”En ole kuin muut tytöt” on kuulemma toksinen lause
Olkaamme siis samanlaisia, kaikki, vai mitä tuo tarkoittaa?
Kommentit (384)
Minä olen erilainen, sori siitä. Toks toks.
Vierailija kirjoitti:
Eli olenko minä nyt sitten näiden tätä lausahdusta demonisoivien henkilöiden näkökulmasta kuspää, kun minulle on pari miespuolista henkilöä todennut jonkin aikaa tunnettuaan, että en ole kun muut tytöt/naiset, joita he tuntevat? :D
Itse en tuota lausahdusta ole koskaan oikein ymmärtänyt, ei tuo ole kehu eikä moite ja eiköhän jokainen ole ihan vaan oma itsensä. Miten tuostakin voidaan joku ongelma saada taas aikaiseksi..
Tuo on todellakin pillunkipeiden miesten tapa kertoa, että kelpaat ja olet parempi kuin nainen. Sen voi testata sillä että todellakin käyttäydyt eri tavalla kuin muut naiset. Jos kohtaat latistamista, arvostelua ja vihaa itseäsi kohtaan sillä hetkellä niin lausuma että et ole kuin muut naiset pitää todellakin paikkansa eikä se ole miehen kannalta yhtään hyvä juttu. Mies ei halua mitään mitä se ei voi hallita.
Vierailija kirjoitti:
Niin minkälaisia me kaikki muut tytöt sitten ollaan, jos et ole kuin kukaan meistä? Tai paremminkin minkälainen itse olet, jot et ole kuin kukaan meistä muista? Melkoinen alieni varmaan.
Minulle on käynyt niin, että minut on ”unohdettu” yhteisön ”naisten” kekkereistä ilmeisen tahallaan. En osaa sanoa, millainen olen, mutta ilmeisesti kuitenkin perustavasti toisenlainen.
Sekopäisten ideologioiden aikakausi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
toksinen feminismi tässä on taustalla. feministit ovat alkaneet raatelemaan jopa toisten naisten silmiä niiden päästä.
"Kun Nelma U (Alma Uimonen) oli lapsi, Barbie-leikit olivat monilta kiellettyjä ja feministivanhemmat halveksuivat pinnallista naiskuvaa: "Halusin olla tyttömäinen tyttö, koska se oli häpeällistä"
Kun Alma Uimonen oli nuori, tyttöydessä oli jotain hävettävää. Nyt hän osoittaa musiikillaan, että siitä voi olla ylpeä."
Ei feminismi kiellä sinua leikkimästä barbeilla. Miksi pitää valehdella ja yrittää prvoilla puhumalla perätöntä palturia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ok, jos nainen sanoo ettei pidä prinsessoista? Siis sellaisista fiktiivisistä hahmoista, en tarkoita nyt prinsessaa haukkumasanan merkityksessä. Välillä minusta tuntuu, että sekin jo liikaa joillekin.
Minkä ikäinen oikein oot? Musta olis hassua aikuisena ihmisenä katsoa tarpeelliseksi kertoa, etten tykkää velhoista, lohikäärmeistä, tontuista yksisarvisista tai maahisista.
Sen sijaan 3-vuotiaani saattaisi mielellään kertoa mielipiteensä näistä.
Ehkä ei kannata ylpeillä omalla aikuisuudellaan, jos on sitä mieltä lohikäärmeet ovat yhtä todellisia kuin vaikka Ruotsin Victoria.
Sinänsä minun mielestäni aikuinen voi kertoa mielipiteensä niin todellisista kuin fiktiivisistäkin asioista. Saanko vaikka työpaikan tyhypäivänä sanoa että olisin mieluummin ritari kuin prinsessa? Vai tekeekö se minusta toksisen hyväjätkänaisen?
Nyt oli puhe nimenomaan fiktiivisistä prinsessoista, mikäli luit keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olenko minä nyt sitten näiden tätä lausahdusta demonisoivien henkilöiden näkökulmasta kuspää, kun minulle on pari miespuolista henkilöä todennut jonkin aikaa tunnettuaan, että en ole kun muut tytöt/naiset, joita he tuntevat? :D
Itse en tuota lausahdusta ole koskaan oikein ymmärtänyt, ei tuo ole kehu eikä moite ja eiköhän jokainen ole ihan vaan oma itsensä. Miten tuostakin voidaan joku ongelma saada taas aikaiseksi..
Tuo on todellakin pillunkipeiden miesten tapa kertoa, että kelpaat ja olet parempi kuin nainen. Sen voi testata sillä että todellakin käyttäydyt eri tavalla kuin muut naiset. Jos kohtaat latistamista, arvostelua ja vihaa itseäsi kohtaan sillä hetkellä niin lausuma että et ole kuin muut naiset pitää todellakin paikkansa eikä se ole miehen kannalta yhtään hyvä juttu. Mies ei halua mitään mitä se ei voi hallita.
Nyt minulle alkaa valjeta, mikä tekee minusta erilaisen. Miehet ympärilläni eivät ole olleet p*llunkipeitä eivätkä halunneet hallita minua, vaan ovat aidosti olleet ystäviäni. Sovitaanko, että olen vaikka susiruma, toisin kuin kaikki oikeat naiset?
-eri, ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
toksinen feminismi tässä on taustalla. feministit ovat alkaneet raatelemaan jopa toisten naisten silmiä niiden päästä.
"Kun Nelma U (Alma Uimonen) oli lapsi, Barbie-leikit olivat monilta kiellettyjä ja feministivanhemmat halveksuivat pinnallista naiskuvaa: "Halusin olla tyttömäinen tyttö, koska se oli häpeällistä"
Kun Alma Uimonen oli nuori, tyttöydessä oli jotain hävettävää. Nyt hän osoittaa musiikillaan, että siitä voi olla ylpeä."
Ja sun todisteet tälle barbikiellolle oli sitten mitkä? Vai olisiko kyse siitä että trolli yrittää valehdella ja vedättää meitä kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ok, jos nainen sanoo ettei pidä prinsessoista? Siis sellaisista fiktiivisistä hahmoista, en tarkoita nyt prinsessaa haukkumasanan merkityksessä. Välillä minusta tuntuu, että sekin jo liikaa joillekin.
Minkä ikäinen oikein oot? Musta olis hassua aikuisena ihmisenä katsoa tarpeelliseksi kertoa, etten tykkää velhoista, lohikäärmeistä, tontuista yksisarvisista tai maahisista.
Sen sijaan 3-vuotiaani saattaisi mielellään kertoa mielipiteensä näistä.
Ehkä ei kannata ylpeillä omalla aikuisuudellaan, jos on sitä mieltä lohikäärmeet ovat yhtä todellisia kuin vaikka Ruotsin Victoria.
Sinänsä minun mielestäni aikuinen voi kertoa mielipiteensä niin todellisista kuin fiktiivisistäkin asioista. Saanko vaikka työpaikan tyhypäivänä sanoa että olisin mieluummin ritari kuin prinsessa? Vai tekeekö se minusta toksisen hyväjätkänaisen?
Nyt oli puhe nimenomaan fiktiivisistä prinsessoista, mikäli luit keskustelua.
No, jos työpaikan tyhypäivänä tehdään näytelmä, saanko sanoa että olisin mieluummin vaikka kivi kuin prinsessa?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut erilainen kuin muut tytöt, enkä pidä sitä ollenkaan hyvänä asiana. Muut osasi käyttäytyä nätisti, harjata hiukset, käydä koulua ja heillä oli nätit, puhtaat vaatteet.
Itse tulin kamalasta kodista ja käyttäydyin kuin riivattu peikko. En vieläkään osaa olla viehättävä, naisellinen. Enkä hurmata miehiä, en rakentaa uraa, solmia ystävyyssuhteita. En edes jaksa muiden ihmisten seuraa.
Ihme kyllä, olen käynyt yliopiston ja olen johtotehtävissä. Yksinäistä on. Minua kuvataan periksiantamattomaksi, nopea älyiseksi ja vaativaksi (etenkin itseäni kohtaan).
Paljon mieluummin olisin Piritta Hagman.
Tässä kirjoituksessa vivahtaa kunnolla itsensä ylentäminen itsensä alentamisen valepuvussa. Sait aika paljon kliseisiä vastakohtia tiukkaan nippuun.
Krooninen väsymysoireyhtymä? Olen nähnyt dokumentteja aiheesta. Pyörtyminenkin sopii kuvioon. Tsemppiä hirveesti, toivottavasti saat olollesi apua tai edes selityksen <3
naisten omaa, parempaa naisvihaa. kuvottavaa, että naiset eivät hyväksy erilaisuutta.
Tällainen erilainen tyttö ei ole kiinnostunut urheilusta, käsitöistä, leipomisesta, kalastamisesta, moottoriajoneuvoista, pyöräilystä, matkailusta, hyvästä ruoasta, eläimistä, elokuvista, teatterista, politiikasta, tieteestä, taiteesta, musiikista, kirjallisuudesta, animesta, luonnosta, retkeilystä, seksistä, sisustamisesta, lapsista, viherkasveista, muodista, hyvinvoinnista jne. jne, koska muissa naisissa löytyy näistä asioista kiinnostuneita. Ovat niin erilaisia kuin kaikki muut ihmiset. Luultavasti ei edes näytä ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin minkälaisia me kaikki muut tytöt sitten ollaan, jos et ole kuin kukaan meistä? Tai paremminkin minkälainen itse olet, jot et ole kuin kukaan meistä muista? Melkoinen alieni varmaan.
Minulle on käynyt niin, että minut on ”unohdettu” yhteisön ”naisten” kekkereistä ilmeisen tahallaan. En osaa sanoa, millainen olen, mutta ilmeisesti kuitenkin perustavasti toisenlainen.
Tämä on yksi selkeä indikaattori että et ole kuin muut. Jos et kelpaa vertaisryhmäsi seuraan tarkoittaa se, että sinua ei pidetä sopivana, koska et ole sitä mitä he ovat.
Vierailija kirjoitti:
Se tarkoittaa sitä, että on paha jos yrittää miellyttää miehiä.
En minä ainakaan ole halunnut miellyttää miehiä, vaikka koen olevani naisena poikkeava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut erilainen kuin muut tytöt, enkä pidä sitä ollenkaan hyvänä asiana. Muut osasi käyttäytyä nätisti, harjata hiukset, käydä koulua ja heillä oli nätit, puhtaat vaatteet.
Itse tulin kamalasta kodista ja käyttäydyin kuin riivattu peikko. En vieläkään osaa olla viehättävä, naisellinen. Enkä hurmata miehiä, en rakentaa uraa, solmia ystävyyssuhteita. En edes jaksa muiden ihmisten seuraa.
Ihme kyllä, olen käynyt yliopiston ja olen johtotehtävissä. Yksinäistä on. Minua kuvataan periksiantamattomaksi, nopea älyiseksi ja vaativaksi (etenkin itseäni kohtaan).
Paljon mieluummin olisin Piritta Hagman.
Tässä kirjoituksessa vivahtaa kunnolla itsensä ylentäminen itsensä alentamisen valepuvussa. Sait aika paljon kliseisiä vastakohtia tiukkaan nippuun.
Juu, naiset on kilttejä ja vailla kunnianhimoa. Klassinen "en ole kuin muut tytöt".
Vierailija kirjoitti:
Tällainen erilainen tyttö ei ole kiinnostunut urheilusta, käsitöistä, leipomisesta, kalastamisesta, moottoriajoneuvoista, pyöräilystä, matkailusta, hyvästä ruoasta, eläimistä, elokuvista, teatterista, politiikasta, tieteestä, taiteesta, musiikista, kirjallisuudesta, animesta, luonnosta, retkeilystä, seksistä, sisustamisesta, lapsista, viherkasveista, muodista, hyvinvoinnista jne. jne, koska muissa naisissa löytyy näistä asioista kiinnostuneita. Ovat niin erilaisia kuin kaikki muut ihmiset. Luultavasti ei edes näytä ihmiseltä.
Mitenkäs, ovatko myös kaikki miehet keskenään samanlaisia, koska aina löytyy maailmasta joku toinenkin mies, joka tykkää samoista asioista, sanotaan vaikka vaaleanpunaisesta, timpanin soitosta, kansantanssista ja selleristä? Vai onko miehille suotu etuoikeus joskus poiketa massasta?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut erilainen kuin muut tytöt, enkä pidä sitä ollenkaan hyvänä asiana. Muut osasi käyttäytyä nätisti, harjata hiukset, käydä koulua ja heillä oli nätit, puhtaat vaatteet.
Itse tulin kamalasta kodista ja käyttäydyin kuin riivattu peikko. En vieläkään osaa olla viehättävä, naisellinen. Enkä hurmata miehiä, en rakentaa uraa, solmia ystävyyssuhteita. En edes jaksa muiden ihmisten seuraa.
Ihme kyllä, olen käynyt yliopiston ja olen johtotehtävissä. Yksinäistä on. Minua kuvataan periksiantamattomaksi, nopea älyiseksi ja vaativaksi (etenkin itseäni kohtaan).
Paljon mieluummin olisin Piritta Hagman.
Miten ihmeessä sitten pääsit johtotehtäviin?
Pitää miellyttää vain tyttöjä, jotka sanovat että sä et oo niin ku me. Mutta se onkin tietenkin ihan eri asia ja itse ei saa niin sanoa 😊