Kuinka raukkamaista on lopettaa viiden vuoden avioliitto

Vierailija kirjoitti:

Ei se uusi tyyppi ole sen parempi kuin vanhakaan. Tuntuu van jännemmältä, koska uutuuden viehätys.

Kyllä ainakin minun rakkaani on paljon parempi kuin ex. On rehellinen. Puhuu ja pussaa. On aktiivinen auttavainen ja epäitsekäs. Exässä ei ollut mitään hyvää, kun tarkemmin ajattelee. Asetti itsensä aina etusijalle. Tajusin tuon vasta eron jälkeen.

Nykyisen kanssa on niin helppoa olla. Kunnioitus on molemminpuolista.

Vierailija kirjoitti:

Tosi raukkamaista. Eri asia, jos vaikka taustalla väkivaltaa.

Jos lakkaa rakastamasta niin vähänpä sille asialle on tehtävissä.

Parisuhde on edelleen sopimusasia. Jos toinen osapuoli kokee ettei hän enää halua olla suhteessa hänellä on täysi oikeus lopettaa se.

Vierailija kirjoitti:

Mies  lähti 25 v jälkeen avioliittovuosia oli 18. Aikaa tästä 5 vuotta.. Perheessä kolme nuorta jotka nyt viiden vuoden aikana aikuistuneet. Mulla vieläkin tosi vaikee olla välillä. Miehellä varmaan mukava elämä tän uuden kanssa mutta mulla edelleen surullinen olo. Itken joskus kun mietin tuntemiani pariskuntia jotka yhdessä vielä vanhoina. On ikävä. Outoa ettei oikeen olla missään tekemisissä ikäänkuin aikki vuodet oli pyyhitty pois anoastaan omaat rakkaat lapset jäljellä kaikesta. Mut nekin jo aikuisia omat elämät. Oon yksinäinen  ja  niin pettynyt miksi mies halusi mulle tehdä näin. 

Kannattaa katsoa peiliin, olikotteko tasa-arvoisia vai piditkö miestäsi tossun alla? Annoitko hänelle seksiä vai joutuiko vonkaamaan ja sen jälkeen olla ilman? Piditkö itsestäsi huolta vai lihoitko kuin pullataikina? Osallistuitko kotitöihin, lasujen maksuun ym? Harrastitko miehesi kanssa asioita joista tiesit miehesi pitävän, esim. ulkoilu, kuntourheilu jne? Jos vastasit ainakin kahteen asiaan että kyllä niin katso peiliin äläkä täällä ihmettele. Syy on vain ja ainoastaan sinussa itsessäsi.

Parempi tunnustaa että on ulkopuoliseen rakastunut ja että haluaa eron, kuin pettää. Kyllä se tekee kipeää mutta parempi silti.

Vierailija kirjoitti:

jokaisella on vain yks ainut elämä ja se pitää elää niin että itse on onnelinen

Nykyään mikään muu maailmassa ei tunnukaan olevan tärkeämpää kuin "minä, minä, minä".

Kyllä, kukaan muu ei ole vastuusta onnestaan kuin ihminen itse, mutta ihan en allekirjoita tuota "pitää elää niin että itse on onnellinen" ja en tarkoita nyt vain tätä ap:n tapausta.

Joskus ihmisten pitäisi ottaa myös ympäristönsä huomioon eikä rynniä maailmassa eteenpäin ajatuksella "kunhan minä ole onnellinen". Valitettavasti suuri osa ihmisistä sokeita muille ihmisille ja elämälle, kunhan itse saa kaiken,mikä tekee onnelliseksi/"onnelliseksi".

Ap. Jos olet onneton liitossasi, niin kerro se puolisollesi ja anna hänelle mahdollisuus sisäistää asia eikä vaan rynnätä ovesta ulos ja heittää sormus perään. Eroa ja jatka elämää uuden rakkauden kanssa, mutta anna nykyiselle puolisollesi mahdollisuus ymmärtää miksi näin on käynyt. Toimi kunnioittavasti.

Vierailija kirjoitti:

Anna mennä vaan. 

Haluatko tarkistaa vastauksesi? Toi oli mies joka kysyi.

Edeliseen vastaus. Seksiä oli ja olin kiltti  ja varmaan liian luottavainen. Kolmivuorotyötä tein. joten kun lapset kasvoi. Mies tosiaan sai tehdä vapaaajalla kun olin töissä haluamiaan asioita. Minua kehuikin siitä kun oli hyvin asiat.  Todellakin tein osani perheessä. ja parisuhteessakin. Mutta ilmeisesti miehen mielestä oltiin oltu niin pitkään yhdessä etten enää kelvannut. oli tosi perhekeskeinen yhtäkkiä oli raskasta kaikki hänelle. . En kelvannut alkoi haukkumaan. kertoi ettei kukaan voi minua haluta en  ole haluttava. joo yksi asia totta kuntavattiin  25v sitten 19v olin 48kg. nyt 68kg. että ihmisen arvo on painosta kiinni enkä ollut enää mitään.