Pitkässä liitossa olevat mitä jos puoliso ihastuu

Miettikää ainakin tarkkaan, ennen kuin menette kertomaan kumppanille näistä ihastuksista. Voi olla vaikeaa saada enää suhde sen jälkeen toimimaan. Jos tarkoitus ei ole lähteä ihastuksen matkaan, eikä edetä millään tavalla, on mielestäni parempi säästää kumppani näiltä tiedoilta. Se aiheuttaa vaan turhaa riittämättömyyden tunnetta ja mustasukkaisuutta kumppanissa. 

Meillä 35v suhde eikä aiota vaihtaa kun rakastetaan toisiamme yli kaiken. Huolehdimme toisistamme lopun ikää eikä vaihdeta koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miettikää ainakin tarkkaan, ennen kuin menette kertomaan kumppanille näistä ihastuksista. Voi olla vaikeaa saada enää suhde sen jälkeen toimimaan. Jos tarkoitus ei ole lähteä ihastuksen matkaan, eikä edetä millään tavalla, on mielestäni parempi säästää kumppani näiltä tiedoilta. Se aiheuttaa vaan turhaa riittämättömyyden tunnetta ja mustasukkaisuutta kumppanissa. 

Olen aika pitkälle samaa mieltä. Jos mitään ei ole tapahtunut eikä aio edetä asiassa, mitä hyötyä puolisolle kertomisesta on? Saa kevennettyä omatuntoaan, mutta millä kustannuksella? Omalla kohdallani ainakin riskinä on se, että tunteeni toista kohtaan kylmenevät jos kuulen hänestä tuollaista. En ole mustasukkainen sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta jos vaikkapa näen puolisoni flirttailevan ja liehittelevän toista, minun ei vaan enää tee häntä mieli.

Onhan se molemmille aina mietinnän paikka. Toista kun ei voi väkisin, ei riitelemällä eikä kiristämällä pitää liitossa.

Ainoa tapa selvitä on tehdä asioita sen suhteen, että liitto tuntuisi molemmista niin hyvältä, ettei siitä halua minkään ihastuksen takia luopua.

Se, jonka mielestä puoliso pitäisi heti jättää jos jompikumpi ihastuu toiseen, saa varautua elämään loppuikänsä enimmäkseen yksin. On luonnotonta ajatella, ettei aikuinen pitkässä liitossa oleva ihminen voisi (aivan tahtomattaan) ihastua johonkuhun. Ei se ihastuminen ole vakavaa, ellei ole tunne-elämältään niin kokematon että järki menee noin pienestä tai sitten siinä liitossaan aika onneton.

Vierailija kirjoitti:

Vaimo myönsi olleensa ihastunut esimieheensä.

Tiesin siitä jo puolisen vuotta aiemmin. Otaksuin heillä olevan sen kaltaiset välit etteivät ne kestä päivänvaloa. En uskonut että siinä on tunteita mukana. Annoin olla.

En uskonut että hän lähtee esimiehensä kaltaisen luisuhartiaisen löysäleuan peleihin mukaan, etenkään suhteemme hinnalla, koska olen sokeasti pistänyt tähän perheeseen ja suhteeseen aivan kaiken peliin.

Eniten koko hommassa vitutti sen ”suhteen” lopettaminen laittamalla asiat minun mustasukkaisuuteni piikkiin, vaikken oikeastaan koskaan kokenut olevani mustasukkainen vaan enemmänkin ärsyyntynyt sen persekärpäsen pörinästä.

Jälkikäteen olen miettinyt että tulinkohan tuon puolen vuoden aikana nielleeksi niin kovan palan, ettei suhde enää toivu tästä entiselleen. Olisi ehkä kannattanut heti ottaa asia puheeksi. Hän myönsi ihastumisen kahdeksan kuukautta sitten, mutta edelleen puntaroin jatkamisen mielekkyyttä. Lähinnä omien tunteiden viilenemisen vuoksi.

Meillä on silti perheessä kaikki hyvin - pienet lapset ja taloudelliset asiat suhtkoht kunnossa. Perheessäkin sen verran lämpöä ettei tää toivottavasti vaikuta mitenkään lapsiin.

Ymmärrän mitä koet. Kuuntele itseäsi. Anna anteeksi jos pystyt. Ilman kaunaa on helpompaa.

Vaihtoiko vaimosi siis työpaikkaa? Mistä kannat vaimollesi kaunaa?

Vierailija kirjoitti:

Onhan se molemmille aina mietinnän paikka. Toista kun ei voi väkisin, ei riitelemällä eikä kiristämällä pitää liitossa.

Ainoa tapa selvitä on tehdä asioita sen suhteen, että liitto tuntuisi molemmista niin hyvältä, ettei siitä halua minkään ihastuksen takia luopua.

Se, jonka mielestä puoliso pitäisi heti jättää jos jompikumpi ihastuu toiseen, saa varautua elämään loppuikänsä enimmäkseen yksin. On luonnotonta ajatella, ettei aikuinen pitkässä liitossa oleva ihminen voisi (aivan tahtomattaan) ihastua johonkuhun. Ei se ihastuminen ole vakavaa, ellei ole tunne-elämältään niin kokematon että järki menee noin pienestä tai sitten siinä liitossaan aika onneton.

Puhu vain omasta puolestasi. Minä en ole ihastunut muihin 20v avioliiton aikana. Eikä ole miehenikään. Ihmiset ovat erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää ainakin tarkkaan, ennen kuin menette kertomaan kumppanille näistä ihastuksista. Voi olla vaikeaa saada enää suhde sen jälkeen toimimaan. Jos tarkoitus ei ole lähteä ihastuksen matkaan, eikä edetä millään tavalla, on mielestäni parempi säästää kumppani näiltä tiedoilta. Se aiheuttaa vaan turhaa riittämättömyyden tunnetta ja mustasukkaisuutta kumppanissa. 

Olen aika pitkälle samaa mieltä. Jos mitään ei ole tapahtunut eikä aio edetä asiassa, mitä hyötyä puolisolle kertomisesta on? Saa kevennettyä omatuntoaan, mutta millä kustannuksella? Omalla kohdallani ainakin riskinä on se, että tunteeni toista kohtaan kylmenevät jos kuulen hänestä tuollaista. En ole mustasukkainen sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta jos vaikkapa näen puolisoni flirttailevan ja liehittelevän toista, minun ei vaan enää tee häntä mieli.

Minäkin olisin samanlainen, jos noin kävisi. Vastasin tuolla aiemmin jo, että minuun on kahdesti ihastunut ystäväperheen mies ja en tiedä kertoiko puolisolleen, mutta eihän ihastumista voi peitellä. Se on sellaista "pehmenimista" ainakin miehillä, kehumista, lahjoja sain yms. Varmasti vaimot tajusivat sen ja siksi halusin lopettaa koko ystävyyden. Toisen kohdalla välien viilentäminen onnistui, mutta toisen kohdalla kun vähensimme yhteydenpitoa, niin sieltä tulikin rakkauskirje. 

Kamala tilanne sen toisenkin osapuolen kannalta, joka ei ole pätkääkään kiinnostunut. Näissähän usein oletetaan, että toinenkin osapuoli on ihastunut, mutta varmasti useimmiten näin ei ole asian laita. Joku mies vaan saattaa huvikseen vikitellä vaimoa tai varmaan nainen aviomiestäkin. Siinä varmaan ottaa päähän ihastuneen sokeus.

Varattuun naiseen ihastuneet miehet on jotenkin ällöjä. Olen näitä riippakiviä saanut kannoilleni ja jotenkin menee heistä maku saman tein kun alkavat "katsella lämpimästi".

Hyyyyiiiiii

Mä olen pitkässä suhteessa, lapsia on. Suhteessamme on kaikki ok, mitään isompia kriisejä ei pitkään aikaan ole ollut, tulevaisuudensuunnitelmia on yms.

En koskaan ole ollut ns. oikeasti ihastunut sen jälkeen kun tapasin mieheni.

Paitsi nyt. Kyseessä on tuttuni, näemme säännöllisesti (yhteinen tuttavapiiri), molemmat varattuja siis. Tää on ihan hirveetä, koska ihastus on niin vahva ja tiedämme molemmat että tämä on molemminpuolista, mutta tilanne on mahdoton. Mitään ns. peruuttamatonta ei ole vielä tapahtunut. Kotona olen poissaoleva, välillä ylienerginen, jopa maaninen. Seksuaalisesti superaktiivinen. Mieheni on huomannut tämän kaiken, ja tuntuu että hän aavistaa jotain. En pysty ottamaan tätä puheeksi, en halua, koska en ole rikkomassa liittoamme.

Haluaisin vain jotenkin ns. paketoida tämän ihastuksen tunteen, joka tuntuu vain kasvavan päivä päivältä.

Vertaistukea, vinkkejä?

Surullista, kun kunnioitus toista kohtaan katoaa. Minuun sattuisi kovaa, mikäli mieheni ihastuisi johonkin toiseen naiseen. Samoin minun mieheeni sattuisi kovaa, mikäli minä ihastuisin toiseen mieheen. Meillä on erimielisyytemme, ei se tarkoita etteikö kunnioitus ja rakkaus säilyisi.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää ainakin tarkkaan, ennen kuin menette kertomaan kumppanille näistä ihastuksista. Voi olla vaikeaa saada enää suhde sen jälkeen toimimaan. Jos tarkoitus ei ole lähteä ihastuksen matkaan, eikä edetä millään tavalla, on mielestäni parempi säästää kumppani näiltä tiedoilta. Se aiheuttaa vaan turhaa riittämättömyyden tunnetta ja mustasukkaisuutta kumppanissa. 

Kyllähän se ihastuksen usein huomaa vaikka siitä ei puhuta. Samanlaisia tunteita se aiheuttaa puhuttiin siitä tai ei. Hyvässä parisuhteessa niistä omista tunteista niin riittämättömyyden tunteesta kuin ihastumisesta tai kiintymyksestä voidaan kuitenki avoimesti keskustella.

Miksi masentua täysin luonnollisesta asiasta? Ja vieläpä asiasta, jolle et voi yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tollanen tulee esiin ellei puoliso itse kerro? Tietty jos ihastuu esim työkaveriin ja alkaa olla ylitöissä jatkuvasti niin sitten. Mutta silloinhan puoliso on jo tehnyt ihastumisensa eteen jotain jolloin tilanne on aika radikaali.. tai itse ajattelen että jos ihastuu niin se on vain tunne mutta jos alkaa edistää asiaa niin silloin mennään jo tekoihin.

Kyllä, kaikki mikä tehdään salassa, on pettämistä.

Kaikki? No ei ole. Olen ihastunut pitkän parisuhteemme aikana pari kertaa, mutta yhtään mitään ei ole tapahtunut. Ajatukseni ovat vain lepattaneet jonkun aikaa muualla ja olo on ollut kutkuttava, mutta siinä kaikki. En todellakaan ole näistä pienistä ihastuksistani alkanut tilittämään miehelleni, koska mitä hyötyä siitä olisi? Ajatukseni ovat vain olleet muualla ja siinä kaikki. Ei ole mitään kerrottavaa, sillä en ole tehnyt mitään vakavampaa kuin jutustellut ja jutustelut koskivat vain arkisia asioita, sillä en ollut valmis mihinkään sen enempään.

Oli mielenkiintoinen asia, että en pystynyt edes kuvittelemaan yhdenkään kanssa halaamista enempää, en edes suudelmaa saati seksiä, sillä siinä vaiheessa tuli täysi stoppi ajatuksille. Edellisestä ihastumisestani on nyt noin viisi vuotta ja se osui johonkin ikäkriisiin.

Mielestäni siis kevyt ihastuminen joskus on päinvastoin hyvä asia, sillä se laittaa miettimään ihan eri tavalla kaikkia asioita. Vierivä kivi ei sammaloidu. Ihastuminen sai ainakin minut miettimään elämääni, suhdettani mieheeni, perhettäni, arkeani, tulevaisuutta ja historiaamme. Mietin omaa toimintaani ihan uudessa valossa ja huomasin, että oman perheeni ja parisuhteeni onnellisuus on se ainoa asia, jonka eteen olen valmis tekemään lujasti töitä.

Yksi vanha ihastukseni on nyt ystäväni. Hän on lämmin upea ihminen, jonka kanssa on aina helppo jutella, mutta en tunne häneen minkäänlaista vetovoimaa. Hän on kuin veli minulle ja tiedän, että minä olen hänelle kuin sisko. Näin on hyvä. Me olemme mieheni kanssa olleet yhdessä kauan ja olemme onnellisia, perheemme on maailman paras perhe ja toivon, että tulevaisuutemme on pitkä ja yhteinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se molemmille aina mietinnän paikka. Toista kun ei voi väkisin, ei riitelemällä eikä kiristämällä pitää liitossa.

Ainoa tapa selvitä on tehdä asioita sen suhteen, että liitto tuntuisi molemmista niin hyvältä, ettei siitä halua minkään ihastuksen takia luopua.

Se, jonka mielestä puoliso pitäisi heti jättää jos jompikumpi ihastuu toiseen, saa varautua elämään loppuikänsä enimmäkseen yksin. On luonnotonta ajatella, ettei aikuinen pitkässä liitossa oleva ihminen voisi (aivan tahtomattaan) ihastua johonkuhun. Ei se ihastuminen ole vakavaa, ellei ole tunne-elämältään niin kokematon että järki menee noin pienestä tai sitten siinä liitossaan aika onneton.

Puhu vain omasta puolestasi. Minä en ole ihastunut muihin 20v avioliiton aikana. Eikä ole miehenikään. Ihmiset ovat erilaisia.

Vai ei ole miehesikään ihastunut kertaakaan... Sanoisin, että joko sinulla ei ole miestä tai sitten mies on sokea ja kuuro. 😆

Miksi ihmisillä on ehdoton käsitys siitä, että aviopareista ainakin toinen liiton aikana ihastuu johonkin toiseen?

Mulla ainakin käy tosi usein niin, että viehätyn muista ihmisistä hetkellisesti. Kai jonkin sortin ihastumisestakin voi puhua. Mutta jotenkin osaan kanavoida sen kutkutuksen omaan parisuhteeseen ja se tuo vain lisäpotkua esim seksielämään. Mun miehellekin käy mielestäni näin aina välillä. Kyllä sen huomaa, jos toisella vatsanpohjassa kutkuttaa. Mun mielestä on siis ihan ok ihastua, katsella muita ja flirttaillakin. Ne teot ratkaisee.

Muistan jonkun naistähden haastattelun, jossa hän sanoi, ettei ole yhtään mustasukkainen, jos mies flirttailee ja tsekkaa muuta naisia yökerhossa, kunhan se tulee kotiin rakastelemaan vaimoaan. Samaa ohjenuoraa noudatan.

Mistä sen huomaa oikeasti, jos toinen on esimerkiksi ihastunut työkaveriin? Jos ei vielä ole mitään muuta kuin vain se tunne. Jos ei viestitellä tai mitään muutakaan.

Meillä oli ikäkriisit nelikymppisenä ja ikäeroa ei ole kuin muutama vuosi. Kamalaa se oli kun mieheni asui baareissa kaikki viikonloput ja taksilla sahasi ja kotona vain nukkumassa. Onneksi ei ollut lapsia. Taksikuski oli miehelleni sanonut että sääliksi käy lapsia kun sama kuski toi sitä kotiin ympäripäissään. Minulle hän lähetti kotipizzaa kun juottolan vieressä oli kotipizza. Nyt korona aikana hän ei ole lähtenyt juottolaan ollenkaan kun olen riskiryhmässä ja sen verran suojelee minua. 

Ei ole pitkässä liitossa yli 30v tullut ihastumisia muuta kuin minun puoleltani kerran ja missään tapauksessa en olisi antanut valtaa sille niin että olisin eronnut.  Se oli nelikymppisenä kun jäin niin yksin toisen harrastaessa omia harrastuksiaan. Nyt mieheni on niin omistushaluinen että ei edes sukulaisiani hyväksy ja karkoittaa kaikki ympäriltäni. 

Sen huomaa siitä, että puoliso on usein omissa ajatuksissaan. Kiinnittää enemmän huomiota pukeutumiseen ja ulkonäköön muuten. Saattaa myös viestitellä ihastuksen kanssa. Silloin ollaan jo suhteellisen pitkällä ja helposti lipsuu pettämiseksi. Mutta kyllä sen aina huomaa, tavalla tai toisella.

Kyllä kaikki joskus ihastuu. Yleensä rupeaa yksi ja sala nimi toistumaan usein puheessa. Tällöin tiedän aina, että joku miellyttää. Ainahan noista on yli päästy. Mies kertoo avoimesti, jos joku miellyttää. Silloin jos salailisi, alkaisi pelottaa.