Mun äiti on outo ja vihaa mua
Kerroin sille kiusaamisesta ja hän sanoo että mun käytöksessä on vikaa. Olis parempi ku asuisin muualla. Ja mä käyttäydyn aina huonosti muita kohtaan. Yritin kertoa että en haluu mennä mihinkään teinien sekaan ja se on hänelle liikaa.
Mua on kiusattu kouluissa aina ja siitä on jääny ahdistus. Olen päättänyt hakea terapiaa niinku mun äiti sano että tarvin. Hän sano että hänellä on mitta täynnä muhun. Siis omaan lapseen. Tietää että mulla on ollu tosi vaikeeta ja sanoo noin. En tiedä mistä hakisin apua ei mun pää enää kestä tätä.
Kommentit (21)
Meillä on tullu niin paljo riitoja ja välillä pelkään oikeesti et mulle käy jotain. Viimeisin oli se kun hän suuttui etten hymyillyt ja vastannut johonkin vaan hymähdin kun en keksinyt mitään muuta.
Teki äkkijarrutuksen autolla ja kaasutti perään , huusi että kyytiin siitä. Äänitti myös mun puhetta ja kun sain tosta hyvästä paniikkikohtauksen.
Kyllä mä aion muuttaa omilleni sitä ennen hakeudun mielisairaalaan että olisin joskus terve näistä koettelemuksista.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
En uskalla kertoa ettei tunnista. Mut oon täysikänen.
Suosittelen eri osotteita, kuulostatte molemmat täysin vammaisilta draama queeneilta. Mun ystävällä oli tuollainen ”äitisuhde” nuoruudessaan, ihan pelkkää esiintymistä ja draamailua, tappeluja, sekoilua. Samanlaineinen narsistinen paska siitä tuli kuin äidistään. Nykyisin ovat mielestään ”leijonaemoja” ja ”räväköitä hetkessä eläjiä jotka rakastaa ja riitelee”. Kuvottavaa sakki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
En uskalla kertoa ettei tunnista. Mut oon täysikänen.
Arvasin! Ihan hyvin voit pysyä äidistäsi kaukana - vaan et halua!
Jos olet täysi-ikäinen, muuta omaan asuntoon ja hanki oma elämä. Äiti saa elää omaansa omien mielipiteidensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
En uskalla kertoa ettei tunnista. Mut oon täysikänen.
Oma kämppä sitten hakuun, heti tänään. Tekee varmasti hyvää saada elämä rauhalliseksi omassa kodissa. Ehkä äitisikin haluaa jo, että muutat omillesi, ei vaan kehtaa sanoa suoraan.
Vammainenhan mä olen. Ei se muuksi muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vammainenhan mä olen. Ei se muuksi muutu.
Uhriutuminen ja itsesääli tuskin auttaa. Olet täysi-ikäinen, mene sosiaalitoimistoon kertomaan että äitisi kanssa ei tule toimeen. Jos olet vammainen, saat Suomessa tukiasunnon.
Hei ap, Jeesus rakastaa sua.
Mäkin koin nuorena, ettei mun vanhemmat rakastanu mua. Ne tappeli keskenään jatkuvasti ja mua kiusattiin yläasteella.
Kyllä ne jätti arvet moniksi vuosiksi ja elämä menikin sitten niinkuin meni...
Lopulta itsemurha yrityksen jälkeen käännyin Jeesuksen puoleen.
Hän muutti mun elämän, ja oon saanut kokea niin valtavaa rakkautta, että sellaista ei kukaan ihminen voi antaa.
Siksi voin vilpittömästi kertoa sulle, että Jeesus rakastaa sua ja auttaa sua, kiusaamisonegelmassa, äidin kanssa ja sun kaikkien asioitten kanssa.
Pyydä Jeesusta sun elämään ja Hän tulee ja sä saat ihmetellä vain, miten sun elämä muuttuu.
Oot tärkeä ja rakas ❤️
No en mä aio jäädä kattelemaan tätä enää tänne. Yritin muutaman kuukauden mut ei se muutu.
Toivottavasti Saan asunnon ku ei ole luottotietoja ei auta sitte ku yömajaan lähteä. Jos ei onnistu.
Äidilläni on niin paljon patoumia mua kohtaan selvästi etten edes halua kokeilla mikä riita on se missä ehkä saan jopa turpaan.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni on niin paljon patoumia mua kohtaan selvästi etten edes halua kokeilla mikä riita on se missä ehkä saan jopa turpaan.
Häh? Olet täysi-ikäinen, yritä päästä yli lapsuudenperheestäsi. Oma asunto, oma elämä, lapsuus meni jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
En uskalla kertoa ettei tunnista. Mut oon täysikänen.
Meinaat että epäilee, että tuo äkkijarrutus ja puheen äänittäminen olisi voinut tapahtua jollekin muullekin? Olet jo kertonut tunnistettavaa tietoa.
No oli miten oli. Laitoin asunnon hakuun. Sitten haen apua psykologilta että tulen pärjäämään kuntouttavassa työtoiminnassa. En enää jää möllittäväksi yhtään.
12 jatkaa...
Älkää te muut mollatko ap:ta yhtään enempää.
On helppo sanoa, että hommaa asunto, mutta jos ei kukaan auta, niin se on helpommin sanottu kuin tehty.
Ja omilleen muuttaminen voi oikeasti olla pelottavaa, varsinkin, jos on kokenut turvattomuutta lapsuudenkodissaan, ei ole saanut rohkaisua aikuiselta, vaan on painettu alas.
Ap ei tarvitse nyt lisää alaspainamista vaan turvallisen ja luotettavan aikuisen jolle puhua ja jolta voi pyytää apua, jos sitä ei omalta äidiltään saa.
Minunkin 15 vuotias tytär murehtii nyt ysiluokalla jo miten pärjää, kun muuttaa yksin asumaan. Ja tottakai minä lupaan auttaa häntä.
Mutta jos ap asut Etelä-Karjalan suunnilla, niin voimme auttaa sua asunnon etsimisessä ja muissa asioissa. Muuten rukoilen sun puolesta että kaikki järjestyy.
Taas meni hakemus toivottavasti vastaavat äkkiä. Pääsen näyttämään teille kaikille idiooteille että pärjään. Enää en jää piiloon kiusaajien takia enkä varsinkaan kuuntele yhtään mollaamista omalta äidiltä kuinka surkeaa mun käytös on. Hän tuntee ja tietää mut niin en hyväksy tollasta pskaa ollenkaan. Nyt mä laitan rajat eikä mua tallota enää ollenkaan. Aivan sama mitä te apinat mietitte ja mitä tuo miettii Olenko täys luuseri vai mikä nyt riitti.
Vierailija kirjoitti:
No oli miten oli. Laitoin asunnon hakuun. Sitten haen apua psykologilta että tulen pärjäämään kuntouttavassa työtoiminnassa. En enää jää möllittäväksi yhtään.
Kunnon asenne nyt - tulihan se sieltä❣️ Tsemppiä! Vaadi myös pätevä sosiaaliohjaaja neuvomaan ja tukemaan jos sellaiselle tarvetta. Hyvin sinä pärjäät!
Haluisin hakea apua sairaalasta ku ei mun mieli enää jaksa tätä. Oon ihan loppu ja masentunu. Tollanen ei kuulosta oikeesti kivalta mitä oma äiti sanoo.