Lue keskustelun säännöt.
Kerroin puolisolleni, haluaisin erota. Oisko täältä vertaistukea?
Panikkkk
26.08.2021 |
Se on nyt sanottu. Olen ihan paniikkitilassa. En tiedä mitä teen. Nyt ei heti erota, tässä olemme samassa talossa, mutta sanoin, kummallakin oma elämä. Varmaan pitää kaikkea miettiä. Tässä on iso ok talo mikä sitten pitäisi myydä ja paljon muuta. Ja on lapsi. En vaan enää kestä tässä liitossa... Ilman lasta olisin ottanut asian puheeksi kaaauan sitten. Meillä ei ole yhtään mitään yhteistä muuten. Hiton kauan ollaan oltu yhdessä, ja toki pelottaa. Pelottaa myös, selviänkö ok rahallisesti. Kun minulla ei ole hyvä palkka. Uutta miestä en halua asumaan kanssani, nyt jopa tuntuu etten ikinä. Sen sijaan mieluusti menen treffeille, ihan syömään leffaan ym. En ole minkäänlaista treffailua kokenut. Kertokaa, miten mennyt, jotka samassa tilanteessa
Kommentit (10)
Ei se elämä eroon lopu. Kun saa päätöksen tehtyä, se on vain käytännön järjestelyjä. Pelottihan se, pärjäänkö, pärjääkö lapsi, riittääkö rahat. Kaikki sitten järjestyi.
Kyllähän sitä aikuinen ihminen pärjää kun töissä on. Menot täytyy tietysti sovittaa tuloihin, pienempi asunto, ei autoa, ei minkään ylimääräisen ostamista, halvat ruuat ja vaatteet. Ensin sitä piti miettiä, sitten se alkoi sujua, ja nykyään jo ihmettelee, mitähän tässä niin paljon jännitti. Lapsi oli suruissaan, mutta kaikki on järjestynyt, ja hänellä on hyvät välit isänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itellä oli ihan sama tilanne 2v sitten. Nyt on talo myyty, pärjään oikeen hyvin, lapsikin sopeutunu ja aina Välillä mietin miksi odotin niiin monta vuotta että uskalsin. Anna mennä, elämä kantaa kyllä.
Kaikki asiat järjestyy. Alku on hankala. Minä erosin myös pienipalkkaisen vuosia sitten. Lapsia 3. Oli omaisuutta, joka piti myydä ja jakaa. Olen hengissä. Välit exään hyvät. Kummallakin oma elämä. En oo asunut miehen kanssa, kun vuoden viimeisen 12v aikana.
Anna itsellesi aikaa. Ole lempeä ja sure, vaikka haitkin itse eroa. Mahtavaa, että haaveiletko uusista tuulista ilman pakottavaa tarvetta sitoutua heti eron jälkeen uuteen. Itse olen näin tehnyt ja uusi suhde meni aivan myttyyn ja omakin elämä se myötä...
Nyt elä, nauti ja koe koko tunne skaala läpi. Ja sama niin monesti kunnes löydät rauhan, uuden onnen itsesi kanssa❤
Pärjäät hyvin. Älä pelkää tulevaa, olen itse tuon kokenut ja samassa tilanteessa ollut. Kyllä sitä vain pärjää vaikka se pelottaa. Itse asun nyt kahden lapsen kanssa ja nyt nautin ja etsin niitä hyviä asioita tästä "tilanteesta" ja elämänvaiheesta. Saan tehdä asioita (jos saada nyt on oikea sana muoto)..mistä en ennen voinut eli olen alkanut nauttimaan niistä asioista mitä tulee kun on sinkku, mitkä ovat niin erilaisia kun suhteessa ollaan sekä asutaan yhdessä. Minulla on uusi ja erilainen oma rauha ja omaa aikaa, eli nautin siittä että voin keskittyä itseeni, tehdä just niinkuin haluan asioita keskustelematta toisen kanssa tai miettimättä parisuhde kiemuroita. Minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia ottaa toista huomioon vaan tarkoitan sitä että se on erilaista ja outoa että ei tarvitse ottaa ketään toista aikuista huomioon. Voin vaikka tanssia päälläni kotona jos huvittaa. Päätän itse missä pidän tiskiharjaani, mitä ruokaa teen..luon itse omaa kotiani ja hyvinvointiani ja rakennan sitä yksin meille kotona, lapselle ja minulle. Saan keskittyä omaan hyvään oloon. Koko elämä on avoin. Voin tavata vaikka mukavan miehen muutaman vuoden päästä ja rakastua. Ym. Mitä vaan, tulaveisuus on avoin erilailla myös sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jää vanhaan roikkumaan tai muistoihin. Uutta ei voi tulla muuten vanhan tilalle sanon minä. Vaikka vuosia on takana ja olette olleet pitkään yhdessä, parisuhteen kannalta uutta ja pelottavaa mutta uskon parhain noin jos muuta yhteistä ei ole. Lapsi ei ole syy jäädä silloin vanhemmat voi huonommin kun eivät täysin saa elää sellaista elämää kun haluavat. Jokaisella aika on rajallinen ja sitä ei ole tuhlattavaksi. Uskon että lapsi näkee teidän kummankin uuden hyvinvoinnin eikä siittä särjy jos pysytte hyvinä ystävinä ja luotta perhe mallia hänelle niin. Itselläni vanhemmat erosivat niin, se otti koville mutta kun he jotenkin rakensivat meille sisaruksille kuvan että "he eivät hajoa vaan tietty tie erkanee mutta perhe pysyy" eli jotenkin tehdään joskus silti asioita perheenä, vanhemmat tekemisissä keskenään paljon ym niin ei tule suurta pudostusta että kaikki muuttuisi lapsen mielestä :)
Vierailija kirjoitti:
Jätä vaan se sika
Ansaitset parempaa + sinulla on oikeus omiin tunteisiin.
Enemmän tekoja, ei vaan puhetta, siis suoraa toimintaa, elämä on ihan liian lyhyt odottelemiseen, pisteet sinulle rohkeudestasi, moni miettii tuota samaa mutta ei koskaan tee, sitä ratkaisevaa siirtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin tehdä saman mutta en voi. Lapsiani rakastan tietysti edelleen ja haluaisin olla läsnä heidän elämässään. Puoliso torppaisi tapaamiset, tiedän kokemuksesta hänen kostonhimonsa pienissäkin asioissa mitä ero ei tietenkään ole.
Mutta minä olenkin huonompaa sukupuolta eli mies. Lähivanhemmuus menee aina äidille. Ja siitä asemasta on helppo kontrolloida tai torpata tapaamiset ties millä verukkeella. Eli yhdessä on jatkettava väkivaltaisessa (hänen puoleltaan), seksittömässä ja muutenkin tyhjässä liitossa. Kiva systeemi tämä patriarkaatti.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tehdä saman mutta en voi. Lapsiani rakastan tietysti edelleen ja haluaisin olla läsnä heidän elämässään. Puoliso torppaisi tapaamiset, tiedän kokemuksesta hänen kostonhimonsa pienissäkin asioissa mitä ero ei tietenkään ole.
Mutta minä olenkin huonompaa sukupuolta eli mies. Lähivanhemmuus menee aina äidille. Ja siitä asemasta on helppo kontrolloida tai torpata tapaamiset ties millä verukkeella. Eli yhdessä on jatkettava väkivaltaisessa (hänen puoleltaan), seksittömässä ja muutenkin tyhjässä liitossa. Kiva systeemi tämä patriarkaatti.
Höpöhöpö.
Jätä vaan se sika