Lue keskustelun säännöt.
On paha olo koska olen autistisen lapsen äiti
26.08.2021 |
[quote=Vierailija][quote=Vierailija][quote=Vierailija]Plus että autistisen lapsen kanssa kommunikointi ei ole normaalia. Meillä pitäisi esim. puhua vain tietokonepeleistä ja niiden maailmoista, joita lapsi on jalostanut päässään eteenpäin.
Lisäksi et voi vain hymistellä, että okei, ahaa ja joo, koska tasaisin väliajoin lapsi haluaa olla vastavuoroinen ja sanoo: ”onko sinulla jotain kysyttävää?” Jos ei ole, taas olet huono vanhempi, koska lapsi pettyy ja on surullinen.
Joten siihen on pakko keksiä kysyttävää, vaikka olisit jo ihan kuollut tylsyyteen ja aiheeseen.
Lapsi ei saa näin myöskään rehellistä palautetta muiden uhtautumisesta, jos et ole rehellinen.[/quote]
Ei ole pakko keksiä kysyttävää. Voit sanoa myös että ”ei ole kysyttävää, mutta minulla olisi myös kerrottavaa” ja sitten kertoa jostain, mikä sinua kiinnostaa, mikä sinulla nyt on meneillään ja mitä sitä varten tarvitsisit (ja se tarvittu juttu voi joskus, muttei tietenkään aina, olla työrauha ja hiljaisuus). Voit vaihtaa aihetta. Voit opettaa oikeaa vastavuoroisuutta, eikä lapsen tarvitse saada kuvaa muiden uhrautumisesta, koska et uhraudu.
T. Jo aikuiseksi kasvaneen autistisen lapsen äiti.[/quote]
Hän kokee jo, ettei aihe kiinnosta muita ja loukkaantuu siitä, kun näin todella on, osoitatpa sitä millä hyvänsä keinolla. Ja siis on toki pojan opittava sietämään sitä, ettei maailma tule aiheesta olemaan kiinnostunut, vaikka hän on,, mutta äidin sydän siinä suree.
Ap[/quote]
Ja raivostuttaa, kun lapsi aiheuttaa siinä vanhemmalle vain surua koko ajan. En mä siksi lapsia hankkinut, ollakseni surullinen. En mä ole kovin hyvä siinä. Mä haluan olla iloinen. Ja siis ei se ole lapsen vika, mutta eipä ole minunkaan.
Kommentit (42)
Poika loukkaantuu myös isälleen ihan nairettavista asioista, viimeksi on loukkaantunut siitä, kun isänsä etsi takkia hänelle kun olin menossa pojan kanssa ulkoilmatapahtumaan ja sitten siitä, ettei isänsä tiennyt kasvioon valokuvattujen kasvien nimiä. Ja siis pojalle tulee näissä nimanomaan paha mieli, en valittaisi, jos loukkaantuessaan hän ei suuntaisi itseensä sellaista uhrimieltä. Minusta uhri mieli on aina otettava vakavasti lasten kohdalla. Se on viesti siitä, että lasta kohdellaan väärin.
Aito uhrimieli on aina signaali väärinkohtelusta ja uhrius ei ole vain negatiivinen asia, koska mitä syytä kellään hyvinvoivalla on olla uhri?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole reilua syyllistää lastaan omasta pahasta olosta. Yritä nähdä lapsesi hyviä puolia, ehkäpä näet sitä kautta lapsesi vähemmän rasittavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi ei ole ja onneksi En pärjäisi.
Olen onnellinen puolestasi. Minä luulin, että lapset ovat aina herkkiä ja helposti loukkaantuvia, mutta silti pojan ongelmaisuus on lyönyt ällikällä. Sen sijaan toinen lapsemme ei ole tippaakaan autistinen ja olen ihmeissäni, kun hän ei loukkaannu vaikka olen vajavainen.
ApOletko tullut ajatelleeksi että lapsesi on ehkä perinyt erityisyytensä juuri sinulta?
Niin? Mitä sitten?
En kyllä ikinä käyttäytynyt tuollalailla kuin hän. Koin kyllä äitini loukkaavana, mutta hän on oikeasti sitä ollutkin. Siis ei pyydä anteeksi kun pahoitti mieleni jne.
ApKyllä tuo sukupolvien loukkaantumisen kierre olisi hyvä jotenkin saada katkaistua, on se sitten neurologista perua tai opittua. Hae apua, jooko?
Loukkaantuminen on neurologista perua, ei se minun apua hakemisellani parane. Lisäksi, jos minua loukannut ihminen ei ole koskaan antanut minulle arvoa ihmisenä, niin minä olen HÄNEN TAKIAAN rikki. Olen hakenut apua, ei sellaista ole. Mutta siis oma rikkinäisyyteni ei olisi ongelma, jos molemmat lapset olisovat kuin se terve lapsemme. Terveiden lasten vanhempien ei tarvitse olla täydellisiä ihmisiä.
ApOnko sinulta diagnosoitu autismia?
Ei ja siis olen itse hakeutunut yksityisellä tutkimuksiin. En kuulemma ole asperger tai autistikaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin. Semmoista se on autistin kanssa. Ymmärrän kyllä sinua. Olen erityisopettaja. Lapselle pitää opettamalla opettaa, toistaa ja toistaa normaalia vuorovaikutusta ja vastavuoroisuutta. Älä syytä itseäsi koko ajan. Sinun ei tarvitse kävellä munankuorien päällä lapsesi takia. Lapsesi on opittava kestämään pettymyksiä vuorovaikutustilanteissa. Älä paapo liikaa, koska se kostautuu myöhemmin. Paljon toistoja ja kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta sinun ei tarvitse eikä pidä olla täydellinen. Vaikka autisti ei voi neuropoikkeavuudelleen mitään, on hänellä kuitenkin myös vastuu omasta käytöksestä.
Tämä on käytännössä nimenomaan nenttien hellimä, täysin epäoikeudenmukainen lause. Miten muka voi olla vastuu, jos ei voi pooikkeavuudelleen mitään ?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin. Semmoista se on autistin kanssa. Ymmärrän kyllä sinua. Olen erityisopettaja. Lapselle pitää opettamalla opettaa, toistaa ja toistaa normaalia vuorovaikutusta ja vastavuoroisuutta. Älä syytä itseäsi koko ajan. Sinun ei tarvitse kävellä munankuorien päällä lapsesi takia. Lapsesi on opittava kestämään pettymyksiä vuorovaikutustilanteissa. Älä paapo liikaa, koska se kostautuu myöhemmin. Paljon toistoja ja kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta sinun ei tarvitse eikä pidä olla täydellinen. Vaikka autisti ei voi neuropoikkeavuudelleen mitään, on hänellä kuitenkin myös vastuu omasta käytöksestä.
Tuo on ainoastaan lause, joilla nentit pesevät kätensä omasta syyllisyydestään, kun autisteilla on paha olla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poika loukkaantuu myös isälleen ihan nairettavista asioista, viimeksi on loukkaantunut siitä, kun isänsä etsi takkia hänelle kun olin menossa pojan kanssa ulkoilmatapahtumaan ja sitten siitä, ettei isänsä tiennyt kasvioon valokuvattujen kasvien nimiä. Ja siis pojalle tulee näissä nimanomaan paha mieli, en valittaisi, jos loukkaantuessaan hän ei suuntaisi itseensä sellaista uhrimieltä. Minusta uhri mieli on aina otettava vakavasti lasten kohdalla. Se on viesti siitä, että lasta kohdellaan väärin.
Aito uhrimieli on aina signaali väärinkohtelusta ja uhrius ei ole vain negatiivinen asia, koska mitä syytä kellään hyvinvoivalla on olla uhri?
Ap
Täh? Kyllähän kenelle tahansa lapselle pitää opettaa mistä asioista kannattaa vetää herne nenään ja mistä ei. Eli siis opettaa rajoja. Ei voi olla niin, että autistinen lapsi tyrannisoi koko perhettä uhriutumalla miniasioista. Tässä ei ole kyse enää autismista vaan epäterveen käytöksen mahdollistamisesta. Uhriutuminen jokaisesta asiasta ei ole signaali siitä, että ei voi hyvin vaan ihan huonoa käytöstä vain. Ei liity autismiin, vaikka niin voisi luulla.
Autisti on vammainen. Eihän sellaista lasta tietenkään kukaan mielellään halua.
Tsemppiä ap! Yritä löytää vaikka vertaistukea jostain autismijärjestöstä. Moni vanhempi miettii varmasti samoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika loukkaantuu myös isälleen ihan nairettavista asioista, viimeksi on loukkaantunut siitä, kun isänsä etsi takkia hänelle kun olin menossa pojan kanssa ulkoilmatapahtumaan ja sitten siitä, ettei isänsä tiennyt kasvioon valokuvattujen kasvien nimiä. Ja siis pojalle tulee näissä nimanomaan paha mieli, en valittaisi, jos loukkaantuessaan hän ei suuntaisi itseensä sellaista uhrimieltä. Minusta uhri mieli on aina otettava vakavasti lasten kohdalla. Se on viesti siitä, että lasta kohdellaan väärin.
Aito uhrimieli on aina signaali väärinkohtelusta ja uhrius ei ole vain negatiivinen asia, koska mitä syytä kellään hyvinvoivalla on olla uhri?
ApTäh? Kyllähän kenelle tahansa lapselle pitää opettaa mistä asioista kannattaa vetää herne nenään ja mistä ei. Eli siis opettaa rajoja. Ei voi olla niin, että autistinen lapsi tyrannisoi koko perhettä uhriutumalla miniasioista. Tässä ei ole kyse enää autismista vaan epäterveen käytöksen mahdollistamisesta. Uhriutuminen jokaisesta asiasta ei ole signaali siitä, että ei voi hyvin vaan ihan huonoa käytöstä vain. Ei liity autismiin, vaikka niin voisi luulla.
Niin, ei voi hyvin! En halunnut lasta, joka ei voi hyvin. Toinen lapsemme ei menetä toimintakykyään, vaikka ei voisi hyvin. Autistin toimintakykyä se haittaa erittäin paljon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika loukkaantuu myös isälleen ihan nairettavista asioista, viimeksi on loukkaantunut siitä, kun isänsä etsi takkia hänelle kun olin menossa pojan kanssa ulkoilmatapahtumaan ja sitten siitä, ettei isänsä tiennyt kasvioon valokuvattujen kasvien nimiä. Ja siis pojalle tulee näissä nimanomaan paha mieli, en valittaisi, jos loukkaantuessaan hän ei suuntaisi itseensä sellaista uhrimieltä. Minusta uhri mieli on aina otettava vakavasti lasten kohdalla. Se on viesti siitä, että lasta kohdellaan väärin.
Aito uhrimieli on aina signaali väärinkohtelusta ja uhrius ei ole vain negatiivinen asia, koska mitä syytä kellään hyvinvoivalla on olla uhri?
ApTäh? Kyllähän kenelle tahansa lapselle pitää opettaa mistä asioista kannattaa vetää herne nenään ja mistä ei. Eli siis opettaa rajoja. Ei voi olla niin, että autistinen lapsi tyrannisoi koko perhettä uhriutumalla miniasioista. Tässä ei ole kyse enää autismista vaan epäterveen käytöksen mahdollistamisesta. Uhriutuminen jokaisesta asiasta ei ole signaali siitä, että ei voi hyvin vaan ihan huonoa käytöstä vain. Ei liity autismiin, vaikka niin voisi luulla.
Niin, ei voi hyvin! En halunnut lasta, joka ei voi hyvin. Toinen lapsemme ei menetä toimintakykyään, vaikka ei voisi hyvin. Autistin toimintakykyä se haittaa erittäin paljon.
Ap
Eli vaikka en halunnut lasta, joka ei voi hyvin, niin toinen lapsemme ei menetä toiminta tai toipumiskykyäänkään jos ei voi hyvin. On ikävää, jos lapsi ei ole iloinen ja voi hyvin, mutta on vielä kamalampaa, jos se alkaa vaikuttaa hänen toimintakykyynsä! Ja syy, miksi se vaikuttaa, on autismi!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Semmoista se on autistin kanssa. Ymmärrän kyllä sinua. Olen erityisopettaja. Lapselle pitää opettamalla opettaa, toistaa ja toistaa normaalia vuorovaikutusta ja vastavuoroisuutta. Älä syytä itseäsi koko ajan. Sinun ei tarvitse kävellä munankuorien päällä lapsesi takia. Lapsesi on opittava kestämään pettymyksiä vuorovaikutustilanteissa. Älä paapo liikaa, koska se kostautuu myöhemmin. Paljon toistoja ja kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta sinun ei tarvitse eikä pidä olla täydellinen. Vaikka autisti ei voi neuropoikkeavuudelleen mitään, on hänellä kuitenkin myös vastuu omasta käytöksestä.
Tuo on ainoastaan lause, joilla nentit pesevät kätensä omasta syyllisyydestään, kun autisteilla on paha olla.
Ap
Aa sulle on turha puhua järkeä. Autismi ei tarkoita sitä, että ihan kaikki vastuu omasta käytöksestä jätetään opettamatta tai heitetään menemään. Tätä näkee joidenkin vanhempien tekevän. Ihan ihan kaikki laitetaan autismin piikkiin ja sitten lapsi (tai aikuinen) ei ole vastuussa yhtään mistään mitä tekee tai miten käyttäytyy. Tuloksena on ihan hemmetin vaikea ihminen. Kaikki autistit eivät todellakaan ole vaikeita eivätkä kärsi kaikesta tässä nenttien maailmassa. Kasvatus vaikuttaa myös asiaan paljon. Olen nähnyt tämän niin monta kertaa. Anteeksi nyt ei heru sympatiaa sinun uhriutumiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika loukkaantuu myös isälleen ihan nairettavista asioista, viimeksi on loukkaantunut siitä, kun isänsä etsi takkia hänelle kun olin menossa pojan kanssa ulkoilmatapahtumaan ja sitten siitä, ettei isänsä tiennyt kasvioon valokuvattujen kasvien nimiä. Ja siis pojalle tulee näissä nimanomaan paha mieli, en valittaisi, jos loukkaantuessaan hän ei suuntaisi itseensä sellaista uhrimieltä. Minusta uhri mieli on aina otettava vakavasti lasten kohdalla. Se on viesti siitä, että lasta kohdellaan väärin.
Aito uhrimieli on aina signaali väärinkohtelusta ja uhrius ei ole vain negatiivinen asia, koska mitä syytä kellään hyvinvoivalla on olla uhri?
ApTäh? Kyllähän kenelle tahansa lapselle pitää opettaa mistä asioista kannattaa vetää herne nenään ja mistä ei. Eli siis opettaa rajoja. Ei voi olla niin, että autistinen lapsi tyrannisoi koko perhettä uhriutumalla miniasioista. Tässä ei ole kyse enää autismista vaan epäterveen käytöksen mahdollistamisesta. Uhriutuminen jokaisesta asiasta ei ole signaali siitä, että ei voi hyvin vaan ihan huonoa käytöstä vain. Ei liity autismiin, vaikka niin voisi luulla.
Sitäpaitsi, minusta tuo kuulostaa vähän psykopaattiselta. Ei kukaan toinen voi määrittää toiselle, mistä tämä SAA tai EI SAA loukkaantua. Sellainen on henkistä väkivaltaa. Siis toisen tunteiden vähättely tai kieltäminen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Semmoista se on autistin kanssa. Ymmärrän kyllä sinua. Olen erityisopettaja. Lapselle pitää opettamalla opettaa, toistaa ja toistaa normaalia vuorovaikutusta ja vastavuoroisuutta. Älä syytä itseäsi koko ajan. Sinun ei tarvitse kävellä munankuorien päällä lapsesi takia. Lapsesi on opittava kestämään pettymyksiä vuorovaikutustilanteissa. Älä paapo liikaa, koska se kostautuu myöhemmin. Paljon toistoja ja kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta sinun ei tarvitse eikä pidä olla täydellinen. Vaikka autisti ei voi neuropoikkeavuudelleen mitään, on hänellä kuitenkin myös vastuu omasta käytöksestä.
Tuo on ainoastaan lause, joilla nentit pesevät kätensä omasta syyllisyydestään, kun autisteilla on paha olla.
ApAa sulle on turha puhua järkeä. Autismi ei tarkoita sitä, että ihan kaikki vastuu omasta käytöksestä jätetään opettamatta tai heitetään menemään. Tätä näkee joidenkin vanhempien tekevän. Ihan ihan kaikki laitetaan autismin piikkiin ja sitten lapsi (tai aikuinen) ei ole vastuussa yhtään mistään mitä tekee tai miten käyttäytyy. Tuloksena on ihan hemmetin vaikea ihminen. Kaikki autistit eivät todellakaan ole vaikeita eivätkä kärsi kaikesta tässä nenttien maailmassa. Kasvatus vaikuttaa myös asiaan paljon. Olen nähnyt tämän niin monta kertaa. Anteeksi nyt ei heru sympatiaa sinun uhriutumiselle.
En mä niin sanonutkaan. Mutta et tuntunut osaavan kommentoida mitään asiaan liittyviin ongelmiin, siksi sait sen vastauksen, minkä sait.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Semmoista se on autistin kanssa. Ymmärrän kyllä sinua. Olen erityisopettaja. Lapselle pitää opettamalla opettaa, toistaa ja toistaa normaalia vuorovaikutusta ja vastavuoroisuutta. Älä syytä itseäsi koko ajan. Sinun ei tarvitse kävellä munankuorien päällä lapsesi takia. Lapsesi on opittava kestämään pettymyksiä vuorovaikutustilanteissa. Älä paapo liikaa, koska se kostautuu myöhemmin. Paljon toistoja ja kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta sinun ei tarvitse eikä pidä olla täydellinen. Vaikka autisti ei voi neuropoikkeavuudelleen mitään, on hänellä kuitenkin myös vastuu omasta käytöksestä.
Tuo on ainoastaan lause, joilla nentit pesevät kätensä omasta syyllisyydestään, kun autisteilla on paha olla.
ApAa sulle on turha puhua järkeä. Autismi ei tarkoita sitä, että ihan kaikki vastuu omasta käytöksestä jätetään opettamatta tai heitetään menemään. Tätä näkee joidenkin vanhempien tekevän. Ihan ihan kaikki laitetaan autismin piikkiin ja sitten lapsi (tai aikuinen) ei ole vastuussa yhtään mistään mitä tekee tai miten käyttäytyy. Tuloksena on ihan hemmetin vaikea ihminen. Kaikki autistit eivät todellakaan ole vaikeita eivätkä kärsi kaikesta tässä nenttien maailmassa. Kasvatus vaikuttaa myös asiaan paljon. Olen nähnyt tämän niin monta kertaa. Anteeksi nyt ei heru sympatiaa sinun uhriutumiselle.
Ei se noin mustavalkoista ole. Ihan hirveän vaikeaa on opettaa käytöstapoja ihmiselle, joka ei koskaan vaikkapa opi puhumaan.
(ei silti, ap kyllä on ottanut nyt autismista uuden tekosyyn ettei vain tarvitsisi yrittää parantaa asioita)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika loukkaantuu myös isälleen ihan nairettavista asioista, viimeksi on loukkaantunut siitä, kun isänsä etsi takkia hänelle kun olin menossa pojan kanssa ulkoilmatapahtumaan ja sitten siitä, ettei isänsä tiennyt kasvioon valokuvattujen kasvien nimiä. Ja siis pojalle tulee näissä nimanomaan paha mieli, en valittaisi, jos loukkaantuessaan hän ei suuntaisi itseensä sellaista uhrimieltä. Minusta uhri mieli on aina otettava vakavasti lasten kohdalla. Se on viesti siitä, että lasta kohdellaan väärin.
Aito uhrimieli on aina signaali väärinkohtelusta ja uhrius ei ole vain negatiivinen asia, koska mitä syytä kellään hyvinvoivalla on olla uhri?
ApTäh? Kyllähän kenelle tahansa lapselle pitää opettaa mistä asioista kannattaa vetää herne nenään ja mistä ei. Eli siis opettaa rajoja. Ei voi olla niin, että autistinen lapsi tyrannisoi koko perhettä uhriutumalla miniasioista. Tässä ei ole kyse enää autismista vaan epäterveen käytöksen mahdollistamisesta. Uhriutuminen jokaisesta asiasta ei ole signaali siitä, että ei voi hyvin vaan ihan huonoa käytöstä vain. Ei liity autismiin, vaikka niin voisi luulla.
Sitäpaitsi, minusta tuo kuulostaa vähän psykopaattiselta. Ei kukaan toinen voi määrittää toiselle, mistä tämä SAA tai EI SAA loukkaantua. Sellainen on henkistä väkivaltaa. Siis toisen tunteiden vähättely tai kieltäminen.
Ap
Kuulostat trollilta. Ei kukaan aikuinen voi olla noin lapsi kuin miltä kuulostat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Semmoista se on autistin kanssa. Ymmärrän kyllä sinua. Olen erityisopettaja. Lapselle pitää opettamalla opettaa, toistaa ja toistaa normaalia vuorovaikutusta ja vastavuoroisuutta. Älä syytä itseäsi koko ajan. Sinun ei tarvitse kävellä munankuorien päällä lapsesi takia. Lapsesi on opittava kestämään pettymyksiä vuorovaikutustilanteissa. Älä paapo liikaa, koska se kostautuu myöhemmin. Paljon toistoja ja kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta sinun ei tarvitse eikä pidä olla täydellinen. Vaikka autisti ei voi neuropoikkeavuudelleen mitään, on hänellä kuitenkin myös vastuu omasta käytöksestä.
Tuo on ainoastaan lause, joilla nentit pesevät kätensä omasta syyllisyydestään, kun autisteilla on paha olla.
ApAa sulle on turha puhua järkeä. Autismi ei tarkoita sitä, että ihan kaikki vastuu omasta käytöksestä jätetään opettamatta tai heitetään menemään. Tätä näkee joidenkin vanhempien tekevän. Ihan ihan kaikki laitetaan autismin piikkiin ja sitten lapsi (tai aikuinen) ei ole vastuussa yhtään mistään mitä tekee tai miten käyttäytyy. Tuloksena on ihan hemmetin vaikea ihminen. Kaikki autistit eivät todellakaan ole vaikeita eivätkä kärsi kaikesta tässä nenttien maailmassa. Kasvatus vaikuttaa myös asiaan paljon. Olen nähnyt tämän niin monta kertaa. Anteeksi nyt ei heru sympatiaa sinun uhriutumiselle.
Lisäksi väität toisten ongelmia uhriutumiseksi, näkee, ettet oikeasti arvosta etkä ymmärrä muiden ongelmia ja olet erityisopettaja varmaan vain omien henkisten haasteittesi ajamana.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Semmoista se on autistin kanssa. Ymmärrän kyllä sinua. Olen erityisopettaja. Lapselle pitää opettamalla opettaa, toistaa ja toistaa normaalia vuorovaikutusta ja vastavuoroisuutta. Älä syytä itseäsi koko ajan. Sinun ei tarvitse kävellä munankuorien päällä lapsesi takia. Lapsesi on opittava kestämään pettymyksiä vuorovaikutustilanteissa. Älä paapo liikaa, koska se kostautuu myöhemmin. Paljon toistoja ja kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta sinun ei tarvitse eikä pidä olla täydellinen. Vaikka autisti ei voi neuropoikkeavuudelleen mitään, on hänellä kuitenkin myös vastuu omasta käytöksestä.
Tuo on ainoastaan lause, joilla nentit pesevät kätensä omasta syyllisyydestään, kun autisteilla on paha olla.
ApAa sulle on turha puhua järkeä. Autismi ei tarkoita sitä, että ihan kaikki vastuu omasta käytöksestä jätetään opettamatta tai heitetään menemään. Tätä näkee joidenkin vanhempien tekevän. Ihan ihan kaikki laitetaan autismin piikkiin ja sitten lapsi (tai aikuinen) ei ole vastuussa yhtään mistään mitä tekee tai miten käyttäytyy. Tuloksena on ihan hemmetin vaikea ihminen. Kaikki autistit eivät todellakaan ole vaikeita eivätkä kärsi kaikesta tässä nenttien maailmassa. Kasvatus vaikuttaa myös asiaan paljon. Olen nähnyt tämän niin monta kertaa. Anteeksi nyt ei heru sympatiaa sinun uhriutumiselle.
Ei se noin mustavalkoista ole. Ihan hirveän vaikeaa on opettaa käytöstapoja ihmiselle, joka ei koskaan vaikkapa opi puhumaan.
(ei silti, ap kyllä on ottanut nyt autismista uuden tekosyyn ettei vain tarvitsisi yrittää parantaa asioita)
Enhän ole. Millälailla autismi on tekosyy sille, etteivät asiat olisi paremmin? Ja tarkoitan kysyä nyt, että miten ne todella OLISIVAT paremmin, EN sitä, että miten ne voidaan sokerikuorruttaa paremmiksi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Semmoista se on autistin kanssa. Ymmärrän kyllä sinua. Olen erityisopettaja. Lapselle pitää opettamalla opettaa, toistaa ja toistaa normaalia vuorovaikutusta ja vastavuoroisuutta. Älä syytä itseäsi koko ajan. Sinun ei tarvitse kävellä munankuorien päällä lapsesi takia. Lapsesi on opittava kestämään pettymyksiä vuorovaikutustilanteissa. Älä paapo liikaa, koska se kostautuu myöhemmin. Paljon toistoja ja kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta sinun ei tarvitse eikä pidä olla täydellinen. Vaikka autisti ei voi neuropoikkeavuudelleen mitään, on hänellä kuitenkin myös vastuu omasta käytöksestä.
Tuo on ainoastaan lause, joilla nentit pesevät kätensä omasta syyllisyydestään, kun autisteilla on paha olla.
ApAa sulle on turha puhua järkeä. Autismi ei tarkoita sitä, että ihan kaikki vastuu omasta käytöksestä jätetään opettamatta tai heitetään menemään. Tätä näkee joidenkin vanhempien tekevän. Ihan ihan kaikki laitetaan autismin piikkiin ja sitten lapsi (tai aikuinen) ei ole vastuussa yhtään mistään mitä tekee tai miten käyttäytyy. Tuloksena on ihan hemmetin vaikea ihminen. Kaikki autistit eivät todellakaan ole vaikeita eivätkä kärsi kaikesta tässä nenttien maailmassa. Kasvatus vaikuttaa myös asiaan paljon. Olen nähnyt tämän niin monta kertaa. Anteeksi nyt ei heru sympatiaa sinun uhriutumiselle.
Lisäksi väität toisten ongelmia uhriutumiseksi, näkee, ettet oikeasti arvosta etkä ymmärrä muiden ongelmia ja olet erityisopettaja varmaan vain omien henkisten haasteittesi ajamana.
Ap
Jep niin olen! Huomaan, että tämä ketju menee tekosyiden etsimiseksi ja itsereflektion totaaliseksi puuttumiseksi niin häivyn täältä. Onnea lapsellesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika loukkaantuu myös isälleen ihan nairettavista asioista, viimeksi on loukkaantunut siitä, kun isänsä etsi takkia hänelle kun olin menossa pojan kanssa ulkoilmatapahtumaan ja sitten siitä, ettei isänsä tiennyt kasvioon valokuvattujen kasvien nimiä. Ja siis pojalle tulee näissä nimanomaan paha mieli, en valittaisi, jos loukkaantuessaan hän ei suuntaisi itseensä sellaista uhrimieltä. Minusta uhri mieli on aina otettava vakavasti lasten kohdalla. Se on viesti siitä, että lasta kohdellaan väärin.
Aito uhrimieli on aina signaali väärinkohtelusta ja uhrius ei ole vain negatiivinen asia, koska mitä syytä kellään hyvinvoivalla on olla uhri?
ApTäh? Kyllähän kenelle tahansa lapselle pitää opettaa mistä asioista kannattaa vetää herne nenään ja mistä ei. Eli siis opettaa rajoja. Ei voi olla niin, että autistinen lapsi tyrannisoi koko perhettä uhriutumalla miniasioista. Tässä ei ole kyse enää autismista vaan epäterveen käytöksen mahdollistamisesta. Uhriutuminen jokaisesta asiasta ei ole signaali siitä, että ei voi hyvin vaan ihan huonoa käytöstä vain. Ei liity autismiin, vaikka niin voisi luulla.
Sitäpaitsi, minusta tuo kuulostaa vähän psykopaattiselta. Ei kukaan toinen voi määrittää toiselle, mistä tämä SAA tai EI SAA loukkaantua. Sellainen on henkistä väkivaltaa. Siis toisen tunteiden vähättely tai kieltäminen.
ApKuulostat trollilta. Ei kukaan aikuinen voi olla noin lapsi kuin miltä kuulostat.
Ymmärrän, että takerrut lasten tunteita vähättelevän käytöksen puolustamisen ”aikuisuudella”, koska et halua tehdä muutoksia aikuisten lapsiakin kohtaan harjoittamaan henkiseen väkivaltaan, jolla he helpottavat elämäänsä ja arkeaan. Koska se olisi niin työlästä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Semmoista se on autistin kanssa. Ymmärrän kyllä sinua. Olen erityisopettaja. Lapselle pitää opettamalla opettaa, toistaa ja toistaa normaalia vuorovaikutusta ja vastavuoroisuutta. Älä syytä itseäsi koko ajan. Sinun ei tarvitse kävellä munankuorien päällä lapsesi takia. Lapsesi on opittava kestämään pettymyksiä vuorovaikutustilanteissa. Älä paapo liikaa, koska se kostautuu myöhemmin. Paljon toistoja ja kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta sinun ei tarvitse eikä pidä olla täydellinen. Vaikka autisti ei voi neuropoikkeavuudelleen mitään, on hänellä kuitenkin myös vastuu omasta käytöksestä.
Tuo on ainoastaan lause, joilla nentit pesevät kätensä omasta syyllisyydestään, kun autisteilla on paha olla.
ApAa sulle on turha puhua järkeä. Autismi ei tarkoita sitä, että ihan kaikki vastuu omasta käytöksestä jätetään opettamatta tai heitetään menemään. Tätä näkee joidenkin vanhempien tekevän. Ihan ihan kaikki laitetaan autismin piikkiin ja sitten lapsi (tai aikuinen) ei ole vastuussa yhtään mistään mitä tekee tai miten käyttäytyy. Tuloksena on ihan hemmetin vaikea ihminen. Kaikki autistit eivät todellakaan ole vaikeita eivätkä kärsi kaikesta tässä nenttien maailmassa. Kasvatus vaikuttaa myös asiaan paljon. Olen nähnyt tämän niin monta kertaa. Anteeksi nyt ei heru sympatiaa sinun uhriutumiselle.
Lisäksi väität toisten ongelmia uhriutumiseksi, näkee, ettet oikeasti arvosta etkä ymmärrä muiden ongelmia ja olet erityisopettaja varmaan vain omien henkisten haasteittesi ajamana.
ApJep niin olen! Huomaan, että tämä ketju menee tekosyiden etsimiseksi ja itsereflektion totaaliseksi puuttumiseksi niin häivyn täältä. Onnea lapsellesi!
Minkä tekosyiden? Ainoa, jonka näen tässä esittävän tekosyitä keskustelutaitojen loppuessa olet sinä ja itsereflektiosi puutteeseen ei edes tarvitse mennä… Minä aloitin ketjun käytännössä itsereflektion seurauksena.
Ap
Onko sinulta diagnosoitu autismia?