Hirveä olo töissä

Mulla kans, mut en kuulu hallintoon. Ei mulla ees vakiduunia

Minun pitäisi olla läheinen työkumppani johdolle ja koko muulle hallinnolle. Mutta kukaan ei kerro minulle mitään, ei ota yhteyttä... Jos otan jonkin asian esille, saan huomata ettei siihen kukaan muu sitoudu. Saan puuhastella yksinäni, sellainen olo minulla on. Turhaa työtä, en tiedä mitä minulta halutaan. Jos minua ei tarvita, niin eikö tosiaan voisi irtisanoa? Miksi pitää olla näin, eikö se ole kiusaamista. ap

Pakko vielä purkaa ajatuksia, kun en taaskaan saa unta. On tosi kummallista vuosien työkokemuksen jälkeen olla tilanteessa, jossa ei tiedä mitä pitäisi tehdä, tekeekö oikeita asioita, onko työlläni mitään merkitystä. Jos sillä on merkitystä ja minä vain olen huono, olisihan mahdollista tehdä järjestelyjä ja antaa tehtävät jollekin toiselle. En ollenkaan käsitä tätä tilannetta. ap

Odottele rauhassa vaan. Älä ainakaan irtisanoudu. Huonoa esimiestyötä jos sinulle ei ole kerrottu odotuksista.

Alan olla tosi puhki, stressi ja väsymys lisäävät hätäännystä ja tätä sekavuuden tunnetta. Aamuisin työmatkalla mietin mm. ojaan ajamista ja kolaria. Iltaisin en saa unta ja heräilen aamuyöllä. Nyt jo kesken työpäivänkin on alkanut tulla hanskat tiskiin -lamaannuksia. Haluaisin voida irtisanoutua, fuck it I quit...

Vaihda työpaikaa. Mikä sut pitää siellä? Vaihtamalla voisit saada parempaa. En jäisi odottamaan, että ensin kiusattaisiin ulkopuolelle ja tehtäisiin sitten pikkuhiljaa tarpeettomaksi, lopulta irtisanottaisiin. Aloittaisin uuden paikan etsimisen jo nyt, sillä haluamaasi ei välttämättä ole montaa ja työn saanti voi venyä.

Ei ole energiaa hakea uutta. Ja hävettää, ei ole mitään onnistumisia kerrottavana. En enää koe edes olevani pätevä ammatissani, kun olen vaan juuttunut jonnekin komeroon eristyksiin. Kyllähän se niin on, että tarvitsisin stressiloman ja terapian. En tiedä miksen hakeudu, en kai pysty vielä myöntämään nimelläni, että nyt on mielenterveys menossa. ap

Missä olet töissä? Onko esimiehesi huomannut uupumuksesi?

Ei minulla oikeastaan ole esimiestä... ap

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 00:34"]

Ei minulla oikeastaan ole esimiestä... ap[/quote]

Eiköhän se tärkein tullut tuossa.

Sinun pitäisi ottaa talossa selvää, kuka on sinun läheisin esimies ja kysyä ihan selkokielellä, mitä sinulta odotetaan. Jos olet ollut siellä jo pitkäänkin, niin ei voi enää odottaa kenenkään koputtavan ovellesi tullen sanomaan, "päivää, olen esimiehesi, mitäs jos vaihdettaisiin muutama sana näistä sinun tehtävistäsi".

Jos sinulla jatkuvasti erittäin paha olla, niin kannattaisi harkita uutta työpaikkaa.

Ihan oikeasti ap, hae sairauslomaa. Stressin/loppuunpalamisen vuoksi haettu apu mielenterveystoimistosta on todella yleistä.

Niin kai se on. Organisaatiomuutoksen yhteydessä jäi jotenkin epäselvään tilanteeseen. Tavallaan vastaan omasta työstäni, mutta yksin en voi sitä tehdä. Olen tehnyt vuosisuunnitelman, joka on hyväksytty, mutta joka ei toteudu koska samat ihmiset jotka suunnitelman hyväksyivät, eivät toimi sen mukaan. En vaan ymmärrä, mitä mieltä tuossa on. ap

[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 00:53"]

Olen tehnyt vuosisuunnitelman, joka on hyväksytty, mutta joka ei toteudu koska samat ihmiset jotka suunnitelman hyväksyivät, eivät toimi sen mukaan. ap[/quote]

Kuka on hyväksynyt? Onko siihen budjetoitu rahaa? Henkilöstöä? Kuka on vastuussa suunnitelman täytäntöönpanosta?

Sanot olevasi osa hallintoa mutta ihan pihalla? Osallistut kuitenkin kokouksiin, oletan. Olet paikalla, kun asioista päätetään, niinkö?

Minkälaisista tehtävistä tulit nykyiseen työhösi, ap?

On todella ikävää olla töissä paikassa, jossa ei tunne olevansa omimmillaan, tai jossa vastuunkanto on suurempi kuin mitä pystyy vastaanottamaan.

Nro 11

En ole mukana kokouksissa, eikä minulla ole mitään arkista säännöllistä kontaktia muihin. Olen asiantuntija-asemassa, mutta minulla ei ole omaa budjettia, eikä sitä esimiestäkään tavallaan, eikä kollegoita. Vastaan suunnitelman toteuttamisesta osaltani, mutta yksin en siis voi työtäni tehdä. En näe enää rooliani täällä. Minulla on 15 vuoden työkokemus näistä töistä, joita en enää näköjään tee vaan puuhastelen jotain vähän sinne päin.

Eikö esimiesten kuulu pitää vuosittain alaistensa kanssa ns. työhyvinvointipalaveri, vai mikä sen nimi onkaan? Siis kahden kesken keskustellaan kunkin alaisen kanssa siitä, miten töissä menee ja onko jotain parannattavaa. Se on ihan joku lakisääteinen juttu. Meidän työpaikalla homma toimii niin, että jos joku haluaa sellaiseen, niin sanoo pomolle, ja pomo järjestää sopivan ajan. Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta, joten en ole sellaisessa ollut, mutta ymmärtääkseni niitä kuuluu aina järjestää, jos alainen haluaa. Pyydä siis pomolta aika ja kysy, mitkä selkeästi ovat sinun vastuualueitasi ja työtehtäviäsi ja missä on se apulainen, jonka tarvitset työsi tekemiseen.

Karenssi tulee myös silloin, kun irtisanotaan.

Kaksi hyvää neuvoa nimimerkiltä " omaa kokemusta":

- ota yhteyttä työterveyshuoltoon, kerro ongelmastasi ja pyysä sairauslomaa fyysisten oireitten vuoksi, mitä ne sitten ovatkaan. Vaikka niska kipee jännityksen vuoksi etkä saa nukuttua.

- Kirjaa ylös todelliset tapahtumat. Tästä on kaksi hyötyä. Kun kirjoitat ne tavallaan "ulos" ja merkitset muistiin, sinun ei enää tarvitse märehtiä niitä mielessäsi yökausia. Kun ne ovat tallessa kirjoissa ja kansissa, ovat siellä tallessa ja saat nukkua rauhassa. Toinen hyöty on se, että jos tilanne menee niin pitkälle, että sitä selvitetään työsuojeluviranomaisten kanssa, sinulla on dokumentteja tapahtumista - myös terveyshaitoista!

Ota oikeasti nyt yhteyttä johonkin ylempään johtoon. Jos sinun työsi on nyt todellakin loppunut tai se on täysin turhaa, ehdota itse siirtoa muihin tehtäviin. Voihan se olla, että työssä on tullut muutoksia, mutta kukaan ei uskalla keskustella sinun kanssasi, joten otapa itse aloite käsiisi. Ei siitä ainakaan mitään haittaa olla, jos nyt tilanne on jo noin kamala.

Itsekin vähän samassa tilanteessa, mutta olen tavallinen rivityöntekijä. Itse paloin loppuun liian suurten odotusten ja täydellisyyden tavoittelun takia. Työmääräkin liuan iso. Jouduin sairaslomalle 3 viikoksi ja sen jälkeen se helvetti vasta alkoi. Pomo koki että lintsasin ja jouduin vuoden syyniin. En uskaltanut sairastella ja pelkäsin (pelkään edelleen) sairastumista. Silkkaa kiusaamista esimiehen taholta. Minä olen aina kannattanut svoimuutta, mutta kaikki kertomani käännettiin mua vastaan.
Nyt kärsin yleistyneestä ahdistuneisuudesta ja olo on kamala. Pelkään työpaikkaani.
Olen hakenut muita töitä mutta en en ole löytänyt vielä uutta. En voi irtisanoa itseäni koska emme pärjää yhden palkalla.
Halusin vain varoittaa ettei tuo sairssloma aina paranna asioita.
Ap:lle tsemppiä ja jaksamista.

Kutsu seurantakokous koolle. Käytte yhdessä läpi miten itse kukin on noudattanut tätä hyväksyttyä suunnitelmaa. Laittakaa ylös korjattavat asiat ja sopikaa seuraava seurantakokous tietyn ajan päähän.
Menet työterveyslääkärille ja kerrot fyysiset oireesi, podet unettomuutta yms. Mistään kolarin ajamisista ei tarvitse puhua, jos tuntuu ettet luota lääkäriin.
Mutta täytyisihän sinun selvittää myös tuo organisaation rakenne, kaikilla täytyy esimies olla. HÄN se ei ole hoitanut hommiaan, jos on jättänyt sinut "heitteille" ja informaatiokatkokseen.

Miksi te yritätte revetä ylisuuriin odotuksiin? Teette sen työn, minkä ehtii päivässä tehdä, ja jatkatte siitä sitten huomenna. Jos joku tulee urputtamaan, että olette liian hitaita, niin sanokaa, että sopii palkata enemmän duunareita. Ei kenenkään tarvitse työn takia itseään hengiltä ottaa. Töissä käydään tienaamassa palkkaa, ei se mikään henki ja elämä ole.

Nyt on vaan vallalla trendi, että kuormasta syöjistä pitää päästä eroon, eikä työelämässä tarvita kuin heitä, jotka myös tuottavat. Ja tämä nostattaa taas valtavasti minun mielialaani ja työmotivaatiota, kun näitä ihmisiä savutetaan ulos. Jaksaa taas tuolla räntäsateessa lapioida, kun on taas yksi martyyri vähemmän itkemässä, kuinka on niin henkisesti raskasta kun ei yhtään arvosteta asiantuntemusta.

Kiitos, ap!