Millaista on olla pojan äiti?

Minulla on kaksi poikaa, itsellä vain siskoja.

Yllätti aktiivisuus, eli koko ajan pienenäkin pelattiin, juostiin, kiivettiin.

Nyt jo teini-iässä molemmat ovat erittäin aktiivisia ja urheilevat tavoitteellisesti ja nyt itsellä tavoitteena saada urheiluharrastukset pysymään elämässä ainakin teini-iän yli ja toki toiveena että terveelliset elämäntavat kantaisi läpi elämän.

Meillä on aina halailtu ja oltu lähellä ja se on jatkunut näihin päiviin. Toinen poika ei niin juttele fiiliksistä, mutta sitten taas välillä kun hetki on oikea kertookin juttuja. Toinen taas pohdiskelee ja juttelee ja hänellä on erittäin hyvä tunneäly.

Sanoisin että moni asia menee "läpi" ilmoitusluontoisesti, eli "nyt syömään" eikä asiaa sen kummemin kyseenalaisteta, mitä taas esim siskon tyttölapset tekevät enemmän.

Molemmilla oli keiju/nukkevaihe ja se loppui omia aikojaan ja taas palattiin palloihin, autoihin jne.

Kaverisuhteissa huomaa että ei ole koskaan ollut sitä yhtä parasta kaveria kummallakaan, vaan iso joukko joukkuekavereita ja seura riippuu mitä tehdään. Jonkun kanssa skeitataan, jonkun kanssa pelataan tietokoneella jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat yksilöitä, joten mahdoton sanoa. Itselläni on tyttö ja poika, ja kummankin lapsen äitinä on vähän erilaista - mutta eroavaisuudet eivät johdu sukupuolista, vaan siitä, että lapset ovat erilaisia persoonia.

No älä nyt tällaista shaibaa usko. Totta kai paljon on eroa yksilöllisistä syistä, mutta jos eri sukupuolilla ei olisi eroja, ei olisi olemassa feminismiä eikä tätä palstaa tai metoota.

Pojat ja tytöt OVAT PÄÄSÄÄNTÖISESTI erilaisia. Mene mihin tahansa koulun tai päiväkodin pihaan katsomaan.

Tähän vaikuttaa myös kasvatus. Edelleen kotona, koulussa ja päiväkodissa on kulttuuri, että pojat on poikia ja tytöt tyttöjä, ja heitä osin tiedostamattakin ohjataan stereotyyppiseen käytökseen. Ryhmäpaine on kova, jos haluat kuulua porukkaan, niin sinun on tykättävä samoista leluista ja peleistä kuin muutkin.

Yksilöinä tyttö ja poika voi olla mitä vain, mutta porukassa sopeudutaan siihen, mikä yleinen mielipide on ja käyttäydytään sen mukaisesti.

Äitiys sinällään on samanlaista tyttöjen ja poikien kanssa, erot johtuu yksilön luonteesta, ei sukupuolesta.

Joo tuo on muuten totta! Pojilla kaverisuhteet just tuollaisia! Perustuu yhteisille mielenkiinnon kohteille, tytöillä ratkaisee enemmän se henkilökemia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat yksilöitä, joten mahdoton sanoa. Itselläni on tyttö ja poika, ja kummankin lapsen äitinä on vähän erilaista - mutta eroavaisuudet eivät johdu sukupuolista, vaan siitä, että lapset ovat erilaisia persoonia.

No älä nyt tällaista shaibaa usko. Totta kai paljon on eroa yksilöllisistä syistä, mutta jos eri sukupuolilla ei olisi eroja, ei olisi olemassa feminismiä eikä tätä palstaa tai metoota.

Pojat ja tytöt OVAT PÄÄSÄÄNTÖISESTI erilaisia. Mene mihin tahansa koulun tai päiväkodin pihaan katsomaan.

Tähän vaikuttaa myös kasvatus. Edelleen kotona, koulussa ja päiväkodissa on kulttuuri, että pojat on poikia ja tytöt tyttöjä, ja heitä osin tiedostamattakin ohjataan stereotyyppiseen käytökseen. Ryhmäpaine on kova, jos haluat kuulua porukkaan, niin sinun on tykättävä samoista leluista ja peleistä kuin muutkin.

Yksilöinä tyttö ja poika voi olla mitä vain, mutta porukassa sopeudutaan siihen, mikä yleinen mielipide on ja käyttäydytään sen mukaisesti.

Äitiys sinällään on samanlaista tyttöjen ja poikien kanssa, erot johtuu yksilön luonteesta, ei sukupuolesta.

Älä viitsi. Todella monessa päiväkodissa ja koulussa on toimittu pitkään jo mahdollisimman neutraalisti, mutta lasten toiminta pysyy samankaltaisena.

Kyllä biologiakin selittää todella paljon. Kaikki ei todellakaan johdu mistään yhteiskunnan malleista. Varmaan tämä on ihan järjelläkin pääteltävissä. Miksi biologia vaikuttaisi ainoastaan ulkoisiin seikkohin?

Nykyään alkaa päiväkodeissa olemaan jopa päinvastoin, kun woke-feministi -kasvattajat ihannoivat että "tyttökin saa" toimia rajummin ja poikia kasvatetaan joustamaan ja antamaan periksi näille tuleville jyrääjille. Tätä näkyy paljon nykyään.

Meillä kaks tyttöä ja poika, poika on ollut ehdottomasti helpoin lapsi, tyytyväinen jo vauvana, omatoiminen, vaikka onkin vilkas ei ole pahantuulinen, tarpeeksi aktiivista tekemistä päiviin, rakastaa urheilua. Tytöt ovat luonteeltaan todellakin raskaampia meillä ja sen lisäksi vielä vilkkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat yksilöitä, joten mahdoton sanoa. Itselläni on tyttö ja poika, ja kummankin lapsen äitinä on vähän erilaista - mutta eroavaisuudet eivät johdu sukupuolista, vaan siitä, että lapset ovat erilaisia persoonia.

No älä nyt tällaista shaibaa usko. Totta kai paljon on eroa yksilöllisistä syistä, mutta jos eri sukupuolilla ei olisi eroja, ei olisi olemassa feminismiä eikä tätä palstaa tai metoota.

Pojat ja tytöt OVAT PÄÄSÄÄNTÖISESTI erilaisia. Mene mihin tahansa koulun tai päiväkodin pihaan katsomaan.

Tähän vaikuttaa myös kasvatus. Edelleen kotona, koulussa ja päiväkodissa on kulttuuri, että pojat on poikia ja tytöt tyttöjä, ja heitä osin tiedostamattakin ohjataan stereotyyppiseen käytökseen. Ryhmäpaine on kova, jos haluat kuulua porukkaan, niin sinun on tykättävä samoista leluista ja peleistä kuin muutkin.

Yksilöinä tyttö ja poika voi olla mitä vain, mutta porukassa sopeudutaan siihen, mikä yleinen mielipide on ja käyttäydytään sen mukaisesti.

Äitiys sinällään on samanlaista tyttöjen ja poikien kanssa, erot johtuu yksilön luonteesta, ei sukupuolesta.

On totta että luonne ratkaisee, mutta hyvin paljon myös niissä perinteisissä malleissa on paikkaansa pitävyyttä. Tytöt /naiset ovat pienemmän kokoisia kuin pojat ja miehet, joten tytöille on varmasti osittain geeneissä ärhäkkä luonne, jotta he ovat selvinneet elossa, aikoina jolloin elämä ei ole ollut niin yltäkylläistä kuin nykyään.

Kolme raisuinta ja villeintä tuttavapiirin lasta on tyttöjä, pojat on hiljaisempia ja rauhallisempia, mutta tämä on toki vain otanta niistä lapsista jotka minä tunnen henkilökohtaisesti.

Pojat on kiinnostuneita autoista ym. ja tytöt pehmoista, eläimistä, nukeista tms. Vaikea sanoa minkä verran on biologiaa ja mikä on kavereilta opittua.

Minun mielestäni tytöt ja pojat KESKIMÄÄRIN eroavat toisistaan.

Vauvat ovat minusta kyllä vain vauvoja, ei ole väliä hoitaako tyttöä vai poikaa vai vaikka jotain siltä väliltä. Eiköhän se lapsi jo siellä synnärillä ihan omalta ja tutulta tunnu :)

Pelkkien tyttöjen vanhemmat eivät minusta useinkaan näe sitä omien tyttöjensä tapaa tarkkailla sitä mitä heiltä halutaan ja hyvin usein sopeutuvan näihin odotuksiin jo etukäteen. Näkevät enemmänkin ne hetket, joita tietenkin myös on, jolloin tytöt ovat tottelemattomia ja omapäisiä, ja ovat ihan kauhuissaan siitä miten se eilenkin käyttäytyi niin kuin käyttäytyi (=ei sopeutunut heti äidin ajatuksiin).  Mutta toisaalta pihalla ja leikkipuistoissa ihmettelevät, kuinka kamalan kovasti nuo poikien vanhemmat karjuvatkaan pojilleen :D Poikien vanhempien mielestä taas on ihan perusmeininki, että tietenkään se poika ei tottele, eikä usko, ja hakee sitä rajaa sinnikkäästi ja monesta eri suunnasta. No news. 

Mun mielestä tuntuu jotenkin järjettömältä että vielä vuonna 2021 kysytään tälläistä 😳

Josku 1940-luvulla tämä aihe olisi ajankohtainen mutta ei nykyaikana.

Upp

Itsestä ihan samanlaista kuin olla tytönkin äiti. Vaippaa vaihtaessa pitänyt vastasyntynyneiden kanssa varoa pissasuihkua :)

-Viiden äiti, 3 poikaa ja 2 tyttöä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin ensin kaksi tyttöä ja sitten kolmas lapsi on poika. Mun poika on tunteitaan osoittava, empatiakykyinen ja sosiaalinen. Halailee kaikkia. Pojat eivät ole luonnostaan yhtään huonompia ilmaisemaan tunteitaan kuin tytöt. Se on pelkkää yhteiskunnan roolia, johon pojat oppivat, ei biologista. Mun poika sattuu olemaan pehmeämpi, tunteellisempi ja tottelevaisempi kuin mun tytöt ja mun tarvitsee jopa varoa etten liian kovasti komenna. Sanoo joka päivä että rakastaa mua ja haluaa aina halailla ja tulla syliinkin vaikka alkaa olla jo kokoa ja painoa. Päällisin puolin hän on vauhdikas ja kilpailuhenkinen urheilijapoika, joka rakastaa legoja. :) 

 

Ei ole tervettä olla tuollainen POIKA. Ei hyvää päivää. Ei siitä kasva ikinä kunnon miestä.

 

Mitä väliä? Siitä kasvaa

Katkroituu naisen ja seksin puutteeseen ja päässä alkaa poksua.