Erityisherkkä ihminen, kuvaile itseäsi

Itse olen kosketusherkkä. En tykkää halata enkä että kukaan paitsi poikkaystävä koskee. Jos minua tökkää sormella niin se sattuu vietävästi. Olen yli empaattinen ja aistin muiden tunteet vahvasti. Jos porukassa on liikaa negatiivisuutta niin menen lukkoon ja lähden pois. Aistin ihmisistä todella paljon, ilmeistä ja eleistä. Aika raskasta tämä on välillä. Maistan myöstodella tarkasti kaiken ja hajuaistinion myös todella hyvä.

Luule tietäväni mitä muut ajattelee. Luen paljon kasvoista, kehonkielestä, sanoista ja äänenpainosta. Välillä ihmettelen ihmisten kyvyttömyyttä tulkita tilanteita. Ennakoin paljon, menen paljon nykyhetken mukaan miltä se näyttää.

Keksin yksi päivä uuden tavan saada huomiota ja tuntea itseni erityiseksi. Päätin että olen erityisherkkä. Jos kaipaan huomioo jossain tilanteessa rupean pitelemään päätäni ja sanon että jokin laukaisi episodin. Jos en pidä jostain henkilöstä, ryhdyn saaman oireita hänen hajuvedestään tai pyykinhuuhteluaineen tuoksusta.

Minä olen erityisherkkä, mutta en halua siitä täällä kirjoittaa, koska ketjuun ilmestyy välittömästi kiusaajia, jotka mollaavat ja lyttäävät kasaan. Varmaan joitakin ärsyttää aihe niin paljon, että ei malta olla ilkeilemättä.

Reagoin kaikkeen tosi voimakkaasti ja palautumisaika ei tahdo riittää millään. Uuvun nopeasti. Ääänet ja erityisesti hajut häiritsee enemmän kuin muita ihmisiä. Tosin en nykyään enää sano mitään, mutta lapsena äiti meinasi hermostua erityisesti tuohon hajuherkyyteen. Ei mua kylläkään mitkään muitten hajusteet haittaa. Lähinnä sellaiset että jos on takalla poltettu puita, en meinaa saada nukuttua kun sisään tulee pihalta savua mitä ei kukaan muu juuri edes haista jne.

Onko teillä tuntoaisti yliherkkä?

Olen töissä ostoskeskuksessa ja tarvitsen työn vastapainoksi paljon omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä kauemmin toivun kaikesta aisteja rassaavasta. Rakastan ystäviäni, mutta en jaksa nähdä heitä kovin usein. Viihdyn mainiosti yksikseni ja asun luonnon äärellä - näin jaksan ostoskeskushälinän. Aistin toisten tunteita herkästi ja reagoin niihin myös. Jos toista ahdistaa, minuakin alkaa ahdistaa. 

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 23:30"]

Onko teillä tuntoaisti yliherkkä?

[/quote]

Joskus tuntuu, että on. Samoin jos vaikka paidan kaulus kiristää tai hiertää, sitä ei kertakaikkisesti meinaa sietää.

-7

Ei mulla muuta kuin tämä vetistely joka pikkuasiasta ja herkät silmät muutenkin. Joskus myös tulee tunne, että sukat puristavat. Siis sukat, ei kenkä, eli pikkuvarvasta ei meinaa saada hyvään asentoon. En pärjää asiakaspalvelussa, koska en kestä yhtään ikäviä ihmisiä. Kun joskus koulussa jo ekaluokilla opettaja huusi - ei koskaan minulle, koska olen ollut kiltti ja hiljainen, mutta muille - niin minua ahdisti kovasti ja pelkäsin jotain käsittämätöntä. Minäkään en ole allerginen hajusteille, mutta minulla on myös on herkkä hajuaisti. Siitä on kyllä hyötyäkin joissain tilanteissa. 

Erityisesti julkiset kulkuneuvot ruuhka-aikaan ahdistaa. Myös kaikki väkijoukot. "Tunnen" yleisen ilmapiirin liian vahvasti, kuin myös yksittäisen ihmisen pahan olon tms. Olen yliempaattinen, helposti alkaa itkettämään jonkun puolesta vaikka en sinänsä ole hirveän herkkä? En itkeskele omia huonoja juttuja siis.. Joskus vain semmosta puhdistavaa itkua. "Imen" helposti itseeni negatiivisia tunteita. Saan myös todella helposti tartutettua muihin huonon olon. Silloin yleensä pyrin olemaan yksin, että pääsen tasapainoon ja nollattua ulkopuoliset negavibat itseltäni pois.. Ei välttämättä huonotuulisuus ole siis lähtöisin omasta itsestä, mutta ei sitä moni ymmärrä.. Herkkä sentään ainakin itsetuntemuksen kasvettua tunnistaa tämän ja sen ansiosta voi tavallaan päästää ne tunteet läpi. Aistin muutenkin ihmisistä juttuja, ei välttämättä olennaisia. Näen onko joku rehellinen vai ei, ja myös tekojen taustalla olevia juttuja, joita ihmiset ei usein edes itse tiedosta. Tavallaan ymmärrän ihmisiä "liian hyvin", mutta kamppailen sen kanssa miten itse pitäisi kulloinkin tilanteeseen suhtautua. Näyttääkö reaktio vai ei. Puhuako "näkemistään" asioista vai ei. Usein teen itseni huomaamattomaksi väkijoukossa, ikäänkuin katoan joukkoon. Tällä suojelen itseäni. Välttelen huomiota. Ennen ajattelin olevani ujo, nyt tajuan että olen vain yliherkkä. Iän myötä tämänkin asian kanssa oppii elämään paremmin. Vaarana on että yliherkkä jumittuu kotiinsa, ei saa asioita aikaiseksi koska se vaatii kontaktin ottamista muihin ihmisiin. Tykkään myös ihmisistä, en oikeastaan ole edes epäsosiaalinen, pysyn vain paremmin tasapainossa yksin ollessa. Käytän todella paljon aikaa ajatteluun, fiilistelyyn, ennakointiin jne. Epätasapainossa oleva yliherkkä voi vaikuttaa melkoiselta hermokimpulta. Perhe-elämä vaatii varmasti yliherkältä enemmän kuin muilta, koska yleensä muita ihmisiä on fyysisesti koko ajan läsnä, ja "ilmassa" on aina enemmän tunnelatausta kuin yksin ollessa. Joskus vältän fyysistä kosketusta jos ahdistaa. Vähän vaikea tätä on kuvailla, en osaa verrata omia tuntemuksiani ns. tavallisen ihmisen tunne-elämään. Hassua on se, että minua on usein pidetty ylpeänä ja ehkä vähän kylmänä koska pyrin pitämään tietyn etäisyyden muihin, edellä mainituista syistä.

Koen tai ainakin epäilen olevani erityisherkkä. Fyyfisiltä aisteiltani ja lisäksi olen erittäin tunneherkkä. Mitä mieltä te olette?

MInulla on herkkä hajuaisti, mikä aiheuttaa ongelmia. Esim. hajustetut pyykinpesuaineet laukaisevat päänsäryn, joskus on ollut kauheaa, jos olen ollut yötä ystävän luona enkä ole ottanut omia lakanoita mukaan ja ystävä pesee kaiken haisevalla aineella, haistan jos sukulainen (tupakoi) on pitänyt lastani sylissä, vaikken edes tietäisi että ovat tavanneet. Etenkin savun haju on lähes sietämätön. Kauheinta on grillikota, jollaisessa joskus pitäisi viettää aikaa. En vaan pysty olemaan siellä, tuntuu että tukehdun. Myös makuaistini on tarkka. Kuulen myös korkeita taajuuksia, joita muut eivät huomaa tai eivät välitä. Esim. induktioliesi pitää niin pahaa ääntä, etten voi oikein käyttää sitä. Tuntoherkkyyttä on myös niin, etten voisi ikinä käyttää esim. poolokauluspaitaa tai mitään vähänkään kutittavaa. Olen herkkäihoinen, atopiaa ja psoria löytyy molempia. Reagoin esim. niihin kutittaviin materiaaleihin niin, että käsivarret voivat olla aivan kirkkaan punaiset, kun joku materiaali kutittaa. Matkustaessa kädet ovat aina rikki, kun eri maan vesijohtovedes ph on muuta kuin mihin iho on tottunut. Onhan näitä.

Olen myös herkkä aistimaan muiden tunnetiloja, ja se on ollut nuorempana raskasta, kun olen ottanut ne jotenkin itseeni ja tuntenut syyllisyyttä muiden huonosta tuulesta, masennuksesta jne. Tai en syyllisyyttä, mutta ne tunnetilat ovat olleet niin selviä minulle, että ne ovat vaikuttaneet vääjäämättä myös omiin tunnetiloihini.

Olen myös äärettömän empaattinen, ja koen jotkut vääryydet fyysisinä tunteina. Suojelen itseäni pahoilta uutisilta, koska minun on vaikea päästä tunnetiloista eroon. Kiinnyn hirveästi ihmisiin ja asioihin ja jokin elokuva tai musiikkielämys voi viedä minut ihan sekopäisiin tiloihin pitkäksi aikaa.

Näitä olisi vaikka kuinka. Ennen luulin että kaikki tuntevat samalla tavalla ja on ollut järkytys aikuisena tajuta, että asiat, jotka itse kokee niin voimakkaasti ovat yhdentekeviä suurimmalle osalle muista.

Ei erityisherkkyys ole mikään uusi juttu, se tunnettiin ennen nimellä hysteria. Sen hoitoon kehitettiin hieromasauva eli vibraattori :D

Hysteria on vähän eri asia kuin joku silmien vuotaminen. Mulla on toinenkin ääripää: En tunne kipua ihan vähästä. Mulla on mustelmia, joista ei hajuakaan, mistä ovat tulleet. 

Tarvitsen paljon palautumisaikaa, jos olen ollut jossain konferensseissa.