Muiden kokemukset kiinnostaa! Onko terveyskeskusten puhelimiin vastaavat oikeasti juuri ne hirveimmät hoitajat?

Joissain paikoissa on osastonsihteerit, jotka eivät ikinä tee hoitotyötä ja jossain hoitajat vuorottelevat. Moni hoitaja saattaa kokea sen puhelimeen vastailun ja takaisin soittelun veemäisenä hommana ja käyttäytyy siksi niin?

Vierailija kirjoitti:

Joissain paikoissa on osastonsihteerit, jotka eivät ikinä tee hoitotyötä ja jossain hoitajat vuorottelevat. Moni hoitaja saattaa kokea sen puhelimeen vastailun ja takaisin soittelun veemäisenä hommana ja käyttäytyy siksi niin?

Nykyään joissain paikoissa osallistuvat osastonsihteerit hoitotyöhön, silloin vaaditaan lähi/perushoitajan koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Joissain paikoissa on osastonsihteerit, jotka eivät ikinä tee hoitotyötä ja jossain hoitajat vuorottelevat. Moni hoitaja saattaa kokea sen puhelimeen vastailun ja takaisin soittelun veemäisenä hommana ja käyttäytyy siksi niin?

Tulipahan nyt vain mieleen tosi kurja juttu. Siis se että tosi monet ihmiset todellakin toimii tunteidensa mukaisesti.

Jos jokin puuha on miellyttävää - se tehdään hyvin.

Jos jokin puuha on inhottavaa - se tehdään huonosti.

Ja jostain syystä juuri hoitoalalla monet työntekijät on tuolla lailla tunteidensa orjia. Ja mitä pidempään he hoitoalalla jatkavat sitä enemmän he alkavat tuntea inhoa, oikeastaan kaikkia puuhia kohtaan. Joten sitten he eivät tee puuhiaan vain huonosti vaan ihan tietentahtoen törkeästi.

Mielisairaita ihmisiä.

Mutta niin, onhan tuossa pieni logiikka: jos et tykkää jostain puuhasta niin tee se tahallasi mahdollisimman törkeästi, joten etpähän joudu siihen puuhaan enää, vastaisuudessa saat muuta puuhaa. Kaipa jonkun mielestä tuo logiikka voi jopa toimia, joskus harvoin yksittäistapauksissa. Mutta kun on koko terveyskeskus täynnä työntekijöitä jotka toimivat tuon logiikan mukaisesti päivät pitkät kaikissa puuhissa niin ei, se logiikka ei enää toimi. Kaikki ovat vain jumissa puuhissa joita he inhoavat, työpaikalla jota he inhoavat, elämässä jota he inhoavat, inhoavat, inhoavat, inhoavat!

Se on tosi palkitseva tunne kun itse hoitaa aina epämiellyttävätkin hommat hyvin niij sitten kun itse tarvitset jotain palvelua niin kaikki on jotain ihan haistapaska tasoa.

Lahdessa missä julkinen terveydenhoito on suoraan sanottuna kamalaa niin ainoan ilonpilkahduksen saa kun soittaa hoitajalle. Todella mukavia ja ammattitaitoisia hoitajia on ainakin itselleni aina kohdalle osunut. Toisin kuin lääkäreistä tuntuu osuvan ne kaikkein ikävämmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joissain paikoissa on osastonsihteerit, jotka eivät ikinä tee hoitotyötä ja jossain hoitajat vuorottelevat. Moni hoitaja saattaa kokea sen puhelimeen vastailun ja takaisin soittelun veemäisenä hommana ja käyttäytyy siksi niin?

Tulipahan nyt vain mieleen tosi kurja juttu. Siis se että tosi monet ihmiset todellakin toimii tunteidensa mukaisesti.

Jos jokin puuha on miellyttävää - se tehdään hyvin.

Jos jokin puuha on inhottavaa - se tehdään huonosti.

Ja jostain syystä juuri hoitoalalla monet työntekijät on tuolla lailla tunteidensa orjia. Ja mitä pidempään he hoitoalalla jatkavat sitä enemmän he alkavat tuntea inhoa, oikeastaan kaikkia puuhia kohtaan. Joten sitten he eivät tee puuhiaan vain huonosti vaan ihan tietentahtoen törkeästi.

Mielisairaita ihmisiä.

Mutta niin, onhan tuossa pieni logiikka: jos et tykkää jostain puuhasta niin tee se tahallasi mahdollisimman törkeästi, joten etpähän joudu siihen puuhaan enää, vastaisuudessa saat muuta puuhaa. Kaipa jonkun mielestä tuo logiikka voi jopa toimia, joskus harvoin yksittäistapauksissa. Mutta kun on koko terveyskeskus täynnä työntekijöitä jotka toimivat tuon logiikan mukaisesti päivät pitkät kaikissa puuhissa niin ei, se logiikka ei enää toimi. Kaikki ovat vain jumissa puuhissa joita he inhoavat, työpaikalla jota he inhoavat, elämässä jota he inhoavat, inhoavat, inhoavat, inhoavat!

PS. "Tästä minä tykkään - tähän minä panostan, lisää tätä!"

"Onpas inhottavaa puuhaa - tämän minä teen pas kasti!"

Ihmiset ovat sairaita.

Vierailija kirjoitti:

Lahdessa missä julkinen terveydenhoito on suoraan sanottuna kamalaa niin ainoan ilonpilkahduksen saa kun soittaa hoitajalle. Todella mukavia ja ammattitaitoisia hoitajia on ainakin itselleni aina kohdalle osunut. Toisin kuin lääkäreistä tuntuu osuvan ne kaikkein ikävämmät.

Hei, mitä mieltä olet keskussairaalasta, uskaltaako mennä? Pieni operaatio kyseessä.

Minulla ollut aina ystävällinen ja asiantunteva hoitaja. :) Puhelimessa varsinkin.

Mulla on ollut vain huonoja kokemuksia terveyskeskuksista, sekä puhelimessa että paikan päällä. Jos ei suoraan äksyillä niin ilmeettömästi printataan joku hoito-ohje, jonka olen itse jo aiemmin löytänyt netistä ja käsketään tarkkailemaan olotilaa. Kohtelu kannustaa olemaan hakeutumatta hoitoon tai menemään yksityiselle. Luulen, että tämä on tarkoituskin.

Vierailija kirjoitti:

Joissain paikoissa on osastonsihteerit, jotka eivät ikinä tee hoitotyötä ja jossain hoitajat vuorottelevat. Moni hoitaja saattaa kokea sen puhelimeen vastailun ja takaisin soittelun veemäisenä hommana ja käyttäytyy siksi niin?

Tämä on täysin vanhentunutta tietoa - nykyään hoidon tarpeen arviointi edellyttää sairaanhoitajan tutkintoa eli amk-koulutusta. Lähi/perushoitajat eivät enää tee hoidon tarpeen arviointia eli tuota terveyskeskusren puheluihin vastaamista.

Turun terveyskeskuksesta ei edes saa soittoaikaa, ei ole saanut moneen kuukauteen!

Puhelintyö on ihan järjettömän raskasta. Siinä on lähes tauotta kontakteja, jotka purkavat pahaa oloaan kasvottomalle vastaajalle.

Meillä ihan riippuu siitä kenet saa käsiinsä. Yksi niistä on sellainen haistapaska tapaus jonka saisi laitaa varhaiseläkkeelle. Siltä saa tosi huonoa palvelua tiskiltäkin, siis lehmämäisin tapaus ikinä. Sitten on yksi nuori likka ja ne nyt on nuoria, ihan ok, herkkä tapaus. Ja sitten on mun lemppari. Se on kuin mummolleen soittaisi ja saa aina niin lämpimän ja valloillavan vastaanoton ettei ikinä. On myös kasvokkain aivan ihana ihminen. 

Itse olen huomannut, tuuriako vain, että korona-aikaan hoitohenkilökunta on ollut ystävällisempää kuin usein aiemmin. Jännä, voisi jopa olettaa toisinpäin jos kuormittavaa. Mutta ehkä joidenkin ihmisten yhteisöllisyyden tunne on kasvanut ja myötätuntoisista tullut entistä enemmän sellaisia kovina aikoina. Olen ollut ihan liikuttuneen ilahtunut.

Hyvä, että laitetaan ne pahimmat eturintamaan, niin pääsee muutkin lääkäriin kuin ap ja hänen räkänokkkansa.

Olen joskus vuosia sitten tehnyt hoidontarpeen arviointia puhelimessa terveydenhoitajana. Suhteellisen raskasta ottaa päivästä toiseen haukkuja vastaan, hoitajat yleensä syyttömiä siihen miten asiat on järjestetty esim. Resurssit. Varmaan pilasin monen päivän. Sitten se hoidon tarpeen arvio.. Lääkäri olisi oikea ihminen arvioimaan kiireellisyyttä ja hoitoa, ei koulusta valmistunut vihreä hoitaja.

Johtuuko siitä, että olen mies, en tiedä mutta ne harvat kerrat kun olen joutunut puhelimella aikaa varaamaan, niin olen esitellyt itseni ja kertonut ongelman ja yleensä aika on järjestynyt hyvin nopeasti ja muistaakseni silloinkin vielä kysytty, että pärjäänkö siihen asti kotona. Ei ole valittamista, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joissain paikoissa on osastonsihteerit, jotka eivät ikinä tee hoitotyötä ja jossain hoitajat vuorottelevat. Moni hoitaja saattaa kokea sen puhelimeen vastailun ja takaisin soittelun veemäisenä hommana ja käyttäytyy siksi niin?

Tämä on täysin vanhentunutta tietoa - nykyään hoidon tarpeen arviointi edellyttää sairaanhoitajan tutkintoa eli amk-koulutusta. Lähi/perushoitajat eivät enää tee hoidon tarpeen arviointia eli tuota terveyskeskusren puheluihin vastaamista.

En tarkoittanut hoidonarviointia vaan hoitotyötä. Itselläni on muutettu osastonsihteerin työnkuvaa niin, että teen osan jutuista, jotka ennen teki hoitaja.