hoidot tai apuvälineet, joita ei ole katsottu välttämättömiksi.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 13:01"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 12:53"]Onhan se eläke pieni toisaalta, mutta se on varmaa ja automaattista tuloa. Ei se mitään hulppeita asuinolosuhteita mahdollista, joten se omassa kodissa asuminen voi olla monelle se asia, joka vie kaikki tulot. Pienempään asuntoon muuttamalla sillä pitäisi pärjätä ihan hyvin. Lääkkeet ja terveydenhuoltokulut voi hakea päälle sossusta, eikä sossukaan kovin karsaasti vanhuksia katso verrattuna työikäisiin asiakkaisiin. Sen ymmärrän, että jos tarvitsee jotain erityisiä apuvälineitä vamman tmv. takia, joita ei terveydenhuollossa ole määritelty välttämättömiksi. Ne joutuu maksamaan itse ja niihin saa uppoamaan rahaa vaikka millä mitalla. [/quote] Lääkekuluista moni valittaa, mutta tämä vuonna Kelan maksukatto on 617€, kunnon maksanut tämän, lääkkeet maksavat 1,50€/ ostokerta. Eli reilu 50/kk lääkkeisiin maksimissaan. Myös sairaala- ym. maksuissa on katto. Tosiaan jos yli satasen kuussa ovat terveysmenot, kyseessä ovat hoidot tai apuvälineet, joita ei ole katsottu välttämättömiksi.
[/quote]
Tiesitkö, ettei kaikista lääkkeistä saa Kela-korvausta? Tällöin niitä ei lasketa lääkekattoonkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai se, mikä on vähän, on myös suhteellista mutta sikäli olen aloittajan kanssa samaa mieltä, joillakin eläkeläisillä on taipumus puhua että mitään ei voi tehdä ja mitään ei voi hankkia kun pieni eläke voivoi kun kaikessa on säästettävä eikä kahvillekaan voi mennä kaupungilla käydessään. Samaan aikaan kuitenkin on paljon ihmisiä, jotka elättävät perheensäkin muiden kulujen lisäksi vaikka saavat vain pätkäduuneja silloin kun saavat ja muu aika ollaan työttömänä. Että vaikka "vähän" onkin suhteellinen käsite, on kuitenkin fakta että monet tulevat toimeen paljon vähemmälläkin kuin osa näistä jotka kitisevät parin tonnin eläkkeistä.
Toisaalta, kun ei ole enää töissä, tuleehan siitä säästöä; ei työmatkakuluja, ei niin usein uusien vaatteiden hankintatarvetta, ei tarvitse käydä kampaajalla kaiken aikaa ollakseen töissä edustava jne. Jos siis säästämisestä puhutaan niin tällaisista ne oikeasti pienituloisetkin joutuu säästämään - kulut tulojen mukaan.
Jaa, en minä vaan valita. Eläkkeeni on pieni, mutta ei se minään yllätyksenä tullut, koska palkkakin oli (akateemisella naisvaltaisella alalla) aina pieni.
Älkää yleistäkö! Kaikki ekäkeläiset eivät valita (eivätkä kaikki mummot etuile)!
Eläkkeen suuruus riippuu työuran pituudesta. Monilla naisilla työhistoria on sirpaleinen; on oltu kotona hoitamassa lapsia tai/ja osa-aikatyössä. Äitini jäi juuri eläkkeelle 63-vuotiaana. Hän on sairaanhoitaja ja oli välillä 10 vuotta kotona hoitamassa lapsia ja teki aina välillä viikonlopputöitä. Hän saa eläkettä 1300 brutto, joka on noin 45% hänen viimeisten vuosien palkastaan.
Jos saa eläkettä ei välttämättä ole eläkeläinen
Isäpuoli on 93-vuotias, syntynty vuonna 1921, käynyt kaksi sotaa, tehnyt raskasta fyysistä työtä 16-vuotiaasta asti (sodat sitten siihen väliin). Eläke on 1 100 euroa, vuokra 460 euroa, kotihoito 190 euroa, ruokapalvelu Palmia 200 euroa ja siihen sitten puhelinlasku ja muut päälle. Ei huonon kuntonsa puolesta pääse leipäjonoon venäläisten ja juoppojen lisäksi kun ei vaan pysty enää edes rollaattorilla liikkumaan. Ai, listasta unhohtuivat lääkkeet, n. 70 euroa kuussa.
Palmian ruoka on kauheaa paskaa, lentokoneruokakin on parempaa.
(ja joo, kyllä huolehdin ja vien ruokaa ym). Mutta vituttaa näiden isänmaan eteen sotineet ja raskasta työtä ilman välivuosia ja festareita tai ruokahifistelyjä kasvaneiden pieneläkeläisten puolesta.
OT, mutta jo näin kolmekymppisenä olen alkanut itse miettiä miten selviän vanhuudesta. Olen ihan ok-tuloisessa työssä, mutta sinkku eli vastaan mm. asuntolainasta, asunnon remonteista jne yksin ja harrastuksia on ja mm. auto ja tykkään ulkomaillakin käydä vuosittain, kaikki menee mikä tulee. Miten sitä vanhana voi sopeutua siihen, että elämä rajottuu 4 seinän sisälle, ei ole varaa kuin halvimpaan ruokaan tai kammottavaan laitosmössöön. Ja mitäs sitten jos/kun rahat loppuvat? Ilman sukulaisten tukea sitä jää aivan heitteille. On se hienoa säästää koko työuransa sitä varten, että eläkkeellä saa joskus filekalapuikkoja tavallisten kalapuikkojen sijaan. Milloin sitä on tarkoitus nauttia, elää, kokea, nähdä, pitää hauskaa, olla onnellinen ja iloinen? Opiskelijana on köyhä eikä ole varaa harrastaa tai vaikkapa syödä ulkona tai tehdä muuta livaa, ja opiskelujen jälkeen alkaakin hillitön työnteko ja säästäminen sitä varten, että eläkkeellä pysyisi hengissä ja olisi varaa vaippoihin ja perseeenpesijään.
Tällä hetkellä tuntuisi järkevimmältä nauttia elämästä siihen saakka kun pystyy ja siinä vaiheessa kun toimintakyky alkaa hiipua ja elämästä tulla kärsimystä ( suurimmalla osalla ihmisiä n. 70v kieppeillä) hakeutua jonnekin eutanasiaklinikalle ja järjestää itselleen ihmisarvoinen loppu.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 10:54"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:02"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 08:50"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 08:40"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 08:17"]
Ja ajatelkaa, useimmat näistä "pienistä" eläkkeistään nyt itkevät ovat perineet (käytännössä paremminkin kupanneet) jo kaksi edeltävää ahkeraa ja säästäväistä maanrakentajasukupolvea, vanhempansa ja isovanhempansa. Nyt yritetään sitten kupata vielä heidän jälkeensä tulevaa sukupolvea, joka sinnittelee pätkätyöttömyyden, työttömyyspäivärahan ja velkavankeuden kolmiossa.
Ja näiltä "köyhiltä eläkeläisiltä" löytyy tietysti velattomat omakotitalot ja kesämökit, Lappiin on pakko päästä monta kertaa vuodessa ja tottakai aurinkolomaillakin kaiken "köyhyyden" keskellä. Ei kai se ihme ole, ettei pelkkä eläke riitä tuollaiseen elintasoon. Eikä aikaa tai rahaa siitä riitä omien lapsien avustamiseen.
[/quote]
Hetkinen - nämä nykyeläkeläiset (tuoreet) syntyivät aika pian sodan jälkeen, perheissä oli 5- 12 lasta eli perittävää ei kummoisesti ollut puhumattakaan vanhempiensa perheistä, joissa oli koettu punakapinan kurjimus.
Mistä ihmeestä sinä näitä "tietojasi" ammennat?
[/quote]
Tietoja voi ammentaa ihan omaa lähipiiriä tarkkailemalla. Valitettavasti. Voi kun isovanhempani tai isoisovanhempani nyt näkisivät, miten vanhempani heidän jättämäänsä perintöä (henkistä ja taloudellista) nyt käyttävät. :(
Lisätään tähän yhtälöön vielä opiskelemaan pääsemisen helppous, varmat työpaikat, inflaation apu esim. opintolainojen nollaajana, naurettavan varhainen eläkeikä, ilmainen lastenhoitoapu edelliseltä sukupolvelta.... Tässä jo pitkä lista etuoikeuksia joista seuraava eläkeläissukupolvi on voinut vain haaveilla.
[/quote]
Lisätään luetteloon vielä se, että suurten ikäluokkien lapsuudessa oppikouluun menijät muutti pois kotoa noin 11v iässä, lauantai oli työ- ja koulupäivä, lapset sairasti sikotaudin, tuhka-, vesi- ja vihurirokon, terveyskeskuksia ei ollut vaan käytiin kunnanlääkärillä, suurin osa ei käynyt kouluja lainkaan vaan lähti töihin noin 14v iässä, perheissä oli keskimäärin 5 lasta ja 2 huonetta, vakituinen työpaikka oli alle 30 %:lla työssäkäyvistä, oli ihan tavallista, että isät oli talven savotoilla ja äiti kantoi yksin vastuun karjasta ja kodista, äitiysloma oli muutaman viikon mittainen jne.
Että eiköhän taas kadehdita täysillä näitä itsekkäitä isovanhempia, jotka teki töitä eikä loisineet sossun luukulla.
[/quote]
"Suurten ikäluokkien lapsuudessa"? Oletko nyt ihan tosissasi? Ennemmin sanoisin, että kuvauksesi osuu hyvin 1800-luvun loppuun.Oma äitini on 5-lapsisen perheen kuopus ja sisaruksensa ovat kaikki niitä suuria ikäluokkia ja jokaisella on mennyt elämässä oikein hyvin. Yksi tosin oli kovasti katkera kun ei saanut kouluja käydä, mutta kummasti teki hänkin pitkän työuran perusduunarina ja eläke on nyt melkein 3000 euroa kuukaudessa (ja miten niin ei saanut kouluja käydä kun työpaikkansa kouluttivat ja kurssittivat läpi työuran). Ja yllätys yllätys, raha ei riitä mihinkään, vaikka asuntokin tuli maksetuksi jo 1980-luvulla ja yhtiövastike on alle 300 euroa kuukaudessa.
[/quote]
Sinulta jäi peruskoulu kesken, jos et tiedä, millaista oli 1940-luvun lopun Suomessa. 1800-luvulla naiset ei edes päässeet yliopistoon ilman erillislupaa, joka vapautti heidät sukupuolestaan.
[/quote]
Siis ihan oikeasti... Mistä Kainuun nälkämaasta juttusi ammennat? 5 lasta ja 2 huonetta ja 14-vuotiaana duuniin? Joo kyllä, siinä kaikkein köyhimmässä kansanosassa. Ihan niin kuin nykyäänkin "kaikki" asuvat kaupungin vuokrakämpässä Jakomäessä ja saavat toimeentulotukea. Yhdelläkään lapsella ei ole varaa harrastaa jalkapalloa urheiluseurassa 2000-luvun Suomessa, vai mitä?
Äitini perhe asui omakotitalossa (minulle toki mummola) maaseudulla eikä yksikään lähtenyt kyllä 14-vuotiaana hommiin. Jokainen lapsi kävi jonkinlaisen koulun ja työurat alkoivat pojilla vasta armeijan jälkeen. Oppikoulukin sijaitsi ihan linja-automatkan päässä. Isäni perhe oli ukkini työn takia liikkuvaisempaa sorttia, mutta asunnot olivat käsittääkseni ihan asiallisia eivätkä mitään hellahuoneita. Kolmesta lapsesta kaksi sai suoritettua yliopistotutkinnon tosin nuorin on niin nuori, että ei hyvällä tahdollakaan mene enää suurista ikäluokista. Joka tapauksessa kuvauksesi suurten ikäluokkien lasten kokemista kauheuksista on todella liioitteleva ja tarkoitushakuisesti vääristelevä eikä edusta ainakaan oman sukuni kokemuksia millään tavalla, vaikka sukuni ei mitään hyväosaista olekaan, vaan ihan tavallista maaseudun keskiluokkaa, joka kaupungistui vasta 1970-luvulta alkaen.
[/quote]
Kauheuksista? Ei tuossa mitään kamalaa ollut vaan ihan perusfaktaa, löytyy tilastoista ja erilaisista ajankuvista, historiankirjoistakin. Sinun lähisukusi kokemukset eivät ole koko ikäpolven kokemuksia. Oppikouluun pyrittiin, oppikoulu maksoi => se oli pienen kansanosan opinahjo jo pelkän maksullisuutensa takia. Suuret ikäluokat kokonaisuutena eli paljon niukempaa elämää kuin lapsensa, mutta sinähän haluat nähdä asian toisin, eikös?