Jo aivan pienenkin asian tekeminen vaatii ihan mielettömästi voimavaroja!

Sama juttu. Onneksi olen eläkkeellä...

Mulla on utelias mielenlaatu. Se auttaa.

Samoja tuntemuksia noin kolme vuotta. Omasta mielestä olen ahdistunut. Lääkäriä on turha suositella koska ne kirjoittavat vain mielialamömmöjä ja niitä en ala syömään. Unettomuuteen jouduin jo kokeilemaan kahta niistä mömmöistä.

Burn outilta vaikuttaa.

Samat on iilikset. Balanssiin pitis päästä jotenkin, kertokaa mullekin.

Sama. Lisäksi pyöritän päässäni looppia siitä, mitä pitäisi tehdä ja väsyn ja ahdistun tuosta lisää.

Työterveys ja sairaslomaa -  paitsi jos jo olet kotona. 

Luovutin joskus vuosi sitten. Olen niin paskana, että jaksan joka toinen päivä jonkun pienen asian. Aina en sitäkään. Onneksi lapset ovat jo aikuisia.

Sama homma. Itselläni syynä (oman diagnoosin mukaan) vaihdevuosien ja korona-ahdistuksen aiheuttama masennus/uupumus. Lääkäriin vaan ei saa aikaiseksi mennä.

Mulla on monta kertaa viikossa niin etten tahdo päästä ylös sängystä, onko teillä kellään näin ?

Miksi sun pitäis oppia uusia taitoja?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on monta kertaa viikossa niin etten tahdo päästä ylös sängystä, onko teillä kellään näin ?

Ei pelkästään tahdo päästä, vaan ei yksi kertaisesti pääse. Muutaman kerran kampesin väkisin, ja iltapäivällä pyörryin(!), koska kertakaikkisesti fysiikka ylittyis. Hieno meininkin, olen 48 🥳

te ootte vaan laiskamatoja kaikki liian helppo elämä   ylös ja äkkii ja  duunailemaan juttuja   !

Josko laitat itsellesi aivan liikoja odotuksia ja kriteerejä?

Onko se pakko saada jotain aikaiseksi ja varsinkaan sellaista, mitä voi hehkuttaa muille. Minäkin teen joka päivä kaikennäköisiä arkipäivän asioita, mutta tuo sama perusteeton tunne on aivan liian usein läsnä ”en ole saanut mitään aikaiseksi”. Tuleeko se ulkoapäin tuo vaatimus, kun media hehkuttaa kaikkea, mitä ihmiset tekee ja juoksee tukkaputkella sinne tänne. Sitäpaitsi kanssaihmisiltä on monesti taipumus kehuskella tekemisillään jne., koska haluavat vahvistaa egoaan, joka muuten olisi kai tavattoman pieni.

Pitäisi todella ottaa se asenne, että tehkööt muut mitä lystää, minä teen mitä huvittaa omaan tahtiini. Se on ainoa tapa päästä tyytyväisen olotilaan.

Ja kuka täällä nyt oikeastaan mitään niin merkittävää on saanut aikaiseksi sinä lyhyenä aikana, mitä ihmisen elinvuodet ovat? Parhainkin keksijä unohdetaan jossain vaiheessa ja muut aika nopeasti, hyvä kun mullat on heitetty haudan päälle. Siinä vaiheessa ei kauheasti merkitse kuinka hienon talon olet rakentanut, kuinka pitkiä työpäiviä teitkään antaumuksella tai osasitko kuutta kieltä. Koi ja ruoste raiskaa, omaisuudet voi toinen vaikka juoda hetkessä kankkulan kaivoon ja kun muisti pettää, niin eipä siitä tietomäärästäkään hyötyä ole.

Vuosikausia? Lapsesta asti edes jossain määrin? Onko asioiden oppiminen vaikeaa, koska keskittyminen herpaantuu ja ajatukset lähtee laukalle kun yrität lukea/kuunnella? Mulla on ADD, ja kertomasi kuulostaa tutulta. Se voi tunnistamattomana aiheuttaa/pahentaa masennusta, kun syyttää itseään siitä ettei kykene keskittymään/muistamaan asioita jne

Kuulkaapas, ap, tytöt ja pojat sekä naiset ja miehet, sinulla ei ole elämässäsi tarpeeksi ihmisiä, joille ja joista elää.

Sama. Tuntuu, että kehon ydin on täysin voimaton. Totaalinen väsymys vaivannut vuosia.

Jos tuokin on vain yksi tapa elää elämänsä.

Oletko mittauttanut veriarvosi?

Syö terveellisia ruokia, marjoja, kasviksia, yrttejä, villiyrttejä.

Jätä pois tai ainakin vähiin vehnä ja sokeri.

Ravintolisät, esim kalaöljy, luontainen monivitamiini tms.

Ulkoilu.

Lähde luontoon.

Pyri olemaan hyvässä ihmisseurassa. Pyri välttämään kuluttavien ihmisten seuraa.

Pidä pitkä taukoa netistä ja älypuhelimesta.

Uikaa pintaan,te olette nyt upoksissa veden alla eikä siellä voi hengittää