Aion hankkia lapsen/lapsia vasta 4-kymppisenä, kysyttävää?

Oho, tänne on tullut kiperää ja sairasta tekstiä.. Tuo joka kirjoittelee ap:nä en ole minä! Enkä palaa enää tähän ketjuun. Luuletteko, että asia on minulle helppo, tai että elämä olisi aina suunniteltavissa kuin sadussa? En todellakaan pidä lapsia minään nukkeina, ja on törkeää haukkua 4-kymppisiä äitejä, koska aina elämä ei ole ollut aiemmin sellaista, että niitä lapsia olisi voinut nuorempana saada/hankkia...

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 02:49"]

Oho, tänne on tullut kiperää ja sairasta tekstiä.. Tuo joka kirjoittelee ap:nä en ole minä! Enkä palaa enää tähän ketjuun. Luuletteko, että asia on minulle helppo, tai että elämä olisi aina suunniteltavissa kuin sadussa? En todellakaan pidä lapsia minään nukkeina, ja on törkeää haukkua 4-kymppisiä äitejä, koska aina elämä ei ole ollut aiemmin sellaista, että niitä lapsia olisi voinut nuorempana saada/hankkia...

[/quote]

Katkera kalkkuna saapuu taas paikalle. Nyt nukkumaan jo ettet nolla itseäsi enempää.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 02:47"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 02:17"][quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 02:12"] [quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 02:10"][quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 02:09"] [quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 02:07"][quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 02:05"] [quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 01:44"][quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 01:41"] [quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 01:38"][quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 01:36"]Eikä lapsia tehdä! Ne saadaan. Minusta et ole kyllä äiti ainesta ollenkaan, kun nyt jo asetat omat suunnitelmasi lasten hyvinvoinnin edelle. Mikä takaa, että silloin 40 olisit erilainen. [/quote] Mitä tässä laitettiin lasten hyvinvoinnin edelle? :D taas joku Vuoden Äiti -palkintoa tavoitteleva tulee kertomaan yhden tekstikatkelman perusteella, ettei joku ole sitä mamiainesta... [/quote] minä ja minun elämäni ensin. Lapset sitten, kun tai jos vielä myöhemmin huvittaa! [/quote] Onko se minun vika jos osaan suunnitella ja totettaa elämääni paremmin kuin sinä? Kuulostat tosi katkeralta äidiltä, toivottavasti et purkaa omaa pahaa oloasi lapsiisi! ap. [/quote] en ole katkera :D mielelläni olen 40 vuotiaana tekemään mitä lystään, kun lapset ovat jo muuttaneet pois :) minulle tuli lapset ensin ja omat suunnitelmani toteutan sitten myöhemmin kun tai jos huvittaa vielä :D [/quote] Ethän sä enää 40 kymmpisenä mitään toteuta. Tuo on haavetta vain. Meinaatko mennä silloin yliopistoon tai tehdä jotain muuta? Eihän polvet kestä edes kävelyä enää tossa vaiheessa. Ap [/quote] ai polvet rapistuu 40:senä, mutta lapsia pystyy kepeesti hankkimaan :'D ootkohan sä provo? Eihän sun jutussa enää oo mitään pointtia? Enemmän lasten äiti polvia tarvii, kun yliopisto opiskelija [/quote] Nyt sä ymmärsit tahallasi väärin. Toi nyt oli lähinnä provosointia tuohon typerään ajatukseen, että sitten eläkkeellä ja 40+ vuotiaana tehdään kaikki ne jutut mitkä on tekemättä. Jos olet ihan rehellinen niin et sinä niitä enää silloin tee ja syyt tiedät itsekin. Lapset ja heidän hoitaminen on sitten toinen juttu, siihen ei ole mitään oikeaa kaavaa. Ap [/quote] mistä sä tiedät mitä mä haluan tehdä? :D ei ole muuten eläinlääkäritkään mitä olen tavannut olleet mitään pari kymppisiä. [/quote] Osaan sentään laskea, toivottavasti en menetä sitä kykyä kun lapsia tulee. Sinulla se ei selvästi ole ihan hallussa, vai mitäs tuumaat kun opiskeluaika on sen 6 vuotta ja siihen lisurit päälle. Olet sitten ylpeä eläinlääkäri kun vietät 50-vuotis päiviäsi. Ei tuo ole mikään vaihtoehto ja tiedät sen itsekin. Ole ylpeä lapsistasi sillä ne on ainut mitä olet tähän mennessä saavuttanut. Ap [/quote] no minä en olekaan eläinlääkäriksi opiskelemassa :D en sitten tiedä mitä lasket muttet ainakaan lastenlapsiesi määrää

[/quote]

No ethän sinä voi kenekään lapsenlapsien määrää tietää ennalta? Ehkei omasi tee niitä lainkaan tai minun lapseni saavat lapsena nuorena. Eivät lapset ole aikuisten kopioita, tiedäthän tämän?

Ap

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 00:17"]Olen sinkku 33-vuotias nainen, ja haen ensi kevään haussa eläinlääketieteelliseen. Jos pääsen sisään, olen valmistuttuani 40-vuotias. Haluan valmistua mahdollisimman nopeasti, mikäli sisään pääsen, sillä olen jo sen ikäinen, että ikuinen opiskelu alkaa olla huono juttu- siksi mahdolliset lapset tulisivat ajankohtaisiksi vasta 4-kymppisenä. Voihan olla, etten ole silloinkaan miestä löytänyt, joten lapset voivat jäädä haaveeksi, ja eihän toki enää lainkaan ole varmaa, pystynkö silloin enää lapsia saamaan... Olenko teistä ihan hullu? 
[/quote]

Ihanaa, joku toinen samankaltainen :) itse olen 29 ja vielä opiskelen. Valmistumisen jälkeen koitan olla työelämässä jonkin aikaa, ja nelikymppisenä sitten mahdollisesti mies ja lapsi. Oma äitini sai minut 44-v.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 01:37"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 01:34"]

Et ole hullu vaan itsekäs narttu! Tajuatko, että lapsesi tulee kärsimään mahdollisesti siitä ettei synny terveenä tai sitten siitä, että hänellä on "mummoäiti"

[/quote]

Siis miten ei tulisi syntymään terveenä? Samanlainen äiti minä olen kuin muutkin. Ja mitä tuo mummo juttu tarkoittaa? Olen edelleen hyvinkin nuorekas, jopa ehkä nuorekkaampi kuin monet parikymppiset. ap

[/quote]

Ap, sä et vissiin ole ollut täällä silloin, kun kaikki yli kolmekymppisten naisten synnyttämät lapset todettiin kehitysvammaisiksi sekä yhteiskunnalle äärettömän suuriksi kustannuksiksi. Yli kolmekymppiset eivät myöskään tee lapsia rakkaudesta, vaan oman egon buustaamisen takia. Että näin. Lykkyä.

PS. Olisi kiinnostavaa tietää, mikä se maaginen tapahtuma on naisessa, joka saa viisarin lyödessä kolmekymmentä seuraavana päivänä syntyvän, ennen terveen, lapsen muuttumaan taianomaisesti kehariksi...

Minä tein noin. 39 vuotiaana sain lapsemme enkä sitä ennen olisi halunnutkaan. Jos kuitenkin tässä vuosien varrella löydät hyvän miehen ja rakastutte, niin kannattaa harkita vähän aikaisemmmin lapsentekopuuhiin lähtemistä (pidät esim. pienen tauon opiskelusta ja jaatte miehen kanssa hoitamisen) että se sitten helpommin onnistuu. Meillä raskaus kyllä alkoi toisella yrittämällä.. no, nuorempi mies, reippaammat siittiöt :) Olen kyllä sitä mieltä aina ollut, että elämää on tylsää suunnitella. Tee niinkuin sillä hetkellä tuntuu äläkä aikatauluta kaikkea, elämä kantaa.

Opiskele ihmeessä ja seurustele; tiedät kyllä milloin ja kenen kanssa aloittaa raskaaksitulemisen yrittämisen. Nuorillakin pareilla on lapsettomuutta, nuorillekin sattuu keskenmenoja, ja syntyy vammaisia lapsia. Ei tätä elämää eletä todennäköisyyslaskelmin ja harva sitä pystyy nappiinsa suunnittelemaankaan. Lapselle ei vanhempien nuoruudesta tai vanhuudesta tule suurempia traumoja.. toisille vanhemmille saattaa tulla, mutta se onkin kokonaan oma lukunsa :)

Huh, miten kakaramaisia vastauksia sekä ap:ta leikkineeltä että tältä toiselta "minä tein lapset ensin ja opsikelen sitten 40-vuotiaanan ja olen tämän takia paitsi parempi äiti myös parempi ihminen".

Ap:n suunnitelma on oikein hyvä, kun tällä hetkellä ei ole edes miestä, jonka kanssa niitä lapsia hankkia. Tuo on hyvä ja kelpo suunnitelma. Väitän kuitenkin, että jos/kun sen miehen löydät, voi tuntua ihan oikeasti erilaiselta ja ehkä siihen lapsentekopuuhaan ryhdytkin aiemmin. Tai sitten noudatat suunnitelmaasi.

Tuo yksi äitiydellä kehuskelija varmaan toivoisi nyt, että ap syöksyisi ensimmäisen tapaamansa miehen kimppuun (ja voipi olla vaikka hänen oma miehensä) ja vääntäsii tästä väkipakolla lapsensa isän, kun nyt vain on niin soveliasta hankkia ne lapset ennen koulutusta ja kun on aivan kamalan hirveää, että olisi 40-vuotias äiti. 40-vuotias ensisynnyttäjä ei ole niin harvinainen ilmiö kuin ennen ja tietyissä piireissä lapset hankitaan ylipäätään vasta reilusti yli 30-vuotiaana. Osa pitää sitä jopa suotavana, ettei yhteiskunnan kukkarolla vierailla omien valintojen takia ja että lapset hankitaan vasta sitten, kun oikeasti ne pystytään elättämään itse.

Ap, olet vähän reppana. Se että aiot hakea opiskelupaikkaa, ei todellakaan tarkoita, että saisit sen. Sama koskee ajatusta lasten hankkimisesta. Lapsia ei hankita tai tehdä, niitä saadaan. Lisäksi tarvitset jonkun kumppanin voidaksesi saada lapsia.

Sinulla on haaveita, hyvä niin. Tiedosta kuitenkin, että kyse on toistaiseksi toteutumattomista haaveista. Toivon, että haaveesi toteutuvat, vaikka vaikeimman kautta kuljetkin.

Eläinlääkikseen on todella vaikea päästä. Sopivan kumppanin löytäminen ja nelikymppisenä äidiksi tuleminen eivät nekään ole itsestään selviä asioita.

Mihin ap.n elämä on valunut, ei perhettä ei uraa..  Haaveisiinko vain? Onko sentään asunto hankittu, vai kuuluuko tulevaisuuden haaveisiin villi opiskelijaelämä jossain opiskeliboxissa?

Ja sitten se kysymys, mitä toivoit:

Minkälaiset työllistymismahdollisuudet on neljävitosella, pienten lasten äidillä joka juuri valmistunut kokematon eläinlääkäri?

Täällä on kyllä ihan ihmeellisiä vastauksia. Mikä ihme se nyt enää tänä päivänä on lapsi tehdä/saada 40-vuotiaana? Itsekin olen nyt 37-vuotias ja raskaana. Kukaan ei ole ihmetellyt eikä edes neuvolassa ole millään muotoa edes vihjattu, että olisin jotenkin iäkkäämpi odottaja. Kaikki käyvät np-ultrassa ja ihan yhtä hyvin nuori odottaja voi joutua sen myötä lisätutkimuksiin. Itse en joutunut eikä myöskään kaverini, joka sai lapsen 38-vuotiaana.

Turha mussuttaa että hedelmällisyys laskee. Jokainen tietää tämän. Ja nykyään on myös paljon lapsettomuutta ihan alle 30-vuotiaillakin eli ei sekään ole mikään vain vanhojen äitien vaiva. En todellakaan usko, että lapseni tulee kouluiässä pitämään minua mummoäitinä, koska todennäköisesti n. puolella luokasta tulee olemaan ikäiseni näköiset vanhemmat. Vaikka ikää on kyllä todella vaikea määritellä ulkonäön perusteella. Minuakin luullaan aina n. 10 vuotta nuoremmaksi.

Ilman muuta rohkeasti vain opiskelemaan varsinkin, jos ei edes sopivaa isäehdokasta ole näköpiirissä. Ja voihan sitä kesken opiskelunkin saada lapsi, jos siltä tuntuu.

Kuulostaa hyvälle suunnitelmalle. Minun tuntemat kolmekymppiset ovat alkaneet käyttäytyä kuin teinit lapsen saatuaan. Yhtäkkiä pitääkin päästä riekkumaan baareihin ja mäkkiruoka ei näytä yhtään pahalle omissa tai lapsen käsissä. Sitten tulee se ero kun mies ei otakkaan enemmän vastuuta kun itse. Ja sitten nuorena yh mammana onkin hyvä imeä loput mehut juuri eläkkeelle päässeistä vanhemmistaan pentuaan vahdittamalla joka vkloppu ja maksattamalla kaikki viulut, kun tuet ei riitäkkään ja lapsenvahti maksaakin silloin ku sitä palvelua ei saakkaan mummolta ja ukilta. Oikein veri kiehahtaa kun joudun katselemaan sitä touhua vierestä.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 00:59"]Ennen en lapsia ajatellut mutta nyt alkaa tuntua, että kyllä sitä katuu jos heidät jättää tekemättä :( ap.
[/quote]

Lääketieteestä kiinnostuneena ehkä tiedätkin, että lapsia ei "tehdä", eikä varsinkaan enää nelikymppisenä. Jos pitäydyt suunnitelmassasi opiskella loppuun ennen kuin yrität lapsia saada, kannattaa varautua siihen ettei lapsi tulekaan suunnitelmiesi mukaisesti.

Ja entäs työpaikka? Oletko miettinyt että opintojen jälkeen pitäisi saada töitä? Jos suunnitelmasi onnistuu ja saat lapsen n. 40 - vuotiaana ja hoidat edes jonkin aikaa kotona, olet reilusti yli 40 kun haet ensimmäistä työpaikkaasi ilman kokemusta alalta ja tilanteessa, jossa et ole kovinkaan joustava työntekijä kun on pieni lapsi, joka pitää hakea ajoissa hoidosta jne. Et siis ehkä olisi ihan kuuminta mahdollista kamaa työmarkkinoilla.

Ainahan saa siis suunitella, mutta elämää suuremmat optimointiyritykset eivät välttämättä johda siuhen, että kaikki menee nappiin.

Kyllä ihan kaikenikäisille ja myös perheellisille ja myös kokemattomille eläinlääkäreille töitä löytyy. Jos ei ole pakko saada olla töissä pääkaupunkiseudun pieneläinklinikalla, ja kyllä niissäkin aika usein paikkoja avoinna on... Mutta mutta. Elämä ei oo mikään putki eikä sitä voi tuolla lailla suunnitella etukäteen, kai sen nyt viimeistään jokainen kolmikymppinen tietää. Tottakai pitää hakea opiskelemaan sitä alaa, mitä oikeasti haluaa tehdä. Tottakai voi samaan aikaan etsiä elämänkumppania. Tottakai voi opiskeluaikana saada lapsia.

Ihmettelen näitä ihmisiä, joiden mielestä elämän pitäisi edelleen olla se putki: koulusta suoraan opiskelemaan ja opinnot pakettiin, sitten työelämässä x-määrä vuosia, sitten unelmahäät, omakotitalo, farmariauto, sitten HANKITAAN ne lapset jne. jne. jne. ja eläkkeellä saa sitten elää? Eihän se nyt kovin monella näin mene, ei ole mennyt aloittajallakaan, kun on nyt kolmikymppisenä vasta tajunnut, mitä esim. haluaa oikeasti työkseen tehdä. Varmaan tähänkin mennessä on jotain kuitenkin tullut elämässä tehtyä eikä vaan sohvalla istuttua.

Sekin on ihan fakta, että opiskella voi minkä ikäisenä tahansa. Lapsia taas on hankalampi saada, mitä vanhemmaksi tulee. Ei elämä ole todennäköisyyksiä, mutta todennäköisyydet kertoo jotain elämästä. Mutta eipä aloittaja sillekään mitään voi, ettei niille lapsille tällä hetkellä ole edes isäehdokasta.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 08:22"][quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 00:17"]Olen sinkku 33-vuotias nainen, ja haen ensi kevään haussa eläinlääketieteelliseen. Jos pääsen sisään, olen valmistuttuani 40-vuotias. Haluan valmistua mahdollisimman nopeasti, mikäli sisään pääsen, sillä olen jo sen ikäinen, että ikuinen opiskelu alkaa olla huono juttu- siksi mahdolliset lapset tulisivat ajankohtaisiksi vasta 4-kymppisenä. Voihan olla, etten ole silloinkaan miestä löytänyt, joten lapset voivat jäädä haaveeksi, ja eihän toki enää lainkaan ole varmaa, pystynkö silloin enää lapsia saamaan... Olenko teistä ihan hullu? 
[/quote]

Ihanaa, joku toinen samankaltainen :) itse olen 29 ja vielä opiskelen. Valmistumisen jälkeen koitan olla työelämässä jonkin aikaa, ja nelikymppisenä sitten mahdollisesti mies ja lapsi. Oma äitini sai minut 44-v.
[/quote]

Mistä alapeukut? :( siitäkö, etten ole vielä valmistunut? suvussani on moni saanut lapsen nelikymppisenä ja vanhoiksi ovat eläneet.

Jos elämä ilman lapsia ei ole sinulle mikään ongelma niin hyvä suunnitelma.

Jos hyvä säkä käy niin ehdit tehdä vaikka 2 lasta.

Itse "aloitin lastenteon" 25v. ja 1. lapsi syntyi kun olin 28v. eli ei ihan heti tärpännyt vaikka olin nuori ja terve.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 09:57"]

Kyllä ihan kaikenikäisille ja myös perheellisille ja myös kokemattomille eläinlääkäreille töitä löytyy. Jos ei ole pakko saada olla töissä pääkaupunkiseudun pieneläinklinikalla, ja kyllä niissäkin aika usein paikkoja avoinna on... Mutta mutta. Elämä ei oo mikään putki eikä sitä voi tuolla lailla suunnitella etukäteen, kai sen nyt viimeistään jokainen kolmikymppinen tietää. Tottakai pitää hakea opiskelemaan sitä alaa, mitä oikeasti haluaa tehdä. Tottakai voi samaan aikaan etsiä elämänkumppania. Tottakai voi opiskeluaikana saada lapsia.

Ihmettelen näitä ihmisiä, joiden mielestä elämän pitäisi edelleen olla se putki: koulusta suoraan opiskelemaan ja opinnot pakettiin, sitten työelämässä x-määrä vuosia, sitten unelmahäät, omakotitalo, farmariauto, sitten HANKITAAN ne lapset jne. jne. jne. ja eläkkeellä saa sitten elää? Eihän se nyt kovin monella näin mene, ei ole mennyt aloittajallakaan, kun on nyt kolmikymppisenä vasta tajunnut, mitä esim. haluaa oikeasti työkseen tehdä. Varmaan tähänkin mennessä on jotain kuitenkin tullut elämässä tehtyä eikä vaan sohvalla istuttua.

Sekin on ihan fakta, että opiskella voi minkä ikäisenä tahansa. Lapsia taas on hankalampi saada, mitä vanhemmaksi tulee. Ei elämä ole todennäköisyyksiä, mutta todennäköisyydet kertoo jotain elämästä. Mutta eipä aloittaja sillekään mitään voi, ettei niille lapsille tällä hetkellä ole edes isäehdokasta.

[/quote]

Minä taas en ymmärrä viestiäsi lainkaan. Eikö ihminen, joka opiskelee tai jolla on lapsia, elä? Mitä se eläminen sitten on?

Mitä vikaa on suunnitelmissa, vaikka ne olisivatkin "putkisuunnitelmia"? Minusta jokaisella pitäisi nimenomaan olla jotain tavoitteita ja haaveita, vaikka suurin osa ei niitä koskaan saa ainakaan siinä järjestyksessä. Itseäni huolestuttaa paljon enemmän nämä ajelehtijat ja hetken huumassa -eläjät. Mielestäni tällaisten lastenhankintakin on ongelmallista, koska hetkessä eläjät eivät osaa ottaa huomioon, miten suuri vastuu vanhemmuudessa on ja miten sitä ei saa peruttua tai hämärrettyä.

Mieluummin soisin lapsia niille, jotka niitä oikeasti tahtovat ja ovat suunnitelleet niitä hankkivansa kuin niille, jotka hetken huumassa jättävät ehkäisyn tai kaverin vauvaa ihailtuaan päättää samantien sellaisen hankkia, viis parisuhteesta, rahoituksesta tai mistään muustakaan. On hyvä ottaa huomioon omat voimavarat, oma parisuhde ja oma taloudellinen tilanne. On hyvä vähän miettiä, miten sitä lasta aikoo hoivata ja kasvattaa.

Elämässä ei voi kaikkea suunnitella eikä välttämättä mikään suju suunnitelmien mukaan, mutta se, että pohtii ja suunnittelee, kertoo vastuunkannosta, voimavarojen miettimisestä, hyvästä aikeesta tehdä parhaansa.

Nykyään ei ole muodissa olla varovainen. Pitäisi vain heittäytyä, luottaa yhteiskunnan tukijärjestelmään ja kokeilla. Jos ei suju, asiat voidaan lakaista pois. Ei tarvitse tehdä pitkänjännitteen suunnitelmaa, ei tarvitse varautua, taistella, tehdä parhaansa. Jos ei huvita, suunta vain kohti uusia asioita. Kaikkialla neuvotaan ihan parikymppisille varattomillekin, että nyt vaan lastentekoon tai muuten ette niitä enää saa. Onko kaikkien edes pakko saada? Kuuluisikohan siihen elämiseen myös se, ettei tehdä asioita siksi, kun joku niin sanoo vaan siksi, että oikeasti ollaan valmiita tähän juuri nyt? Kaikkea ei tarvitse saada, osalle kuuluu siihen elämiseen, ettei se vauvahaave mene putkeen vaikka mitä tekisi.

Opiskella voi milloin vaan, matkustella voi milloin vaan mutta samoin ne voidaan lopettaa milloin vaan. Lapsia ei voi lopettaa milloin vaan eikä niitä voi tehdä milloin vaan eikä niitä edes kuulu tehdä milloin vaan. Lapset sitovat aivan toisella tavalla kuin opiskelu tai matkustelu, joten niitä  hankkiessa pitäisi olla täysin varma, että tähän haluan sitoutua seuraavat 18 vuotta. Mieluummin lapsettomuushoidoissa oleva 40-vuotias kuin lapsestaan eroon haluava 20-vuotias. Lapsilla on oikeus syntyä ja kasvaa toivottuina.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:15"]

Jos elämä ilman lapsia ei ole sinulle mikään ongelma niin hyvä suunnitelma.

Jos hyvä säkä käy niin ehdit tehdä vaikka 2 lasta.

Itse "aloitin lastenteon" 25v. ja 1. lapsi syntyi kun olin 28v. eli ei ihan heti tärpännyt vaikka olin nuori ja terve.

[/quote]

Minäkin aloitin lapsenteon 25-vuotiaana eikä niitä silti ole kuulunut. Ystäväni sai esikoisensa 41-vuotiaana ja yrittämiseen meni 3 kk.

Elämässä sattuu ja tapahtuu. Joku ei voi saada lapsia 40-vuotiaana ja toinen ei saa niitä 25-vuotiaana. On jotenkin typerää ja näsäviisasta olla vahingoniloinen tälle 40-vuotiaalle, kun aivan yhtä hyvin voi olla, ettei hän olisi lapsia saanut edes 18-vuotiaanakaan. On hyvä tiedostaa, että ikä voi vaikeuttaa raskautumista, mutta esteenä sitä on turha pitää. Tiedän naisen, joka sai nuorimman lapsensa 47-vuotiaana, ihan vahinko oli.

Valitettavasti suurin osa kitkeristä vastauksista johtuu luultavasti siitä, että ap:llä on mielenkiintoisia ammatillisia haaveita ja mahdollisuuksia myös toteuttaa ne. Jos itse kokee, että haluaisi jotakin samaa, mutta ei ehkä omaa mahdollisuuksia/draivia aloittaa jotakin uutta, niin se voi purkautua haukkumisena ym. Uskaltakaa tekin ihmeessä yrittää! Oikeastaan koskaan ei ole liian myöhäistä. Ap: Go for it!!! (Onneksi Ap on saanut myös paljon kannustusta.)

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:50"]

Valitettavasti suurin osa kitkeristä vastauksista johtuu luultavasti siitä, että ap:llä on mielenkiintoisia ammatillisia haaveita ja mahdollisuuksia myös toteuttaa ne. Jos itse kokee, että haluaisi jotakin samaa, mutta ei ehkä omaa mahdollisuuksia/draivia aloittaa jotakin uutta, niin se voi purkautua haukkumisena ym. Uskaltakaa tekin ihmeessä yrittää! Oikeastaan koskaan ei ole liian myöhäistä. Ap: Go for it!!! (Onneksi Ap on saanut myös paljon kannustusta.)

[/quote]

En ole kirjoittanut aiemmin ketjuun, mutta ei minusta siinä ole mitään vikaa, että aikoo opiskelemaan uutta alaa vielä yli 3-kymppisenä, hienoahan se on, että seuraa haaveitaan. Eikä siinäkään ole mitään vikaa, että suunnittelee yrittävänsä lasta lähempänä neljääkymppiä. Mutta mulla pisti silmään tuo, että lapsia voi harkita vasta valmistumisen jälkeen, ja että ap olisi jotenkin suunnitellut elämäänsä paremmin kuin esim. vastaajat. Tämä ei mielestäni kyllä pidä paikkaansa.