Lue keskustelun säännöt.
Esikoulussa odotetaan reippautta vähän liikaakin
24.08.2021 |
Sain tänään hoitajalta palautetta, että lapseni oli mennyt lukkoon tilanteessa jossa oli pitänyt toimia ohjeen mukaan ja vastata suullisesti tehtäviin (jotain eskaritehtäviä sekä rytmitystä käsillä taputtaen). Hoitaja sanoi vakavalla äänellä, että lapseni ei ollut yhtään tullut mukaan. Että aijai, ja voisitteko kotona puhua tästä, että kaikki osallistuu vuorollaan.
En saanut sanottua muuta, kuin että lapseni on hitaasti lämpiävä ja jännittää uusia asioita. Kotona nyt mietin että nytkö se jo alkaa, että täytyy olla ulospäinsuuntautunut moniosaaja :(
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä liikaa silottaa lapsen tieltä esteitä. Sanot että yrittää osallistua nyt vain reippaasti vaikka kuinka jännittäisi. Ennemmin tai myöhemmin se on opittava kuitenkin.
Se on vähän niin kuin sen varhaiskasvattajan homma rohkaista ja kannustaa niissä tilanteissa. Kun ei äiti voi olla siellä eskarissa mukana.
Se on kodin ja koulun välistä yhteistyötä, jossa jokainen hoitaa osansa. Se, että pyydetään kotona kannustamaan sitä lasta ei tarkoita sitä ettei siellä koulussa tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus lapset päiväkotiryhmissäkin jännittävät joitakin aikuisia ja menevät lukkoon.
Jonkun toisen aikuisen kanssa homma sujuu koska rentoutuvat.
Ei aina johdu lapsesta.
Siksi siellä kotona tuleekin keskustella asiasta miksi lapsi ei osallistunut. Ongelmia ei ratkaista sillä että tungetaan päätä pensaaseen ja syytetään muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä liikaa silottaa lapsen tieltä esteitä. Sanot että yrittää osallistua nyt vain reippaasti vaikka kuinka jännittäisi. Ennemmin tai myöhemmin se on opittava kuitenkin.
Se on vähän niin kuin sen varhaiskasvattajan homma rohkaista ja kannustaa niissä tilanteissa. Kun ei äiti voi olla siellä eskarissa mukana.
Se on kodin ja koulun välistä yhteistyötä, jossa jokainen hoitaa osansa. Se, että pyydetään kotona kannustamaan sitä lasta ei tarkoita sitä ettei siellä koulussa tehdä mitään.
Ammattitaitoinen opettaja ei kantele kaikesta vanhemmille, vaan hoitaa tilanteet silloin kuin ne ovat käsillä. Kun siis kyse tuollaisesta merkityksettömästä pikkuasiasta. Turha sillä on lasta enää kotona stressata. Oli varmasti riittävän stressaava tilanne muutenkin. Nykyisillä päiväkodintädeillä on kummallinen tarve laittaa vanhemmat vatvomaan jotain ajat sitten mennyttä asiaa. Ennen opettajat hoitivat ne koulupäivänaikana ja korkeintaan ohimennen mainitsivat, että tällaista kävi. Vain isommat asiat puitiin vielä jälkikäteen.
No, otat nyt asian liian raskaasti. Uskon, että ope tarkoitti, että voit jotenkin mukavan hetken tullen jutella lapselle, että eskarissa harjoitellaan tällaista taitoa, että koulussa sitten osaa. Voitte vaikka yhdessä miettiä, miten rohkeutta voisi harjoitella ja teette hetkestä mukavan. Mutta sun pitää saada ensin oma tuohtumus alas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus lapset päiväkotiryhmissäkin jännittävät joitakin aikuisia ja menevät lukkoon.
Jonkun toisen aikuisen kanssa homma sujuu koska rentoutuvat.
Ei aina johdu lapsesta.Siksi siellä kotona tuleekin keskustella asiasta miksi lapsi ei osallistunut. Ongelmia ei ratkaista sillä että tungetaan päätä pensaaseen ja syytetään muita.
Esikouluikäisen lapsen kohdalla syy lukkoon menemiselle voi todellakin olla jossain toisessa ihmisessä. Tai ihmisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus lapset päiväkotiryhmissäkin jännittävät joitakin aikuisia ja menevät lukkoon.
Jonkun toisen aikuisen kanssa homma sujuu koska rentoutuvat.
Ei aina johdu lapsesta.Siksi siellä kotona tuleekin keskustella asiasta miksi lapsi ei osallistunut. Ongelmia ei ratkaista sillä että tungetaan päätä pensaaseen ja syytetään muita.
Jännittäminen ei ainakaan helpotu, jos vielä kotonakin joutuu kuulusteluun. Normaali aikuinen ymmärtää, että jännittämiseen auttaa lähinnä aika. Täysin järjetöntä painostaa lasta olemaan vieraassa ympäristössä kuin kotonaan ja toimimaan robotin lailla aina reippaasti ja iloisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus lapset päiväkotiryhmissäkin jännittävät joitakin aikuisia ja menevät lukkoon.
Jonkun toisen aikuisen kanssa homma sujuu koska rentoutuvat.
Ei aina johdu lapsesta.Siksi siellä kotona tuleekin keskustella asiasta miksi lapsi ei osallistunut. Ongelmia ei ratkaista sillä että tungetaan päätä pensaaseen ja syytetään muita.
Jännittämiseen taipuvainen menee vain pahemmin lukkoon, jos jännittämisestä tehdään numero ja sitä vatvotaan vielä kotonakin koulupäivän jälkeen. Se vain lisää tunnetta, että "minussa on joku vika ja en kelpaa sellaisena kuin olen". Ja sitten jännittää entistä enemmän esiintyä muiden edessä. Tiedän kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Innokas varhaiskasvattaja siellä. Älä ota vakavasti. Puuttuu kaikkeen mikä poikkeaa yhteiskuntaa hyödyntävästä ihanteesta.
Lapsilla tulee olla mahdollisuus tulla ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenään.
Inhoan sanaa pedagogiikka, johon on survottu kaavamaisesti kaikki mahdollinen. Sieltä pompsahtaa näitä kasvattajien "hienouksia" meille tyhmille vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus lapset päiväkotiryhmissäkin jännittävät joitakin aikuisia ja menevät lukkoon.
Jonkun toisen aikuisen kanssa homma sujuu koska rentoutuvat.
Ei aina johdu lapsesta.Siksi siellä kotona tuleekin keskustella asiasta miksi lapsi ei osallistunut. Ongelmia ei ratkaista sillä että tungetaan päätä pensaaseen ja syytetään muita.
Jännittäminen ja hitaasti lämpiävyys eivät valitettavasti ole mitään sellaista, jonka voisi keskustella pois. Ei lasten eikä aikuisten kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän ne kaikki opettajat ole mitään järjen jättiläisiä. Osahan sokeutuu työlleen eikä muista, että kyse on pienistä lapsista vielä. Jo päiväkodissa saatetaan odottaa ihmeitä lapsilta, esimerkiksi sellaista reippautta, joka sotii lapsen omaa persoonallisuutta vastaan. Jännä, että nykyään pitäisi tukea nimenomaan sitä lapsen omaa persoonaa, mutta sitten kun siinä on jotain ei toivottua niin pikkulapsen pitäisi muuntautua joksikin mitä hän ei ole.
Tämä sama kieroutunut ajatus vaivaa koko yhteiskuntaa: "Ole rohkeasti oma itsesi, mutta sillä tavalla, ettei se häiritse minua olemalla tismalleen samanlainen kuin ne muutkin :)"
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset vaatimukset ovat täysin kohtuuttomia. Lapset ovat olleet siellä eskarissa noin kaksi viikkoa. Ei ole moni aikuinenkaan siinä ajassa vielä "sulanut" kuorestaan uudessa ympäristössä.
En alkaisi itsekään taputtamaan tuossa ajassa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ne kaikki opettajat ole mitään järjen jättiläisiä. Osahan sokeutuu työlleen eikä muista, että kyse on pienistä lapsista vielä. Jo päiväkodissa saatetaan odottaa ihmeitä lapsilta, esimerkiksi sellaista reippautta, joka sotii lapsen omaa persoonallisuutta vastaan. Jännä, että nykyään pitäisi tukea nimenomaan sitä lapsen omaa persoonaa, mutta sitten kun siinä on jotain ei toivottua niin pikkulapsen pitäisi muuntautua joksikin mitä hän ei ole.
Tämä sama kieroutunut ajatus vaivaa koko yhteiskuntaa: "Ole rohkeasti oma itsesi, mutta sillä tavalla, ettei se häiritse minua olemalla tismalleen samanlainen kuin ne muutkin :)"
⬆️
Meille sanottiin siitä, kun kurahousujen pukeminen ei ollut sujunut. Mutta eihän mitenkään voi vielä olla rutiinia niiden pukemiseen, kun muutama kurapäivä vasta ollut ja kotona ei ole käytetty kuin tosi harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko te niitä samoja vanhempia jotka valittaa teineistä jotka ovat sisäänpäinkääntyneitä eivätkä ekassa kesätyöpaikassa 15 vuotiaana osaa suhtautua täydellisesti kun menette heille valittamaan yrityksen yhteisistä toimintaperiaatteista vaan menevät lukkoon vai onko täällä kahdelaisia vanhempia eri ketjuissa ? Mitä sitten että päiväkodissa pyydettiin keskustelemaan asiasta? Ei varmaan tarvitse loukkaantua siitä että varhaiskasvattaja haluaa että vanhemmat tietää miten oma lapsi on reagoinut edellä mainittuun tilanteeseen? Mutta eihän täällä äitien kultamussukoista saa sanoa mitään rakentavaa palautetta edes kyllä ne on ne muiden lapset jotka sitten ajan myötä jäävät ujoiksi kun eivät uskalla puhua tunteistaan kun ensin kotona leimattu tarhan tädit höpöhöpö lässyrtäjiksi jotka eivät käytännössä osaa mitään
Mun lapsi oli pienempänä samanlainen. Oli tosi arka eikä halunnut mennä kerhossa mukaan leikkeihin. Olin huolissasni ja neuvolassa puhuin tästä ja päästiin psykologille. Hän sanoi että lapset on erilaisia ja mun pitää hyväksyä hänen luonne eikä saa väkisin pakottaa ja reipastaa. Tuntui hyvältä kun hän lapsellekin vakuutti että tämä on hyvä ja saa olla sellainen mikä on. En enää painostanut häntä.
Eskarissa oli ensin ujo ja tarkkaili muita, mutta vuoden aikana itse rohkaistui pikkuhiljaa ja arkuus karisi pois. Koulussa kaikki on mennyt hyvin. On nyt ysillä ja pärjää hyvin, keskiarvo on yli 9 ja hänellä on paljon kavereita, on saanut hymypatsaan ja on oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja.
Vierailija kirjoitti:
Meille sanottiin siitä, kun kurahousujen pukeminen ei ollut sujunut. Mutta eihän mitenkään voi vielä olla rutiinia niiden pukemiseen, kun muutama kurapäivä vasta ollut ja kotona ei ole käytetty kuin tosi harvoin.
Ehkäpä sujumattomuus ei tarkoittanutkaan sitä, että lapsesi ei saanut kuriksien renksua saappaan alle, vaan sitä, että veti kunnon itkupotkuraivarit...
VARHAISKASVATUKSESSA opet lukekaa ihmeessä nämä.
Joo nykyään on tärkeintä että lapsi tuo koko ajan itseään esiin, puhuu toisten päälle, hölisee ja "ilmaisee itseään".
Oma poikani on hiljainen ja syrjään vetäytyvä tunneilla eikä koskaan viittaa. Kokeista tulee aina täydet tai lähes täydet pisteet mutta todistus sitten sitä kasia koska tuntiaktiivisuus on heikkoa. Silti väitän että osaaminen on erinomaista, mutta introvertti on introvertti eikä muuksi muutu.
Pahoittelut kollegan mokailusta . Todellakin pitäisi muistaa kuinka alussa vasta esikoulussa ollaan. Ja kuinka herkkä ikäkausi muutenkin on menossa, kun on epävarmuutta siitä ollaanko tässä nyt isoja vai pieniä.
Ihan hyvin voi tilanteesta keskustella kotona, että miksi lapsi ei mennyt mukaan. Oliko tehtävä tyhmä? Pelkäsikö lapsi epäonnistumista? Onko hänelle naurettu joskus vastaavissa tilanteissa? Voisitte myös keskustella siitä, miten iloiseksi eskariope, äiti ja lapsi itsekin tulee, jos lapsi seuraavalla kerralla uskaltaa mennä mukaan.