No eipä tuo päiväkotielämä kovin hääviltä vaikuta...

niin johtaja muisti minut ihan nimeltä :) vaikka aikaa oli kulunut yli 10v. Muutkin hoitajat tunnistivat minut ja kyselivät veljenikin kuulumisia. Paljon oli vielä samoja hoitajia.

Vuoden siellä olin työharjoittelussa ja jäi tosi positiivinen kuva. Lapsista pidettiin hyvää huolta eikä pientenkään tarvinnut kuljeskella itku silmässä pihalla (kiitos meidän harjoittelijoiden)

Hoitajat olivat iloisia ja tuntuivat nauttivan työstään. Kertaakaan en kuulluut että vanhemmista olisi puhuttu pahaa, tai yleensäkkään mitään.

Voi kun saisin oman lapsenikin tuohon päiväkotiin.

Jos on ikävä ihminen, sitä ei kyllä raha muuta. Enpä kehtaisi itse hoitaa työtäni noin huonosti ja syyttää siitä muita.

Itse olen ollut harjottelijana pk:ssa ja minusta siellä oli ihan ok. Toki lapset ovat villejä ja desibelejä on enemmän kun kotona (miten ei olisi kun lapsia on paljon) mutta ei se nyt noin kauheeta ollut koskaan.



Lapsieni kautta on kokemusta 4 eri päiväkodista, kaikki oikein mukavia ja muutama hoitaja minulle on minulle siellä sanonut miten ei ikinä olisi uskonut että työstään näin nauttii, miten lapset ovat ihania ja että heihin tulee kyllä todella henk. kohtainen side. Ja oletan tämän olevan totta sillä jos tätejä oikeasti v*****isi siellä niin tuskin ne nyt noin imeliä sitten puhuisi.



Tämänhetkisen tarhalaiseni haen nimenomaan " kesken päivän" eikä päiväkodin meno minusta ole yhtään hullua. Lapset juoksee pihalla, ääntä riittää mutta kaikilla tuntuu olevan hauskaa. Ja vaikka ei olisi niin eihän nyt elämä ole koskaan sellasta että joka hetki on juhlaa.



Mitä tulee oppimiseen niin lapsilla on kyllä luontainen halu oppia enkä usko että kukaan lapsi sitä kokee niin että on pakko oppia kuivaksi tai pakko oppia syömään itse. Omat lapseni ovat kaikki oppineet itse syömään alle vuoden ikäsenä ja voi juku sitä ylpeyttä!! (Kotona kyllä vielä sillon). Samoin lapset HALUAVAT oppia itse pukemaan ja riisumaan. Tarhoissa missä meillä lapset ovat olleet, he ovat aina saaneet apua kun tarvitsevat, vessassakäynteihin, riisumisiin, pukemisiin, syömisiin, ihan kaikkeen.

Itsekin päivähoitoalan ammattilaisena olen harmittelen ensimmäisenä kommentoineen perheen havaintoja päiväkodin pihalta. Tosin näitä " hupspsista- keinu tulee" -tilanteita sattuu kotonakin omalla rakkaalla kotipahjalla ja yksinäisiä hetkiäkin sattunee myös omalla rakkaalla kotipahan hiekkalaatikolla- tyyliin. Olen itsekin ollut vajaat 4 v kotirouvana ja myös yli 10 v töissä päiväkodissa.



Tällä kokemuksella voin suositella LÄMPIMÄSTI päiväkotia. Siellä lapset saavat uusia ystäviä ja oppivat sosiaalisisuuutta ja erilaisuuden sekä toisten ihmisten hyväksymistä muun muassa. Epäkohdista kannattaa keskustella lastanne hoitavien lastenhoitajien ja lastentarhanopettajien kanssa. Mikäli keskustelu ei tuota tulosta, ottakaa yhteys päiväkodin johtajaan. Ellette tämänkään keskustelun jälkeen saa mielenrauhaa takaisin- niin " pomollakin on pomo" - soittakaa päivähoidon tarkastajalle- niin eiköhän laatuasiat saada järjestykseen- rakentavassa hengessä- toki.



T: Äiti ja 2 lasta- päivähoidosta kiitollinen

hän antaa lapsille turvallisen hoitopaikan kotonaan, mikä on todella kodikas ja lapsille mukava.

hän huomioi lapset.

aina voin jättää sinne hyvillä mielin ja saan kuulla mukavia kuulumisia.

Kiersin auton toiselle puolelle irroittelemaan lastani turvaistuimesta ja samalla huomasin että tien toisella puolella, vastapäätä parkkipaikkaa oli päiväkoti, jossa oli ulkoiluaika.



Ja tuo lohdutun pikkulapsen itku kuului päiväkodin aidan takaa:( Lapsi oli vielä niin pieni ettei hänen päänsä ollut lähelläkään aidan yläreunaa, mutta aidan raosta näin että lapsi oli ilmeisesti tyttö, sillä hänellä oli vaalenpunainen asu päällä...



Lähdin siitä sitten neuvolaa kohti ja keskityin pitämään omat lapseni " aisoissa" etteivät parkkipaikalla hyppele autojen alle tms. Odotushuoneessa istuin lukemaan lehteä ja pojat leikkivät leluilla kun yhtäkkiä tajusin että olin jättänyt neuvolakortin autoon ja niinpäs ei auttanut kuin lähteä sitä hakemaan. Otin nuorimmaisen lapsen mukaani ja vanhemmat pojat (4v ja 6v) jäivät yhdessä leikkimään aulaan. Juoksin autolle ja mitä kuulinkaan...EDELLEEN sen pienen tytön itkun siinä aidan takana!!! Ja aikaa meidän tulosta oli jo sentään kulunut ainakin 10 minuttia!!! Joku toinen pikkuinen oli siinä itkevän tytön vieressä " pyöriskelemässä" , mutta hoitajista ei näkynyt jälkeäkään:(



En siis kovin HYVÄÄ kuvaa ainakaan tuosta ko. päiväkodista saanut:( Kenenkähän pikkuinen tyttö siellä vietti aamu-ulkoilun aidan vieressä yksin lohduttomasti itkien:(?



Ja tämä siis tapahtui Oulussa...

Kotiäidit toinen toisensa perään kertovat, miten ovat arvioineet Suomen päiväkotijärjestelmän terävästi jonkun yksittäisen havainnon perusteella. Ja piehtaroivat itsetyytyväisyydessään.



Jos joku yrittää kertoa, että omat lapset tuntuvat päiväkodissa viihtyvän eikä isoja ongelmia tunnu olevan, se kuitataan vain " uraäidin" piittaamattomuutena ja ymmärtämättömyytenä.



Ehkä 1v ei osaa sanallisesti kertoa päivästään, mutta kyllä jo aika pienet toistelevat hoitajien juttuja ja päivän tapahtumia. Itse haen lapset ennen klo 15 sisältä ja ei ole pahaa sanottavaa hoitajista tai hoidosta. Ei ole kaaosta tms. Onhan niitä satunnaisesti huonoja päiviä kaikkialla, mutta silloinkaan lapset eivät näytä päiväkodissamme laiminlyödyiltä - hoitajat vain eivät ehdi vaihtamaan päivän kuulumisia.

veit jalat suusta!

Yksittäinen kokemus on yksittäinen kokemus, ja niitä on mielenkiintoista lueskella sellaisina.

ja sinä tiedät ettei kukaan hoitaja käynyt kertaakaan lasta katsomassa.



Voi apua, kyllä meidän lapset kotona saattaa itkeä ja huutaa vaikka puoli tuntia. Aina välillä käy lohduttamassa mutta joskus se vain pahentaa tilannetta.



Ja esim kun meidän kolmas lapsi alotti tarhan niin totta kai hänellä alussa oli äitiä ikävä ja hän itki. Tädit myös kertoivat (minkä olin kyllä itsekin aiemmin tiedostanut) että jos joku vieras liikaa lohdutteli niin tilanne vain paheni. Paras konsti oli vähän väliä käydä katsomassa että kaikki on hyvin ja pyytää lasta mukaan juttuihin.

Niin moni asia vaikuttaa päivähoidon laatuun: onko työntekijöitä tarpeeksi, saako sijaisia riittävästi jne. Kyllä lapset ihan turvassa ovat ja saavat perushoidon. Enpä usko, että kukaan mitään vakavia traumoja kuitenkaan päivähoidosta saa! Kyllä me hoitajat yritämme jaksaa, mutta onhan meilläkin omat perheet ja huolet. Tosiasia tietysti on, että ei ne muiden lapset ole niin tärkeitä kuin omat, tämähän on ihan luonnollista. Eli jos päiväkotilapsilta jotain päivän aikana puuttuu, se on se välittäminen ja rakkaus. Koittakaa niitä tankata lapsiinne iltaisin ja viikonloppuisin.

Eiköhän tuo jo jotain kerro..

kyllähän se kertoo... Nimittäin sen että varmaan aika moni lastentarhanopettaja pitää typeränä laittaa oma lapsi jollekin muulle hoitoon ja mennä itse sitten hoitamaan toisia lapsia.

kun kerroit että tyttö vietti koko aamu-ulkoilun aidan vieressä itkien. Ja mistäs sinä tiedät mitä hän itki. Meidän poika itki lohduttomasti kun piti kesken autoleikin lähteä ulos...

Jos työssä on säästöjen takia raskasta, se vaikuttaa vähitellen työntekijän asenteeseen työtäänkin kohtaan. Tässä tapauksessa työssä on kyse lapsistamme ja se on ikävää.



Minä en menisi syyttelemään päivähoidon työntekijöitä asennevammasta, vaan pyrkisin vaikuttamaan johonkin, jotta asiat muuttuisivat, jos näyttäisi siltä, että päiväkodin työntekijät eivät enää jaksa ryhmänsä kanssa.



Mutta eiväthän vanhemmat tietenkään sitä halua tehdä. Kun se ei ole heidän asiansa, eihän? Mieluummin annetaan lasten kärsiä ja syytetään henkilökuntaa asennevammasta.



" Mun mielestä hyvä työntekijä on jeninsä ansainnut, eikä hyvällä työntekijällä ole asennevammaa"

Meillä 2 lasta päiväkodissa nyt toista viikkoa, ikää 3 vuotta kummallakin. Ryhmä on mielestäni sopiva, 21 lasta ja 3 vakituista hoitajaa ja 2 harjoittelijaa. Vielä olen ainakin ollut tyytyväinen.

tuo että alle 3v. ryhmässä harjoittelijana oltuani, niin ne pikkuiset on aika säälittäviä. Omassa aidatussa tilassa ukona ollessa, ja jokainen haahuilee siellä eikä paljon naurua kuulunut. Pienimmät olisivat vain halunneet olla mun sylissä ja niitä piti sitten kannella siellä. Kaikista pikkuisimmat olivat jotenkin jopa apaattisia, ja yksikin poika joutui odottamaan äitiään joka ilta viiteen saakka, kyllä säälitti. Ja kyseessä yksityinen päiväkoti.

Vierailija:

Ehkä 1v ei osaa sanallisesti kertoa päivästään, mutta kyllä jo aika pienet toistelevat hoitajien juttuja ja päivän tapahtumia. Itse haen lapset ennen klo 15 sisältä ja ei ole pahaa sanottavaa hoitajista tai hoidosta. Ei ole kaaosta tms. Onhan niitä satunnaisesti huonoja päiviä kaikkialla, mutta silloinkaan lapset eivät näytä päiväkodissamme laiminlyödyiltä - hoitajat vain eivät ehdi vaihtamaan päivän kuulumisia.

Uraäidin piittaamattomuudesta en puhu, vaikka tällä hetkellä kotiäitinä olenkin. Olen ollut myös töissä ja lapseni päivähoidossa ja vaikka lapset hoidossa ovat viihtyneetkin, kyllä päivähoidossa on myös ongelmia.

Henkilökunnan vähyys tai määrärahojen puute sijaisten palkkaamiseen ovat todellisia ongelmia, joita ei näytetä saatavan millään kuriin. Johtuuko tämä siitä, että vanhemmat pelkäävät nähdä ongelmat jottei omatunto lapsen puolesta kolkuttaisi liikaa. Vai siitä, etteivät vanhemmat välitä, kunhan lapset pysyvät hengissä päivän ajan; hoitajien ongelmahan tuo on, miksi vanhempien tarvitsisi sillä päätään vaivata?

Mistä lähtien lastenhoito on ollut ok, kunhan minimitarpeet saadaan tyydytettyä?

jossa lapsemme ovat!

Lapset todella tykkää mennä aamuisin hoitoon ja jäävät sinne hyvillä mielin, viikonloppuisin esikoinen kyselee, koska taas pääsee hoitoon.

Suuriahan ne ryhmät on, kuopus on ryhmässä jossa 12 (1-3v) lasta ja 4 hoitajaa ja esikoinen ryhmässä jossa 22 (3-5v) lasta ja siellä myös 4 hoitajaa. Silti aina jos jossain on joku " tilanne" (lapset tappelee, joku itkee jne.) ovat lapset päässeet syliin ja asiat on hoidettu.



Itse pelkäsin, miten esikoisen kanssa käy, sillä on todella arka, mutta mitä vielä, hän sopeutui todella hyvin, kuopus.. no, hän on sellainen rämäpää, että sopeutuu mihin vain :)



Itse vien lapset siis todella hyvillä mielin hoitoon :)

Esim. ennen joulua hain lapsen, joka nukkui lepohuoneen sohvalla pää hoitajan sylissä, joka rapsutti lapsen tukkaa. Toisen kerran hain ja lapset makasivat patjoilla kuunnellen satua. Monta kertaa olen yllättänyt kesken leikkien. Toisinaan lapset leikkivät keskenään esim. kotileikkiä.



Kertaakaan en ole " yllättänyt" kesken minkään, mikä ei kestäisi päivänvaloa.