”En ole kuin muut tytöt” on kuulemma toksinen lause

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kehuu olevansa erilainen kuin muut, siinä leimaa ne kaikki muut sukupuolensa edustajat.

Taidat olla vasemmistolainen.

Taidat olla väärässä.

Enpä usko. Ei tuollaista logiikkaa sovella muut kuin vasemmistolaiset, joihin luen myös vihreät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KIrjoitin jo aiemmin pitkän viestin, mutta mainitsen vielä, että nyt oikeasti  Naiskeksijä on luonut tämän termin, millä näemmä saadaa naiset inhoamaan toisiaan.  Ei sillä - että siinä olisi mitään uutta

  - mutta arvaattekin syyllisen. Kyllä vain.

Eikö terminologia ole jo vähän uuvuttavaa ja vaivaannuttavaa?

Oikeastihan tässä on vain pieni ryhmä, jota kritisoidaan naiskäsityksen kaventamisesta, mutta sitten on tämä toinen porukka, joka kuvittelee, että kyse on heistä, ja he nyt sitten inhoavat kaikkia muita naisia, koska nämä ovat nyt tietenkin samoja kiusaajatyttöjä kuin koulussa. Mä en kestä! 😂😂😂

Eli on olemassa merkittävä määrä naisia, jotka ovat joutuneet toisten naisten ja tyttöjen kiusaamiksi? Jos kiusaaminen on oikeasti valtavirtakulttuuria, niin eikö meidän naisten pitäisi puhua ilmiöstä enemmän, sen sijaan että puhumme tästä marginaalisen pienestä naiskäsitystä kaventavasta porukasta?

Se ei varmasti ole sallittua tässäkään yhteydessä, kuten huomasit edellisestä kommentista. Kuulut siihen outoon porukkaan, joka kuvittelee jotakin itsestään ja halveksii ja inhoaa muita naisia. Sinut mitätöidään, mutta se ei ole kiusaamista. Se on sinun kuvitteluasi.

Sinänsä tuo neuvo avata aiheesta uusi ketju oli aivan hyödytön, koska asiasta ylipäätään ei saa puhua.

Totta, koska se on muiden naisten halventamista, jos sanoo tulleensa muiden naisten kiusaamaksi. Sellainen pitää hiljentää mitätöimällä ja osoittaa "hienovaraisesti" ettei niin saa tehdä. Annetaan ymmärtää, että sinua ei hyväksytä, koska sinulla on ihan väärä mielipide. Silloin saa lytätä. Ei koulukiusaaja parannu aikuiseksi tultuaan.

Aivan. Jos yrittää puhua naisyhteisöissä tapahtuvasta hienovaraisesta kiusaamisesta, onkin yhtäkkiä äärimmäisen tärkeää että ”naiset pitävät yhtä”. Ikävä kyllä vain se yhtä pitäminen on usein aika väkivaltaisen konsensuksen hakua.

Kiusatuksi tuleminen ei edelleenkään ole poikkeavaa vaan tavallista. Se on tavallista sekä tytöille että pojille, miehille ja naisille.

Niin tavallista että jos joku haluaa siitä puhua, häntä kuuluu ojentaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että päällepäsmäröiviä kiusaajatyttöjä nyt harmittaa, kun ne pois potkitut tytöt uskaltaa vihdoin avata suunsa ja tuo ilmi ettei kuulu heihin, eivätkä alistu kiusattaviksi. Ja nyt sitten kiusaajat saavat itkupotkuraivarit kun heitä ei totella ja kaikki ylistele heidän mahtavuuttaan.

Tämä x 100! Kun kiusaaja haluaa viestittää, että kaikki ovat samanlaisia eikä kukaan toista parempi, hän samalla pyrkii normalisoimaan omaa toimintaansa.

En tosiaankaan halua olla samanlainen kuin kukaan joka kiusaa toisia. En sukupuolen, en ihonvärin enkä pyllyn karvaisuuden nojalla muutu samanlaiseksi kuin ihminen, jonka arvoja ja käytöstä en hyväksy.

Kiusaaminen on väärin, mutta on yhtälailla väärin vahvistaa ahdasta stereotypiaa naiseudesta. Kumpaakaan ei voi hyväksyä.

Mutta hyväksyt sen, että Inkeri vie Pick

me girl -nälvimmällään naisilta vapauden arvostella oman sukupuolensa henkilöitä,

vaikka miehillä sama vapaus on.

No siinäpähän arvostelet. Ei kukaan sua estä. Onko Sara Siepillä taas ollut joku kamala tissikuva instassa? Tai onko Mannisen Rita taas ollut surkea kasvattaja tyttärelleen? Siitä vaan, näistä löytyy varmasti ketjuja.

Miksi naisen on kiellettyä arvostella naista, vaikka mies saa arvostella miestä? Miksi naisen pitää teeskennellä solidaarisuutta ihan kenelle tahansa naiselle? Miksi miehen ei tarvitse tehdä samaa miehelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin tuossa pari sivua taaksepäin viritellä keskustelua siitä, mihin naisten ja tyttöjen kunnianhimo häviää ja miksi heistä tulee alisuorittajia työelämässä. Se lienee meidän kaikkien mielestä ongelma.

Joku pohti, kuinka tärkeää on että naisen puoliso hyväksyy naisen kunnianhimon ja kilpailunhalun. Minun mielestäni isompi kysymys on, onko tyttöporukoissa tilaa tälle ominaisuudelle. Jos tyttö ei saa ajatella olevansa parempi kuin muut, kuinka hänelle sopii kilpailunhalu, jossa nimenomaan pyritään paremmuuteen?

Puhut eri asiasta. Jos oletus on, että tytöt joukkona on vähemmän kunnianhimoisia, tälle on vaikeaa löytää perusteluita. Jo vuosikymmenien ajan tytöt ovat kouluttautuneet paremmin ja syrjäytyneet harvemmin kuin pojat.

Kunnianhimoisia nuoria naisia on valtavasti. Sinustako he ovat "erilaisia tyttöjä"? Ennemmin voisi sanoa, että ovatko pojat kaverien vietävissä, kun heillä on taipumusta rikoksiin, päihderiippuvuuksiin, asunnottomuuteen ja muuhun alisuoriutumiseen sun muuhun moninkertaisesti enemmän kuin tytöillä?

Luitko edes mihin vastasit? Naisista tulee alisuorittajia työelämässä. Eli vaikka koulu menisi miten hyvin, johtotehtävissä naiset ovat edelleen aliedustettuina. Miksi sinun mielestäsi on näin?

Siksi, että naiset kokevat syrjintää. Tässäkin keskustelussa "erilainen tyttö" halusi valita projektiin vain miehiä. Sisäistetty naisviha vaikuttaa sekä naisten että miesten käyttäytymiseen.

Ei kukaan akateemisesti koulutettu nainen kavereita miellyttääkseen roiku pätkätöissä miesten mennessä oikealta ja vasemmalta ohi. Päinvastoin naiset miettii, mikä heissä on vikana.

Asiaa ei auta se, että perheen perustaminen on naiselle miinus (miten se kehtasi tulla uudessa työssään raskaaksi) ja miehelle vaan plussaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että päällepäsmäröiviä kiusaajatyttöjä nyt harmittaa, kun ne pois potkitut tytöt uskaltaa vihdoin avata suunsa ja tuo ilmi ettei kuulu heihin, eivätkä alistu kiusattaviksi. Ja nyt sitten kiusaajat saavat itkupotkuraivarit kun heitä ei totella ja kaikki ylistele heidän mahtavuuttaan.

Tämä x 100! Kun kiusaaja haluaa viestittää, että kaikki ovat samanlaisia eikä kukaan toista parempi, hän samalla pyrkii normalisoimaan omaa toimintaansa.

En tosiaankaan halua olla samanlainen kuin kukaan joka kiusaa toisia. En sukupuolen, en ihonvärin enkä pyllyn karvaisuuden nojalla muutu samanlaiseksi kuin ihminen, jonka arvoja ja käytöstä en hyväksy.

Kiusaaminen on väärin, mutta on yhtälailla väärin vahvistaa ahdasta stereotypiaa naiseudesta. Kumpaakaan ei voi hyväksyä.

Mutta hyväksyt sen, että Inkeri vie Pick

me girl -nälvimmällään naisilta vapauden arvostella oman sukupuolensa henkilöitä,

vaikka miehillä sama vapaus on.

No siinäpähän arvostelet. Ei kukaan sua estä. Onko Sara Siepillä taas ollut joku kamala tissikuva instassa? Tai onko Mannisen Rita taas ollut surkea kasvattaja tyttärelleen? Siitä vaan, näistä löytyy varmasti ketjuja.

Miksi naisen on kiellettyä arvostella naista, vaikka mies saa arvostella miestä? Miksi naisen pitää teeskennellä solidaarisuutta ihan kenelle tahansa naiselle? Miksi miehen ei tarvitse tehdä samaa miehelle?

Harvemmin kai mies nuijii sukupuoltaan tai antaa ymmärtää, että älykäs tai kunnianhimoinen mies on poikkeus ja enemmän joku naisten kaltainen kummajainen.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tuolla voi tarkoittaa myös negatiivisia puolia itsessään, eli esim. vaikka että "en ole kuten useimmat muut naiset, en oikein ymmärrä sanatonta viestintää ja tunnetiloja, mikä on puute, huomaan usein että naisporukassa muut ovat jyvällä asioista ja minä kujalla!".

Näistä lähtökohdista olen itsekin elämässäni monta kertaa todennut, etten ole kuin muut naiset. Olen varmasti sanonut, että "en oikein menesty naisporukoissa" ja "muut naiset eivät pidä minusta", aidosti surullisena asiasta. Olen nimittäin aina kaivannut nimenomaan naisten hyväksyntää, porukkaan kuulumista.

Nämä vime aikojen pick me girl -kirjoitukset ovat saaneet minut miettimään, että ai näinkö minun sanomiseni sitten onkin tulkittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin tuossa pari sivua taaksepäin viritellä keskustelua siitä, mihin naisten ja tyttöjen kunnianhimo häviää ja miksi heistä tulee alisuorittajia työelämässä. Se lienee meidän kaikkien mielestä ongelma.

Joku pohti, kuinka tärkeää on että naisen puoliso hyväksyy naisen kunnianhimon ja kilpailunhalun. Minun mielestäni isompi kysymys on, onko tyttöporukoissa tilaa tälle ominaisuudelle. Jos tyttö ei saa ajatella olevansa parempi kuin muut, kuinka hänelle sopii kilpailunhalu, jossa nimenomaan pyritään paremmuuteen?

Puhut eri asiasta. Jos oletus on, että tytöt joukkona on vähemmän kunnianhimoisia, tälle on vaikeaa löytää perusteluita. Jo vuosikymmenien ajan tytöt ovat kouluttautuneet paremmin ja syrjäytyneet harvemmin kuin pojat.

Kunnianhimoisia nuoria naisia on valtavasti. Sinustako he ovat "erilaisia tyttöjä"? Ennemmin voisi sanoa, että ovatko pojat kaverien vietävissä, kun heillä on taipumusta rikoksiin, päihderiippuvuuksiin, asunnottomuuteen ja muuhun alisuoriutumiseen sun muuhun moninkertaisesti enemmän kuin tytöillä?

Luitko edes mihin vastasit? Naisista tulee alisuorittajia työelämässä. Eli vaikka koulu menisi miten hyvin, johtotehtävissä naiset ovat edelleen aliedustettuina. Miksi sinun mielestäsi on näin?

Siksi, että naiset kokevat syrjintää. Tässäkin keskustelussa "erilainen tyttö" halusi valita projektiin vain miehiä. Sisäistetty naisviha vaikuttaa sekä naisten että miesten käyttäytymiseen.

Ei kukaan akateemisesti koulutettu nainen kavereita miellyttääkseen roiku pätkätöissä miesten mennessä oikealta ja vasemmalta ohi. Päinvastoin naiset miettii, mikä heissä on vikana.

Asiaa ei auta se, että perheen perustaminen on naiselle miinus (miten se kehtasi tulla uudessa työssään raskaaksi) ja miehelle vaan plussaa.

Kaikki mitä sanoit, on ihan totta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tyttöporukoissa olisi tilaa olla oma itsensä, tai etteivät naiset kiusaisi toisiaan tai vaikeuttaisi tahallaan toistensa asemaa.

Itselläni puoliso ei ole koskaan ole vatustanut naisten urakehitystä tai asettanut minulle rajoitteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tuolla voi tarkoittaa myös negatiivisia puolia itsessään, eli esim. vaikka että "en ole kuten useimmat muut naiset, en oikein ymmärrä sanatonta viestintää ja tunnetiloja, mikä on puute, huomaan usein että naisporukassa muut ovat jyvällä asioista ja minä kujalla!".

Näistä lähtökohdista olen itsekin elämässäni monta kertaa todennut, etten ole kuin muut naiset. Olen varmasti sanonut, että "en oikein menesty naisporukoissa" ja "muut naiset eivät pidä minusta", aidosti surullisena asiasta. Olen nimittäin aina kaivannut nimenomaan naisten hyväksyntää, porukkaan kuulumista.

Nämä vime aikojen pick me girl -kirjoitukset ovat saaneet minut miettimään, että ai näinkö minun sanomiseni sitten onkin tulkittu.

Samoja tuntemuksia täällä. En ole mitenkään kaunis eikä ole rakennekynsiä, sekään ei voi selittää asiaa. Tulen toimeen sukulaisten ja ystävien kanssa, vaikka he ovat naisia. En tiedä, miksi en ole koskaan kuulunut porukkaan muissa yhteyksissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin tuossa pari sivua taaksepäin viritellä keskustelua siitä, mihin naisten ja tyttöjen kunnianhimo häviää ja miksi heistä tulee alisuorittajia työelämässä. Se lienee meidän kaikkien mielestä ongelma.

Joku pohti, kuinka tärkeää on että naisen puoliso hyväksyy naisen kunnianhimon ja kilpailunhalun. Minun mielestäni isompi kysymys on, onko tyttöporukoissa tilaa tälle ominaisuudelle. Jos tyttö ei saa ajatella olevansa parempi kuin muut, kuinka hänelle sopii kilpailunhalu, jossa nimenomaan pyritään paremmuuteen?

Puhut eri asiasta. Jos oletus on, että tytöt joukkona on vähemmän kunnianhimoisia, tälle on vaikeaa löytää perusteluita. Jo vuosikymmenien ajan tytöt ovat kouluttautuneet paremmin ja syrjäytyneet harvemmin kuin pojat.

Kunnianhimoisia nuoria naisia on valtavasti. Sinustako he ovat "erilaisia tyttöjä"? Ennemmin voisi sanoa, että ovatko pojat kaverien vietävissä, kun heillä on taipumusta rikoksiin, päihderiippuvuuksiin, asunnottomuuteen ja muuhun alisuoriutumiseen sun muuhun moninkertaisesti enemmän kuin tytöillä?

Luitko edes mihin vastasit? Naisista tulee alisuorittajia työelämässä. Eli vaikka koulu menisi miten hyvin, johtotehtävissä naiset ovat edelleen aliedustettuina. Miksi sinun mielestäsi on näin?

Siksi, että naiset kokevat syrjintää. Tässäkin keskustelussa "erilainen tyttö" halusi valita projektiin vain miehiä. Sisäistetty naisviha vaikuttaa sekä naisten että miesten käyttäytymiseen.

Ei kukaan akateemisesti koulutettu nainen kavereita miellyttääkseen roiku pätkätöissä miesten mennessä oikealta ja vasemmalta ohi. Päinvastoin naiset miettii, mikä heissä on vikana.

Asiaa ei auta se, että perheen perustaminen on naiselle miinus (miten se kehtasi tulla uudessa työssään raskaaksi) ja miehelle vaan plussaa.

Kaikki mitä sanoit, on ihan totta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tyttöporukoissa olisi tilaa olla oma itsensä, tai etteivät naiset kiusaisi toisiaan tai vaikeuttaisi tahallaan toistensa asemaa.

Itselläni puoliso ei ole koskaan ole vatustanut naisten urakehitystä tai asettanut minulle rajoitteita.

Kamala, minkälaisia naisia te oikein tunnette. Suurin osa naisista on kuitenkin varmasti ihan empaattisia ja mukavia ihmisiä, jotka haluaa tukea ystäviään ja läheisiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin tuossa pari sivua taaksepäin viritellä keskustelua siitä, mihin naisten ja tyttöjen kunnianhimo häviää ja miksi heistä tulee alisuorittajia työelämässä. Se lienee meidän kaikkien mielestä ongelma.

Joku pohti, kuinka tärkeää on että naisen puoliso hyväksyy naisen kunnianhimon ja kilpailunhalun. Minun mielestäni isompi kysymys on, onko tyttöporukoissa tilaa tälle ominaisuudelle. Jos tyttö ei saa ajatella olevansa parempi kuin muut, kuinka hänelle sopii kilpailunhalu, jossa nimenomaan pyritään paremmuuteen?

Puhut eri asiasta. Jos oletus on, että tytöt joukkona on vähemmän kunnianhimoisia, tälle on vaikeaa löytää perusteluita. Jo vuosikymmenien ajan tytöt ovat kouluttautuneet paremmin ja syrjäytyneet harvemmin kuin pojat.

Kunnianhimoisia nuoria naisia on valtavasti. Sinustako he ovat "erilaisia tyttöjä"? Ennemmin voisi sanoa, että ovatko pojat kaverien vietävissä, kun heillä on taipumusta rikoksiin, päihderiippuvuuksiin, asunnottomuuteen ja muuhun alisuoriutumiseen sun muuhun moninkertaisesti enemmän kuin tytöillä?

Luitko edes mihin vastasit? Naisista tulee alisuorittajia työelämässä. Eli vaikka koulu menisi miten hyvin, johtotehtävissä naiset ovat edelleen aliedustettuina. Miksi sinun mielestäsi on näin?

Siksi, että naiset kokevat syrjintää. Tässäkin keskustelussa "erilainen tyttö" halusi valita projektiin vain miehiä. Sisäistetty naisviha vaikuttaa sekä naisten että miesten käyttäytymiseen.

Ei kukaan akateemisesti koulutettu nainen kavereita miellyttääkseen roiku pätkätöissä miesten mennessä oikealta ja vasemmalta ohi. Päinvastoin naiset miettii, mikä heissä on vikana.

Asiaa ei auta se, että perheen perustaminen on naiselle miinus (miten se kehtasi tulla uudessa työssään raskaaksi) ja miehelle vaan plussaa.

Kaikki mitä sanoit, on ihan totta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tyttöporukoissa olisi tilaa olla oma itsensä, tai etteivät naiset kiusaisi toisiaan tai vaikeuttaisi tahallaan toistensa asemaa.

Itselläni puoliso ei ole koskaan ole vatustanut naisten urakehitystä tai asettanut minulle rajoitteita.

Kamala, minkälaisia naisia te oikein tunnette. Suurin osa naisista on kuitenkin varmasti ihan empaattisia ja mukavia ihmisiä, jotka haluaa tukea ystäviään ja läheisiään.

En tunne yhtään näistä, joka ei olisi puhunut minusta selän takana pahaa tai juorunnut. Ihan mukaan lukien äitini ja siskoni. Puhumattakaan koulukokemuksista. Miehiä ei yleensä niinkään kiinnosta kovin sellaiset detailit, mistä minuakin on parjattu. Esim. kuinka usein teen kasvisruokaa tai kun minulla on selkeät turvallisuussäännöt lapsille liikenteessä. Naiset tuntuvat elävän tuosta jatkuvasta kyttäämisestä, kiukuttelusta, besserwisseröinnistä ja heikompien polkemisesta. Ilmiönä kanojen nokkimisjärjestys.

Ja siksipä en vietä aikaa enää naisten kanssa muuta kuin pakolliset kuviot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin tuossa pari sivua taaksepäin viritellä keskustelua siitä, mihin naisten ja tyttöjen kunnianhimo häviää ja miksi heistä tulee alisuorittajia työelämässä. Se lienee meidän kaikkien mielestä ongelma.

Joku pohti, kuinka tärkeää on että naisen puoliso hyväksyy naisen kunnianhimon ja kilpailunhalun. Minun mielestäni isompi kysymys on, onko tyttöporukoissa tilaa tälle ominaisuudelle. Jos tyttö ei saa ajatella olevansa parempi kuin muut, kuinka hänelle sopii kilpailunhalu, jossa nimenomaan pyritään paremmuuteen?

Puhut eri asiasta. Jos oletus on, että tytöt joukkona on vähemmän kunnianhimoisia, tälle on vaikeaa löytää perusteluita. Jo vuosikymmenien ajan tytöt ovat kouluttautuneet paremmin ja syrjäytyneet harvemmin kuin pojat.

Kunnianhimoisia nuoria naisia on valtavasti. Sinustako he ovat "erilaisia tyttöjä"? Ennemmin voisi sanoa, että ovatko pojat kaverien vietävissä, kun heillä on taipumusta rikoksiin, päihderiippuvuuksiin, asunnottomuuteen ja muuhun alisuoriutumiseen sun muuhun moninkertaisesti enemmän kuin tytöillä?

Luitko edes mihin vastasit? Naisista tulee alisuorittajia työelämässä. Eli vaikka koulu menisi miten hyvin, johtotehtävissä naiset ovat edelleen aliedustettuina. Miksi sinun mielestäsi on näin?

Siksi, että naiset kokevat syrjintää. Tässäkin keskustelussa "erilainen tyttö" halusi valita projektiin vain miehiä. Sisäistetty naisviha vaikuttaa sekä naisten että miesten käyttäytymiseen.

Ei kukaan akateemisesti koulutettu nainen kavereita miellyttääkseen roiku pätkätöissä miesten mennessä oikealta ja vasemmalta ohi. Päinvastoin naiset miettii, mikä heissä on vikana.

Asiaa ei auta se, että perheen perustaminen on naiselle miinus (miten se kehtasi tulla uudessa työssään raskaaksi) ja miehelle vaan plussaa.

Kaikki mitä sanoit, on ihan totta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tyttöporukoissa olisi tilaa olla oma itsensä, tai etteivät naiset kiusaisi toisiaan tai vaikeuttaisi tahallaan toistensa asemaa.

Itselläni puoliso ei ole koskaan ole vatustanut naisten urakehitystä tai asettanut minulle rajoitteita.

Kamala, minkälaisia naisia te oikein tunnette. Suurin osa naisista on kuitenkin varmasti ihan empaattisia ja mukavia ihmisiä, jotka haluaa tukea ystäviään ja läheisiään.

En tunne yhtään näistä, joka ei olisi puhunut minusta selän takana pahaa tai juorunnut. Ihan mukaan lukien äitini ja siskoni. Puhumattakaan koulukokemuksista. Miehiä ei yleensä niinkään kiinnosta kovin sellaiset detailit, mistä minuakin on parjattu. Esim. kuinka usein teen kasvisruokaa tai kun minulla on selkeät turvallisuussäännöt lapsille liikenteessä. Naiset tuntuvat elävän tuosta jatkuvasta kyttäämisestä, kiukuttelusta, besserwisseröinnistä ja heikompien polkemisesta. Ilmiönä kanojen nokkimisjärjestys.

Ja siksipä en vietä aikaa enää naisten kanssa muuta kuin pakolliset kuviot.

Et itsekään vaikuta kovin miellyttävältä ihmiseltä. Ehkä se johtuu kotikasvatuksesta, kun äitisi ja siskosi ovat myös samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin tuossa pari sivua taaksepäin viritellä keskustelua siitä, mihin naisten ja tyttöjen kunnianhimo häviää ja miksi heistä tulee alisuorittajia työelämässä. Se lienee meidän kaikkien mielestä ongelma.

Joku pohti, kuinka tärkeää on että naisen puoliso hyväksyy naisen kunnianhimon ja kilpailunhalun. Minun mielestäni isompi kysymys on, onko tyttöporukoissa tilaa tälle ominaisuudelle. Jos tyttö ei saa ajatella olevansa parempi kuin muut, kuinka hänelle sopii kilpailunhalu, jossa nimenomaan pyritään paremmuuteen?

Puhut eri asiasta. Jos oletus on, että tytöt joukkona on vähemmän kunnianhimoisia, tälle on vaikeaa löytää perusteluita. Jo vuosikymmenien ajan tytöt ovat kouluttautuneet paremmin ja syrjäytyneet harvemmin kuin pojat.

Kunnianhimoisia nuoria naisia on valtavasti. Sinustako he ovat "erilaisia tyttöjä"? Ennemmin voisi sanoa, että ovatko pojat kaverien vietävissä, kun heillä on taipumusta rikoksiin, päihderiippuvuuksiin, asunnottomuuteen ja muuhun alisuoriutumiseen sun muuhun moninkertaisesti enemmän kuin tytöillä?

Luitko edes mihin vastasit? Naisista tulee alisuorittajia työelämässä. Eli vaikka koulu menisi miten hyvin, johtotehtävissä naiset ovat edelleen aliedustettuina. Miksi sinun mielestäsi on näin?

Siksi, että naiset kokevat syrjintää. Tässäkin keskustelussa "erilainen tyttö" halusi valita projektiin vain miehiä. Sisäistetty naisviha vaikuttaa sekä naisten että miesten käyttäytymiseen.

Ei kukaan akateemisesti koulutettu nainen kavereita miellyttääkseen roiku pätkätöissä miesten mennessä oikealta ja vasemmalta ohi. Päinvastoin naiset miettii, mikä heissä on vikana.

Asiaa ei auta se, että perheen perustaminen on naiselle miinus (miten se kehtasi tulla uudessa työssään raskaaksi) ja miehelle vaan plussaa.

Kaikki mitä sanoit, on ihan totta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tyttöporukoissa olisi tilaa olla oma itsensä, tai etteivät naiset kiusaisi toisiaan tai vaikeuttaisi tahallaan toistensa asemaa.

Itselläni puoliso ei ole koskaan ole vatustanut naisten urakehitystä tai asettanut minulle rajoitteita.

Kamala, minkälaisia naisia te oikein tunnette. Suurin osa naisista on kuitenkin varmasti ihan empaattisia ja mukavia ihmisiä, jotka haluaa tukea ystäviään ja läheisiään.

En tunne yhtään näistä, joka ei olisi puhunut minusta selän takana pahaa tai juorunnut. Ihan mukaan lukien äitini ja siskoni. Puhumattakaan koulukokemuksista. Miehiä ei yleensä niinkään kiinnosta kovin sellaiset detailit, mistä minuakin on parjattu. Esim. kuinka usein teen kasvisruokaa tai kun minulla on selkeät turvallisuussäännöt lapsille liikenteessä. Naiset tuntuvat elävän tuosta jatkuvasta kyttäämisestä, kiukuttelusta, besserwisseröinnistä ja heikompien polkemisesta. Ilmiönä kanojen nokkimisjärjestys.

Ja siksipä en vietä aikaa enää naisten kanssa muuta kuin pakolliset kuviot.

Et itsekään vaikuta kovin miellyttävältä ihmiseltä. Ehkä se johtuu kotikasvatuksesta, kun äitisi ja siskosi ovat myös samanlaisia.

Arvostelevatko myös sinun äitisi ja siskosi tuntemattomien ihmisten miellyttävyyttä netissä?

-ohis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin tuossa pari sivua taaksepäin viritellä keskustelua siitä, mihin naisten ja tyttöjen kunnianhimo häviää ja miksi heistä tulee alisuorittajia työelämässä. Se lienee meidän kaikkien mielestä ongelma.

Joku pohti, kuinka tärkeää on että naisen puoliso hyväksyy naisen kunnianhimon ja kilpailunhalun. Minun mielestäni isompi kysymys on, onko tyttöporukoissa tilaa tälle ominaisuudelle. Jos tyttö ei saa ajatella olevansa parempi kuin muut, kuinka hänelle sopii kilpailunhalu, jossa nimenomaan pyritään paremmuuteen?

Puhut eri asiasta. Jos oletus on, että tytöt joukkona on vähemmän kunnianhimoisia, tälle on vaikeaa löytää perusteluita. Jo vuosikymmenien ajan tytöt ovat kouluttautuneet paremmin ja syrjäytyneet harvemmin kuin pojat.

Kunnianhimoisia nuoria naisia on valtavasti. Sinustako he ovat "erilaisia tyttöjä"? Ennemmin voisi sanoa, että ovatko pojat kaverien vietävissä, kun heillä on taipumusta rikoksiin, päihderiippuvuuksiin, asunnottomuuteen ja muuhun alisuoriutumiseen sun muuhun moninkertaisesti enemmän kuin tytöillä?

Luitko edes mihin vastasit? Naisista tulee alisuorittajia työelämässä. Eli vaikka koulu menisi miten hyvin, johtotehtävissä naiset ovat edelleen aliedustettuina. Miksi sinun mielestäsi on näin?

Siksi, että naiset kokevat syrjintää. Tässäkin keskustelussa "erilainen tyttö" halusi valita projektiin vain miehiä. Sisäistetty naisviha vaikuttaa sekä naisten että miesten käyttäytymiseen.

Ei kukaan akateemisesti koulutettu nainen kavereita miellyttääkseen roiku pätkätöissä miesten mennessä oikealta ja vasemmalta ohi. Päinvastoin naiset miettii, mikä heissä on vikana.

Asiaa ei auta se, että perheen perustaminen on naiselle miinus (miten se kehtasi tulla uudessa työssään raskaaksi) ja miehelle vaan plussaa.

Kaikki mitä sanoit, on ihan totta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tyttöporukoissa olisi tilaa olla oma itsensä, tai etteivät naiset kiusaisi toisiaan tai vaikeuttaisi tahallaan toistensa asemaa.

Itselläni puoliso ei ole koskaan ole vatustanut naisten urakehitystä tai asettanut minulle rajoitteita.

Kamala, minkälaisia naisia te oikein tunnette. Suurin osa naisista on kuitenkin varmasti ihan empaattisia ja mukavia ihmisiä, jotka haluaa tukea ystäviään ja läheisiään.

En tunne yhtään näistä, joka ei olisi puhunut minusta selän takana pahaa tai juorunnut. Ihan mukaan lukien äitini ja siskoni. Puhumattakaan koulukokemuksista. Miehiä ei yleensä niinkään kiinnosta kovin sellaiset detailit, mistä minuakin on parjattu. Esim. kuinka usein teen kasvisruokaa tai kun minulla on selkeät turvallisuussäännöt lapsille liikenteessä. Naiset tuntuvat elävän tuosta jatkuvasta kyttäämisestä, kiukuttelusta, besserwisseröinnistä ja heikompien polkemisesta. Ilmiönä kanojen nokkimisjärjestys.

Ja siksipä en vietä aikaa enää naisten kanssa muuta kuin pakolliset kuviot.

Et itsekään vaikuta kovin miellyttävältä ihmiseltä. Ehkä se johtuu kotikasvatuksesta, kun äitisi ja siskosi ovat myös samanlaisia.

Arvostelevatko myös sinun äitisi ja siskosi tuntemattomien ihmisten miellyttävyyttä netissä?

-ohis.

En tiedä, mutta eivät ainakaan hauku kaikkia muita maailman naisia internetissä ties miksi.

Kirjoitushan on tosiaan feminiinistä vallankäyttöä tyypillisimmillään.

"Siis voitsä kuvitella! Se yks sanoi ettei se 'ole kuin muut tytöt!' Miten se kehtaa! Siis mä en ikinä kehtais! Siis joskus nuorempana ehkä mutta en kyllä enää!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kuin muut naiset, koska en jätä erilaisia tapauksia ryhmän ulkopuolelle ja puhu niistä pahaa porukan kesken. Sattuiko nilkkaan, arvon sisaret? :)

Ei, oletkin patriarkaatin aivopesemä misogynisti, joka pyrkii työntämään muut naiset stereotyyppiseen muottiin, toisin kuin me kaikki muut naiset :)

Sivusta pakko kommentoida, että kukahan se aivopesty mahtaa täällä olla? Olet purematta niellyt intersektionaalisen feminismin harhaiset opit ja nyt alennat täällä eri tavalla kokevia ja ajattelevia naisia ja puolustat niitä, jotka ovat jo aiemmin näitä kiusanneet? Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Voi hitsi kun nää kiusatut, joukkoon kuulumattomat, jotka EI korota itseään muiden yläpuolelle, koska "olen erilainen kuin muut tytöt", EI ole tämän keskustelun aihe. Miksi he tulevat tänne uhriutumaan ja kuvittelevat, että heidän kouluaikaiset kiusaajat täällä arvostelee HEITÄ? Ihan pähkähullua 🤦‍♀️

No hyi häpeäisit, kuka lyö lyötyä? Olet itsekin siis kiusaaja.

- eri, ei-koulukiusattu vanhan liiton feministi

En ole kiusaaja. Mistä ihmeestä sellaista keksit? En vaan käsitä, miksi tuollaiset syrjityt ottavat tämän kritiikkinä itseään kohtaan. Itse en ota, vaikka olen tuollainen kaveriporukaton tyttö/nainen ollut aina.

Olet aina ollut kaveriporukaton, mutta siitä huolimatta pidät itseäsi juuri samanlaisena kuin ne, jotka sulkivat sinut porukasta? Et ole ikinä edes yrittänyt pohtia, olisitko jotenkin erilainen?

Onko kiusatuksi tuleminen jotenkin harvinainen kokemus? Joka koululuokassa on vähintään yksi tai kaksi kiusattua, kiusattuna on sekä tyttöjä että poikia.

Kiusaajia on yleensä useampia, joten kiusaajaksi tuleminen on huomattavasti yleisempää. Mutta jos kiusattuja on vain 2/30, niin kiusatuksi tuleminen on tilastollisesti harvinaista, eikä siksi kiinnosta rehtoria.

Jos esim. nukkuu pää alaspäin katosta roikkuen tai syö pelkästään sinistä ruokaa, niin voi sanoa olevansa erilainen kuin muut.

Mä olen aina kuvitellut olevani hyvin samanlainen muiden naisten kanssa, mutta hyvin usein olen miesten suusta kuullut olevani täysin poikkeava. Ja en yritä nyt kuulostaa ”pick me girliltä”, koska en näe sitä ominaisuutta positiivisena millään tavalla. Haluaisin olla ns. normaali, en outo tai poikkeava.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina kuvitellut olevani hyvin samanlainen muiden naisten kanssa, mutta hyvin usein olen miesten suusta kuullut olevani täysin poikkeava. Ja en yritä nyt kuulostaa ”pick me girliltä”, koska en näe sitä ominaisuutta positiivisena millään tavalla. Haluaisin olla ns. normaali, en outo tai poikkeava.

Lohdutukseksesi voin kertoa, että miehet sanovat tuota kaikille. He ajattelevat sen olevan naiselle yksi suurimpia kehuja.

Kuulemani ja kokemusteni perusteella se taas on yksi selvimpiä varoitusmerkkejä, jos vaikka parisuhteeseen ryhtymistä ajatellaan. Olet ihan erilainen kuin muut naiset niin kauan kuin mies saa toimia ja puhua ihan miten tykkää. Vaan odotapas, kun jos joskus kieltäydyt jostakin tai joudut pitämään kiinni rajoistasi, saat kuulla olevasi "ihan niinku kaikki muutkin akat, hyi s**tana".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä ei ymmärrä eroa

”Tunnen olevani erilainen ja ulkopuolinen”

Ja

”Kerron kiinnostuksen kohteelleni olevani erilainen (syvällisempi, fiksumpi, reilumpi, helpompi) kuin muut tytöt, jotta hän valitsee minut kaikista tytöistä”.

Ensimmäinen on henkilökohtainen tunne ja kokemus, sillä ei ole yleismaailmallista merkitystä. Toinen liian yleinen tapa mollata yleisesti naiselliseksi piirteiksi tunnistettuja piirteitä ja yleistää ne kaikille naisille. Se on sama kuin sanoisi, olen parempi kuin 4 miljardia naista, jotka kaikki on heikkoja hysteerikoita.

Inkeri esittää tuon jälkimmäisen väitteen ikään kuin annettuna totuutena. Miehille tuollaista pick me boy -naljailua ei kuitenkaan esiinny, mikä kertoo että Inkeri yrittää kaventaa naisten vapautta tuoda itseään esiin tai arvostella omaa sukupuoltaan olevia henkilöitä.

Minään annettuna totuutena tuollaista väitettä ei ole syytä ottaa, eritenkin siksi että miehille ei vastaavaa epäilyä esitetä. Miksi nainen rajoittaisi jonkin pick me girl -naljailun takia itseään, tavalla jolla mies ei itseään rajoita?

No eikös miehillä ole jonkinlaista valkoritari-ilmiötä, joka on vähän vastaavaa. Yritetään antaa kuva itsestä helpompana, mukavampana ja reilumpana ja rehellisempänä kumppanina kuin muut miehet, jotka ovat sovinisteja, pettäjiä jne. 

Tuon termin elämä taitaa rajoittua naisvihasivustoille.

Sitä kyllä käyttävät lähinnä naisvihaiset tai muuten törkeät miehet. Se on keino sheimata miehiä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa toisten typerän käytöksen.

Esimerkki: olin kerran kaverini kanssa baarissa, ja pari humalaista miestä tuli äänekkäästi ahdistelemaan meitä. Käskimme heitä häipymään, mutta siitä ei ollut apua. Pian paikalle tuli kaksi muuta miestä, jotka käskivät noita toisia lopettamaan törkeän käyttäytymisensä ja antamaan meidän viettää iltaamme rauhassa. Eivätkös nuo törkimykset sitten innostuneet huutelemaan, että mitkäs valkoritarit sieltä ratsastivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina kuvitellut olevani hyvin samanlainen muiden naisten kanssa, mutta hyvin usein olen miesten suusta kuullut olevani täysin poikkeava. Ja en yritä nyt kuulostaa ”pick me girliltä”, koska en näe sitä ominaisuutta positiivisena millään tavalla. Haluaisin olla ns. normaali, en outo tai poikkeava.

Lohdutukseksesi voin kertoa, että miehet sanovat tuota kaikille. He ajattelevat sen olevan naiselle yksi suurimpia kehuja.

Kuulemani ja kokemusteni perusteella se taas on yksi selvimpiä varoitusmerkkejä, jos vaikka parisuhteeseen ryhtymistä ajatellaan. Olet ihan erilainen kuin muut naiset niin kauan kuin mies saa toimia ja puhua ihan miten tykkää. Vaan odotapas, kun jos joskus kieltäydyt jostakin tai joudut pitämään kiinni rajoistasi, saat kuulla olevasi "ihan niinku kaikki muutkin akat, hyi s**tana".

Yleensä miehiä syytetään siitä, että hänelle kelpaa kuka tahansa nainen, mutta nytkö sekin on pahasta jos kyseinen nainen onkin miehelle erityinen, eikä kuin kuka tahansa. Vai onko edelleen niin, että ulkonäkö on ainoa sallittu kriteeri, kun mies valitsee itselleen seuraa?