Lue keskustelun säännöt.
Mitä te äidit (isät) teette ja pärjäätte, kun kotona ei ole enää lapsia
27.08.2021 |
vaan ovat lähteneet opiskelemaan tai muuten muuttaneet pois kotoa? Täällä yksi äiti, joka on aivan hukassa, kun nuori lähti opiskelemaan. Vaikutus on varmaan suurempi, kun meillä on vain yksi lapsi ja teemme töitä kotoa päin, näin ollen näimme nuorta pitkin päivää...
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siihenkin tottuu. Mun tytär muutti kesällä.
Ajattelen, että olen onnistunut kasvattamaan lapsen, jolla on innokkuus tahto ja kyky itsenäistyä. Sellainen positiivinen eteenpäin menon meininki.
Niillä on vaikeinta, jotka ovat eläneet elämäänsä lasten kautta. Sellaiset, joilla on omakin elämä jo silloin, kun lapset asuvat vielä kotona, pääsevät helpommalla lasten lähdettyä kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unelmoin tuosta ajasta päivittäin! Lapseni on nyt 3-vuotias…
Nautin elämästä, harrastan. Ostin oman haaveautoni, johon ei todellakaan mahdu muksuja harrastusvarusteineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miten tuore juttu? Äkkiä siihen rauhaan tottuu. Eihän ne lapset minnekään katoa, nykytekniikalla on helppo pitää yhteyttä.
Minusta oli kiva, kun lapset muuttivat kotoa. Vaikka olihan se samaan aikaan haikeaa.
Arki oli yhtäkkiä hirveän helppoa ja huoletonta. Saatiin lisää tilaa. Kukaan ei valvonut yömyöhään, eikä nukkunut puolille päivin. Kaupassa käyminen harveni. Poika- tai tyttöystävät eivät "asustaneet" meillä. Voi kävellä alasti vessaan.
Lapset asuvat lähellä ja etenkin tyttären kanssa pidetään tiiviisti yhteyttä ja tavataan usein. Molemmat ovat jo aikuisia ja meillä on hyvät välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kuopus lähtee huomenna, pari kertaa on jo ajettu tavaroita 150km päähän.
Meillä alkaa nyt kuherruskuukausi, olemme ensimmäistä kertaa kaksin koko suhteemme aikana! Uusperhe joten lapsia pyöri jaloissa jo tavatessamme eikä meillä ollut koskaan ns lapsivapaata. Vuosien mittaan jokunen loma kahdestaan, siinä kaikki.
Odotamme maailman avautumista, lähdemme reissuun heti kun mahdollista ja etsimme kakkoskodin jostain lämpimästä. Lisäksi olemme jo ilmoittautuneet yhdelle kielikurssille ajankuluksi.
Meillä ei ole koskaan ollut vaikeuksia viihtyä kahden
Eikä tuo katoa mihinkään kuten ei vanhemmat sisaruksetkaan, vähintään kerran viikossa joku käy tässä ja kerran kk tulee kaikki syömään. Lastenlapset mukaanluettuna meitä on jo 12:)
Erosin lasten isästä 3 vuotta sitten. Nyt kun nuorinkin muutti pois, olen alkanut käymään treffeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan varmaan koiran :) nyt kun lapset ovat teinejä niin tuntuu että aikaa on jo nyt ihan rajattomasti. Haaveilen myös sapattivuodesta Bahamalla, ehkä senkin voisi toteuttaa kun lapset lähtee ja itse on vielä nuori ja hyväkuntoinen, eläkkeellä sitä unelmaa on turha lykätä. Sen lisäksi muutetaan pienempään asuntoon ja matkustetaan enemmän , kun ei tarvitse miettiä koulun loma-aikoja voi lähteä vaikka koko syyskuuksi Ranskaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko miten tuore juttu? Äkkiä siihen rauhaan tottuu. Eihän ne lapset minnekään katoa, nykytekniikalla on helppo pitää yhteyttä.
Meillä nuori muutti jo toisen kerran pois kotoa. Ennen koronaa muutti 140 km päähän opiskelupaikkakunnalle, mutta keväällä 2020 yliopistot siirtyivät etäopetukseen, ja hän muutti kotiin ja oli nyt puolitoista vuotta kotona ja opiskeli etänä. Nyt kuitenkin takaisin opiskelemaan. Luulin, että tämä toinen muuttokerta olisi minulle helpompi, mutta ei. Oli niin ihanaa, kun hän oli kotona!!! On niin tyhjää ja hiljaista!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku voi edes kysyä tuollaista? Lasten kanssa on niin rankkaa. Ihanaa, jos he lähtevät omille teilleen.
Vielä kommentteja. Ajankohtainen aihe.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi edes kysyä tuollaista? Lasten kanssa on niin rankkaa. Ihanaa, jos he lähtevät omille teilleen.
Harmi kun olet tuota mieltä. Miksi hankit lapsia jos ei heistä ole ollut mitään iloa?
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi edes kysyä tuollaista? Lasten kanssa on niin rankkaa. Ihanaa, jos he lähtevät omille teilleen.
Vain lapsettomat tai tunnekylmät vanhemmat voi sanoa noin.
Nautin siitä että olen vastuussa vain itsestäni. Ekan kerran elämässäni saan myös olla riittävästi yksin. Olen introvertti ja nukun 30 vuoden univelkoja pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi edes kysyä tuollaista? Lasten kanssa on niin rankkaa. Ihanaa, jos he lähtevät omille teilleen.
Vain lapsettomat tai tunnekylmät vanhemmat voi sanoa noin.
Vain omahyväinen läheisriippuvainen syyllistää muita siitä, että nämä sopeutuvat muutoksiin eivätkä tukehduta aikuistuvia lapsiaan.
Uhraan enemmän aikaa harrastuksiini.