Oletko jo miettinyt mihin haluat itsesi haudattavan?
Kommentit (14)
En minä sitten enää asiasta tiedä kuitenkaan mitään.
Tuhkat omaan metsään takapihalle. Ei hautakiveä tms, mutta jos omaiset haluaa, voivat valita jonkun kiven metsästä " muistokiveksi" .
Eikös nykyisin muuten ole jotain sääntöjä siitä, mihin tuhkia saa levitellä?
keinottelu hautaan. Minusta on muutenkin hyvä, että se hauta on. Siellä käyminen ja sen hoitaminen konkretisoi sitä surua. Ja kun kyse on sukuhaudasta, niin lapsillekin syntyy haudallavierailujen yhteydessä käsitys omista juuristaan. Siellä käydessä aina luemme kiviä ja sitä, koska kukakin on syntynyt ja kauan elänyt, mietimme minkälaista heidän elämänsä oli. Vanhoissa kivissä on myös ammatteja, arvonimiä ja muistosanoja, niidenkin avulla pystyy kertomaan lapsille sellaisista esi-isistä, joihin muistitieto ei enää yllä.
Jotenkin tuo lohtua, että sen lisäksi, että tiedän mistä olen tullut, tiedän mihin päädyn. Se mitä teen sillä välillä on sitten sitä omaa yksilöllisyyttäni, mutta kuoltuani päädyn osaksi sukupolvienketjua ja omaa sukuani, yhdeksi monista.
20
mieluummin kokonaisena, ilman kristillisiä menoja.
Meillä ei ole tapana käydä haudoilla, koska mielestämme ei siellä haudassa enää ketään ole. Kuolleet läheiset ovat läsnä joka päivä :0)
En missään nimessä halua mitään hautakiveä, jonka edessä pitää käydä kerran vuodessa vetistelemässä tai pakon edestä siivoamassa rikkaruohoja.
Mun äiti ja isäpuoli riitelee välillä aiheesta! :(
Kamalaa!
Nuorempana mää aattelin et mua ei mihinkään arkkuun laiteta mätäneen, mut sit aloin miettiin et " tosi kiva jos mut poltetaan, kaikki hiukset ja muu menee" !
Sit aattelin et miten hienoo olis jos tuhkat siroteltaisiin mereen, mut taas toisaalta: Asun Hämeessä, MIHIN MEREEN? Ja eikös meri oo kylmä? Talvella jäässä.. Jos kuolee talvella nii sirotellaanko jäälle?? Vai odotetaanko kevääseen? Mää vihaan kylmää.. Hyi.
Sitte taas paikka on auki, kun toi ukko on kotosin pikkusesta kaupungista, et sinnekkö? Vai kotikaupunkiini? En tiiä mitä tässä tekis..
Iso ongelma, en tiiä keksiikö ratkasua ennenkö kuolen.
Tuhkat jonnekin metsään, metsäihminen kun olen. Vaikka väliäpä sillä, mihin ne tuhkat loppujen lopuksi laittaa. Sieluni on muualla silloin.
Ihan sama laitetaanko tuhkana vai arkussa, paikka on pääasia...
Kumpikin haluaa tuhkauksen. Minä en ihmeemmin tahtoisi minnekään hautaan sitten niitä tuhkiani, mutta mies tahtoo itselleen kuulemma oikein kunnon ison hautakiven ja muistomerkin sun muuta. Itse en tahdo ainakaan siis minnekään perinteiseen hautausmaahan.
Ajauduttiin haaveilemaan, että ideaalia olisi, jos voisimme ostaa maata ja perustaa oman puiston, jota kuolemamme jälkeen tultaisin ylläpitämään jälkeemme jättämillä rahoilla. Tämän puutarhamaisen puiston keskukseen laitettaisiin miehen muistomerkki ja meidän tuhkamme ja piiloon maahan vielä aikakapseli ylläriksi tulevaisuuden arkeologeille.