Kollega luikkii aina sieltä missä aita on matalin

Pieni raivotuuletus tässä lounastauolla:

Teen asiantuntijatyötä noin kymmenen hengen tiimissä. Työparini, se jonka kanssa teen eniten yhteistyötä ja jonka kanssa meillä on yhteinen vastuualue, luikkii joka asiassa sieltä missä aita on matalin. Hän tekee kyllä hommansa, mutta aina helpoimman kautta, ottaa joka kerta sen ensimmäisen vaihtoehdon muuhin tutustumatta, tekee vain pakollisen eikä mitään muuta, ei seuraa omaa alaansa millään tavalla vapaa-ajallaan eikä kyllä työajallaankaan, ei koskaan esitä uusia ideoita, on aivan ulkona kaikista firman sisäisistä asioista ja kyselee joka kerta minulta jotain palaveriaikoihin liittyviä asioita joista on kaikille kyllä ilmoitettu, ei hakeudu koulutuksiin mutta menee jos pomo jonnekin käskee...

Mies on mukava, siis tällainen hyväntahtoinen ja kiva työkaveri. Viime aikoina vain on enenevässä määrin kyrsinyt tuo hänen veltto ja täysin kunnianhimoton, aloitekyvytön asenteensa. Ehkä eniten kyrsii se, että hänen vastuullaan olisi tietyt kehittämis- ja uudistushommat, mutta näitä hän ei tee koska tuo veltto asenne. Jos muistutan ja pyydän häntä jotakin tekemään, niin sitten hoitaa.

Kuten sanottu, mies on ihan mukava. En halua mitään konfliktia hänen kanssaan. Miten saisin kauniisti sanottua, että olisi ihan kiva jos joskus tarttuisi oma-aloitteisesti johonkin asiaan tai tekisi vähän enemmän kuin sen ihan vaaditun minimin tai etsisi muuta kuin nopeimman ja helpoimman ratkaisun? Vinkkejä otetaan vastaan.