Kouluttamaton äiti, mutta yrittää silti parhaansa tukea lapsiaan menestymään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei osaa auttaa läksyissä tai valvoa koulun toimintaa tai edes tiedä lapsen oikeuksia tai tajua opetussuunnitelmaa jne, ei kykene tukemaan. tai kannustamaan.

Vanhempien ei kuulu "valvoa koulun toimintaa".

No kuka sen sinun mielestäsi tekee?

Avi on pelkästään jälkikäteen toimiva toimielin eli jos vanhempi ei valvo, ei valvo kukaan.

Vanhemmat, joille koulu on vihollinen, ei anna lapsille hyviä lähtökohtia. Meillä lapset hoitaa koulunsa, opettajat työnsä ja me vanhemmat annetaan opettajille työrauha.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei osaa auttaa läksyissä tai valvoa koulun toimintaa tai edes tiedä lapsen oikeuksia tai tajua opetussuunnitelmaa jne, ei kykene tukemaan. tai kannustamaan.

Sitten pitää olla hoidon tarpeessa. Normaali suomalaisen koulun käynyt ihminen, joka on työelämässä, pystyy tuohon.

Tai pyytämään apua muilta.

Minulla ei ole mitään tietoa opetussuunnitelmasta. Olen korkeasti koulutettu ja lapset menestyvät hyvin koulussa. Annan opettajien tehdä työnsä.

Kotiin rauhallinen tunnelma. Keskustele päivän tapahtumista, vältä syyllistämistä, vaan selitä ja kerro mikä on järkevää. Tärkein: pidä lastasi älykkäänä. Suhtaudu häneen kuin älykkääseen lapseen. Se tarttuu lapseen, luottamus itseen.

Rahapulasta: älä käytä ilmaisuja ”meillä ei ole rahaa”, vaan aina näinpäin ”meillä on kyllä rahaa, mutta valitsemme käyttää sen näin…” eli kaikkea on, mutta valitaan järkevät ostokset. Eli älä ajattele olevasi jotenkin huonompi.

Tärkeintä on lapsen sisäinen olo, sen tukeminen. KAIKKI muu ratkeaa sen myötä.

Up

Käytännössä en saanut muuta tukea koulunkäyntiin, kuin että äiti painotti opiskelun tärkeyttä, varsinaisesti tarkemmin varmaan itsekään sitä miettimättä, mitä se sitten olisi. Kannustus asenteena auttoi, käytännön toteutus jäi itselle. Jokin on kyllä aina painanut minua alaspäin, siitä yritän päästä edelleen eroon. Hyvä me kouluttamattomien äitien lapset!

Mitä enemmän lapselle lukee kirjoja, sen paremmin pärjäävät opinnoissa.

Ei akateemisetkaan lapsiaan niillä tutkinnoilla kasvata. Itse olen FT ja itsekin akateemisesta perheestä, ja ei siellä kouluissa ole opetettu mulle tai useimmille muillekaan "oppineille" mitään siitä, miten lapsia kasvatetaan.

Kyse on mun mielestä kodin ilmapiiristä. Annetaan vankkumaton viesti alusta alkaen ja joka yhteydessä, että uteliaisuus, kysely ja oppiminen on hienoa. Kannusta yrittämään, ikinä ei lannisteta, tai lietsota sellaista tappiomentaliteettia, että ei tuosta mitään tule. Lapset katsoo ihan mielettömän tarkkaan vanhempiaan: näkeekö ne yritteliään, aktiivisen ja uteliaan ihmisen?

Vale, emävale, tilasto. Siinä sinulle faktaa tilastojen mukaan menestymisestä tilastojen mukaan.

Suuri osa nykyisistä korkeakoulututkinnon suorittaneista on kotoisin sellaisista perheistä, joiden vanhemmille ei ennen peruskoulua ollut kykyjensä ja halujensa mukaista kouluttautumismahdollisuutta. Ei siis ole mitään todellista estettä sille, että kouluttamattomien ihmisten lapsista ei tulisi hyvin koulutettuja ja menestyviä. Asenne ratkaisee aika paljon. Omassa lapsuudessani oli jotenkin itsestään selvää, että peruskoulun jälkeen jatketaan jossakin. Vähintään ammattikoulussa, mutta myös yliopisto oli varteenotettava vaihtoehto, vaikka vanhempien koulutus olisi jäänyt kansalaiskouluun.

Voi olla, että lapsella pitää olla vähän  enemmän itsenäisyyttä, omatoimisuutta ja sekä kykyä että motivaatiota opiskeluun, jos kotiväki on kouluttamatonta kuin professorien lapsella.

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä en saanut muuta tukea koulunkäyntiin, kuin että äiti painotti opiskelun tärkeyttä, varsinaisesti tarkemmin varmaan itsekään sitä miettimättä, mitä se sitten olisi. Kannustus asenteena auttoi, käytännön toteutus jäi itselle. Jokin on kyllä aina painanut minua alaspäin, siitä yritän päästä edelleen eroon. Hyvä me kouluttamattomien äitien lapset!

Oma äitini menestyi hyvin kansakoulussa, mutta muu opiskelu jäi haaveeksi monistakin syistä. Ei siihen aikaan tyttöjä koulutettu, vaikka olisi ollut varoja ja kykyjä. Naimisiin ne kuitenkin menivät, niin äitikin.

Siksi hän kannusti tyttäriään opiskelemaan mahdollisimman paljon, vaikka ei paljonkaaan auttanut. 

Tilastollisesti eroja on, koska kouluttamattomissa on sitä väkeä joka ei osaa eikä halua kannustaa lapsiaan opiskeluun. Ja kyllähän siis älykkyys/kyvykkyyskin jossain määrin periytyy, mutta toisaalta ei akatemiinen koulutus ole ainoa menestyksen merkki. Joku vähemmän lukupäätä omaava voi olla oikein menestyvä omalla alallaan. Kodin ilmapiiri on siis tärkeintä, ei vanhempien koulutus. Toki lapset katsoo mallia vanhemmistaan, joten lääkärin lapselle on luontevampaa ajatella akateemista uraa kuin lähihoitajan lapselle, mutta tähänkin vanhemmat voi vaikuttaa. Lapsille ei kannata korostaa mitään luokkaeroja tai "nuo ja me" ajattelua, vaan sitä että kaikki mahdollisuudet on avoinna. Tilastot eivät kerro mitään yksittäisen ihmisen mahdollisuuksista.

Tilastot ovat kooste muille menneisyydessä tapahtuneista asioista, eivät karma. T. Erään kouluttamattoman äidin lapsi

Näin mielenterveysongelmista kärsivänä totaaliyhärinä koen kyllä, että lapsillani on heikommat eväät menestyä. Pärjäävät koulussa hyvin ( lukio ja 9- luokka), mutta ei minulla ole antaa lapsille taloudellisia resursseja, eikä aikaakaan tarpeeksi. Olen myös matalasti koulutettu, enkä ymmärrä mitään akateemisuudesta tai mistään muustakaan korkeakoulutuksesta. Lapset kärsivät myös mielenterveyshäiriöistä, joten olen katkeamispusteessä tukiessani heitä. Tukihenkilöt on juu, mutta kun neuvovat mm. hankkimaan mopon ja ajokortin, niin huomaan, etteivät ymmärrä mitään pienituloisen elämän reunaehdoista, joita raha määrittelee, halusin tai en. Lapsia on turha yrittää hämätä millään " meillä olisi kyllä rahaa, mutta..." -fraaseilla, koska tajuavat kyllä, ettei meillä todellakaan ole rahaa. Yritän kannustaa lapsia opiskelemaan, mutta he ovat kokeneet elämässään liikaa epävarmuutta ja sattumanvaraisuutta voidakseen enää luottaa oikeastaan mihinkään.

Kyllä tuommoisen perheen lapsilla on todennäköisesti valoisa tulevaisuus. Tilastoja on aivan turha tuijottaa, tilastot kertovat vaan suuremmista linjoista eivät yksittäisistä ihmisistä mitään.

Olen sitä mieltä, että tärkeintä on luoda kotiin sellainen utelias maailmaa tutkiva ja pohtiva ilmapiiri. Ja rohkaista toteuttamaan omaa itseä ja haaveita, ei lyttäystä ja vähättelyä, että mikä sääki luulet olevas... Kamalaa sellainen :D Tällaiset kommentit tulee toki sanojan huonosta itsetunnosta ja -tuntemuksesta, mutta lapsi voi ottaa ne tosissaan koska auktoriteetti jne. Kyllä maailma sitten näyttää ne rajat, ei vanhempien tarvitse, muuta kun opettaa lasta myös sietämään haasteita ja epäonnistumisia.

Vierailija kirjoitti:

Näin mielenterveysongelmista kärsivänä totaaliyhärinä koen kyllä, että lapsillani on heikommat eväät menestyä. Pärjäävät koulussa hyvin ( lukio ja 9- luokka), mutta ei minulla ole antaa lapsille taloudellisia resursseja, eikä aikaakaan tarpeeksi. Olen myös matalasti koulutettu, enkä ymmärrä mitään akateemisuudesta tai mistään muustakaan korkeakoulutuksesta. Lapset kärsivät myös mielenterveyshäiriöistä, joten olen katkeamispusteessä tukiessani heitä. Tukihenkilöt on juu, mutta kun neuvovat mm. hankkimaan mopon ja ajokortin, niin huomaan, etteivät ymmärrä mitään pienituloisen elämän reunaehdoista, joita raha määrittelee, halusin tai en. Lapsia on turha yrittää hämätä millään " meillä olisi kyllä rahaa, mutta..." -fraaseilla, koska tajuavat kyllä, ettei meillä todellakaan ole rahaa. Yritän kannustaa lapsia opiskelemaan, mutta he ovat kokeneet elämässään liikaa epävarmuutta ja sattumanvaraisuutta voidakseen enää luottaa oikeastaan mihinkään.

Miksi olet ylipäätään sitten tehnyt lapsia?

Kaikki tietyn varallisuuden ja vallan tason jälkeen tapahtuva toiminta on laillista rikollisuutta. Älkää opettako lapsianne menestymään, koska sen ehto on psykopaattien ja narsistien hoville elämänne uhraaminen. Se pätee ihan kaikkeen. Myyvät lapsennekin ped*filiarinkiin.

Hienoa ap! Nyt vielä luet lapsille paljon ja kannustat lukemiseen ja koulun käyntiin kun sen aika on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei osaa auttaa läksyissä tai valvoa koulun toimintaa tai edes tiedä lapsen oikeuksia tai tajua opetussuunnitelmaa jne, ei kykene tukemaan. tai kannustamaan.

Mutta sekin, että jos vanhempi ei osaa auttaa, on eri asia kuin että vanhempi ei osaa auttaa JA leimaa koko homman turhaksi muutenkin. Jos ei osaa auttaa, etsii jonkun joka osaa tai ilmoittaa kouluun, että lapsi tarvitsee tässä nyt apua. 

Ei kouluttamaton ole aina synonyymi tyhmälle ja välinpitämättömälle. 

Ja muuten, isossa osassa on myös muut aikuiset tilanteessa, jossa vanhempi ei osaa tukea tai auttaa. Jos koulussa ollaan samalla asenteella, että ei tuo lapsi ole vanhempaansa kummoisempi, niin se on aikamoinen itseään toteuttava ennuste. Kukaan lapsi ei ansaitse tulla tuomituksi vanhempansa perusteella. 

Tai sitten jättää sen lapsen "pärjäämään". Ei tukiopetusta koululta saa kuin ihan heikoimmat.

Ja tietenkin lapsi on vanhempansa varassa - sitä pitää ennemminkin kysyä, että miksi joku lähäri hankkii viisi lasta. Hankkisi yhden ja panostaisi siihen.

Ei saa aina heikommat tukiopetusta. Niiden kohdalla kenen vanhemmat ja opettaja ovat yhdessä päättäneet luovuttaa ei saa tukea, vaikka itse haluaisi. Resurssit kohdistetaan niihin kenellä on enemmän toivoa, ettei mene hukkaan.

Höpö höpö. Suomalainen koulu laahaa niitä kaikkein heikoimpia kuin he olisivat koko kansakunnan toivo ja tulevaisuus.

Puhutpa ilkeän sävyyn heikoimmista. Mitä niille sitten mielestäsi pitäisi tehdä?

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että sain lapsena aina joululahjojen seassa silloin tällöin jonkun tietokirjan, esim Maapallosta ja sen rakenteista. Tuskin osasin edes lukea silloin, ja taisi vanhemmat vaan ostaa sen lapselle kun halusivat itse lukea sitä... Luulen että tällaiset pienet asiatkin voi ehkä vähän vaikuttaa, ja tulee kannustusta sellaseen uteliaisuuteen :) Mutta kyllä kaikki lähtee lapsesta itsestä, vanhemmat täytyy vähän takavasemmalla vaivihkaa ruokkia sitä innostusta asioihin, ei painostaa..