Erityisherkkä ihminen, kuvaile itseäsi

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 00:56"]

Yliherkkä ei pyri olemaan erilainen. Hän ei koskaan hae huomiota asialla. Jos joku mainostaa julkisesti olevansa yliherkkä, hyvin suurella todennäköisyydellä hän ei sitä ole.

[/quote]

Ei pidä paikkaansa. Yliherkkiä on hyvin erilaisia persoonia, eivät kaikki ole introverttejä piiloutujia. Minä puhun paljon ja avoimesti yliherkkyydestäni, haluan että ihmiset ymmärtävät mitä se on ja miten voimakkaasti minä asioita aistin ja tunnen. Haluan myöskin, että ystäväni ymmärtävät, miksi välillä on "hiljaisia kausia". Olen ekstrovertti ja harrastan teatteria, olen mielelläni esillä ja puhun työkseni, mutta myös väsyn siitä äärimmäisen helposti ja kaipaan vastapainoksi esim. samoilua metsässä tai muuta rauhoittumista ja yksinoloa paljon. 

-7

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 02:24"][quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 00:54"]

Liittyy usein masennukseen ja/tai ahdistuneisuuteen, mielialalääkityksellä voi saada oireet kuriin, ei ole mutu-tietoa tämä.

[/quote]

Ai lääkityksellä meistä kaikista täytyy tehdä samanlaisia. Kaikki vaan vaikka väkisin samaan muottiin, niinkö?
[/quote]

Niin sitten ei tietenkään olisi enää erityinen...

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 02:24"][quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 00:54"]

Liittyy usein masennukseen ja/tai ahdistuneisuuteen, mielialalääkityksellä voi saada oireet kuriin, ei ole mutu-tietoa tämä.

[/quote]

Ai lääkityksellä meistä kaikista täytyy tehdä samanlaisia. Kaikki vaan vaikka väkisin samaan muottiin, niinkö?
[/quote]
No, voi olla kiva kun voi vapaasti tapailla ihmisiä missä vain, seurustella heidän kanssaan pelkäämättä hajustehyökkäystä tms, [quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 02:24"][quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 00:54"]

Liittyy usein masennukseen ja/tai ahdistuneisuuteen, mielialalääkityksellä voi saada oireet kuriin, ei ole mutu-tietoa tämä.

[/quote]

Ai lääkityksellä meistä kaikista täytyy tehdä samanlaisia. Kaikki vaan vaikka väkisin samaan muottiin, niinkö?
[/quote]

No jos nyt välttämättä haluat olla erityinen, niin se on sitten eri asia. Kuitenkin voi olla aika kiva jos voi seurustella ihmisten kanssa vapaasti miettimättä koko ajan mikä tilanteessa, vastapuolessa, ympäristössä tms on vialla. Mutta se erityisyys siinä menee kyllä jos ei oiretta pyri hoitamaan.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 03:43"][quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 01:36"]

Hassua miten tämä leimataan jotenkin huomionhauksi tai muotijutuksi. Erityisherkkiä on yleensä kasvatettu häpeämään omaa 'kummallisuuttaan' ja olemaan tuomatta sitä esiin. Harvoin olen saanut ymmärrystä sille, että tarvitsen rauhaa ja hiljaisuutta ja että hälinä ja jatkuva sosiaalisuus väsyttää minut.

[/quote]

Se on se sama häpeäkulttuuri, joka saa karaistamaan itseään, joka leimaa kaiken huomiohakuisuudeksi.
[/quote][quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 02:24"][quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 00:54"]

Liittyy usein masennukseen ja/tai ahdistuneisuuteen, mielialalääkityksellä voi saada oireet kuriin, ei ole mutu-tietoa tämä.

[/quote]

Ai lääkityksellä meistä kaikista täytyy tehdä samanlaisia. Kaikki vaan vaikka väkisin samaan muottiin, niinkö?
[/quote]
Kyse onkin siitä että elämä voi olla helpompaa kun ei tarvitse koko ajan miettiä että minne voin mennä, onko hajuja, mitä tuo toinen ajattelee (sitähän et voi tietää ) ym ym. Mutta erityisyys tietysti häviää kun on samanlainen kuin muutkin...

Herkkä iho. Allergia- ja migreenitaipumus (hajut, äänet, valo, esim. mausteet voivat laukaista). Alhainen kipukynnys, esim. kuukautiskivut saavat oksentamaan. En siedä hälinää ja massatapahtumia. Opiskellessa oli vaikea työskennellä hälyssä, tein yleensä omat hommat vasta, kun muut olivat tehneet ja poistuneet. Asioin mieluummin silloin, kun ihmisiä on mahdollisimman vähän liikkeellä. En kuitenkaan pidä itseäni epäsosiaalisena, ärsyketulva on vain liikaa.

Tarvitsen pitkän palautumisajan sosiaalisista tilanteista ja monesta toiminnasta. Tarvitsen paljon omaa rauhaa. En voi syödä lihaa eläinten kärsimyksen vuoksi. En katso kauhuleffoja tms. Järkytyn helposti, jos luen tai näen kuvan esim. fb:ssä jostain raakuuksista. Saatan purskahtaa itkuun enkä ehkä pysty nukkumaan seuraavana yönä. En siedä kylmää ilmaa, Suomen talvi on kauhistus, bussipysäkillä itken palelusta.

Näen ja aistin sellaisia asioita, joita useimmat muut eivät. Näen ja aistin myös yliluonnollisia juttuja, olen selvänäköinen. Minulla on telepaattisia yhteyksiä joihinkin ihmisiin.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 11:20"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 00:56"]

Yliherkkä ei pyri olemaan erilainen. Hän ei koskaan hae huomiota asialla. Jos joku mainostaa julkisesti olevansa yliherkkä, hyvin suurella todennäköisyydellä hän ei sitä ole.

[/quote]

Ei pidä paikkaansa. Yliherkkiä on hyvin erilaisia persoonia, eivät kaikki ole introverttejä piiloutujia. Minä puhun paljon ja avoimesti yliherkkyydestäni, haluan että ihmiset ymmärtävät mitä se on ja miten voimakkaasti minä asioita aistin ja tunnen. Haluan myöskin, että ystäväni ymmärtävät, miksi välillä on "hiljaisia kausia". Olen ekstrovertti ja harrastan teatteria, olen mielelläni esillä ja puhun työkseni, mutta myös väsyn siitä äärimmäisen helposti ja kaipaan vastapainoksi esim. samoilua metsässä tai muuta rauhoittumista ja yksinoloa paljon. 

-7

[/quote]

Tarkoitin lähinnä sitä, että yliherkkä (tai erityis, ihan miten vaan) ei varta vasten hae asialla huomiota. Voihan asiasta puhua, jos sen kanssa on sinut. Mutta en usko että sinäkään asialla "leuhotat" vaikka julkisesti siitä puhuisitkin. Jotkut tuntuu luulevan että tämä herkkyys liittyy huomionhakuisuuteen tms. 

Mitenkäs sähkö? Aiheuttaako allergiaa?

Mulla on hyvin herkkä hajuaisti, ja aistin hyvin ihmisten tunnetilat ja taka-ajatukset, ääneen sanomattomat asiat. Sitä kai kutsutaan myös sosiaaliseksi älykkyydeksi. Erityisherkkä en ole, sillä erityisherkillä on siis huono kyky käsitellä tai suodattaa ärsykkeitä, he stressaantuvat niistä. Hiukan määritelmäasia, ja aiheuttaa sekaannusta. Vähän vaikea sanoa pitäisikö erityisherkkiä niputtaa ko. termin alle, muotisana joka tapauksessa.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 00:02"]Erityisesti julkiset kulkuneuvot ruuhka-aikaan ahdistaa. Myös kaikki väkijoukot. "Tunnen" yleisen ilmapiirin liian vahvasti, kuin myös yksittäisen ihmisen pahan olon tms. Olen yliempaattinen, helposti alkaa itkettämään jonkun puolesta vaikka en sinänsä ole hirveän herkkä? En itkeskele omia huonoja juttuja siis.. Joskus vain semmosta puhdistavaa itkua. "Imen" helposti itseeni negatiivisia tunteita. Saan myös todella helposti tartutettua muihin huonon olon. Silloin yleensä pyrin olemaan yksin, että pääsen tasapainoon ja nollattua ulkopuoliset negavibat itseltäni pois.. Ei välttämättä huonotuulisuus ole siis lähtöisin omasta itsestä, mutta ei sitä moni ymmärrä.. Herkkä sentään ainakin itsetuntemuksen kasvettua tunnistaa tämän ja sen ansiosta voi tavallaan päästää ne tunteet läpi. Aistin muutenkin ihmisistä juttuja, ei välttämättä olennaisia. Näen onko joku rehellinen vai ei, ja myös tekojen taustalla olevia juttuja, joita ihmiset ei usein edes itse tiedosta. Tavallaan ymmärrän ihmisiä "liian hyvin", mutta kamppailen sen kanssa miten itse pitäisi kulloinkin tilanteeseen suhtautua. Näyttääkö reaktio vai ei. Puhuako "näkemistään" asioista vai ei. Usein teen itseni huomaamattomaksi väkijoukossa, ikäänkuin katoan joukkoon. Tällä suojelen itseäni. Välttelen huomiota. Ennen ajattelin olevani ujo, nyt tajuan että olen vain yliherkkä. Iän myötä tämänkin asian kanssa oppii elämään paremmin. Vaarana on että yliherkkä jumittuu kotiinsa, ei saa asioita aikaiseksi koska se vaatii kontaktin ottamista muihin ihmisiin. Tykkään myös ihmisistä, en oikeastaan ole edes epäsosiaalinen, pysyn vain paremmin tasapainossa yksin ollessa. Käytän todella paljon aikaa ajatteluun, fiilistelyyn, ennakointiin jne. Epätasapainossa oleva yliherkkä voi vaikuttaa melkoiselta hermokimpulta. Perhe-elämä vaatii varmasti yliherkältä enemmän kuin muilta, koska yleensä muita ihmisiä on fyysisesti koko ajan läsnä, ja "ilmassa" on aina enemmän tunnelatausta kuin yksin ollessa. Joskus vältän fyysistä kosketusta jos ahdistaa. Vähän vaikea tätä on kuvailla, en osaa verrata omia tuntemuksiani ns. tavallisen ihmisen tunne-elämään. Hassua on se, että minua on usein pidetty ylpeänä ja ehkä vähän kylmänä koska pyrin pitämään tietyn etäisyyden muihin, edellä mainituista syistä.
[/quote]

Allekirjoitan täysin samat asiat. Muistan joskus 4-5 -vuotiaana tilanteita, joissa koin todella voimakasta sympatiaa tai jopa myötähäpeää kun muita sanallisesti ojennettiin. Sinänsä mulle se ja sama, mitä joku tästä uudesta "muotivillityksestä" ajattelee; itse hämmästyin, kuinka oma luonne ja ominaispiirteet sopivat tähän erityisherkän määritelmään kuin nakutettu. Jotenkin auttaa ymmärtämään itseään paremmin.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 00:03"]Koen tai ainakin epäilen olevani erityisherkkä. Fyyfisiltä aisteiltani ja lisäksi olen erittäin tunneherkkä. Mitä mieltä te olette?

MInulla on herkkä hajuaisti, mikä aiheuttaa ongelmia. Esim. hajustetut pyykinpesuaineet laukaisevat päänsäryn, joskus on ollut kauheaa, jos olen ollut yötä ystävän luona enkä ole ottanut omia lakanoita mukaan ja ystävä pesee kaiken haisevalla aineella, haistan jos sukulainen (tupakoi) on pitänyt lastani sylissä, vaikken edes tietäisi että ovat tavanneet. Etenkin savun haju on lähes sietämätön. Kauheinta on grillikota, jollaisessa joskus pitäisi viettää aikaa. En vaan pysty olemaan siellä, tuntuu että tukehdun. Myös makuaistini on tarkka. Kuulen myös korkeita taajuuksia, joita muut eivät huomaa tai eivät välitä. Esim. induktioliesi pitää niin pahaa ääntä, etten voi oikein käyttää sitä. Tuntoherkkyyttä on myös niin, etten voisi ikinä käyttää esim. poolokauluspaitaa tai mitään vähänkään kutittavaa. Olen herkkäihoinen, atopiaa ja psoria löytyy molempia. Reagoin esim. niihin kutittaviin materiaaleihin niin, että käsivarret voivat olla aivan kirkkaan punaiset, kun joku materiaali kutittaa. Matkustaessa kädet ovat aina rikki, kun eri maan vesijohtovedes ph on muuta kuin mihin iho on tottunut. Onhan näitä.

Olen myös herkkä aistimaan muiden tunnetiloja, ja se on ollut nuorempana raskasta, kun olen ottanut ne jotenkin itseeni ja tuntenut syyllisyyttä muiden huonosta tuulesta, masennuksesta jne. Tai en syyllisyyttä, mutta ne tunnetilat ovat olleet niin selviä minulle, että ne ovat vaikuttaneet vääjäämättä myös omiin tunnetiloihini.

Olen myös äärettömän empaattinen, ja koen jotkut vääryydet fyysisinä tunteina. Suojelen itseäni pahoilta uutisilta, koska minun on vaikea päästä tunnetiloista eroon. Kiinnyn hirveästi ihmisiin ja asioihin ja jokin elokuva tai musiikkielämys voi viedä minut ihan sekopäisiin tiloihin pitkäksi aikaa.

Näitä olisi vaikka kuinka. Ennen luulin että kaikki tuntevat samalla tavalla ja on ollut järkytys aikuisena tajuta, että asiat, jotka itse kokee niin voimakkaasti ovat yhdentekeviä suurimmalle osalle muista.
[/quote]

Ihan kuin olisin itse tän kirjoittanut... hui.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 00:05"]

Ei erityisherkkyys ole mikään uusi juttu, se tunnettiin ennen nimellä hysteria. Sen hoitoon kehitettiin hieromasauva eli vibraattori :D

[/quote]

No ei se nyt ihan näin mennyt.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 00:05"]

Ei erityisherkkyys ole mikään uusi juttu, se tunnettiin ennen nimellä hysteria. Sen hoitoon kehitettiin hieromasauva eli vibraattori :D

[/quote]

HÖPSIS_ 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hysteria#mediaviewer/File:Hysteria.jpg

Liittyy usein masennukseen ja/tai ahdistuneisuuteen, mielialalääkityksellä voi saada oireet kuriin, ei ole mutu-tietoa tämä.

10 jatkaa.. Taitaa liittyä nuo kaikki aistituntemukset tähän samaan juttuun. Lapsena en voinut ollenkaan käyttää mitään villaista, en farkkuja enkä mitään keinokuituisia tai ahdistavia vaatteita. En kyllä edelleenkään. Puuvilla, silkki ja bambu on parhaat. Värit ja valot vaikuttaa vahvasti. Stressiin liittyy aina päänsärky, varsinkin sen laukeaminen aiheuttaa migreenin. Tähän yhdistyy jännityspäänsärkyä. Haistan ja maistan tarkasti.. En pysty syömään mitään mikä haisee tai maistuu mielestäni pahalle. Eli mies esim ihmettelee välillä mikä mahtoi olla ruuassa vikana, sen mielestä oli hyvää.. Toisaalta hyvältä maistuvia ruokia voin syödä liikaa. Jännä sinänsä, tiedän olevani tunnesyöjä, mutta herkkyys taitaa sitten vielä lisätä tuota herkuttelutaipumusta. Jostain luin väitteen ettei kukaan "syö pullaa siksi että se vaan on niin kivaa", ja jäin ihmettelemään tätä. Minä nimenomaan saan hyvästä ruuasta melkoiset kiksit! Tuoksu ja maku, ehkä ruuan tuntu ja väri yhdessä täydellisessä harmoniassa.. Mahtavaa.

Hajuvesiä ja tuoksuja olen oppinut aika myöhään käyttämään, niistä tulee helposti päänsärkyä jos ovat "vääränlaisia". Usein tuoksut myös ovat mielestäni liian keinotekoisia.

Tuntoaistista vielä: en kestä esimerkiksi kutittamista enkä kipua juuri ollenkaan. Liikuntakin joskus tökkii, annan helposti periksi jos joku juttu tuntuu epämiellyttävältä.

Kuuloaisti: musiikkiin reagoin myös tosi vahvasti. En kestä yhtään kuunnella mitään melankolista tai muuten negatiivista..

En seuraa uutisia juuri ollenkaan, lisää vain ahdistusta lukea aina vaan huonoja uutisia.

Niinkuin taisin jo mainita, ei ykiherkkyyden tarvi olla ahdistava asia. Se pitää vain tunnistaa että siihen osaa suhtautua. Esimerkiksi ahdistuksen syy löytyy lähes aina ulkopuolelta. Pitää oppia päästämään irti niistä negatiivisista tunteista. Viettää tarpeeksi aikaa yksin ja tehdä sitä mikä nyt kelläkin auttaa pääsemään tasapainoon. Liikunta ja lepo on aika hyviä keinoja.. Itse en osaa meditoida mutta sekin on varmasti hyvä keino.

Yliherkkä ei pyri olemaan erilainen. Hän ei koskaan hae huomiota asialla. Jos joku mainostaa julkisesti olevansa yliherkkä, hyvin suurella todennäköisyydellä hän ei sitä ole.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 23:33"]Olen töissä ostoskeskuksessa ja tarvitsen työn vastapainoksi paljon omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä kauemmin toivun kaikesta aisteja rassaavasta. Rakastan ystäviäni, mutta en jaksa nähdä heitä kovin usein. Viihdyn mainiosti yksikseni ja asun luonnon äärellä - näin jaksan ostoskeskushälinän. Aistin toisten tunteita herkästi ja reagoin niihin myös. Jos toista ahdistaa, minuakin alkaa ahdistaa. 
[/quote]

Samis

Olen aisteiltani erityisherkkä. Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä? Annan esimerkkejä.

Näkö: kirkkaat valot polttavat ja särkevät silmiäni, yleensä tavallinen auringonvalo on jo liikaa. Pahin on ehdottomasti sellainen toimistojen halogeenilamppu, joka pakottaa silmäni kiinni jossei sitä laiteta pois päältä. Arvatkaa, onko noloa pyytää esim. lääkärissä että laittaisi minua lähinnä olevan valon kiinni?? Mutta toinen vaihtoehto on tuntea silmiensä sulkeutuvan väkisin ja kuivuvan, yläluomien koko tuplaantuu...

Maku/haju: kunpa se riittäisi, että haistan ja maistan tarkasti, mutta ei! Minä haistan ja maistan sellaisia vivahteita, jotka tekevät ruokailusta joskus suoranaista helvettiä, puhumattakaan vaikkapa muiden ihmisten tuoksuista. Osaan erotella ruoastani useamman erilaisen makeutusaineen, mausteiden laadun jne.  Ja ei, tämäkään ei ole hyödyllistä tai hauskaa.

Ihmisenä olen ahdistunut ja vähän erakkoluonteinen. Muut ihmiset pelottavat minua joissakin tilanteissa ja ahdistun kamalasti, jos lähelläni tapahtuu jotain ikävää, ei väliä miten pieni juttu kyseessä. Minua ei kasvatettu tällaiseksi, päinvastoin yritettiin karaista väkisin. Se ei auttanut.

Hassua miten tämä leimataan jotenkin huomionhauksi tai muotijutuksi. Erityisherkkiä on yleensä kasvatettu häpeämään omaa 'kummallisuuttaan' ja olemaan tuomatta sitä esiin. Harvoin olen saanut ymmärrystä sille, että tarvitsen rauhaa ja hiljaisuutta ja että hälinä ja jatkuva sosiaalisuus väsyttää minut.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 00:54"]

Liittyy usein masennukseen ja/tai ahdistuneisuuteen, mielialalääkityksellä voi saada oireet kuriin, ei ole mutu-tietoa tämä.

[/quote]

Ai lääkityksellä meistä kaikista täytyy tehdä samanlaisia. Kaikki vaan vaikka väkisin samaan muottiin, niinkö?

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 01:36"]

Hassua miten tämä leimataan jotenkin huomionhauksi tai muotijutuksi. Erityisherkkiä on yleensä kasvatettu häpeämään omaa 'kummallisuuttaan' ja olemaan tuomatta sitä esiin. Harvoin olen saanut ymmärrystä sille, että tarvitsen rauhaa ja hiljaisuutta ja että hälinä ja jatkuva sosiaalisuus väsyttää minut.

[/quote]

Se on se sama häpeäkulttuuri, joka saa karaistamaan itseään, joka leimaa kaiken huomiohakuisuudeksi.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 02:24"][quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 00:54"]

Liittyy usein masennukseen ja/tai ahdistuneisuuteen, mielialalääkityksellä voi saada oireet kuriin, ei ole mutu-tietoa tämä.

[/quote]

Ai lääkityksellä meistä kaikista täytyy tehdä samanlaisia. Kaikki vaan vaikka väkisin samaan muottiin, niinkö?
[/quote] jos ymmärtäisit jotain neurologiasta voisit olla oikeassa. Ja onko kuitenkaan juuri aivokemiasta tässä kyse kuten väität. Ehkäpä enemmänkin rakenteesta osalla vain on paremmat radat aistia hajut, vaarat jne.