Luopuminen haaveesta kolmanteen lapseen - kohtalotovereita?

Hei, tämä oli kuin minun kynästäni kirjoitettu sillä erotuksella, että omat kaksi lastani ovat jo täysi-ikäisiä. Halusisin vielä yhden ja käyn joka päivä juupas-eipäs sotaa aivoissani. En tiedä vastausta tähän sitten millään. Eniten pelkään että katkeroidun jos ei vielä yhtä lasta. Hoivavietti on ihan hirmuinen.

Mutta, nyt olisi aikaa itselle olla ja elää.. En vain osaa mieltyä tähän rooliin.

Minusta on tärkeää ajatella myös jo olemassa olevien lapsien asemaa, joutuvatko he luopumaan harrastuksista tai muusta vastaavasta, koska perheellä ei ole enää samalla tavalla rahaa vain koska äiti halusi kolmannen lapsen? Entä jos se kolmas ei vastaakaan toiveita, on sairas tai muulla tavalla vaativa hoidettava johon rahaa ja aikaa uppoaa tuplasti ajateltua enemmän.

Meillä mies haluaa kolmatta mutta minä en.

Meillä on samoja mietteitä. Mies ei tosin ole sanonut ei, mutta häntä epäilyttää ja minua epäilyttää. Pelottaa, että meidän perhedynamiikka kärsii ja että elintaso tippuu hiukan. Tai, että kolmas lapsi onkin sairas. Tai jotain. 

Mutta kun meillä ei myöskään ole nyt mennyt kauhean hyvin, seksiä on harvoin (eli miten se kolmas lapsi edes laitetaan alulle?!) ja minulla on edessä parin vuoden päästä sellaiset opinnot, joihin en haluaisi taukoa, niin ... eiköhän tämä ollut tässä, lapsiluku. Olen 31-vuotias, vasta, mutta en innostu ajatuksesta että olisin raskaana lähempänä 40 ikävuotta. 

Mä olen alle 30v yhen lapsen äiti joka on aina halunnu ison perheen. No, raskaus oli vartalolle niin kova paikka, ja lapsi niin iso että synnytyskään ei onnistunu alakautta. Sektiossa tuli komplikaatioita ja paranemisessa kesti lähemmäs vuosi. Mun tarvitsee yrittää totutella ajatukseen että voi olla että tämä lapsi jää ainokaiseksi. Kamala ajatus :/. Sanoisin että keskustelkaa vielä miehen kanssa ja kerro avoimesti sun toiveista ja haluista, jos se vaikka näkisi asiat sun kannalta ja olisikin muuta mieltä?

Meillä on molemmilla päätös kypsynyt pikkuhiljaa. Molemnat puhuimme kolmesta ja vieläkin välillä mies vihjailee että olisi kiva vielä yksi lapsi. Olen jo 36v, lapset 5ja 3v. Meillä ei ole isovanhempia auttelemassa ja asuntokin alkaisi käydä ahtaaksi kolmen lapsen kanssa. Lisäksi koen haastavana jo tämän kahden lapsen ja työelämän yhdistämisen, joten olemme päättäneet että kaksi lasta riittää. Hieman olen haikeana aina kun näen että joku odottaa kolmattaan tai usempaansa, mutta koen silti että tämä on oikea ratkaisu. Jos nyt haluan tökerösti tämän ilmaista, niin keskitymme jälkeläisten laatuun, emmekä määrään. Haluan tukea näitä kahta lastamme niin että heistä tulisi tasapainoisia aikuisia, enkä riskeeraa jaksamistani hankkimalla lisää lapsia.

Meillä mietitään täysin samaa ja veemäisintä on se, että täyttä varmuuttahan tästä ei voi saada; voi olla että kolmannen kanssa rakkaus vain lisääntyisi perheessä tai sitten kaikki menisikin pilalle. Vaikka periaatteessa olenkin sitä mieltä ettei elämää voi elää pelkäämällä niin mielestäni hyvä on kuitenkin miettiä näitä.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 11:59"]

Meillä on molemmilla päätös kypsynyt pikkuhiljaa. Molemnat puhuimme kolmesta ja vieläkin välillä mies vihjailee että olisi kiva vielä yksi lapsi. Olen jo 36v, lapset 5ja 3v. Meillä ei ole isovanhempia auttelemassa ja asuntokin alkaisi käydä ahtaaksi kolmen lapsen kanssa. Lisäksi koen haastavana jo tämän kahden lapsen ja työelämän yhdistämisen, joten olemme päättäneet että kaksi lasta riittää. Hieman olen haikeana aina kun näen että joku odottaa kolmattaan tai usempaansa, mutta koen silti että tämä on oikea ratkaisu. Jos nyt haluan tökerösti tämän ilmaista, niin keskitymme jälkeläisten laatuun, emmekä määrään. Haluan tukea näitä kahta lastamme niin että heistä tulisi tasapainoisia aikuisia, enkä riskeeraa jaksamistani hankkimalla lisää lapsia.

[/quote]

mä uskon että kolmas lapsi olisi perhedynamiikalle vain hyväksi, tai että jopa neljä lasta olisi aivan ihana määrä. Tärkeimpiä syitä kahteen lapseen jäämisessä on minun jaksaminen, miehen vaativa työ, isovanhempien asuminen kauampana, asunnon koko ja alkaahan se ikäkin tulla jo kohta vastaan kun neljäkymmentä lähenee...

Minusta tässä - tai ainakin meillä - ydinasia on, että vanhemmat pohtisivat omaa vanhemmuuttaan ja omia voimavarojaan, ja peilaisivat näitä lapsilukuun. Tarkoitan tällä sitä, että minusta on ihmisiä, joille sopii 3 tai vaikka useampikin lapsi, mutta myös niitä, joille "sopivampi" lapsiluku on pienempi.

Vaikka itsekin kipuilen asian kanssa olen saavuttamassa mielenrauhan sen suhteen, että meille 2 on sopiva määrä ja 3 olisi kenties liikaa. Perustelen tämän sillä, että jo kahden kanssa on työtä siinä, että arki sujuu jouhevasti, lapsille riittää aikaa ja vanhemmillekin omaa/yhteistä aikaa. Ja korostan, että nämä kaikki varmasti joissakin perheissä onnistuu myös useamman lapsen kanssa, mutta meidän avuilla kenties pakka saattaisi mennä pahastikin sekaisin ja kaikkien osapuolten elämänlaatu kärsiä.

Ihan samat ajatukset. Meillä lapset 3 ja 5, kolmatta haaveilen parin vuoden päähän kun itsellä opinnot takana ja vähän työkokemusta (ja paremmat tulot->isompi ä-pvraha). Esikoinenkin menis sopivasti siinä kouluun ja saisin olla silloin kotona. Mies ei tunnu lämpenevän, miettii miten mahdutaan asumaan, autoon, ja miten raha-asiat. Toki mietin itsekin, mutta oon aina ollut sellanen ihminen, joka uskoo elämän kantavan ja asioiden järjestyvän. Mies miettii kaiken aina etukäteen.

Ajatuksissani yritän luopua kolmannesta, vaikka sitä joka päivä ajattelen. Mietin, miten ihanaa olis tuntea taas ne potkut mahassa, synnyttää ja saada se pieni ruttuinen rakas olento siihen rinnalle. Mietin niitä öitä, kun hereillä on vain minä ja vauva toisiaan tutkaillen. Toki oon miettinyt myös sitä, miten kuopus suhtautuisi vauvaan, koska on tällä hetkellä niin mun vauva. Voisi olla kova pala. Toisaalta ajattelen, että paras lahja lapselle on sisarus. Mulla on itsellä kaksi sisarusta eikä läheisempiä ihmisiä ole. Olisin aika yksin siinä vaiheessa, kun omat vanhemmat kuolee, jos ei olisi sisaruksia. Toki on oma perhe, mutta sisarukset on olleet elämässä aina. Ja kolme lasta nyt vaan ois aika sopiva määrä.

Meillä sama tilanne. Ensin siitä oli jo sovittu että kolmas tulee kun on tullakseen. Sitten mies päättikin ruveta käyttämään ehkäisyä. Asiasta ei saa puhua, koska kaikki on hänen painostamistaan. Asiaa helpotti hetkeksi kun aloitin itse syömään pillereitä, mutta nyt kun ne lopetin on vauvakuume ihan älytön.

Itse olen 32-vuotias mies 3 vuotta vanhempi, ettei mitään ikäloppuja vielä, mutta ei nyt kannattaisi kauheasti odotellakkaan. Musta on tullut kamalan katkera, olen vihainen miehelleni. Mun mielestä tämä on samanlainen petos kuin jos minä olisin salaa lopettanut pillereiden syömisen. Eihän tästä voi kenenkään muun kanssa edes keskustella, pitäisi olla tyytyväinen niistä kahdesta lapsesta, kaikki ei saa yhtäkään.

Nämä jotka ei saa mieheltä suostumusta lapseen, vaaditteko liikaa mieheltä? jos näin, niin ei varmasti mies halua lisää yhtään.

Itse sain kolmanteen suostumuksen mieheltä, koska lupasin itse sen hoitaa. Hoidan muutenkin lapset ja lapsiin liittyvät asiat mielellään, koska olen niin kovasti lapseni halunnut.

Mies tietysti haluaa tehdä lastensa kanssa asioita, enemmän koko ajan kun kasvaavat isommaksi, mutta taakkaa en miehen hartioille heistä laske. Tekee mikä hyvältä tuntuu. Miehet on miehiä, tämä pitäisi muistaa kun niitten kanssa alkaa punkkaa :)

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:13"]

Nämä jotka ei saa mieheltä suostumusta lapseen, vaaditteko liikaa mieheltä? jos näin, niin ei varmasti mies halua lisää yhtään.

Itse sain kolmanteen suostumuksen mieheltä, koska lupasin itse sen hoitaa. Hoidan muutenkin lapset ja lapsiin liittyvät asiat mielellään, koska olen niin kovasti lapseni halunnut.

Mies tietysti haluaa tehdä lastensa kanssa asioita, enemmän koko ajan kun kasvaavat isommaksi, mutta taakkaa en miehen hartioille heistä laske. Tekee mikä hyvältä tuntuu. Miehet on miehiä, tämä pitäisi muistaa kun niitten kanssa alkaa punkkaa :)

[/quote]

Tälläiset viestit saa lapsen kuulostamaan joltain koiralta. 

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:13"]

Nämä jotka ei saa mieheltä suostumusta lapseen, vaaditteko liikaa mieheltä? jos näin, niin ei varmasti mies halua lisää yhtään.

Itse sain kolmanteen suostumuksen mieheltä, koska lupasin itse sen hoitaa. Hoidan muutenkin lapset ja lapsiin liittyvät asiat mielellään, koska olen niin kovasti lapseni halunnut.

Mies tietysti haluaa tehdä lastensa kanssa asioita, enemmän koko ajan kun kasvaavat isommaksi, mutta taakkaa en miehen hartioille heistä laske. Tekee mikä hyvältä tuntuu. Miehet on miehiä, tämä pitäisi muistaa kun niitten kanssa alkaa punkkaa :)

[/quote]

a) Lapsi ansaitsee olla haluttu molempien vanhempien puolelta. 

b) Isän osuutta ei pitäisi joutua vaatimaan. 

c) Miehet on miehiä on typerä argumentti iha missä yhteydessä vain. 

No meillä tämä kyllä on kuten joku aimpi kirjoitti, että käytännönsyistä - niin monet asiat toimii paremmin/helpommin kahden kanssa - jää kolmeen. Tuttavapiirissä myös valitettavasti on joitakin pariskuntia, joiden elämä kolmen kanssa on kyllä hirvittävää hulabaloota ja "selviytymistä". Vaikka mikään ei minulle ole elämässä tärkeämpää kuin lapset, haluan myös että kaikki ei ole täyttä kaaosta koko ajan. 

Mutta totta kai useinkin tulee hetkiä, jolloin haluaisi kolmanne. Vauvaa en niinkään kaipaa, mutta sellainen 2-5 vuotias pitäisi minusta talossa aina olla :)

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:17"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:13"]

Nämä jotka ei saa mieheltä suostumusta lapseen, vaaditteko liikaa mieheltä? jos näin, niin ei varmasti mies halua lisää yhtään.

Itse sain kolmanteen suostumuksen mieheltä, koska lupasin itse sen hoitaa. Hoidan muutenkin lapset ja lapsiin liittyvät asiat mielellään, koska olen niin kovasti lapseni halunnut.

Mies tietysti haluaa tehdä lastensa kanssa asioita, enemmän koko ajan kun kasvaavat isommaksi, mutta taakkaa en miehen hartioille heistä laske. Tekee mikä hyvältä tuntuu. Miehet on miehiä, tämä pitäisi muistaa kun niitten kanssa alkaa punkkaa :)

[/quote]

Tälläiset viestit saa lapsen kuulostamaan joltain koiralta. 

[/quote]

Naiset on naisia, tämä pitäisi muistaa kun niiden kanssa rupeaa keskustelemaan :  )

Ihana näin lapsettomana lukea näitä "mikään ei riitä" -juttuja <3

Viitaten edelliseen kirjoittajaan - pahoitteluni sinne suuntaan ja paljon onnea jatkossa! - itse olen myös ajatellut, että pitäisi muistaa olla kiitollinen myös niistä kahdesta, jotka on jo saanut enemmän kuin murehtia mitä ei ole saanut. Tämä ainakin itseläni on myös auttanut.

Unohda pari pilleriä. Kerran sitä vain eletään. Hups yhtäkkiä pilsut petti ja lupaat tehdä sterilisaation vielä synnärillä...mies ilahtuu :)

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:27"]

Unohda pari pilleriä. Kerran sitä vain eletään. Hups yhtäkkiä pilsut petti ja lupaat tehdä sterilisaation vielä synnärillä...mies ilahtuu :)

[/quote]

Laitoin vahingossa yläpeukun, alapeukkua ehdottomasti tarkoitin.