Lue keskustelun säännöt.
Hakisitko sairaslomaa tilanteessani masennukseen/uupumukseen?
24.08.2021 |
En tiedä mikä minua vaivaa, olen ihan loppu. Kaikki pienikin ponnistelu vie energiat ja saa minut taantumaan, pakko mennä peiton alle.
Mietin kuolemaa, itken ja olen ahdistunut. Muuten kestäisin mutta kun voimat on loppu, en jaksa innostua enkä tehdä mitään.
Opiskelen tällä hetkellä ja tilanne hävettää itseäni niin paljon, että olen jopa miettinyt lopettavani opiskelut. Opiskelu ei edes ole rankkaa mutta minulla on nyt niin uupunut olo, etten kertakaikkiaan jaksa tehtävän tehtävää tehdä vaikka tossa yritin taas. En vain pysty tekemään. Kaikki on samantekevää.
En normaalisti ole tällainen mutta taas nuppi on sekaisin. Joka ikinen vuosi sama juttu enkä ymmärrä mikä minua painaa aina alas, lähes toimintakyvyttömäksi. Väsyttää niin, että voisin nukkua koko ajan.
Ennen olen sentään ollut töissä mutta nyt on ollut paljon vapaata ja löysäilyä, silti vain vajoan.
Elämäntilanne on itsessään hyvin epätyydyttävä kylläkin mutta kyllä nyt silti pitäisi jaksaa edes vähän koulua käydä, suututtaa tämä tilanne.
Kommentit (25)
Kirjoitan nyt tänne tuntemuksiani kun se kuitenkin tekee ihan hyvää. Siis kirjoittaminen vaikka sitten jonninjoutavista.
Sain tehtyä pakollisen tehtävän, onneksi. En saa oikein mitään irti aiheista, en opi niitä vaikka haen tietoa ja kirjoitan ylös. Kaikki on vain automaattista tiedonhakua vailla mitään kiinnostusta ja samantekevää, kunhan pääsen edes hitusen eteenpäin.
Meni monta tuntia, no sanotaanko päivää, että sain tuonkin mokoman alta pois.
Nyt vaihteeksi olen tsempannut itseäni kauppaan. Menenkö vai en vai jätänkö syömättä kun en meinaa keksiä mitä ostaisin tai mitä jaksaisin tehdä. Kaappi on tyhjä enkä ole syönyt päivän mittaan mitään. Tavallaan olisin tyytyväinen jos pystyisin olemaan syömättä koska syöminenkin tuottaa taas ahdistusta. Pitäisi syödä jotain terveellistä koska sillä on tietenkin tunnettu yhteys hyvinvointiin. Toisaalta mitään ei tee mieli ja sen pitäisi olla halpaa - rahat ovat vähissä. Huomaan, että pienetkin päätöksenteot ovat hankalia. No teen jotain tomaattikastiketta, sitä riittää huomiseksikin.
Kuluttavaa kun kaikesta tuntee häpeää ja ristiriitaisia fiiliksiä. En jaksa lainkaan laittautua kauppaan ja menen sinne suunnilleen laput silmillä, kuin en huomaisi ketään. En halua kohdata edes naapureitani, en tervehtiä ketään.
Miksi olen tällainen, ihan sulkeutunut ja teen asioista vaikeaa. Tätä se on kun itseluottamus katoaa, sitä vain jotenkin on jossain erätauolla, tiedä oikein mitä pitäisi tehdä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan siltä että vaiva saattaa olla ennemminkin fyysinen. Toivottavasti saat apua. Kävisin myös naturopaatilla.
Ap, onko mahdollista että olet liikaa yksin ja pääsi sisällä. Ymmärrän että on kynnys lähteä ihmisten pariin, mutta tekisikö se sinulle kuitenkin hyvää? Löytäisitkö jonkun mieluisan tekemisen, jota voisi tehdä kaverin kanssa tai jollain ohjatulla kurssilla?
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko mahdollista että olet liikaa yksin ja pääsi sisällä. Ymmärrän että on kynnys lähteä ihmisten pariin, mutta tekisikö se sinulle kuitenkin hyvää? Löytäisitkö jonkun mieluisan tekemisen, jota voisi tehdä kaverin kanssa tai jollain ohjatulla kurssilla?
On se ehkä mahdollista toki. Ongelmana on vaan, että vaikka olisin seurassa niin tunnen itseni ahdistuneeksi. Koulussa on muutama ihminen, jotka tekevät oloni ihan mukavaksi ja nauran toisinaan ihan aidosti heidän jutuilleen. Se sosiaalisuus kuitenkin kuluttaa paljonkin, ihmisten kanssa oleminen ja hälinä ympärillä. Olen takki tyhjä kun pääsen kotiin. Sisällä velloo kielteisiä ajatuksia vaikka yritän kovastikin taistella niitä vastaan. Tuntuu kuin olisi imetty voimat, en edes jaksa taistella loputtomasti.
Olen myös ollut erittäin paljon erään miehen luona tässä opiskeluiden ohella. No olen kyllä toimeliaampi silloin näennäisesti mutta silti ahdistunut. Saatan miettiä koska oikein pääsen kotiin, haluan omaa rauhaa ja kun olen yksin niin ei ole tarvetta edes yrittää olla toimelias. Tämä on jokin pään sisällä oleva juttu, voimakas häpeä joka voimiani kuluttaa. On paljon käsittelemättömiä asioita, jotka eivät oikeastaan unohdu missään seurassa tai olosuhteissa. Seuraavat perässä ja olen jäänyt loukkuun.
Olen traumatisoitunut ja joskus näiden tunteiden kanssa on haastavampaa. On myös se fyysinen puoli joka vie jaksamista. Kun en tosiaan tiedä mikä saisi laukaistua tämän pahan olon pois. Jumissa tunnun olevan ja olen sitä ollut jo vuosikaudet. Joskus jaksan paremmin mutta vuosi vuodelta tuntuu, että silti heikommin.
Ap
up