Lue keskustelun säännöt.
Lapsi haluaa kissan, minä en
26.09.2014 |
Ollaan tilanteessa, jossa eläinrakas lapseni haluaisi kissan. On tästä haaveillut jo toista vuotta, välillä enemmän välillä vähemmän.
Nyt jo vähän lupasin ja mietin, että olisihan kissa mukava. Tässä siis noin kuukausi ollut sellaista, että katseltu kissoja jne.
Nyt kun rauhoitun ja asiaa todella mietin, tulin tulokseen, etten halua tai jaksa kissaa. Siis sitä hiekkalaatikon siivoamista, karvoja.. mahdollista kissan ripulia/oksennustautia. Toki kissa voisi mukava ja ihana olla, mutta en kuitenkaan halua.
Mielestäni aikuinen päättää ja on ok sanoa, ettei meille oteta lemmikkiä. Harmittaa vain kun ehdin jo vähän luvata kissaa. Jos olisin alusta asti sanonut, ettei meille tule minkäänlaista eläintä niin lapselle se ei olisi iso pettymys ja olisi jo ehkä tämän kissa-asian unohtanut.
Vinkkejä miten tässä kannattaisi toimia?
Kommentit (59)
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:48"]
Älä lupaile mitään katsotaan vuoden päästä kun et selvästikään tule ikinä ottamaan kissaa!! Miksi herätellä turhia toiveita kun niitä ei ole eikä tule!
[/quote]
Ap taitaa olla näitä jotka aina lupailee ja sitten peruu. Hyvittelee lupaamalla jotain sitten joskus, vaikka tietää jo etukäteen että se uusikaan lupaus ei toteudu. Jatkuva lupausten kierre, kun aikuinen ei osaa olla aikuinen ja myöntää mokiaan. Lapsihan se siinä kärsii. Äidille lupaus on vaan "vähän lupailin". Lapselle se on ihan oikea lupaus joka rikotaan noin vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ehdotuksesta kääpiöhamsterista. Sitä voisi todellakin miettiä. Ongelma vain nuo matkat, olemme kestä pois suomesta ja talvellakin käymme pari kertaa pohjoisessa ap
Mulla on 18 viikkoinen kissanpentu, tyttösi saa mielellään tulla paijaamaan, putsaamaan hiekkalaatikkoa, imuroimaan ja leikittämään kissaa. :D
Vitsit vitsinä, mutta pointti oli se, että onko lähipiirissänne ketään jonka kanssa tyttö voisi harjoitella kissanpitoa. Eli just hiekkalaatikon putsaus, harjaaminen tms.
No miksi " vähän jo lupasit" josset ole valmis ottamaan?
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:50"]
Siis emme katselleet sillä, että nyt etsimme kissan ja sen otamme vaan että katsotaan JOS löytyy sopiva kissa. Ja lapsi tietysti tästä oli innoissaan. Lupasin, että katsellaan kissaa, etsitään sopivaa jne.
Meillä on oikein hyvä ja lämmin suhde ja läheisiä ollaan tytön kanssa.
Minua harmittaa hänen puolestaan toki, mutta täytyy sanoa, etten ole mikään ailahtelevainen, siis koko ajan ollut lupaamassa asioita, perunut jne ap
[/quote]
Eli te olette etsineet kissaa ja se on päätetty ottaa. Eli sä olet ihan oikeasti sen kissan lapselle luvannut. Nyt perut puheitasi ja omasta mielestäsi oletkin tässä vaan miettinyt ja vähän katsellut että JOS se kissa löytyisi. Ihan vaan "vähän lupaillut".
Koita nyt helvetti vieköön olla aikuinen. Joko otat sen kissan tai perut lupauksesi. Mutta tee se rehdisti, äläkä ala väittää että lapsi "keksi" koko lupauksen. Sinä tässä mielesi muutit, joten kanna myös vastuu. Vähän näet vaikuttaa siltä, että pyrit luistamaan siitä vetoamalla, ettet oikeasti ole mitään luvannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:50"]
Siis emme katselleet sillä, että nyt etsimme kissan ja sen otamme vaan että katsotaan JOS löytyy sopiva kissa. Ja lapsi tietysti tästä oli innoissaan. Lupasin, että katsellaan kissaa, etsitään sopivaa jne.
Meillä on oikein hyvä ja lämmin suhde ja läheisiä ollaan tytön kanssa.
Minua harmittaa hänen puolestaan toki, mutta täytyy sanoa, etten ole mikään ailahtelevainen, siis koko ajan ollut lupaamassa asioita, perunut jne ap
[/quote]
Eli sinusta noiden kissan katseluiden ero on suurikin, erityisesti lapsen näkökulmasta? Oletko varma että lapsi ymmärtää mitä tarkoittaa kun katsellaan kissaa mutta ei kuitenkaan katsella?
Valitettavasti vaikutat vähän ailahtelevalta vaikka muuta väitätkin. Esimerkiksi juuri tämä katsotaan vuoden päästä -hätävalhe vaikka itsehän et siis ilmeisesti halua kissaa nyt tai myöhemminkään. Myös tuo "vuoden päästä" on lupaus.
Me hankittiin koira noin vuosi sitten. Lapset olivat pyytäneet koiraa jo monta vuotta, ja kun vanhimmat tytöt tulivat murrosikään, ajattelin että nyt olisi hyvä hankkia se koira. En ollut itse tippaakaan innostunut asiasta (olen kissaihminen, mutta meillä on perheessä kissa-allergiaa), mutta lupauduin koska muistan omasta lapsuudestani miten tärkeä oma kissani oli minulle.
Ajattelin, että hoidan kyllä koiran niin hyvin kuin osaan, mutta en koskaan opi siitä pitämään. Toisin kuitenkin kävi, koira on kyllä valloittanut minut kokonaan, se on todella kiintynyt minuun ja minä tietysti siihen. Ja se on tuonut perheeseemme jotenkin iloisemman tunnelman. Aamulla ensimmäinen asia mitä lapset tekevät, on se että he tulevat silittelemään koiraa. Ja murrosikäisen äksyilijän se saa yleensä hyvälle tuulelle. Eli olen todella tyytyväinen tähän ratkaisuun, vaikka esim. matkalle lähtiessä on hankittava aina hoitopaikka ja kolme kertaa päivässä on tehtävä lenkki sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää asiassa on se, että lapselle olet kissan jo luvannut. Eläimen ottaessa siihen tulee sitoutua moneksi vuodeksi, kissa saattaa elää jopa parikymmentä vuotta. Tämä asia tulee olla selvä, jotta kissaa ei sitten myöhemmin anneta pois tai viedä lopetettavaksi. Lemmikillä on oikeus pysyvään kotiin, jossa sitä kunnioitetaan ja hoidetaan mahdollisimman hyvin.
Minulla on ollu kissoja lähes aina, muutama kerrallaan. Nytkin muutama. Tottakai ne jossain määrin teettävät työtä. Käytän elänkaupasta saatava erittäin hyvin paakkuuntuvaa hiekkaa, josta poistan pari kertaa päivässä pissapaakut roskikseen, kakat sitä mukaa, kun niitä tulee (jos olen kotona, hiekka sitoo kyllä hajut hyvin, onneksi). Hiekkalaatikkojen eteen olen laittanut kynnysmaton, jotta hiekka ei tassuissa leviä koko kotiin. Auttaa melko paljon:) Tätä hiekkaa ei tarvitse usein vaihtaa, vaan vain täydennän laatikkoa (hiekkaa EI saa laittaa viemäriin). Hiekkaa kannattaa pitää laatikossa runsaasti, sillä säästyy laatikon pesulta usein.
Lapsikin oppii helposti siivoamaan hiekat, se tapahtuu lapion ja pienen pakastuspussin avulla.
Karvaisista eläimistä lähtee karvaa, se on tosiasia. Imuroimaan joutuu useammin.
Jonkin verran rahaahan kissaan kuluu, yhteen ei kovin paljoa. Toki eläin voi sairastua, joten suosittelen aina laittaamaan kuukaudessa kympin tai pari sivuun lääkärikäyntejä varten, on sitten mistä ottaa tarvittaessa.
Tuo jokaviikkoinen 4:n viikon hoitola käy myös kukkaron päälle ja saattaa alkaa harmittaa ajan mittaan. Sitäkin sietää miettiä, jos hoitoa ei voi ratkaista muulla tavoin.
Jos ette te aikuiset oikeasti haluaa kissaa, ei sitä kannata ottaa. Ette ole silloin valmiit sitoutumaan sen teettämään työhön, vaikka työtä ei mahdottomasti olekaan.
Toisaalta jäätte silloin, niin lapsenne kuin sinäkin, vaille monia ihania asioita, joita kissan kanssa eläminen tuo mukanaan:)
Pyydän teitä kuitenkin vakavasti harkitsemaan kaikkia puolia ennen ratkaisun tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissakin voi olla työläs eläin. Meillä oli Hesystä löytökissa 12v ennen kuin lapset syntyivät. Kissa kuoli lasten ollessa ihan pieniä ja he muistavat kissan vain kuvista.
Sisäkissa oli kuitenkin työläs jo ennen lapsia:
- mouruili yöllä, rapsutti ja rapisteli ja valvottiin siis öitä jo ennen lapsia
- se hiekkaalaatikon putsaus ja isompi pesu ajoittain, kissa ei edes ollut mitenkään pitkäkarvainen, mutta silti sinne takakarvoihin jäi kakkia, jotka elukka siisti vetämällä peppunsa mattoihin --> mattojen määrä väheni kummasti ja jouduin leikkelemään peppukarvoja usein
- karvapallo-oksentelut minne sattui ihan yllättäen (joo annettiin syödä kissanruohoa)
- eläinlääkärikulut varsinkin kun kissa vanheni: oli jos mitä infektiota ja omituisia tulehduksia, taistelu lääkkeiden antamisesta
- kissamme ei ollut kaikkein ketterintä sorttia: hyppäsi kyllä hyvin kirjahyllyyn, mutta hännällään ei joustanut yhtään, joten tiputteli kaikkea alas (häntä oli aina ylöspäin, eikä se joustanut muuten kuin jos ei muuten mahtunut menemään)
- kynsillä nyppiminen: oli raapimispuu, leluja, kiipeilytolppa ym, mutta silti esim. sohvan nurkka oli se paras kynsien terotuspaikka (ei auttanut karkotteet eikä positiivisen kehumisen ja palkitsemisen kautta opettaminen kuten koirilla)
- karvoja löytyy meiltä vieläkin, vaikka olemme muuttaneet eri asuntoon ja kissan kuolemasta on jo 4v. Karvoja oli kissan aikana ihan joka vaate täynnä. Vaikka emme päästäneet kissaa lapsen nukkumahuoneeseen, karvat sinne kyllä levisivät. Aina sai tarrarullalla käydä vaatteet läpi ennen kotoa lähtöä.
Kissoja on niin eriluonteisia, tuuripeliä millainen teille tulisi. Olihan sitä ihana silitellä ja pitää sylissä ja joku aina ilahtui, kun tuli kotiin, mutta kyllä oli sitä riesaakin...
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:36"]Aika inhottavasti teet jos pelkkää mukavuudenhaluasi petät lapsen luottamuksen. Kuten sanoit, olisi ihan eri asia jos olisit kieltäytynyt eläinten hankkimisesta johdonmukaisesti. Kissa ei todellakaan ole mikään suuritöinen eläin ja tuottaa (lapselle) moninkertaisesti iloa siihen "työhön" nähden. Lemmikki on hyväksi terveydelle ja kasvattaa lapsen vastuunottokykyä.
Jos nyt kuitenkaan et mitenkään voi sietää ajatusta kissasta niin jättäkää ottamatta. Lapsen luottamuksen pettäminen tässä vaiheessa on paljon parempi vaihtoehto kuin sen tekeminen niin, että kissa lähetetäänkin matkoihinsa parin kuukauden tai vuoden päästä.
[/quote]
miksi se on niin vaikeeta tuottaa pettymys lapselle?? Ei aikuinenkaan saa aina sitä mitä haluaa ja silti on mentävä eteenpäin.
Ihan rohkeasti sanot että ei tule kissaa ja sillä siisti, end of story!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:36"]Aika inhottavasti teet jos pelkkää mukavuudenhaluasi petät lapsen luottamuksen. Kuten sanoit, olisi ihan eri asia jos olisit kieltäytynyt eläinten hankkimisesta johdonmukaisesti. Kissa ei todellakaan ole mikään suuritöinen eläin ja tuottaa (lapselle) moninkertaisesti iloa siihen "työhön" nähden. Lemmikki on hyväksi terveydelle ja kasvattaa lapsen vastuunottokykyä. Jos nyt kuitenkaan et mitenkään voi sietää ajatusta kissasta niin jättäkää ottamatta. Lapsen luottamuksen pettäminen tässä vaiheessa on paljon parempi vaihtoehto kuin sen tekeminen niin, että kissa lähetetäänkin matkoihinsa parin kuukauden tai vuoden päästä. [/quote] miksi se on niin vaikeeta tuottaa pettymys lapselle?? Ei aikuinenkaan saa aina sitä mitä haluaa ja silti on mentävä eteenpäin. Ihan rohkeasti sanot että ei tule kissaa ja sillä siisti, end of story!
[/quote]
Lapsen kohdalle nyt tulee pettymyksiä muutenkin, ei vanhempien tarvitse niitä erikseen tuottaa. Pelkän pettymyksen aiheuttamista olisi ollut lemmikistä kieltäytyminen kategorisesti, nyt lapsi sekä pettyy itse asian takia, että vanhempaansa. Luottamuksen pettäminen ei ole mikä tahansa takaisku.
Tottakai aikuinen päättää asian. Meillä on ollut kissa nyt 3 vuotta ja on ollut kyllä ihana perheenjäsen meille kaikille. Ei ole lapsen kissa vaan minun, mutta lapsi viettää sen kanssa eniten aikaa leikkien. Aamulla kissa kömpii lapsen huoneeseen peiton alle kehräämään - voiko tokaluokkalaisella olla ihanampaa tapaa herätä kuin kuuman kissan hyrinä peiton alla =). Lapseni on oppinut paljon empaattisuutta ja eläinten kunnioitusta näiden vuosien varrella. Kissamme ei muuten ole koskaan ripuloinut, oksentamaankin menee hiekkalaatikolle.
Mutta vanhempi päättää! Minusta on kyllä epäreilua antaa edes alustavia lupauksia lapselle, koska turha antaa turhia toiveita, jos ei aio lupausta koskaan toteuttaa. Itse olen tosi eläinrakas, mutta äitini tokaisi minulle aina lapsena, että "otat elukoita sitten, kun elät omassa huushollissasi". Hyväksyin tämän, koska hän ei koskaan mitään luvannut. Jos olisi luvannut mutta sitten aina siitä livennyt, niin olisin kyllä äidille varmaan vieläkin katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:49"]
Ehdota sille kääpiöhamsteria (talvikkoa) Ne on siistejä, tekee tarpeet häkissä yhteen paikkaan joten siivousta on tosi vähän ja ovat kaikkiruokaisia ja tottuvat sylittelyyn kun alusta asti niitä pitää paljon sylissä. Tutustu nettissä näihin ihaniin otuksiin. jos se lievittäisi lapsen pettymystä. Nämä elävät vain noin 3 vuotiaiksi joten ei edes niin pitkäikäinen lemmikki kuin kissa.
[/quote]
EI HÄKKIELÄIMILLE!
Meillä on kaksi kissaa ja 23 päivän hoito maksoi hiukan alle 400 e. Sisältäen ruuat ja hiekat. Ei kallsita mielestäni. Ihan virallisessa kissahoitolassa.
Meidän kissat saa lomailla onneksi mummolassa
Ap on vastenmielinen lupauksien pettäjä
No etkö sä nyt voisi itse joustaa ja ottaa sitä kissaa, jonka olet luvannut. Kysyit mielipidettä ja tätä mieltä minä olen!
Siis emme katselleet sillä, että nyt etsimme kissan ja sen otamme vaan että katsotaan JOS löytyy sopiva kissa. Ja lapsi tietysti tästä oli innoissaan. Lupasin, että katsellaan kissaa, etsitään sopivaa jne.
Meillä on oikein hyvä ja lämmin suhde ja läheisiä ollaan tytön kanssa.
Minua harmittaa hänen puolestaan toki, mutta täytyy sanoa, etten ole mikään ailahtelevainen, siis koko ajan ollut lupaamassa asioita, perunut jne ap