Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka irti äidin vallasta?
27.08.2021 |
Meni taas koko päivä pilalle, kun äiti otti yhteyttä. En usko, että viestillä oli mitään muuta tarkoitusta kuin aiheuttaa pahaa mieltä, ja siinä hän onnistui. Sellainen äitini on.
Olen lähemmäs 40, mutta edelleen tunnen vaipuvani lapsen tasolle äitini kanssa. Äiti määrää, minä alistun. Äiti soimaa, minä olen hiljaa. Mikään mitä teen ei kelpaa hänelle.
Olen koko elämäni ajan tuntenut voimakasta arvottomuuden tunnetta ja itsetuntoni on ollut hirvittävän huono. Kesti jonkun aikaa ymmärtää, että koko maailma ei todellakaan näe minua samalla tavalla kuin äitini. Kuitenkaan äiti ei ole absoluuttisen paha (harva kai on?) ja uskon kyllä, että hän rakastaa meitä lapsia. Joidenkin omien ongelmiensa takia hänen tapansa olla äiti on kuitenkin alistava. Hän ei ole ikinä myöskään ollut sellainen, että haukkuisi suoraan päin naamaa. Alistaminen ja aliarvioiminen on paljon hienovaraisempaa. Äiti luo ympärilleen myös ahdistavan ja stressaavan ilmapiirin. Maalaa piruja seinälle kaikesta mahdollisesta.
Kun sain lapsia, lähentyminen äidin kanssa tuntui alkuun hyvältä. Kerrankin olen tehnyt jotain elämässäni oikein! Arvata kuitenkin saattaa, että tätä ei kestänyt kauaa. Nyt ollaan taas tilanteessa, jossa en saa ilmaa. Ei kai auta muu kuin viilentää taas välejä...
Kohtalotovereita? Neuvoja?
Kommentit (6)
Jiopa joo .......
Nää on niin moneen kertaan jo luettu.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin puhuttelu äidillesi, eli kerrot selkeästi mikä mättää ja annat hänelle mahdollisuuden korjata käytöstään ja tapojaan.
Jos tuo vaihe on jo ohitettu TAI tiedät varmasti ettei se ainakaan korjaa mitään (kunnon pershärön kanssa niin saattaa olla) laitat viestin että tästä ja tästä syystä otan nyt etäisyyttä, älä laita enää viestiä äläkä muutoin ota enää yhteyttä.
Ja sitten vaan katkaiset välit. Ei kenenkään tarvitse uhrata omaa mielenterveyttään ja ylipäänsä omaa henkistä hyvinvointiaan ihmisen kanssa joka aiheuttaa vain raskasta ja pahaa mieltä. Ei edes oman äidin. Reilua on kuitenkin lähtökohtaisesti just kertoa miksi ei halua olla tekemisissä jos nyt ei ole kyse jostain ihan mielipuolesta jota joutuu pelkäämään. Siinä tapauksessa kauas vaan ilman mitään ilmoituksia.
Älä yritä kelvata äidillesi tai miellyttää. Ota etäisyyttä, elä omaa elämää. Älä jää kuuntelemaan lyttäystä, se vaikuttaa huonosti. Jotkut muut hyväksyvät sinut.
Olet jo 40 vuotias. Sano nyt hyvä ihminen äidillesi päin naamaa mitä ajattelet.
Tuskin kukaan ulkopuolinen voi asiaa auttaa.
Tekee ihan hirveän kipeää myöntää ja hyväksyä, että oma äiti on tuollainen mitä kuvasit (omista traumoistaan johtuen aivan h*lvetinmoinen ankeuttaja pähkinänkuoressa.) Ymmärrä ettei vika ole sinussa, ja valitettavasti äitisi on sen verran rikkonainen ihminen ettet tule koskaan saamaan sitä lämpöä ja hyväksyntää mitä olisit häneltä tarvinnut. 😞 Ei hän ole paha, mutta saa aikaan tuhoa ja pahaa oloa. Hän ei kykene parempaan. Se tekee kipeää. Mutta kyllä sinä pärjäät! Laita rajat, osaat kyllä ja tiedät itse parhaiten miten juuri sinun äitisi kanssa kannattaa toimia (tai jos just nyt et ihan tarkalleen tiedä, niin you'll get there.) Olet arvokas, ihana ihminen, samanarvoinen kuin kuka tahansa muu. 😊
Ps. Tuli mieleen että tutustu ihmeessä ACA-ryhmiin ja toimintaan. ACA=entinen AAL, on tarkoitettu siis alkoholistisessa JA/TAI toimintahäiriöisessä perheessä kasvaneille. Ei kannata olla ennakkoluuloinen sen takia että perustuu 12askeleen ohjelmaan, ja mikään lahko tuo ei ole. Jos ei ole sun juttu, niin ethän sinä siinä mitään menetä jos kokeilet. Skypessä (ilman videoyhteyttä) toimii pari ryhmää tällä hetkellä, googlaile, löytyvät ryhmäluettelosta eri paikkakuntien joukosta.
Jepjep, niin paljon kaikkea hyvää sulle! 🌼
Alue: Aihe vapaa
Kyllä nyt viimestään kannattaa katkasta napanuora ja ottaa kunnolla etäisyyttä. Rankkaa se varmasti on mutta sairastut, ellet tee sitä. Tsemppiä.