Mä en halua mennä enää töihin, jään mieheni elätiksi.

Onnittelut Ap siitä että olet saavuttanut elämän jonka tahdot! Ja siitä että uskalsit sanoa ääneen sen mitä moni varmasti ajattelee, muttei sano.

Ap, teksti oli kuin itseni kirjoittama. Harkitsen samaa. Minkä ikäinen olet?

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:27"]

Ap, teksti oli kuin itseni kirjoittama. Harkitsen samaa. Minkä ikäinen olet?

[/quote]

Yli 3-kymppinen. Entä itse?

ap

Mulla myös samanlainen tilanne ku ap:lla. Mäkää en ymmärrä miks jotkut tuohtuu niin kovasti tästä elämäntyylistä. Ehkä muutkin sitten haluais samanlaista elämää mutta heille ei vaan ole mahdillista.

Minusta on hienoa, että on erilaisuutta, eikä kaikki pyri samaan. Itse en voisi jäädä miehen elätiksi, koska en voisi enää arvostaa itseäni samalla tavalla. Olen jo pienestä oppinut, että raha ei kasva puussa ja omat tulot on itse tienattava. Ylpeyteni ei antaisi periksi jäädä jonkun toisen elätiksi.

Mitäs teet, jos miehesi kuolee tai tulee ero? Siis ihan käytännössä?

Kyllä 2010 -luvun naisen tulisi seistä omilla jaloillaan, eikä elää miehen siivellä. Tasa-arvoa kun on niin pitkään haettu, niin silti haetaan näitä kirsikoita kakun päältä.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:32"]Mitäs teet, jos miehesi kuolee tai tulee ero? Siis ihan käytännössä?

Kyllä 2010 -luvun naisen tulisi seistä omilla jaloillaan, eikä elää miehen siivellä. Tasa-arvoa kun on niin pitkään haettu, niin silti haetaan näitä kirsikoita kakun päältä.
[/quote]

Miten tämä liittyy tasa-arvoon, jos omasta halusta näin tekee?

Olemme tätä samaa asiaa mieheni kanssa pyöritelleet jo jonkin aikaa. Haluaisin myös jäädä kotiin, en saa työstäni mitään muuta paitsi stressiä. Palkkakin on pienehkö, joten konkurssi ei uhkaisi.

Toistaiseksi en ole ratkaisua vielä tehnyt, mutta miehen täysi tuki asialle kyllä löytyy. Mietityttää myös ulkopuolisten kommentit (erityisesti sukulaisten). Ikää myös pitkälti yli 30 ja työelämässä jo parikymmentä vuotta kesätyöt ja opiskeluaikojen työt mukaan lukien. Tauko tekisi tosiaan terää.

Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää miten ne asiat on oikeasti otettu huomioon, jos todellakin käy niin, että eroatte/ mies kuolee ja kun olet eläkkeellä?

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:32"]

Mitäs teet, jos miehesi kuolee tai tulee ero? Siis ihan käytännössä?

Kyllä 2010 -luvun naisen tulisi seistä omilla jaloillaan, eikä elää miehen siivellä. Tasa-arvoa kun on niin pitkään haettu, niin silti haetaan näitä kirsikoita kakun päältä.

[/quote]

Kuten aloituksessani sanoin (jos luit sen loppuun saakka), ei tarvitse huolehtia jossittelemalla. Miksi lykätä sellaista elämää, josta haaveilee, vain jossittelun vuoksi? Mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa. Mistä sitä tietää, elääkö edes tätä päivää loppuun.

Toisekseen, se, että "seisoo omilla jaloillaan", on minun mielestäni paljon muutakin kuin sitä että käy töissä kodin ulkopuolella. Mieheni käy töissä ja tuo perheeseen sitten tarvittavan rahan, mutta minä teen sitten paljon perheemme eteen; hoidan kodin, olen laittamassa lapsia kouluun ja otan heidät vastaan,  huolehdin läksyistä, puhtaista vaatteista, haen ruoan kaupasta ja valmistan sen. Elääkö mieheni näissä asioissa sitten "minun siivelläni"? :)

Onko tasa-arvoa vain se, että molemmat tekevät täsmälleen samoja asioita? Eikö tasa-arvo voi mielestäsi toteutua myös niin, että molemmat tekevät töitä perheen eteen, mutta tehtävät on vaan jaettu sen mukaan, mitä kumpikin haluaa ja osaa tehdä? Ja jos se ei sinun mielestäsi käy, niin miksi ei?

No, vastaus kysymykseesi; jos tulee ero tai mieheni kuolee, sitten tietysti etsin töitä, jolla elätän itseni (ja lapsemme). Sitten ei ole vaihtoehtoja. Nyt on.

ap

Minä haaveilen tuosta myös, mutta haaveeksi taitaa toistaiseksi jäädä, kunnes asuntolaina on maksettu. Sitä odotellessa! Toki myös mietityttää (vaikka ei tietenkään pitäisi), että mitä ihmiset ympärillä ajattelevat, esim. isälleni tuo olisi ihan kauhistus. Asuapa vaikka Saksassa, niin tuo ratkaisu ei herättäisi ulkopuolisissa niin paljon ihmetystä!

Suomeen olisi kiva saada Saksan malli, eli elätettävästi puolisosta saisi verohelpotuksia jolloin kotirouvaus olisi kannattavaa. Varmasti aika moni jäisi silloin kotiin ja työpaikkapula hellittäisi myös.

Kuulostaa ihanalta. :)

Jos ei töihin kykene, vaihtoehdot ovat vähissä. Mutta elämästä on kyllä iso osa pois, jos ei ole työelämässä, sitä jämähtää todella helposti neljän seinän sisään. Entä sitten kun lapset ovat jo isoja? Oletko ihan varma, että mies on ratkaisuun tyytyväinen nyt ja erityisesti pidemmän päälle? Ja miten taloudellinen tilanteesi nyt ja tulevaisuudessa on turvattu?

"ja on luvannut että antaa minullekin rahaa kaikkeen mitä tarvitsen, jos haluan jäädä kotiin"

great!

Onko ne työt enää vain etsittävissä, jos tulee vaikka 10v tauko työntekoon, "halusin vain lorvia kotona" Sitä syrjäytyy..

Kodin hoitaminen, kaupassa käyminen, lasten laittaminen kouluun ja ruoan laittaminen ovat kaikki asioita, joita työssäkäyvät ihmiset hoitavat työnsä ohessa. Ei niitä varsinaiseksi työksi voi kutsua. 

ap:lla on kumma sanavalinta otsikossa: "elätiksi" elätti on negatiivinen ilmaus. jos mä todella haluaisin samaa kuin ap, olisin kirjoittanut, että jään kotirouvaksi. ihan eri klangi.

Olen kotirouva ja vasta hieman yli 30. En näe mitään pahaa, jos järjestely on yhteinen päätös.

Et halua jossitella, että mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Mutta sitä pitää jossitella, sanot että et tule hakemaan mitään tukia. Miten voit olla niin varma, kyllä tulet käyttämään terveydehoitopalveluita, kirjastoa ja uimahallia. Kävelet tiellä, käytät julkista liikennettä, käyt hammaslääkärissä. Lapsesi terveydenhuolto maksaa, ei sinun miehesi verot kata kaikkeä tätä, eli käytät tukiaisia. Käytät muitten veromaksajien varoja, kotona olemiseen. Ja, aika usein kotiäidit joutuvat hakemaan tukiaisia, viimeistään kansaneläkettä.

Muuten ei ärsytä, jos halutaan ylläpitää meidän hyvinvointi niin jokainen tekee töitä jos suinkin on mahdollista, sairaseläkkeet ja muut eläkkeet on ok. Mutta se että vain halutaan nauttia omasta hyvästä, ei tee sinusta hyvää ihmistä. Eli ajattelet vain itseäsi!