...ooOO***HELMET, VIIKKO 33***OOoo...

Olipas tippunut jo kauas tämä pino..hiljanen päivä näyttää olevan....:D



AngelEye ja masuasukki

Väsynyttä sellaista. On taas tuo nukkumaanmenon jalo taito päässyt unohtumaan ja tulee kukuttua ihan liian myöhään valveilla. Ja tässä tulos.



Tervetuloa Jontulle! Meitä kolmannen odottajia onkin jo aika monta! Meillä nykyiset lapset vm. -00 ja -02 eli aika samoissa mennään.



Helenelle onnea kaksosista!



Mayalle jaksamista synkkien uutisten kanssa, toivotaan, että seuraavan tutkimuksen tulokset ovat valoisammat!



(.) Tällä viikolla tuntuu, että maha meinaa pullahdella esiin. Iltaisin tietysti isompi kuin aamuisin, mutta ensimmäistä kertaa piti viikonloppuna vetäistä mammahousut jalkaan, kun ei normaaleista mennyt nappi kiinni. Töissä käyn sitkeästi niissä yksissä housuissa joihin mahdun. Elättelen toiveita, että talvisäilöstä löytyisi vielä yhdet housut, joihin vähän aikaa mahtuisin. Mutta ihan pian pitää oikeasti käydä hankkimassa ne siistit työhousut. Ja jotkut verkkarit kotiin, omat jo ahdistaa.



Koulut ja eskarit on alkaneet ja niitä on jännäilty. Ihan hyvin on lähtenyt käyntiin, mutta kyllä tämä pakkotahtisuus jotenkin ahhistaa, aina on kiire jonnekin. Haaveilen lyhennetystä työpäivästä, mutta ei nyt taida viitisiä, kun oikeasti ei ole kuin muutamia kuukausia ennen kuin jo äitiysloma koittaa. Olen jo tutkaillut, että voisin aikaisimmillaan jäädä äitiyslomalle jo 4.12. ja viimeistään 31.12. Taidan jäädä joulusta, niin ei tässä ole kuin 4 kk töitä enää.



Lapsille olen yrittänyt myös jotain harrastuksia kehitellä, tyttö vain kovin arka kokeilemaan ja yrittämäään. Koko viime kevään nitisi jumpparyhmästä, jossa kävi ja nyt kun ehdottelin muuta, sanoi kuitenkin, että hän tykkäsi siitä..! Argh!



Perjantaina on onneksi lomaa, vietetään miehen kanssa 10 v. hääpäivää. :) Sitä odotellessa...



Hilpsu rv 14+5

Monenlaista vaivaa ja huolta tuntuu lähes kaikilla olevan... Tsemppiä jokaiselle omaan tilanteeseensa<3



Täällä on pääkipu pahentunut niin, että en pysty olemaan juuri jalkeilla tai valveilla. Sairaslomaa loppuviikko, reseptinä lepoa, panadolia ja kylmiä kääreitä otsalle. Jos ei vaan helpota tai pahenee niin lääkäriin. Oli pakko maksaa laskuja ja raahautua koneelle..... Mut pahaa tämä kyllä tekee. Oksettaakin, mutta tosiaan vaan tuon kivun takia.



Masussa toivon kaiken olevan hyvin. Ainakin se "vihdoin" tuntuu osoittavan merkkejä pienestä pyöristymisestä:)) Ensi maanantaina on toka neuvola. Toiv. saadaan sydänäänet hyvin kuuluville.



tikru ja Möykky rv 15+2

Minäkin tänne naputtelen pitkästä aikaa. Kiireitä on riittänyt hieman joka saralla!

Kiva kuulla muiden hyvistä uutisista ja hauskaa, että porukka kasvaa koko ajan. Välillä itsestä tuntuu hieman "yksinäiseltä", kun en muita odottavia äitejä tunne tältä seudulta. Tällä viikolla on jo hieman "pakostakin" pitänyt paljastaa tutuille ja vähän muillekin tuleva tilanne.



ON: tänään oli neuvola. Kerrankin se meni oikein hyvän tuulisesti ja lähdin sieltä onnellisena odottajana. Iloisuuteen oli monta syytä: olin saanut edelleen painoa tiputettua (huom. olen erittäin ylipainoinen!!), verenpaineet olivat kohdallaan ja sydän äänet ja liikkeet kuuluivat enemmän kuin selkeästi dopplerilla! Lisäksi neuvolan täti kehui asennettani ja kannusti jatkamaan ruokavaliota ja liikuntaa.



Onko muita ylipainoisia tulevia äitejä, joilla on ollut raskauden aikana todellakin töitä painon pitämisellä paikallaan tai jopa tiputtamisella? Voin sanoa normaalipainoisille, että ruokavalio ja liikuntatottumusten muuttaminen raskauden ohella on ollut rankin kokemus kaikista "raskausoireista". Aion jatkaa ruokavaliota kuitenkaan unohtamatta raskaudesta nauttimista.. :)



Tsemppiä kaikille ja jarrusukkia!



Visbe ja alku 15+2

Mulla on kans reilusti ylipainoa, saisin painaa varmaan 35 kg vähemmän eli siitä voipi jokainen räknätä... Paino on tippunut tosiaan nyt 5kg ja pudotusta tammikuulta 13kg. Meillä ei neuvolassa ole kukaan mitenkään ilkeästi tai muuten loukkaavasti painoa kommentoinut, kovasti vaan tsemppaavat ja puhuvat hienovaraisesti vatsanpeitteistä. Mutta varmaan saa taas positiivista palautetta ensviikolla neuvolassa kun on tosiaan tuota painoa saanut tippumaan.



Jokainen raskaushan on erilainen, joten en nyt tästä tiedä, miten tuo paino kehittyy. Toivottavasti painoa tulee _enintään_ saman verran kuin poikaa odottaessa, eli 7kg.



Toivottavasti tässä kohta taas kuntoontuu sen verran että uskaltaa lähtä kävelemään. Nyt on ollut sellasta outoa paineentunnetta alapäässä, joten liikunta ei kauheasti houkuttele. No huomenna pissanäytettä labraan, tarkistavat ettei ole tulehdusta. Kait sitä vaan pelkää liikaa kaikkea, mutta kun ei nuo raskaudet ole tosiaan kirjojen mukaan menneet, niin yhtään ylimääräistä riskiä ei uskalla ottaa.



Taas vaan omaa napaa, sori!



Sittis rv 15+5

Tervetuloa joukkoomme Jontulle! Helenelle tuplaonnittelut! Ja Mayyalle halauksia ja tsemppiä raskaaseen tulosten odottamiseen. Toivon todellakin, että kaikki on kunnossa korkeasta riskistä huolimatta.



ON: Tänään oli lääkärineuvola, ja suureksi helpotukseksi sydänäänet löytyi ilman sen kummempaa etsimistä! Oli se vaan taas suloinen ääni! Muutenkin kaikki oli niin terveydenhoitajan kuin lääkärinkin mukaan kunnossa. Seuraava neuvola onkin sitten vasta 6 viikon kuluttua, tuntuu pitkältä ajalta.



Huomenna on np-ultra. Voi tavaton, mua jännittää se! Tässä on nyt tullut luettua kaiken maailman kertomuksia riskeistä ja poikkeavuuksista, ja on alkanut tuntua siltä, että eihän nyt niin hyvää onnea voi olla, että kolmas täysin terve lapsi tulisi! Tämä alkuraskaus on hematooman vuoksi ollut niin murehdittavaa, että nyt jo haluaisin sen murehtimisen loppuvan.



Te, joilla on ennestään lapsia, milloin olette kertoneet tulevasta siskosta tai veljestä? Me on ajateltu kertoa sitten tuon huomisen jälkeen, jos kaikki on ultrassa kunnossa. Onhan se pitkä aika lapsille odottaa, mutta jotenkin tuntuu reilulta jo kertoa heillekin. Eikä sitten pidä varoa mitä suustaan päästää, kun asiasta jutellaan miehen kanssa. Meillä on siis 4- ja lähes 6-vuotiaat lapset. Uskoisin, että jaksavat odottaa, kun välissä on synttärit, joulu jne.



Milloinkas olette töissä kertoneet? Itse haluaisin lykätä vielä muutaman viikon, mutta mun maha pömpöttää jo siihen malliin, että alkaa olla tosi vaikeaa pitää kumpu piilossa. Onko kenelläkään mitään kikkoja kasvavan vatsakummun piilottamiseksi? Väljät tunikat on hyviä ja pitkä huivikin hämää kaiketi ihan kohtalaisesti, mitä muuta voisi käyttää? Farkut ei enää mene kiinni, mutta onneksi tarpeeksi väljän yläosan alta ei huomaa, vaikka nappi olisi auki!



Mukavaa loppuviikkoa helmiäisille!



Rallentando 12+2

Mulla olis jo puoli tuntia sitten pitänyt olla puhelinaika veriseulavastauksesta, mutta vieläkään sieltä ei kukaan vastaa =( Täällä päin siis itse joutuu soittamaan vastauksista. Olisi kumminkin kiva jos joku edes vastaisi...



Eilen olin siellä neuvolalääkärissä, ei ollut virtsatietulehdusta mutta joku muu tulehdus kumminkin johon sain emätinpuikkoja hoidoksi, pitäisi niillä parantua. Sydänäänet kuului hyvin ja muutenkin kaikki oli lääkärin mukaan kunnossa! Verenpaine oli 101/63, ei ihme että välillä huippaa =) Painoa oli tullut vähän lisää mutta sitä saakin tulla. Seuraava neuvola on jo 2 viikon kuluttua, mielestäni esikoisen kanssa en käynyt näin usein neuvolassa, tai sitten muistan väärin!



Angeleye

Meillä on ollut Emmaljungan yhdistelmävaunut, ostettiin käytettynä, ja olen ollut niihin tosi tyytyväinen! Niistä ainakin tietää että ne tehdään vielä varmasti Ruotsissa, toisin kuin monet muut. Nyt ostettiin jo kaksostenrattaat käytettynä, Emmaljungat nekin, kun ikäero lapsilla tulee olemaan niin pieni!



Jatkan soittoyrityksiä sairaalaan...

-helena ja pikkuinen rv.15+0

Huoh, ei tämä työnteko sovi kropalle ollenkaan.. väsymys on ihan valtaisaa ja paha olo nostaa päätään.. onneksi ihan kohta saa lähteä kotiin. :) Viereisen nurmikon leikkuukaan ei kovin helpota oloa.. :/



Me kerrottiin esikoiselle (3v) nt-ultran jälkeen tulevasta vauvasta, kun tuntui, että toinen jäi ulkopuoliseksi/ hänen kuullen ei voinut puhua vauvasta. Jotenkin tuntui, että esikko oli muutenkin jo ymmärtänyt, että jotain on tapahtumassa ja vauvoihin liittyen, ehkä siitä, että luin neuvolasta saatua kirjaa + vauva-aiheisia lehtiä. Nyt sitten odotellaan kovasti "joulun jälkeen"- aikaa, kun vauva syntyy.



Töissäkin olen jo kertonut vauvasta, kerroin heti lomilta palattuani. Oletin ensin, että saisin siirron toiseen työpisteeseen, mutta näin ei käynytkään. Alkuun olin vähän harmissani, että menin jo kertomaan, mutta nyt ihan iloinen, kun saa lorvailla hyvällä syyllä, hypätä vessassa rauhassa, syödä vähän väliä ja ei tarvitse miettiä, miten orastavan kumpareen peittää. Mulla on tosin "vauvamyönteinen" työpaikka ja vakisuhde.



AngelEye, tuo vaunuasia on tosi vaikea, kun kaikki yleensä kehuu omaa merkkiään. Meillä on esikolta brion Novat, joihin oon ollut tosi tyytyväinen, malli on tosin sellainen, ettei sitä kai enää saa. Joten jos nyt ostaisin, niin Emmaljungan Cerox ois mun valinta. Itse vaunuttelin esikoista tosi paljon, erilaisilla teillä ja kaikissa säissä, ja nuo kyllä pelitti niissä kaikissa.



Visbe, itselläkin painoa on liikaa, mutta kohtuudella olen päättänyt sitä myös lisää kartuttaa. Esikoisesta tuli 10kiloa, joista 3kg vikan kuukauden aikana, hellekesä taisi vähän turvottaa. Mitään pahaa sanaa ei painosta kuitenkaan ole tullut, mutta kutsun diabetestutkimukseen sain ja huomenna on siihen liittyen eka käynti. Kahden viikon päästä eka ravintoterapeutin tapaaminen.



ON: hempukka antaa itsestään jo aika selvästi merkkejä, kesken työpäivänkin saatan havahtua liikkeisiin. Ihanaa!



Naanuli ja Hempukka 14+6

Ajattelin täältä yövuorosta muutaman rivin naputella kun ei oikein nuo paperihommat kiinnosta ja lapsetkin kaikki tuntuvat nukkuvan sikeästi.



Mayyalle kovasti voimia; osaan niin täysillä samaistua sun tuntemuksiin, että pahaa tekee:( Joko olet saannut istukkatutkimuksen tulokset?



Mulla on nyt reilu 1½ viikkoa istukkatutkimuksesta ja tuloksi odotellaan. Josko ne vaikka ensi viikolla jo tulisivat! Pelottaa hirveästi ja olenkin parhaani mukaan yrittänyt keskittää ajatukseni johonkin muuhun kun tähän raskauteen mutta vaikeaa se on.



Tänään kyllä tein jotain itselleni ennen kuulumatonta, menin ja ostin pienelle kevätpuvun(varmaan aika tarpeeton:)), kun oli niin ihana ja sai niin halvalla. Sen jälkeen kyllä kauhistelin, että mitä ihmettä tuli tehtyä enhän edes vielä tiedä selviääkö tämä hengissä loppuun asti. No toisaalta positiivista, että ainakin ajoittain uskallan ajatella, että meille tulee vauva:) Edellisessä raskaudessani kun en uskonut sitä vielä synnytyssalissakaan...



Aika harvoille ollaan kerrottu tästä raskaudesta ja töissä yritän epätoivoisesti piilottaa mahaani, joka on kyllä jo melkoinen pallo. Huomaan kyllä, että mahani saa pitkiä katseita mutta ainakaan vielä toistaiseksi kukaan ei ole onneksi tullut suoraan kysymään. Saisi pysyä salaisuutena ainakin siihen asti kun saadaan istukkatutkimuksen tulokset.



Tytöille (vuosimallia -02 ja -05) ajateltiin, että sitten kerrotaan kun tutkimustulokset tulevat jos ne ovat hyviä. Ensin meinasin, että rakenneultran jälkeen, mutta voipi olla, että joutuu kertomaan ajemmin.



Päätä särkee edelleen ja kovasti, Panadolia kuluu aikasta paljon, vaikkei sekään taida loppupelissä auttaa kun hetkittäin.



Miina rv 14+6(vuorokausi on näemmä jo vaihtunut:))

Minäkin valvon täällä töissä... Onneksi nyt rauhoittui, niin pääsin surffaileen tänne nettiin!



Nyt alkaa pahoinvointi jo laantumaan, mutta tilalle on tullu närästys. Taitaa olla vaivana loppuun asti... Päänsärkyäkin on edelleen, mikä on välillä tosi rasittavaa. Ja tulee ihan turhasta ärähdettyä muksuillekin, kun jomottaa oikein kovasti.



Eilen näin yhtä kaveriani, joka ei tiennyt vielä odotuksestani, niin hän kysyi yhtäkkiä, että "onko teille tulossa vauva". Eihän tuota auttanut kuin myöntää. Väitti, että jo selvästi vauvamasu näkyy, vaikka minusta tämä on vasta tällainen turvonnut pömppö. No ok, kieltämättä housut kiristää ihan älyttömästi, ja töissäkin piti ottaa jo isompaa kokoa housut ja näissäkin on ylänappi auki...



Mimmi rv.13+5

Kovasti olen täällä käynyt kuulumisia lueskelemassa ja kiitokset kaikille myötäeläjille tässä piinaavassa tilanteessa, tuntuu ihanalta, kun saa muilta tukea!



Ei ole vielä tulokset valmiit istukkakokeesta, olin eilen yhteydessä Naistenklinikalle, sanoivat sieltä, että eilisen tai tämän päivän aikana pitäisi olla valmista. Sitä vaan toivoo, että olisi jo ohi, tavalla tai toisella, odottaminen ja stressaaminen on kaikkein kamalinta. Toiseksi minulla alkaa olla jo selvä vauvamaha, olen pieni ja hoikka niin näyttää jo, että olisi pallo tungettu paidan alle, tutut tulevat onnittelemaan, eilenkin näin yhden kaverin kaupassa ja kovasti onnitteli, muuta en voinut sanoa, ettei vielä kannata, kerroin toki tilanteesta ja en saanut kuin järkytystä aikaan, niin sitä ajattelee, että nämä ovat suuren maailman asioita, eihän mitään tällaista pelkoa ja ahdistusta voi omalle kohdalleen osua! Senverran on optimismia ilmassa, että ostin ison kasan äitiysvaatteita, kerta rysäyksellä, nyt ne ovat tuolla komerossa laput kiinni vielä, jotenkin en uskaltanutkaan laittaa niitä päälle, vaan kuljeskelen kotihousuissa pitkin poikin! Josko nyt tänään tempaisisin siistimpää päälle kun on mentävä ihmisten ilmoille ja meillä pitäisi alkaa tuon pikku-neidin 2-vuotis synttäreitä juhlimaan! Pojat vuosimallia -99 ja -01 kovasti tätä vauvaa odottaisivat, ollaan kerrottu heille, ettei tiedä vielä onko vauva terve, paha paikka! Johan oli jaarittelua :))



Onko porukalla pahoinvointi jo helpottamaan päin? Itsellä on nämä syömiset sekaisin, mikä yleensä on ollut suurta herkkua, ei menekään enää alas ja vähän sitten päinvastoin, väsymys on ollut ihan hirveää, varmaan myös huonosti nukuttujen öiden vuoksi, aloin syömään jo rautaakin, oli hemppa sen verran alhaalla! Tuon nuorimmaisen aikana sain kamalia raivokohtauksia ja rikoin tyyliin puolet meidän astioista vaikka normaalisti olen rauhallisuuden perikuva, onneksi moista ei ole ainakaan vielä ilmaantunut, on isäntä selvinnyt tähän asti ilman osumia :))



Senverran on suunnitelmia tehty, että kävin viikolla pääsykokeissa, haen lähihoitajaksi lukemaan, jos tämä raskaus menee mönkään niin on sitten jotain mihin tarttua kiinni, jos nyt yleensä niistä palikkatesteistä selvisin! Sunnuntaina saa kunnon stressin purkua, pääsen ekakertaa metsälle tänä vuonna, tosiaan metsälle ja metsälle, vielä ei saa metsästää kuin kyyhkysiä, meillä on miehen kanssa tällainen ihana harrastus eli metsästys! Mikä ihanampaa kuin kävellä luonnossa ja kuuluu siihen sitten tietenkin tuo ampuminen!



Nyt aamutoimiin, että saa koululaiset opintielle!



Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!



Mayya ja Nyytti 14 + 3 (Aika pitkällä oltaisiin jo)

kovasti voimia toivotan, toivottavasti kaikki kääntyy vielä hyväksi! Keskiviikkonahan sitten pääset jo sorsastamaan...



Itelle tuo sorsastuksen aloitus päivä on haikea, kun isä ruukasi metsästää, nyt ei iltalennolta tule viestiä, montako on saanut. No, sisko aiko kuitenkin iltalennolle mennä, uskoo hällä siihen jo olevan voimia, viimesyksynä hältä tuo metsästys jäi, kun yleensä olivat isän kanssa kulkeneet. Tunnetilat tosiaan heittelevät ja isä-ikävä on ollut taas kova. Tänään lähetään miehen kanssa mökille, jossa olen käynyt viimeksi isän kuolinpäivänä. Ok, tuli vähän mentyä sivuraiteille...



Me ei olla vielä pojalle kerrottu, vasta sitte rakenneultran jälkeen jos kaikki ok. Mutta kylläpä tuo jo näyttää aavistavan, tosi paljon puhelee vauvoista ym. Poika tosiaan täyttää 4 lokakuussa. On vaan varmasti niin malttamaton, että joka päivä saa vastailla sitten kysymyksiin että millon se vauva tulee. Muutenkin on tosiaan kova kyselyikä menossa, niin täytyy jotenkin valmistautua selittämään myös, että miten se vauva on mennyt äitin mahaan, henk.koht. en halua mitään haikara-juttua heittää kehiin.



Mutta tässäpä näitä niin, jontulle teretulemast jutteleen tänne ja helenelle tosiaan tupla onnittelut!



Sittis rv16+0

Kaikki oli hyvin. Niskaturvotus 1,3mm. Muutenkin kaikki kohdallaan, sikiö hiukan isompi (3 päivää eli mennee mittausvirheen varaankin) kuin viikot.



Olen helpottunut. Jännitin niin kovasti, että oksennus meinasi tulla odotushuoneessa. TODELLA asiallinen hoitaja oli, puhui ja kertoi. Tarvitsen aina paljon informaatiota.

Sanoi kyllä, että interspina-mittani takia (8,8cm) minulla ei juurikaan ole mahdollisuuksia päästä synnyttämään. Käski valmistautumaan sektioon. Inhoan sektiota, joten nielen täällä nyt itkua.



Pahoinvointi on toistaiseksi historiaa. Hyvä ihme, miten ihanaa se onkaan!



Pioni ja Pikkuinen 11+6

Nyt sitten on istukkatutkimuksen tulokset selvillä ja ei todellakaan olleet sitä mitä toivoin, eli tällä erää toivotan teille kaikille ihania odotuksen ja onnen hetkiä sen pienen palleron odotuksessa, minä jättäydyn tällä erää näistä onnen hetkistä pois!



Meidän pienellä pojalla todettiin kromosomihäiriö, ei mikään todella paha kehitysvamma, kuitenkin sen verran paha, että normaaliin elämään ei ole tilaisuutta eikä mahdollisuutta, kaikki tulisi olemaan lääkityksen ja jatkuvan seuranna varassa, eikä normaali elämä tulisi kyseeseenkään. Pahoin mielin tähän päätökseen päädyimme, että raskaus keskeytetään, meille tämä aina tulee olemaan aina pieni enkeli, päädyimme, ajattelimme kuitenkin pientä lastamme ja elinolosuhteita mitkä tulisivat olemaan, rakastamme tätä pientä niin, että emme voi sitä sallia.



Mieli on sekava tällä hetkellä, pää sekaisin itkemisestä, elämän tulee kuitenkin jatkua, niinhän se vain menee!



Eli sanon teille kaikille hei hei, sydämellisesti toivon teille kaikkea parasta ja oikein ihanaa, että olette olleet minulle tukena!



Tuossa aikaisemmin kirjoittelin, että ostin ison kasan äitiysvaatteita, ehkä väärä paikka, mutta haluan niistä eroon mahdollisimman pian, kaveri hintaan laitan jollekin jos on s-kokoisille vaatteille tarvetta, meille enää vauvoja tule! En jaksa lähtä niitä palauttelemaan enää tässä vaiheessa! On housuja ja paitoja, kyselkää lisää jos kiinnostaa ja muutenkin voi kirjoittaa osoitteeseen maiju_j@hotmail.com



Mayya ja Nyytti-enkeli

Oikein kovasti voimia perheellenne. En muuta osaa sanoa =(

Ikävää, että tulokset oli tuollaiset.



Mammariini

Ei tätä surua voi edes sanoiksi pukea.



Toivon todella sinulle ja koko perheellesi jaksamista tämän menetyksen kanssa!

Enkelivauva olkoon luonanne aina turvana.



V

Osanotot täältäkin, mutta oikeaan ratkaisuun kuitenkin päädyitte *voimahalaus*

Kauheesti voimia teille! Todella ikävästi kävi :(

Kovasti voimia ja halauksia koko perheelle.

Olipa todella surullisia uutisia... Oikein paljon voimia ja jaksamista suruaikaan.