Lapsi haluaa kissan, minä en

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:53"]

Kiitos ehdotuksesta kääpiöhamsterista. Sitä voisi todellakin miettiä. Ongelma vain nuo matkat, olemme kestä pois suomesta ja talvellakin käymme pari kertaa pohjoisessa ap

[/quote]

Kuka kissaa hoitaa, jos olette kesät pois Suomesta? Eikö hamsteri tai muu ole helpompi viedä hoitoon?

Ehdotin lapselle kääpiöhamsteria ja lapsi innostui siitä. Varasimme eläimen ja se tulee meille maanantaina. Tähän ei tosiaan tarvitse sitoutua niin pitkäksi aikaa ja sitten parin vuoden kuluttua voi taas miettiä kissaa (riippuen kuinka lapsi hoitanut hamsteriaan, onko vielä innostusta jne) ap

Up

Minkäikäinen lapsi? Harvemmin kissat sairastavat ettei niitä ripulointeja ja oksenteluja tarvitse niin pelätä. Karvaa lähtee aika vähän yhdestä kissasta. Voisiko lapsi hoitaa kissan laatikon siivoukset? Kissa on kuitenkin helppo lemmikki ja itse halusin kovasti kissaa lapsena ja oi sitä onnea kun sen sain :)

10vuotias. En usko,että siivousta hänen vastuulleen voisi jättää, toki osittain. Asumme myös aika pienessä asunnossa ja meillä ei ole erillistä kylppäriä,kodinhoitohuonetta tms. 

Tykkään, että on siistiä ja toki kissa toisi lisää töitä vaikkei mitkään mahdottomuus olisikaan.

En halua eläintä,mutta harmittaa lapsen puolesta, joka todella todella haluaisi sen oman kissan.

ap

Kissaa (tai mitään eläintä) ei voi ottaa vain lapselle. Joko sä sitoudut siihen ja sen hoitoon tai et ota kissaa. Jos et ota, lapselle voi ihan suoraan selittää, miksi et ota (tyyliin se tuo roskaa tai sitoo liikaa, on hankala lähteä reissuun jne.). Toisaalta voi taas sitten ajatella, että joustat ja sitoudut kissaan lapsen takia, koska asia on hänelle tärkeä ja lemmikki varmaan antaisi hänelle jotain, vaikka itseäsi varten et sitä ottaisikaan.

t. samojen asioiden kanssa kamppaileva

Mäkin yritin vuosia siirtää asia eteenpäin, aina oli hyvä syy. Mutta lapsi ei lopettanut eikä asia unohtunut. Vuosikausia meni, mutta pari vuotta sitten otimme Hesyltä kaksi kissaa. Ja kyllä meidän kaikkien sydän on heltynyt. Lapsi hoitaa kiitettettävästi kissojen hoidon ja hiekkalaatikoiden siivouksen, mutta imuroinnista tulee sanomista. 

Lapsi myös osallsiituu kissojen hoidon kustannuksiin kesällä (lomalla kissat on kissahoitolassa) siten, että maksaa puolet hoidosta viikkorahoistaan. 

Toki vastuu kuuluu minulle, ja meille ne kissojen eläinlääkärieissut ja lääkitykset kuuluu. Toinen kissoista sairasti sitkeän virtsatietulehduksen, ja jouduin piikittämään kissaan antibiootit . Aina oppii uutta :-9

No kannattaisi rauhallisesti jutella lapsen kanssa ja kertoa hänelle rehellisesti, että vaikka kissa olisikin kiva niin nyt ette sitä hanki. Että olet miettinyt asiaa ja päätynyt siihen, ettei kissaa teille tule. Aikuinenkin saa muuttaa mieltään. Kannattaa olla napakka, mutta myös ymmärtäväinen lasta kohtaan. Kuten kirjoitit itsekin, aikuinen päättää nämä asiat.

Voitte tehdä yhdessä jotain muuta mukavaa. Hankitte nukkekodin jota alatte yhdessä sisustaa ja laittaa? tms

Aikuinen päättää. Lapsi voi myöhemmin ottaa kissan omaan kotiinsa.

Itsekin olen eläinrakas ja lemmikin kaipuu on joskus kova. Meilläkin lapsi haaveilee kissasta. Itseäni kuitenkin hirvittää juurikin se hiekkalaatikkosavotta, lemmikkiin uppoavat rahat (opiskelen pienillä tuilla) ja lemmikin sitovuus. (Ja kissanpissan haju! Ei tule mieleen sellaista kissakotia missä ei olisi edes vähän kissapissa haissut, yök.) Olisihan se toisaalta kiva mutta juuri nyt se ei riitä.

Eihän tossa ole kuin pakko pettää lapselle annettu lupaus. Teit niin tai näin ja selittelet sitä tai tätä niin tosiasia on että petät lapsen. Olet kissan jo luvannut ja sitä on jo katseltu. Nyt sä yhtäkkiä perutkin koko homman. Et sä pettymystä etkä rikottua lupausta pois saa. Elä sen kanssa vaan. Helppohan se on, kun ei sitä kissaakaan ole vaivana.

Juuri tätä pelkään, että kissa sairastelee ja sitten joutuu hoitamaan. Toki jos kissan ottaisimme, minä olisin päävastuussa ja sitoutunut. Olemme myös kesällä yleensä ainakin 4viikkoa reissussa,jolloin kissa joutuisi hoitolaan.

Taidan nyt tehdä niin, että otetaan aikalisä kissajuttuun. Sanon lapselle, ettei oteta ja palataan asiaan vaikka vuoden päästä tms. Ja tuo ehdotus nukkekodista oli hyvä, lapsi rakastaa askartelua ja käsillä tekemistä ja sitä voisi yhdessä tehdä ap

Älä missään tapauksessa ota kissaa, jos et itse oikeasti halua sitoutua siihen vuosiksi eteenpäin. Kissa elää kepeästi 15 vuotta, eli lapsesi on jo omillaan, kun sinä vielä elät sen kisun kanssa. Kissat ovat ihania mutta vaativia ja työllistäviä perheenjäseniä.

Aika inhottavasti teet jos pelkkää mukavuudenhaluasi petät lapsen luottamuksen. Kuten sanoit, olisi ihan eri asia jos olisit kieltäytynyt eläinten hankkimisesta johdonmukaisesti. Kissa ei todellakaan ole mikään suuritöinen eläin ja tuottaa (lapselle) moninkertaisesti iloa siihen "työhön" nähden. Lemmikki on hyväksi terveydelle ja kasvattaa lapsen vastuunottokykyä. 

Jos nyt kuitenkaan et mitenkään voi sietää ajatusta kissasta niin jättäkää ottamatta. Lapsen luottamuksen pettäminen tässä vaiheessa on paljon parempi vaihtoehto kuin sen tekeminen niin, että kissa lähetetäänkin matkoihinsa parin kuukauden tai vuoden päästä.

Ei tässä ole kyse lapsen luottamuksen pettämisestä. Selität, että eläimen ottaminen on aina vakavan harkinnan paikka, siihen on sitouduttava kissan kohdalla parhaimmillaan 20 vuodeksi jne. Olet punninnut asiaa joka kantilta ja vaikka toisaalta sinustakin kissa olisi ihana ja siihen liittyisi kivoja juttuja, vaakakupissa painaa enemmän ne negatiiviset asiat (ja kerrot mitä ne on). Ajattelit itsekin välillä haluavasi kissan, mutta kun nyt olet asiaa tarkoin punninnut ja pohtinut, olet sitä mieltä, että ainakaan tässä elämänvaiheessa ei oteta kissaa.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:39"]

Ei tässä ole kyse lapsen luottamuksen pettämisestä. Selität, että eläimen ottaminen on aina vakavan harkinnan paikka, siihen on sitouduttava kissan kohdalla parhaimmillaan 20 vuodeksi jne. Olet punninnut asiaa joka kantilta ja vaikka toisaalta sinustakin kissa olisi ihana ja siihen liittyisi kivoja juttuja, vaakakupissa painaa enemmän ne negatiiviset asiat (ja kerrot mitä ne on). Ajattelit itsekin välillä haluavasi kissan, mutta kun nyt olet asiaa tarkoin punninnut ja pohtinut, olet sitä mieltä, että ainakaan tässä elämänvaiheessa ei oteta kissaa.

[/quote]

Itse otin oman äitini jatkuvan mielenmuuttelun nimenomaan luottamuksen pettämisenä. Mitkään muka syvälliset keskustelut eivät asiaa paljoa muuttaneet vaan veivät vain uskottavuuden niiltäkin. Nythän tietysti riippuu paljolti sinusta, siitä miten olet luvannut ja lapsesi herkkyydestä. Ja tietysti siitä millainen suhde teillä muuten on.

Ehkä itse ottaisin aikalisän juuri mainitulla leikkikodilla tai vastaavalla, jos se saa lapsen unohtamaan kissan pitkäksi aikaa niin ihan hyvin voit ottaa asian vielä puheeksi ja sanoa että saat kissan lahjaksi kun muutat omaan kotiin jos sitten vielä haluat.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:39"]

Ei tässä ole kyse lapsen luottamuksen pettämisestä. Selität, että eläimen ottaminen on aina vakavan harkinnan paikka, siihen on sitouduttava kissan kohdalla parhaimmillaan 20 vuodeksi jne. Olet punninnut asiaa joka kantilta ja vaikka toisaalta sinustakin kissa olisi ihana ja siihen liittyisi kivoja juttuja, vaakakupissa painaa enemmän ne negatiiviset asiat (ja kerrot mitä ne on). Ajattelit itsekin välillä haluavasi kissan, mutta kun nyt olet asiaa tarkoin punninnut ja pohtinut, olet sitä mieltä, että ainakaan tässä elämänvaiheessa ei oteta kissaa.

[/quote]

Kyllä tässä tasan lapsen luottamus petetään. Se kissa on jo luvattu lapselle ja sitä on jo kuukausi katseltu eli etsitty. Mitä muuta tuo muka on? Kyllä aikuisenkin pitää sen verran rehti olla, että myöntää mokanneensa jos mokaa. Eikä ala selittelemään että lupaus ja kissan etsiminen olikin vaan mietintää, eikä mikään oikea lupaus. Mit lapsi tuosta oppii, että aina voi luvata kaikenlaista ja lupaukset saa pettää, kunhan vaan selittää ettei oikeesti mitään luvannutkaan kunhan vasta harkitsi ja mietti.

Älä lupaile mitään katsotaan vuoden päästä kun et selvästikään tule ikinä ottamaan kissaa!!

Miksi herätellä turhia toiveita kun niitä ei ole eikä tule!

Ehdota sille kääpiöhamsteria (talvikkoa) Ne on siistejä, tekee tarpeet häkissä yhteen paikkaan joten siivousta on tosi vähän ja ovat kaikkiruokaisia ja tottuvat sylittelyyn kun alusta asti niitä pitää paljon sylissä. Tutustu nettissä näihin ihaniin otuksiin. jos se lievittäisi lapsen pettymystä. Nämä elävät vain noin 3 vuotiaiksi joten ei edes niin pitkäikäinen lemmikki kuin kissa. 

Kannattaa tuoda esille myös ne kissan hyvät puolet, se että sinustakin se olisi söpö ja ihana ja sitä olisi kiva silitellä jne. Jotta lapsi ei luule, että sä et näe asiassa mitään hyvää. Mutta sitten tuot esille ne sun mielestä ikävämmät puolet, joita lapsi ei ehkä ole edes tullut ajatelleeksi. Esim. jos hiihtolomalla olisi mahdollisuus lähteä Kanarialle, mutta kissalle ei saada hoitajaa, olisiko lapsi kissan vuoksi valmis jättämään matkan väliin.

Mä olen luvannut omalle lapselleni koiran kun hän täyttää 10. Aluksi olin innoissani ajatuksesta itsekin, nyt kun jo vuosi kulunut lupauksesta niin toivon että hän muuttaisi mielensä eikä sitten enää haluisikaan koiraa. Mutta vielä hän ainakin innoissaan odottaa. Ja koira ei siis tietenkään olisi kokonaan hänen vastuullaan, mulla on itselläni ollut koira lapsuudenkodissani joten tiedän mitä koira toisi tullessaan. Ja vaikka mua ei huvittaisi koko koiraa hankkia, tiedän että kun se karvapallero meille tulisi, olisin aivan myyty. Silti voisin elää loppuelämäni täysin onnellista koiratonta elämää.

Kissan muuten ottaisin tuhat kertaa mieluummin kun koiran, harmi ettei toi muksu ole niistä innostunut.