Hivenen kummastuttaa sosiaalitoimiston toiminta

Sossu ehdotti asumiseen korso. Kuulemma paljon työtä, kauppaa ja opintopaikkoja ja kaikkea. Kävin katsomassa, juopot riehui heti asemalla, käännyin. Jostain rikkaiden omakotialueelta sossu tuli tuota ehdottomaan muille, ei ollut koskaan käynyt siellä. 

Nuo asiat riippuu virkailijasta ja sun pärstäkertoimesta, ap.

Vierailija kirjoitti:

Joku ei täsmää. Burnouttia, karenssia, rahattomuutta, uusi työpaikka (?), ei kuitenkaan asuntoa.

Asunnottomuus ei välttämättä tarkoita kadulla elämistä, vaan oman kämpän puutetta. Ap on voinut olla kavereiden tai sukulaisten nurkissa tai asua vaikka asuntoautossa. 

Ihmisillä on kaikenlaisia elämänkohtaloita, hyvin yllättäviäkin. Itse toki ihmettelen sitä, että työssäkäyvällä ei alkuperäisessä tilanteessa ollut sen vertaa puskuria, että olisi puoli vuotta pärjännyt -ja ihmistä ei häädetä parin viivästyneen vuokran takia, varsinkin jos ottaa yhteyttä ennen kuin ensimmäinenkään viivästyy. 

Mutta jos nyt vaan keskustellaan siitä, että tässä maassa päihdeongelmaiset saavat paljon enemmän apua kuin tilapäiseen pulaan joutuneet ns. kunnon ihmiset? Vaikka olisi paljon rationaalisempaa auttaa niitä, jotka pääsevät melko pysyvästi jaloilleen pienellä avulla, vs. autetaan loputtomasti niitä joita ei edes kiinnosta pyrkiä pääsemään jaloilleen?

Osku&Karvinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, on monen kerroksen porukkaa ilmeisesti.

Olen alkoholisoituneen veljeni pikkusisko, ja katsonut vierestä kummissani kun veljelle on tuotu suunnilleen kotiin saakka milloin mitäkin palvelua. Törkein oli tapaus, jossa hän olisi saanut kunnollisen asunnon (kun taas kerran jätti vuokrat pystyyn vanhasta ja joutui asunnottomaksi), kunhan olisi vaan vaivautunut sovittuna aikana sossuun hakemaan avaimia. Ei mennyt, kun olisi kuulemma pitänyt tuoda ne hänelle kotiin saakka! Tämänkin jälkeen sai vielä vuosia apua, ja asuu nykyään kunnan palvelutalossa, koska on ryypännyt itsensä sänkypotilaaksi. 

Itse pyysin sossulta apua, kun vuokranantajamme kuoli yllättäen, ja saimme tämän myötä häädön. Olin etsinyt viimeiset 2kk yötäpäivää uutta asuntoa, ja stressin takia mm. narskutellut yhden hampaistani kuolioon. Nyt olin löytänyt asunnon, mutta vuokra oli muutaman kympin kalliimpi kuin sossun hyväksymä normi, joten soitin ja pyysin, voisivatko edes harkita antavansa takuuvuokran vaikkapa lainaksi jossei muuten? Eivät kuulemma todellakaan voi; asuntoasioissa sossun "neuvo" oli, että lapsi voidaan huostaanottaa ja me vanhemmat mennä jonnekin yömajaan! Sehän se olisikin ollut kestävä ratkaisu sekä perhekohtaisesti että yhteiskuntaa ajatellen!! Luojan kiitos saimme läheisiltämme kerättyä lainaan potin, jolla maksoimme takuuvuokran ja pääsimme muuttamaan. 

Tässä maassa osa saa apua, osa ei koskaan. 

Tämäkin tapaus, joka on omassa lähipiirissäni on vielä kaiken kukkuraksi ihan helvetin epäkiitollinen. Olen funtsannut, että osaavatko nämä sosiaalitantat lukea yhtään ihmisiä? Jos on kaksi aivosolua ja viettää tämän tyypin kanssa 5min, niin tajuaa että hän on ihan helvetin epäkiitollinen sosiopaatti narkkari, jolla ei ole minkäänlaista omatuntoa. Ovat miljoonia kertoja auttaneet häntä ja pelastaneet joutumasta kadulle, niin kiitokseksi tämä vaan raivoaa heille ja nimittelee ym. Tekee oikein pahaa seurata tuota tilannetta sivusta.

Jos olisin itse saanut murto-osan siitä avusta minkä tämä tyyppi on saanut, niin olisin ollut koko elämäni kiitollinen ja suudellut maata näiden sosiaalitanttojen jalkojen alla.

Aika monet "auttajat" saavat jonkinlaista egobuustia sitä enemmän, mitä huonommassa jamassa/kamalampi ihminen se autettava on. Siinä saa katsos totisesti tuntea olevansa nokkimisjärjestyksessä ylempänä, ja jos ihminen kokee oman sosiaalisen asemansa hyväksi, serotoniinitasot nousevat kohisten. 

Jos taas autettava tarvitsisi vain aivan hiukkasen apua ollakseen samalla tasolla kuin autettava, ei tule egobuustia, ei nouse serotoniinit kun se ihminenhän on käytännössä samanarvoinen kanssasi! Joten ei tipu apuakaan. 

Itse en ole ollut varsinaisten sossujen kanssa tekemisissä, mutta kaikenlaisia sosionomeja nähnyt kun olen tosiasiassa työkyvytö työnhakija ollut, ja käynyt jonkin verran kuntouttavissa. Ne vetäjät inhoavat jokaista pätevää ihmistä, jonka asiakkaakseen saavat ja kyykyttävät minkä jaksavat, ellei vedä sellaista nöyrä ja kiitollinen luuseri -performanssia, että ne unohtavat koskaan cv:täsi nähneensäkään. Toki oma tilanteeni on ollut sikäli erilainen että aivan aidosti en ole ollut heidän apuaan vailla, olen vain mennyt kuntouttavaan sillä ajatuksella, että siitä VOISI olla jotain hyötyä (ei ole) tai edes ilmaista viihdettä (jossain määrin kyllä, mutta mielenterveyden kustannuksella.)

silvublee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johanna_sos kirjoitti:

Työsuhteen päättyminen on ollut itseaiheutettu. Tällöin siitä seuraa karenssi ihan lainkin mukaan.

Palataan asiaan kun palat oikeasti loppuun työelämässä ja tämä johtaa työsuhteen päättymiseen.

Kun palaa loppuun töissä, niin joutuu saikulle on ja kun on ollut on vuoden saikulla, niin pitää hakea kuntoutustukea. Kun on ollut aikansa kuntoutustuella, niin seuraavaksi haetaan eläkettä. Se onkin sitten toinen juttu, että myönnetäänkö kuntoutustukea tai eläkettä. Jos näitä ei myönnetä, niin ei muuta kun vajaakuntoisena työnhakija työkkäriin, yksikään työnantaja ei palkkaa vajaakuntoista, jolloin saa työttömyyskorvausta.

Eikö sitä kannattaisi mielummin keskittyä siihen, että hoitaa itsensä kuntoon ja palaa työelämään. Eikä suoraan eläkkeelle? Ei mikään ihme, että nuoria eläkeläisiä riittää, jos asenne on tätä luokkaa. Eikö kannattaisi investoida siihen, että ihmiset hoidetaan kuntoon, eikä lyödä heitä eläkkeelle heti kättelyssä. 

Kukaan ei pääse loppuunpalamisen takia edes sairaspäivärahalle, vaan pitää olla masennusdiagnoosi. Ja masennusdiagnoosilla ei nykyään sairaspäivärahan jälkeen pääsee edes määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle (kuntoutustukea ei ole ollut vuosiin), ellei ole psykoottinen. 

Tuo edellistä edellinen kirjoittelija ei tiennyt yhtään siitä, miten hommat nykyään menee.