Välillä oikeasti tuntuu, että mieheni on heikkolahjainen
Tasaisen kehnosti pärjäsikin aikanaan koulussa ja sanoi, että minkä sille saattoi jos ei matikkaakaan vaan hiffannut. No tämä hiffaamattomuus näkyy arkikeskustelussa, minä turhaudun todella rajusti hänen kanssaan kun vastailee epäloogisesti eikä ymmärrä mitä puhun. Toisaalta hän osaa kesjutella maailman asioista, voiko ihminen olla heikkolahjainen mikäli ymmärtää politiikkaa, maantiedettä? Hän on koneenhoitaja, ja osaa senkin taidon, tosin turhautuu herkästi ja stressisietokyky on heikko, jos hallitse tai menee viikaan. Lasten kanssa hän on käsittämättömän avuton, lasten pitäisi huolehtia itse itsestään tai sitten mies lässyttelee lapsille kuin vauvoille - ääripäästä toiseen. Toisaalta kuitenkin osallistuu.
Monesti mietin, mikä mieheni kehitystaso on, vai olenko itse jotenkin päästäni vialla kun ahdistun miehestä ja turhaudun hänen kanssaan.. Olen itse kouluttautunut pitkälle ja sellainen, että tavoittelen aina eteenpäin ja turhankin määrätietoinen suorittaja. Olemme tosi huono pari, pakko sanoa :/ Raivostun miehelleni tuon tuostakin, kun mielestäni jättää asioita tekemättä ja sitten kommentoi typeriä kuin joku uuno turhapuro "se on kato niin ku ei sitä tässä iässä ku alaspäin mennä..." Mies on 41v ja puhuu kuin olisi ikäloppu.
Kommentit (18)
Nauratti. Minäkin joskus pidän miestäni vähälahjaisena, vaikka on sentään tohtori koulutukseltaan eikä edes koululahjaton, paitsi kielissä. Mä luulen, että tämä turhautuminen toisen heikkoihin älyllisiin kohtiin on aika yleistä tietyntyyppisten naisten keskuudessa, eli jos itse olet nopea ja verbaalinen, miehen hidas pohtiminen ja epätarkka ilmaisu saa raivon partaalle hyvin nopeasti. En tiedä mikä tähän auttaisi, itsekin olen joskus aivan raivoissani. Lasten kanssa myös minun mieheni on aika avuton, ei osaa joustaa eikä ottaa lasten tunteita mitenkään huomioon. Olisikohan tämä riittävä syy ottaa ero? Toki muitakin vitutuksen aiheita on.
No haloo. Ihmisiä on erilaisia. Olen itse samanlainen eli ärsyttää välillä miehen "hitaus" - hän on kyllä hyvä ja tehokas isä, fiksu ja elää ajassaan, arvostettu työpaikallaan.. Mutta silti käy välillä hitaalla ;) Silloin sen verbaalisesti lahkakkaamman, joka on yleensä nainen, kannatta laskea kymmeneen ja kysyä itseltään, että miksi minun tapani olla on muka se oikea?
Jostain syystähän te olette yksiin menneet?
Kyllä nykyisin helposti tuota avioeroa harkitaan vaihtoehdoksi..
Minustakin tuntuu usein, että mieheni on jotenkin hidasälyinen eikä mitenkään meinaa tajuta sanallisia ohjeita tai kykene loogiseen ajatteluun ja toimintaan. Välillä menee hermot siihen jahkaamiseen. Saattaa puhua lapsillekin että "lähdetään ulos", sitten koira ja lapset juoksee edes takaisin ja marisee, ja mies istuu hanurillaan sohvalla ja lukee Hesaria. Kun huomautan kymmenen minuutin päästä, niin "joo ollaan just menossa, kunhan täst nyt kerkee". Joka ikinen toiminto vaatiin aina hirveän jahkaamisen.
Niin, ja tästä "heikkolahjaisuudesta" huolimatta mieheni on varatuomari.
Joka itsensä ylentää, se alennetaan.
Mua oikein hävettää, kun nykyään tuntuu, että olen paljon lahjakkaampi kuin mieheni. Ennen en näin ole ajatellut, enkä itsekkään ole mitenkään korkeasti koulutettu tai muuta. Vastaukset mieheltä kaikkeen en tiedä tms. Mistään muusta ei tunnu osaavan keskustella tai omaavan muelipidettä kuin urheilusta. Tuntuukin että olen yhdessä aivottoman urheilijan kanssa, joita näkee komedioissa. Hyvä isä hän on ja rakastaa minua. Tunnen suurta häpeää kun usein ajattelen hänestä näin.. Välillä kaipaan mielenkiintoisia keskusteluja ja pohdintoja. Onneksi on ystäviä.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 09:12"]
Joka itsensä ylentää, se alennetaan.
[/quote]
Kyllä se alentaminen on jo tapahtunut. Arvaa onko kivaa hoksata päivittäin, että on nainut heikkolahjaisen uuvelon?
On se ainakin fiksumpi kuin sinä. On onnistunut pokaamaan paljon itseään älykkäämmän ihmisen, ja jopa houkuttelemaan sen naimisiin ja perustamaan perheen kanssaan. Sinä olet selvästi tyhmempi kun et ole huomannut miehen tyhmyyttä.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 09:45"]
On se ainakin fiksumpi kuin sinä. On onnistunut pokaamaan paljon itseään älykkäämmän ihmisen, ja jopa houkuttelemaan sen naimisiin ja perustamaan perheen kanssaan. Sinä olet selvästi tyhmempi kun et ole huomannut miehen tyhmyyttä.
[/quote]
Tämähän se juuri vituttaa! Joillakin kestää kyllä kohtuuttoman pitkään tajuta mistä keskustelussa on kysymys...
Ehkä sydämen sivistyksen saralla sinussa on näkyvissä huomattavaa heikkolahjaisuutta. Pystyisikö sille tekemään mitään?
Kognitiivisten toimintojen tahmeutta saattaa aiheuttaa myös ahdistus ja masennus. Mikähän miehelle voisi sellaista aiheuttaa?
Yleensä muuten tiedostava, älykäs, ihminen ymmärtää, että ylettömät raivoamiset eivät kuulu tasapainoiseen ja vastavuoroiseen parisuhteeseen. Miehesi ei voi raivoamistasi parantaa, sinun pitää itse tehdä sille asialle jotakin. Hae apua.
Te keiden mies on jossain oikeaa koulutusta vaativassa ammatissa olette vaan nillittäjiä, ei liity APn aloitukseen ja ei ihme että miehenne feidaavat teidät.
AP, olen tullut siihen tulokseen että jos peruskoulussa on vaikeuksia jossain oppiaineessa on kyseessä oikeesti heikkolahjaisuus. Motivaation puute ei yleensä selitä tuollaisia ongelmia.
Minäkään en osaa matikkaa ja kielissä olen surkea. Mieheni taas on niissä lahjakas.
Kummasti ei häpeä minua niiden takia, vaan auttaa aina jos tarvitsen näissä apua.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:39"]
Te keiden mies on jossain oikeaa koulutusta vaativassa ammatissa olette vaan nillittäjiä, ei liity APn aloitukseen ja ei ihme että miehenne feidaavat teidät. AP, olen tullut siihen tulokseen että jos peruskoulussa on vaikeuksia jossain oppiaineessa on kyseessä oikeesti heikkolahjaisuus. Motivaation puute ei yleensä selitä tuollaisia ongelmia.
[/quote]
Tässähän puhuu selvästi kasvatustieteiden tohtori.
Vai että heikkolahjaisuus, jos ei pärjää jossakin peruskoulun aineessa. Tähän saamme varmaankin tutkimustuloksia luettavaksi?
Jos mies on oikeasti heikkolahjainen, eli ei selviä peruskoulun matikasta tms. niin miten sellaisen kanssa voi edes seurustella? Menikö ap naimisiin pelkän seksin takia? Vai rahan?
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:44"][quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:39"]
Te keiden mies on jossain oikeaa koulutusta vaativassa ammatissa olette vaan nillittäjiä, ei liity APn aloitukseen ja ei ihme että miehenne feidaavat teidät. AP, olen tullut siihen tulokseen että jos peruskoulussa on vaikeuksia jossain oppiaineessa on kyseessä oikeesti heikkolahjaisuus. Motivaation puute ei yleensä selitä tuollaisia ongelmia.
[/quote]
Tässähän puhuu selvästi kasvatustieteiden tohtori.
Vai että heikkolahjaisuus, jos ei pärjää jossakin peruskoulun aineessa. Tähän saamme varmaankin tutkimustuloksia luettavaksi?
[/quote]
Kyllähän se ihan perusmääritelmä heikkolahjaisuudelle, jos ei pysty suoriutumaan kunnolla peruskoulun oppimäärästä. Ei nyt tietenkään mitään huippuarvosanoja edellytetä, mutta yli 90 prossaa ihmisistä pystyy suorittamaan peruskoulun oppimäärän ilman ylimääräisiä vaikeuksia.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 09:22"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 09:12"]
Joka itsensä ylentää, se alennetaan.
[/quote]
Kyllä se alentaminen on jo tapahtunut. Arvaa onko kivaa hoksata päivittäin, että on nainut heikkolahjaisen uuvelon?
[/quote]
Saattaisi auttaa, jos joskus muistaisit ne miehesi hyvät puolet. Ehkä jopa ne, joissa miehesi on sinua parempi ja saattaa kenties selkäsi takana irvailla kuinka tyhmä joissain asioissa olet...? Äkkiä tulee mieleen vaikkapa ns. sydämen sivistys...? Jos oikein kovasti mietit, voit ehkä keksiä itse lisää. Kai nyt on olemassa syy, miksi olet miehesi kanssa yhdessä? Jos ei ole, vaan olet esim. tottumuksen takia yhdessä, niin ehkä et olekaan niin viisas kuin kuvittelet...?
Itseäsi ylentämällä et varsinaisesti pääse puusta pitkään. Tyhmyyttä sekin.
Mieheni on minua parempi korjaamaan autoa tai pyörää, minua ei ne kiinnosta. Toisaalta kaapin saan kasaan ja pystyyn itsekin. Tuntuu, että minä olen peruspositiivinen ihminen muilta osin, paitsi mieheni suhteen. Haluan nähdä asioiden hyvät puolet ja minulle lasi on aina täysi, toisin kuin miehelleni. Mutta suhteessa mieheeni en ole positiviinen.. erikoista sekin. Mieheni suhtautuu kaikkeen yrmysti, hänen tyypillisiä kommenttejaan on "hohhoijaa, eipä taas onnistunut, pitihän se arvata saatana, hohhoijaa taas..". Minusta tuollainen on vastenmielistä, varsinkin kun vaikertamisen aihe usein mitätön ja sellainen, mikä suurimmalle osalle ihmisistä olisi onnistunut ihan helposti.
Mutta miten tuota negatiivista hidastelijaa, herkästi kiroilevaa miestä oppisin arvostamaan ja saisin perhe-elämästä hyvää? ap
Ukkosi tuntuu ärsyttävän sinua sen verran rankasti että en voi kun ihmetellä kuinka teistä yleensä tuli pari?
Mihin miehessä rakastuit?
Onko miehessä mitään hyviä piirteitä ja olisiko järkevämpää miettiä niitä hyviä puolia välillä ellet nyt ole eroamassa.