Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millon tää 40-kriisi loppuu?
22.09.2014 |
Vai onko seuraavana odotettavissa 50-villitys?
Oma kriisini alkoi ollessani 38 v. Silloin tein muutoksia elämässä ja löysin takaisin lasten jälkeen ns. oman elämän. Nyt olen jo 42 ja tuntuu, että vieläkään en ole tyytyväinen elämääni. Parisuhde ahdistaa ja miettii, että tätäkö tää loppu elämä sit on? Avioeroa olen miettinyt nyt tosi paljon, vaikka kaikki pitäis olla päälisin puolin ihan ok, mutta jotain vaan puuttuu ja en ole tyytyväinen elämään. Tuntuu, että tää on samanlaista tunteiden myllerrystä, kun joskus teinivuosina..
Onko muilla 40+ elämä samanlaista ja jos joku on onnistunut pääsemään tän vaiheen yli, niin kerro ihana ihminen mullekin miten se onnistuu?
Kommentit (9)
Samanlaista on. Vajaa nelikymppisenä alkoi töissä pahasti ahdistamaan, vaihdoin työpaikkaa ja vähän alaakin. Erokin pyöri mielessä, vaan ei onneksi tullut. Monen asian etenemättömyys on alkanut vaivata. Oma rajallisuus ahdistaa. On alkanut tajuta, että joitain haaveita ei vaan ikinä saa toteutettua. Päällisin puolin olen melko tyytyväinen, mutta samalla jotenkin kyllästynyt. Nyt sitten olen ihastunut toiseen mieheen kuin pahainen teini. Mitään katseiden vaihtoa kummempaa ei ole tapahtunut. Ja silti mies pyörii ajatuksissa koko ajan. Tunnen itsenin ihan hölmöksi teiniksi. Apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ole vielä tähän päivään mennessä ollut ikäkriisiä. Oon 40v. Ehkä se viidenkympin villitys iskee sitten lekalla.
Mulla on ollut tämä 40. vuosi ihan kamala, vaikka toisaalta myös ihana. Työt ahdistavat niin paljon, että aion vaihtaa alaa. Avioliitto tympii todella pahasti ja kesällä löysin ihanan salarakkaan, joka herätteli minut taas henkiin seksuaalisesti ja romanttisestikin. Se homma loppui, ja suren kuin jotain ensirakkautta (josta onkin yli 20 vuotta aikaa, joten oli päässyt tämäkin tunne unohtumaan). Avioerosta haaveilen, mutta ei taida olla taloudellisesti varaa. Kamalaa kipuilua koko elämä, ainoastaan lapset alkaa nyt aiheuttaa enemmän iloa kuin vaivaa. Ehkä siksi on ollut aikaa näihin muihin tuskiin. Tahtoisin kuitenkin vielä löytää miehen, jota voisin rakastaa.
Täytän kohta 42. Elämäni on melko erilaista kuin monella ikäiselläni. Ei ole aviomiestä eikä omakotitaloa. En uskalla ottaa elämässäni riskejä ja pelkään. Se on suurinongelmani . Toistaiseksi terveys on kunnossa.
Harmi, en osaa auttaa kun 40- kriisi ei ole vielä alkanut. t.47v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttakaa nyt joku! Ja miten voi olla niin tasaista elämää ettei mitään kriisiä tule?
Sitten kun viidenkympin villitys alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 21:44"]
Auttakaa nyt joku! Ja miten voi olla niin tasaista elämää ettei mitään kriisiä tule?
[/quote]
Siitähän se kriisi tulee että elämä on niin tasaista ettei sitä jaksa. Mulla oli yhtä myllerrystä vuosikausia, kamala avioliitto loppui, työkuviot meni aivan uusiksi, lasten kanssa oli kaikenlaista huolta. Nyt olen päälle neljänkympin enkä todellakaan ole mitään kriisiä ennättänyt kehittämään. Kaiken jälkeen olen onnellisempi kuin ikinä.
Alue: Aihe vapaa
Täytän vuoden kuluttua 50v, olen kouluttautunut uudelle alalle ja nyt alkaa kriisiä pukkaamaan, että tässäkös tämä....