Luopuminen haaveesta kolmanteen lapseen - kohtalotovereita?
Hei, olen 37 v. kahden lapsen äiti ja olen jo pari vuotta halunnut kolmatta lasta. On kuitenkin selvää, ja olen tämä nyt jo järjen tasolla hyväksynyt, että mieheni ei kolmatta halua. Vaikka mieheni perustelut ymmärränkin ja olen niistä osittain myös (edelleen järjen tasolla) samaa mieltä, on vaatinut minulta eräänlaista surutyötä hyväksyä se fakta, että perheeseemme ei tule enää lapsia. Lapsemme ovat nyt 6 ja 4, joten kohta pikkulapsivaihe on siis lopullisesti ohi...
Koska keskustelu "2 vai 3 lasta" on varmasti hyvin yleinen perheissä kysyisin muilta, miten te olette asian kanssa onnistuneet toimimaan ja millaisia keinoja teillä on ollut hyväksyä asia?
Kiitos asiallisista vastauksista!
Kommentit (51)
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:24"]
Ihana näin lapsettomana lukea näitä "mikään ei riitä" -juttuja <3
[/quote]
Vapaaehtoisesti lapsettomana, va tahattomasti lapsettomana? Jos jälkimmäisenä, niin kuule KOITA KESTÄÄ! Tai jos tuntuu että et kestä, niin mene vaikka hakemaan itsellesi joku pilleriresepti ettet ihan vallan kokonaan pimahda. Kun sellaista se nyt on, että me toiset voidaan valita monta lasta halutaan, ja SE EI OLE SINULTA MILLÄÄN TAVALLA POIS.
Koita opetella tulemaan toimeen sen asian kanssa, äläkä tule pilaamaan toisten ketjuja. Sillä kuten huomaat, niin tämä ei koske sinua millään tavalla. 8975
Itse olen havainnut tuttavapiirissä sellaisen tilanteen, että monille nykynaisille lapsiluvustakin on tullut yksi suorite muiden joukossa, ja että jotkut höperöt vaikuttavat jopa ikäänkuin kilpailevan tässä: kun tuolla on niin minunkin on tehtävä. Muuten olen varmaan huonompi äiti. Ja sitten valitetaan miten rankkaa on...
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:24"]
Ihana näin lapsettomana lukea näitä "mikään ei riitä" -juttuja <3
[/quote]
Vapaaehtoisesti lapsettomana, va tahattomasti lapsettomana? Jos jälkimmäisenä, niin kuule KOITA KESTÄÄ! Tai jos tuntuu että et kestä, niin mene vaikka hakemaan itsellesi joku pilleriresepti ettet ihan vallan kokonaan pimahda. Kun sellaista se nyt on, että me toiset voidaan valita monta lasta halutaan, ja SE EI OLE SINULTA MILLÄÄN TAVALLA POIS.
Koita opetella tulemaan toimeen sen asian kanssa, äläkä tule pilaamaan toisten ketjuja. Sillä kuten huomaat, niin tämä ei koske sinua millään tavalla. 8975
[/quote]
Voi helkatti. Kiittämätön moukka sinusta mieleen tulee, ei mikään muu.
ohis
Meillä on sama tilanne, lapset tosin jo 7 ja 5 ja itse kaipaisin kovasti vielä yhtä lasta, kaipuu tuntuu fyysiseltä ihan, vaikka tosiaan järjen tasolla ymmärrän, että meillä menee hyvin nyt ja tietyllä tavalla ei haluaisi sitä tasapainoa rikkoa, sillä on mahdollista, että kolmas olisikin esim sairas ja veisi voimavarat ihan loppuun.
Tietyllä tavalla itsekin nautiskelen nyt taas asioista, joita ei välttämättä voi toteuttaa pienten lasten kanssa. Tykätään matkustelusta, vaeltamisesta yms. Itsellä on pari rakasta harrastusta, joille ei nytkään riitä riittävästi aikaa, kahden lapsen äitinä tulisin saamaan niille tulevaisuudessa enemmän aikaa. Kahdenkin lapsen harrastusrumba uuvuttaa jo nyt, koulutehtävissä haluan auttaa yms. Parisuhteelle on alkanut viime vuosina löytyä ihan uudella tavalla aikaa, ja viikonloppuaamuisin nukutaan taas pitkään..
Epäilen, että mulle aina jää pieni haikeus ja se paikka sydämessä osittain olemaan, mutta järjellisesti jotenkin ajattelen, että hyvä näin ja olen superkiitollinen lapsistani. Lasten ikäerokin olisi tässä vaiheessa jo iso, vaikka tulisinkin heti raskaaksi.
Meillä oli aikoinaan vähän samanlaiset pohdinnat. Ja yritimme kolmatta lasta puolisen vuotta. Kun kolmosta ei kuulunut, niin kypsyimme päätökseen, että annetaan olla! Olemme perhe kahdella lapsella. Ja siirryimme taas käyttämään ehkäisyä. Meni pari vuotta ja tulin raskaaksi ehkäisystä huomimatta. Tuli sellainen olo, että joku muu päätti meidän puolesta... Raskaus oli itse asiassa aluksi järkytys koska emme olleet tällaista odottaneet. Nyt meillä on kolme lasta vähän pidemmällä aikavälillä :-)
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:34"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:24"]
Ihana näin lapsettomana lukea näitä "mikään ei riitä" -juttuja <3
[/quote]
Vapaaehtoisesti lapsettomana, va tahattomasti lapsettomana? Jos jälkimmäisenä, niin kuule KOITA KESTÄÄ! Tai jos tuntuu että et kestä, niin mene vaikka hakemaan itsellesi joku pilleriresepti ettet ihan vallan kokonaan pimahda. Kun sellaista se nyt on, että me toiset voidaan valita monta lasta halutaan, ja SE EI OLE SINULTA MILLÄÄN TAVALLA POIS.
Koita opetella tulemaan toimeen sen asian kanssa, äläkä tule pilaamaan toisten ketjuja. Sillä kuten huomaat, niin tämä ei koske sinua millään tavalla. 8975
[/quote]
Voi helkatti. Kiittämätön moukka sinusta mieleen tulee, ei mikään muu.
ohis
[/quote]
Ai että me emme saa keskustella aiheesta rauhassa ilman, että joka hemmetin kerta joku lapseton tulee sen pilaamaan? Sekö on kiittämättömyyttä, että haluaisi kuulla kokemuksia muilta samassa tilanteessa olevilta eikä sellaisilta, jotka ovat katkeria kun heillä ei ole yhtäkään?
Se ei kerro kiitollisuudesta vielä mitään.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:36"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:34"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:24"]
Ihana näin lapsettomana lukea näitä "mikään ei riitä" -juttuja <3
[/quote]
Vapaaehtoisesti lapsettomana, va tahattomasti lapsettomana? Jos jälkimmäisenä, niin kuule KOITA KESTÄÄ! Tai jos tuntuu että et kestä, niin mene vaikka hakemaan itsellesi joku pilleriresepti ettet ihan vallan kokonaan pimahda. Kun sellaista se nyt on, että me toiset voidaan valita monta lasta halutaan, ja SE EI OLE SINULTA MILLÄÄN TAVALLA POIS.
Koita opetella tulemaan toimeen sen asian kanssa, äläkä tule pilaamaan toisten ketjuja. Sillä kuten huomaat, niin tämä ei koske sinua millään tavalla. 8975
[/quote]
Voi helkatti. Kiittämätön moukka sinusta mieleen tulee, ei mikään muu.
ohis
[/quote]
Ai että me emme saa keskustella aiheesta rauhassa ilman, että joka hemmetin kerta joku lapseton tulee sen pilaamaan? Sekö on kiittämättömyyttä, että haluaisi kuulla kokemuksia muilta samassa tilanteessa olevilta eikä sellaisilta, jotka ovat katkeria kun heillä ei ole yhtäkään?
Se ei kerro kiitollisuudesta vielä mitään.
[/quote]
Ehkä tarkoitus oli tuoda tähän valitukseen hieman perspektiiviä. Katkeria molemmat tavallaan. Siitä kannata vetää palkoa nenään.
Meillä sama juttu. Järjellä ajateltuna meille ei missään nimessä tule kolmatta lasta. Toisen lapsen vauva-aika oli tosi rankka enkä halua elää sellaista aikaa enää ikinä uudelleen. Olen opiskelija, ja kun valmistun olen ihan siinä rajoilla olenko liian vanha tekemään lapsia (saankokaan enää) enkä haluaisi ottaa iän mukanaan tuomia riskejä raskaudelle. Lapsien kanssa on nyt tosi helppoa, ja mietin että kannattaako tätä helppoa tilannetta lähteä nyt keikuttamaan kolmannella. Toisaalta kolmannella olisi niin pitkä ikäero isompiin, että kotoa hänelle ei löytyisi leikkikaveria.
Toisaalta, kun valmistun, ja työpaikka on jo nyt melko varma, olisi mahdollista että mies jäisi kotiin lapsen kanssa. Se olisi hänelle ainutlaatuinen tilaisuus ja hän nauttisi siitä. Ja lapset ovat ihania, näitä mahtuisi tähän perheeseen enemmänkin. Olen aina nähnyt itseni ison perheen äitinä, ja vaikka tiedän että voimat ja rahat eivät koskaan sellaiseen riittäisi, riittäisivät ne kuitenkin kolmanteen lapseen.
Minä olen jo 44 -vuotias nuorten miesten äiti. Myös me aikanamme mietittiin kolmatta lasta ja järjellä päätimme pysyä kahdessa ja nauttia heistä täysillä. Meillä oli juuri sopivasti voimavaroja tämän kokoiseen perheeseen ja koska matkustaminen on ollut meille tärkeää, sekin sujui hyvin kahden kanssa. Ratkaisua emme ole katuneet, kun sen kunnolla aikanaan mietimme. Toisaalta uskon, että aina tuntuu vähän haikealta ajatella, että vauva on viimeinen vaikka lapsia olisi montakin.
Pahoitteluni lapsettomalle jälleen kerran yhden empatiakyvyttömän idiootin ilmaantumiseen keskusteluun. Tämä on syy, miksi aidosti inhoan näitä palstoja. Mikäli Suomen kansan "syvät rivit" todella liikkuvat tällä älyllisen ja emotionaalisen kehityksen tasolla, on kansakuntamme ja lastemme tulevaisuus sanalla sanoen hirveä.
Ja seuraavaksi tämä keskustelu varmasti siirtyy sitten tähän aiheeseen, ja ihmiset jotka kenties haluaisivat vaihtaa mielipiteitä alkuperäisestä teemasta voivat unohtaa koko homma. Näinhän se menee.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:24"]
Ihana näin lapsettomana lukea näitä "mikään ei riitä" -juttuja <3
[/quote]
Vapaaehtoisesti lapsettomana, va tahattomasti lapsettomana? Jos jälkimmäisenä, niin kuule KOITA KESTÄÄ! Tai jos tuntuu että et kestä, niin mene vaikka hakemaan itsellesi joku pilleriresepti ettet ihan vallan kokonaan pimahda. Kun sellaista se nyt on, että me toiset voidaan valita monta lasta halutaan, ja SE EI OLE SINULTA MILLÄÄN TAVALLA POIS.
Koita opetella tulemaan toimeen sen asian kanssa, äläkä tule pilaamaan toisten ketjuja. Sillä kuten huomaat, niin tämä ei koske sinua millään tavalla. 8975
[/quote]
Eikö yhtälailla sinun joka et kestä sitä ettet saa 2 lasta, tulisi hakea joku resepti jotta pääset turhasta vininästäsi eroon??
Nelikymppisenä on aika luksusta, kun lapset (2 nuorena saatua) alkavat aikuistua ja on taas aikaa omille jutuille ja miehelle ja rahat riittää.
tuttu tilanne minullekin-tavallaan. Meillä on nyt neljä lasta, joista nuorin kuoli kesällä kohtuun. Raskaus alkoi vähän vahingossa, ja mieheni ei sitä olisi halunnut. nyt kun vauvan kävi kuten kävi, olisi miehenikin sen halunnut sittenkin kun asiaan kasvoi, ja haaveilee taas uudesta vauvasta. Niin haaveilen minäkin, mutta jolllain tasolla tuntuu etten uskalla enää. Tässä käydään läpi ihan oikeaa surutyötä kuollesta lapsesta, ja surutyötä myös siitä mahdollisuudesta saada vielä lapsi, jota en ehkä uskalla ottaa vastaan enää.Tiedän että kesäisen jälkeen pää ei kestä enää yhtään menetystä tai vaikkapa sairasta lasta, aina vaan enempi mahdollista kun sekin tässä iässä on(35v).
Tässäpä niitä elämän isoja kysymksiä: kuunnellako kylmää järkeä ja luovuttaa nyt kun vielä on kolme elävää ja tervettä lasta, vai jättääkö asia "Herran haltuun", ja katsoa vaan vieläkö meistä tulisi elämää?
Minulla aika on auttanut tähän vaivaan, jopa niin hyvin että olen nykyään aidosti tyytyväinen siihen ettei mies kolmanteen lapseen suostunut.
Halusin todella kovasti kolmannen lapsen niin kauan kun nuorempi lapsistani oli taaperoiässä, mutta vuosi vuodelta se kaipuu kävi haaleammaksi. Nyt kun kuopuskin aloitti koulun, koko perhe on jo niin eri elämäntilanteessa että ajatus kolmannesta lapsesta on alkanut tuntua suorastaan vähän kummalliselta, ikään kuin tosiaan rupeaisi sotkemaan kahta eri elämää yhteen, sen sijaan että se tuntuisi tämän saman elämän mahdollisuudelta.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:07"]
Minusta tässä - tai ainakin meillä - ydinasia on, että vanhemmat pohtisivat omaa vanhemmuuttaan ja omia voimavarojaan, ja peilaisivat näitä lapsilukuun. Tarkoitan tällä sitä, että minusta on ihmisiä, joille sopii 3 tai vaikka useampikin lapsi, mutta myös niitä, joille "sopivampi" lapsiluku on pienempi.
Vaikka itsekin kipuilen asian kanssa olen saavuttamassa mielenrauhan sen suhteen, että meille 2 on sopiva määrä ja 3 olisi kenties liikaa. Perustelen tämän sillä, että jo kahden kanssa on työtä siinä, että arki sujuu jouhevasti, lapsille riittää aikaa ja vanhemmillekin omaa/yhteistä aikaa. Ja korostan, että nämä kaikki varmasti joissakin perheissä onnistuu myös useamman lapsen kanssa, mutta meidän avuilla kenties pakka saattaisi mennä pahastikin sekaisin ja kaikkien osapuolten elämänlaatu kärsiä.
[/quote]
Olen samaa mieltä. Mielestäni sopiva lapsiluku riippuu paljon omasta luonteestakin. Meillä on yksi lapsi ja esikoinen on ns helppo tapaus, mutta silti pohdin haluanko lähteä vauvarumbaan uudestaan. Mies on toisen lapsen kannalla, koska on itse suuresta perheestä ja tykkää, että ympärillä on hälinää, menoa ja meininkiä. Hän ei koe lapsiperhearkea rasittavana. Minä taas haluan usein olla yksin ja rakastan rauhaa ja hiljaisuutta, ja pelkään useamman lapsen tuovan liikaa kaaosta elämään.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:46"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:24"]
Ihana näin lapsettomana lukea näitä "mikään ei riitä" -juttuja <3
[/quote]
Vapaaehtoisesti lapsettomana, va tahattomasti lapsettomana? Jos jälkimmäisenä, niin kuule KOITA KESTÄÄ! Tai jos tuntuu että et kestä, niin mene vaikka hakemaan itsellesi joku pilleriresepti ettet ihan vallan kokonaan pimahda. Kun sellaista se nyt on, että me toiset voidaan valita monta lasta halutaan, ja SE EI OLE SINULTA MILLÄÄN TAVALLA POIS.
Koita opetella tulemaan toimeen sen asian kanssa, äläkä tule pilaamaan toisten ketjuja. Sillä kuten huomaat, niin tämä ei koske sinua millään tavalla. 8975
[/quote]
Eikö yhtälailla sinun joka et kestä sitä ettet saa 2 lasta, tulisi hakea joku resepti jotta pääset turhasta vininästäsi eroon??
[/quote]
Minä olen yksi niistä ketjuun osallistuneista, joilla on kaikki mahdollisuudet saada kolmas lapsi, mutta tulevaisuus pelottaa. Miksi siitä ei voisi kerrankin keskustella ilman "tuon vähän teille tässä perspektiiviä" - tyyppejä?
Mutta kuten huomaat, olen ainoa joka hänelle edes vastasi. Ei muitakaan kiinnosta, mutta he ovat kohteliaasti hijaa. Minulla meni kuppi nurin, anteeksi siitä.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 13:03"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:46"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:24"]
Ihana näin lapsettomana lukea näitä "mikään ei riitä" -juttuja <3
[/quote]
Vapaaehtoisesti lapsettomana, va tahattomasti lapsettomana? Jos jälkimmäisenä, niin kuule KOITA KESTÄÄ! Tai jos tuntuu että et kestä, niin mene vaikka hakemaan itsellesi joku pilleriresepti ettet ihan vallan kokonaan pimahda. Kun sellaista se nyt on, että me toiset voidaan valita monta lasta halutaan, ja SE EI OLE SINULTA MILLÄÄN TAVALLA POIS.
Koita opetella tulemaan toimeen sen asian kanssa, äläkä tule pilaamaan toisten ketjuja. Sillä kuten huomaat, niin tämä ei koske sinua millään tavalla. 8975
[/quote]
Eikö yhtälailla sinun joka et kestä sitä ettet saa 2 lasta, tulisi hakea joku resepti jotta pääset turhasta vininästäsi eroon??
[/quote]
Minä olen yksi niistä ketjuun osallistuneista, joilla on kaikki mahdollisuudet saada kolmas lapsi, mutta tulevaisuus pelottaa. Miksi siitä ei voisi kerrankin keskustella ilman "tuon vähän teille tässä perspektiiviä" - tyyppejä?
Mutta kuten huomaat, olen ainoa joka hänelle edes vastasi. Ei muitakaan kiinnosta, mutta he ovat kohteliaasti hijaa. Minulla meni kuppi nurin, anteeksi siitä.
[/quote]
No tämä nyt on avoin keskustelupalsta. Meinaatko että lapsettomien ketju ei ole täynnä "en voisi kuvitellakaan, mulla 18 lasta"-tyyppejä yhtälailla? Tai niitä "2 kk mäkin kärsin lapsettomuudesta ennenku tärppäs".
Taas jos haluaa keskustella vain vertaisryhmässä, kannattaa luoda privaatti keskustelu vaikka sähköpostilla.
Ap kirjoitti kuin omasta kynästäni. Jopa ikä ja lasten iät täsmää!
Mieheni on ehdottomasti sitä mieltä, että 2 lasta riittää. Vielä esikoisen kohdalla oli auki 2-3 lasta keskustelu, nyt en saa enää edes mainita kolmatta tai hän ärtyy heti.
Mies ei halua enää vauva/pikkulapsiaikaa, koska elämä on näiden kahden kanssa alkanut helpottamaan. Lasten harrastuksiin tuskin vaikuttaa kummemmin, toki voi olla, että kolmannen myötä joutuu lastenhuoneiden järjestelyjä miettimään, koska tällä hetkellä molemmilla on omat huoneet. Muutoin rahallisesti äitiysloma/hoitovapaa aika ihan varmasti tekisi tiukkaa (tosi esikoinen meni hoitoon 1v1kk ja kakkonen 1v 8kk ikäisenä). Mutta sitten kun taas palaisin töihin, ei olisi sen tiukempaa kuin nytkään. Molemmat tienataan tasan keskiverto keskiarvo palkkojen mukaisesti.
Mies ei ymmärrä surutyötäni. Haluaisin oikeasti vielä yhden lapsen perheeseemme ja oma jaksaminen riittäisi kyllä. Tuntuu, ettei perhe ole vielä täysi ja syliin mahtuisi se kolmaskin. Mutta kun ei kerran suostuta keskustelemaan niin minkäs teet. Se surettaa myös, että mies ei ymmärrä suruani: "miten jotain voi surra, mitä ei ole olemassa".... :( Hiljalleen siis hyväksyn asian, mutta kova kaipuu on.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:27"]
Viitaten edelliseen kirjoittajaan - pahoitteluni sinne suuntaan ja paljon onnea jatkossa! - itse olen myös ajatellut, että pitäisi muistaa olla kiitollinen myös niistä kahdesta, jotka on jo saanut enemmän kuin murehtia mitä ei ole saanut. Tämä ainakin itseläni on myös auttanut.
[/quote]
Kiitos. Välillä on vaan vaikea ymmärtää, mikä siinä kahdessa on niin vähän ja kuinka kolmas tekisi tilanteen täydelliseksi.
-18