Työkaveri "unohtaa" loppukuusta lompakkonsa kotiin ja lainaa lounasrahat jokaiselta vuoronperään
Siis Matilta maanantaina, Kaisalta tiistaina, keskiviikkona Ristolta jne. Lupaa maksaa aina tilipäivänä. Otin tämän puheeksi muiden kesken, kun ei ole aina kuulunut rahoja luvattuna päivänä, ei kuulemma muillekaan. Kaikki ei ole edes huomannut, että lainaa muiltakin lounasrahat! Nyt ei keksitä tähän ratkaisua, miten tilanne voisi muuttua. Osa on sitä mieltä, että on kiusaamista, jos jätämme yhteisiltä lounailta pois vaikkei hänellä olisikaan rahaa. Mikä neuvoksi? Olenko tyly, jos vaan minä jätän lainaamatta?
Kommentit (52)
Maitoa saa jo alta eurolla, pinaattipussin jäästä Prismassa alta 40 senttiä ja vehnäjauhot on alta euron. Sokeria, suolaa ja rasvaa on yleensä kotona.
Ostaa 2 l maitoa, 2 pinaattipussia. Sulattaa pinaatin. Hiven rasvaa kattilaan. Sen sulettua maito perään, sen kiehumaan alkaessa pinaatit. Kun sopivaa, saostetaan vesi-jauhoseoksella kunnolla sekoittaen ja lopuksi nostetaan pois, maustetaan sokerilla, suolalla ja jähdytetään. Pakastusrasioihin ja jäähän.
Töihin leipäpalan kanssa
Jos vielä pummaa, pyydä maksu etukäteen / saman tien MobilePaylla tms.
Voi tehdä vaikka millaisia keittoja ja laatikoita halvalla ja annosrasioihin ja töihin aamuisin. Varattava vain leipää mukaan.
Lounaspaikassa syöminen on järkyttävän hintaista. Se on kyllä rikkaille joilla on millä mällätä. Eväät tekemällä rahaa jää säästöön. Tietysti jos senkin hassaa vaikka ulkomaanmatkailuun ja typeryyksiin kuitennin niin mitäpä väliä. Parempi toki suomalaiselle firmalle kuin ulkomaille. Parempi vain olisi säästää itselle, tehdä itse oikeaa ruokaa alusta asti eikä tuhlata lounasravintoloihin.
Silloin pitää läpsytellä taskuja ja voivoivoi kon itselläkin unohtui. Sen jälkeen maksaa oman ruokansa ihan normaalisti. Menee varmaan hitaampaankin kaaliin että piikki on kiinni. Jatkokysymyksen seuratessa voi sanoa että mukana on vain omat rahat.
No, tuollaiseen tyyppiin törmäsin itse taannoin vuosia sitten elisalla, jossa itse olin iss:n palkkalistoilla siivoojana. Tämä tyyppi joka hoiti jonkinlaista puhelinpslvelutyötä, vastaili siis kaiketi palvelunumeroihin, niin hänellä oli jonkinlainen tilipäivien välinen rahapula ja kuului siinä omilta työkavereiltaan kyselevän vippiä, kukaan ei lainannut, niin sitten se vidduntuneena purki mieltään minuun: huomasi että oottelin työkaverin saavan jonkin homman valmiiksi ja tuli "mitäs sinä siinä seisoskelet" johon vastasin niin kuin asia oli, täysin asiallisin sanoin. No, se tyyppi meni sitten vaatimaan omalta esimieheltään että tämä järjestää minulle potkut! Näin myös sen tilanteen kun se siellä esimiehensä kopperossa oli valittamassa, esimies näytti kysyvän "oketko nyt ihan varma mitä haluat" ja tyyppi joo, samaten se tyyppi sai samanlaist palautetts kollegoiltaan joille kuului uhoavan ennen esimiehen luo menos. Ja iss tekee mitä elisan puhelinsantra vaatii, ilman muuta. Näin teki rahojaan holtittomasti käsittelevä vidduuntunut elisalainen. No, ei taida silläkään muijalla enää noita töitä ainakaan olla, tokko muutakaan elisalla.
Vaan siinä sitä työmaailmaa ja sen ihmisiä!
Osalla ihmisistä raha polttelee taskussa, on kiire päästä siitä eroon. Itselläni on tällaista parin sukulaisen kanssa. Kun heillä on rahaa, se ripotellaan kirppiskierroksille ym. krääsään, ja tullaan sitten pyytämään apua, kun jokin säännöllinen lasku taas yllätti. Rahattomuus on jotenkin heille se tuttu tilanne, johon tiedostamattaan pyrkivät. Mikään summa ei tuo pysyvää apua.
Rauhallisesti ja jämäkästi olen tottunut jo vastaamaan, ettei minulla ole lainata, kun tulot ovat samansuuruiset kuin heilläkin.
Kehota kollegaa perustamaan lounasrahakassa, johon siirtää rahaa palkkapäivän jälkeen. Käyttäköön niitä kuukauden ajan. Jos voi maksaa myöhemmin takaisin, voi jo alunperin laittaa rahaa säästöön. Heti palkkapäivän jälkeen vaan enemmän kuin aiemmin, kituuttakoon loppukuun kunnes pääsee rytmiin.
Ottakoon eväät töihin, jos ei ole varaa lounaisiin.
Onhan se ikävää, jos ei voi lähteä yhteiselle lounaalle, eli kyllä voi kokea kiusaamiseksi. Toisaalta jatkuva lainailukin on kiusaamista.
Miksi hän ei voi heti alkukuusta varata jotain lounasseteleitä koko kuukaudeksi, jos sellainen mahdollisuus on? Pomon kanssa voisi sen verran asiasta keskustella, että voisiko tämä työntekijä saada palkasta ennakkoa sen verran, että ei tarvitse lainata loppukuusta. Tai olisiko hänelle mahdollisuutta saada osa palkasta suoraan lounasetuna siten, että hänen ei tarvitsisi maksaa niitä vaan perittäisi suoraan palkasta?
No niin, ollaankos tälle pummaamiselle saatu jo stoppi?
Meillä ihan sama, paitsi että lainaaja on pomo. Syö myös muiden karkit ja polttaa tupakat.
Että ihan pitää aikuisen ihmisen kysyä neuvoa vauva palstalta miten toimia..voi apua, älä lainaa, piste.
Jos ei ole rahaa käydä ulkona syömässä lounasta, niin sitten tuo omat eväät ja syö ne taukotilassa. En lainaisi tuollaiselle enää kertaakaan. Ei todellakaan ole kiusaamista vaan se että ei pääse yhteisille lounaille ulos muiden kanssa on vaan seurausta omasta rahankäytöstä. Työkaverin olisi pitänyt jo aikoja sitten oppia käyttämään rahaa niin että sitä on myös loppukuun lounaille ja jos on tiukkaa, niin sitten jää lounaat väliit.
Hänellä on joku riippuvuus, peliongelma tai alkoholismi. Jos on yhtään tärkeä ihminen, kannattaisi ottaa puheeksi ja neuvoa menemään vieroitukseen. Mistä tietää jos sillä vaikka pelastaisi yhden elämän.
Tai ehkä pomo voisi ottaa tuon puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhtään mitään kiusaamista olla "lainaamatta" vakina rahaa vieraille ihmisille jotka sattuvat olemaan samassa työpaikassa (tai ylipäätään kenelle tahansa lainassa), joka vielä pyytää joka päivä joltakulta loppukuu joka kuussa.
Ei ylipäätään pidäkään lainkaan alkaa tuollaiseen.
Ymmärtäisin bussirahan annon jos bussikortti tai lompakko hukassa tai auto hyytynyt töistä lähtiessä.
Neuvokaa tekemään kotona eväät.
Minä tekisin niin että pari teistä muista veisitte hänet töiden loputtua ruokakauppaan ja ostaisitte siellä viikon aineet mistä tehdä eväät töihin. Selittäisitte ja laitatte viestissä vielä ohjeet mitä niistä tehdä. Piffatkaa kerran ne, sanokaa ettei näitä tarvitse maksaa takaisin, se ei ole laina vaan lahja, mutta se ei ole toistuva, vaan hänen tulee nyt koettaa itse vastedes hoitaa asia näin, niin hän säästää rahaa niin että hänellä on varaa syödä lounas töissä. Sen ei tarvitse olla töissä ostettava. Töissä lienee taukohuone, mikro ja kahvinkeitin. Jollei ole syö työtilassa tai pukuhuoneessa. Tai eteisessä, sisäpihalla tai vaikka siivouskomerossa nyt tähän hätään. EVVK.Sanokaa suoraan hänen nyt jääneen tästä kiinni ja kaikille selvinneen HÄNEN kiusaavan monia ihmisiä loppukuusta tälleen. Ja ettäsen on nyt loputtava. Joko menee sossuun = kelaan hakemaan toimeentulotukea tai seurakuntaan jos kuuluu kirkkoon.
Ja tai etsii ja pyytää jostain joltakulta apua raha-asioidensa miettimiseen jos oma pää ei yksinään riitä katsomaan ettei noin käy.
Mahtava ylilyönti.
Ei kai se ole kiusaamista ja pois jättämistä, jos rahaa ei lainaa. Saahan lounaalle tulla, mutta ei toisten kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on joku riippuvuus, peliongelma tai alkoholismi. Jos on yhtään tärkeä ihminen, kannattaisi ottaa puheeksi ja neuvoa menemään vieroitukseen. Mistä tietää jos sillä vaikka pelastaisi yhden elämän.
Tai ehkä pomo voisi ottaa tuon puheeksi.
Tai lapsia, joille on tässä kuussa pitänyt ostaa useammat uudet haalarit/saappaat/reput tms. Aika paljon todennäköisempää sanon minä. Ei toki ollenkaan niin maukas tragedia.
Ostakaa sille iso kasa lounasseteleitä niin autatte eikä tarvi enää lainata. Miehellä on tiukkaa selvästi.
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaiseen tyyppiin törmäsin itse taannoin vuosia sitten elisalla, jossa itse olin iss:n palkkalistoilla siivoojana. Tämä tyyppi joka hoiti jonkinlaista puhelinpslvelutyötä, vastaili siis kaiketi palvelunumeroihin, niin hänellä oli jonkinlainen tilipäivien välinen rahapula ja kuului siinä omilta työkavereiltaan kyselevän vippiä, kukaan ei lainannut, niin sitten se vidduntuneena purki mieltään minuun: huomasi että oottelin työkaverin saavan jonkin homman valmiiksi ja tuli "mitäs sinä siinä seisoskelet" johon vastasin niin kuin asia oli, täysin asiallisin sanoin. No, se tyyppi meni sitten vaatimaan omalta esimieheltään että tämä järjestää minulle potkut! Näin myös sen tilanteen kun se siellä esimiehensä kopperossa oli valittamassa, esimies näytti kysyvän "oketko nyt ihan varma mitä haluat" ja tyyppi joo, samaten se tyyppi sai samanlaist palautetts kollegoiltaan joille kuului uhoavan ennen esimiehen luo menos. Ja iss tekee mitä elisan puhelinsantra vaatii, ilman muuta. Näin teki rahojaan holtittomasti käsittelevä vidduuntunut elisalainen. No, ei taida silläkään muijalla enää noita töitä ainakaan olla, tokko muutakaan elisalla.
Vaan siinä sitä työmaailmaa ja sen ihmisiä!
Tää trauma kannattais käsitellä jossain ihan muualla. Hanki itsellesi myös joku järkevä koulutus, niin ei palveluneuvojat järjestä sulle enää potkuja.
Joka ei ruokaansa maksa, sen ei syömänkään pidä. Vanha viidakon sanonta.