Hakisitko sairaslomaa tilanteessani masennukseen/uupumukseen?
En tiedä mikä minua vaivaa, olen ihan loppu. Kaikki pienikin ponnistelu vie energiat ja saa minut taantumaan, pakko mennä peiton alle.
Mietin kuolemaa, itken ja olen ahdistunut. Muuten kestäisin mutta kun voimat on loppu, en jaksa innostua enkä tehdä mitään.
Opiskelen tällä hetkellä ja tilanne hävettää itseäni niin paljon, että olen jopa miettinyt lopettavani opiskelut. Opiskelu ei edes ole rankkaa mutta minulla on nyt niin uupunut olo, etten kertakaikkiaan jaksa tehtävän tehtävää tehdä vaikka tossa yritin taas. En vain pysty tekemään. Kaikki on samantekevää.
En normaalisti ole tällainen mutta taas nuppi on sekaisin. Joka ikinen vuosi sama juttu enkä ymmärrä mikä minua painaa aina alas, lähes toimintakyvyttömäksi. Väsyttää niin, että voisin nukkua koko ajan.
Ennen olen sentään ollut töissä mutta nyt on ollut paljon vapaata ja löysäilyä, silti vain vajoan.
Elämäntilanne on itsessään hyvin epätyydyttävä kylläkin mutta kyllä nyt silti pitäisi jaksaa edes vähän koulua käydä, suututtaa tämä tilanne.
Kommentit (25)
Saikkuhan ei korjaa tuota juurisyytä mihinkään eli sinuna nyt pyrkisin lääkärin kanssa selvittämään miksi tilanne on tuo. Onko syy fyysinen vai psyykkinen vai molempia.
Ehdottomasti saikkua ja vaikka joku lyhytterapiajakso näin alkuun, jos siihen suinkin on mahdollisuus. Itse viivyttelin terapiaa samoista syistä liian pitkään kun "ei ole varaa sellaiseen". Ei olisi kannattanut. Kannattaa toimia, ennen kuin tuosta tulee ns. normiolotila.
Joo no taidan varata ajan lääkäriin. Ei tämä ole normaalia ollenkaan. Miten ihminen voi olla näin alakuloinen ja voimaton vaikka oikeastaan minulla ei ole mitään energiaa vieviä asioita sinällään verrattuna suurimpaan osaan ihmisistä. Asun yksin, opiskelen ja olen vain. Ei ole mitään muuta kuin sellainen harmaan painava arki ja tämä kova väsymys.
En edes saa oikein mistään kiinni. Olisi hoidettavia asioita mutta kun edes vain katson jotain tehtävälistaltani ja olein aikeissa tehdä niin en pysty. En pysty tarttumaan siihen vaikka pakotan, että nyt teet. Sitten tulee kaikki muut jutut mieleen myös ja laitan listan pois. En vain kykene vaikka oikeasti minulla menisi pari tuntia kaiken tekemiseen. Ei mikään iso juttu mutta tuntuu mahdottomalta jostain syystä.
Ihan perseestä tämä olotila kun mitään tartuntapintaa ei ole, ei motivaatiota eikä kiinnostusta.
Varaan nyt aikaa, en ehkä tarvitse sairaslomaa vaan edes jonkun syyn tälle, edes jotain johon voin tukeutua.
Ap
Kiitos tsemppaamisesta. Sain soitettua terveysasemalleni ainakin. Vielä kun osasin selittää tilanteeni mahdollisimman johdonmukaisesti.
Ap
Ensin olin yhteydessä digiklinikkaan, ohjasi soittamaan terveysasemalleni, jotta voin varata lääkäriajan. Tämäkin vaati jo paljon ponnisteluja ja nyt kun he ottivat terveysasemalta yhteyttä niin ennen kuin edes sain kerrottua syytä, ohjasi opiskeluterveydenhuoltoon. Itku siinä tuli, hävettää mutta olen vain liian väsynyt enkä jaksaisi pomppia eestaas. No katsotaan saanko nyt sitten mistä apua, joudunko koulun terveydenhoitajalle vai siis minne nyt sitten ensiksi selittämään näitä oireita.
Ap
Ehdottomasti! Lääkärin tehtävä on diagnosoida (ja tunnistaa) oletko uupunut vai masentunut vai vain uneton vai kaikkea yhtä aikaa.
Opiskeluun kannattaa panostaa, jos se antaa sinulle mielihyvää (tällä hetkellä selvästi ei) ja/tai se parantaa työllistymismahdollisuuksia. Jos kumpikaan niistä ei päde, lopeta opiskelu kokonaan. Muuten hoida itsesi takaisin opiskelukuntoon.
Ap, toivottavasti saat apua ja jaksat ponnistella sitä saadaksesi! Elämä on välillä rankkaa, ei sitä tarvitse hävetä. Voin kertoa tälleen perheenäitinä ja töissä että rankempaa oli usein nimenomaan opiskeluaikana ja ilman perhettä. Arki piti jaksaa itse rakentaa, piti etsiä itseä ja samalla saada aikaiseksi vaativia ja strukturoimattomia juttuja. Pandemia on varmasti tuonut paljon lisää haasteita tuohon elämänvaiheeseen, ja kyllähän syksyn tulo jo itsessään painaa monella mielen matalaksi. Ja oli tilanteesi sitten mikä tahansa, älä häpeä pahaa ja väsynyttä oloa, se on ihan tarpeetonta! Samalla kun haet apua, kokeile syödä jotain rautapitoista monivitamiinia ja harrastaa säännöllisesti mieluista liikuntaa. En tarkoita että "sun pitää vain ottaa itseäsi niskasta kiinni", vaan että joskus pienetkin asiat voi olla isoja asioita, ja hyvinvointiin kannattaa panostaa. Tsemppiä!
Työuupumus ei sitten ole palkallisen sairausloman syy. Voit saada sairauslomaa, mutta työnantajan ei tarvitse maksaa siltä ajalta palkkaa.
t. tietoisku nurkkaus
Vierailija kirjoitti:
Työuupumus ei sitten ole palkallisen sairausloman syy. Voit saada sairauslomaa, mutta työnantajan ei tarvitse maksaa siltä ajalta palkkaa.
t. tietoisku nurkkaus
Ap on opiskelija, ei puhunut työantajasta mitään. Plus hänellä kohtalaisen varmasti on myös joku palkalliseen sairauslomaan oikeuttava sairauskin.
PS. tietoiskunurkkaus on yhdyssana
Jos on lapsia tai aikoo ikinä hankkia lapsia ei kannata mennä minnekään hiiskahtamaan tuollaisista.
Harmittaa, etten saanut nyt apua omalta terveysasemalta vaan tosiaan pitää mennä ilmeisesti koulun terveydenhoitajalle joka ehkä ohjaa minut sitten lääkäriin. Nämä opiskeluterveydenhuollot ovat eri paikkakunnalla, joten ajattelin, että olisi ollut kiva pitää tämä oma sairastumiseni täällä suunnilla ja käydä sitten hoidossa mutta nyt joudun käymään opiskelupaikkakunnalla ensin kartoituksessa ja sitten uskoakseni vielä lääkärissä. Hohhoijaa.
En muutenkaan haluaisi kyllä koulua sekä terveysasioita pitää samassa lokerossa vaan hoitaa ihan yksityisesti ja erillääm mutta näin se on kai mentävä sitten.
Ap
Ehdottomasti saikulle ja keskusteluapua. Opinnot siksi aikaa keskeytykseen. Nouset vielä tuosta, mutta nyt tarvitset tauon.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tsemppaamisesta. Sain soitettua terveysasemalleni ainakin. Vielä kun osasin selittää tilanteeni mahdollisimman johdonmukaisesti.
Ap
Älä hyvä ihminen sinne terveysasemalle mene, sieltä et saa saikkua tai apua vaan kehotuksen ulos lenkille. Käytä yksityisiä ja varaa suoraan psykiatri. Palvelu on parempaa ja sinut otetaan vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa, etten saanut nyt apua omalta terveysasemalta vaan tosiaan pitää mennä ilmeisesti koulun terveydenhoitajalle joka ehkä ohjaa minut sitten lääkäriin. Nämä opiskeluterveydenhuollot ovat eri paikkakunnalla, joten ajattelin, että olisi ollut kiva pitää tämä oma sairastumiseni täällä suunnilla ja käydä sitten hoidossa mutta nyt joudun käymään opiskelupaikkakunnalla ensin kartoituksessa ja sitten uskoakseni vielä lääkärissä. Hohhoijaa.
En muutenkaan haluaisi kyllä koulua sekä terveysasioita pitää samassa lokerossa vaan hoitaa ihan yksityisesti ja erillääm mutta näin se on kai mentävä sitten.
Ap
Et erotu kouluterveydenhuollon asiakkaista mitenkään, joten turha pitää tuota kynnyskysymyksenä. Tärkeintä on, että saat helpotusta elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa, etten saanut nyt apua omalta terveysasemalta vaan tosiaan pitää mennä ilmeisesti koulun terveydenhoitajalle joka ehkä ohjaa minut sitten lääkäriin. Nämä opiskeluterveydenhuollot ovat eri paikkakunnalla, joten ajattelin, että olisi ollut kiva pitää tämä oma sairastumiseni täällä suunnilla ja käydä sitten hoidossa mutta nyt joudun käymään opiskelupaikkakunnalla ensin kartoituksessa ja sitten uskoakseni vielä lääkärissä. Hohhoijaa.
En muutenkaan haluaisi kyllä koulua sekä terveysasioita pitää samassa lokerossa vaan hoitaa ihan yksityisesti ja erillääm mutta näin se on kai mentävä sitten.
Ap
Yksityinen lääkäri on vastaus.
Sairaslomaa voi aina hakea vaikkei tarvitsisikaan.
Saman kokeneena suosittelen ensin ferritiini ja kilpirauhasmittauksia. Jos niissä ei huolta, niin sitten vasta psyykkistä puolta tarkastelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos on lapsia tai aikoo ikinä hankkia lapsia ei kannata mennä minnekään hiiskahtamaan tuollaisista.
Höpö höpö. Ihan ovat terveydenhuollossa tyytyväisiä kun hakee apua tilanteeseensa.
Nimim. kolmas lapsi tuloillaan ja taustalla kaikenlaista diagnoosia.
Noniin, laitoin viestiä kouluni terveydenhoitajalle. Ehkä hän ohjaa minut sitten oikean avun piiriin.
Nyt kun vielä saisin jotenkin tehtyä tehtäviä niin olisi hienoa. Taidan vain hyvin lyhyesti ja pääasiallisesti kirjoittaa. Itseä hieman ihmetyttää kun esimerkiksi nytkin minulla on jo tietoa haettuna aiheesta, ei pitäisi kun kirjoittaa wordille ja lähettää eteenpäin. Ei mitään vaikeaa mutta kun avaan vihkoni, luen lauseen ja joudun miettimään miten asettelen kaiken tuon tekstin järkevästi ja mitä muutella niin tuntuu kuin pääni sulaisi. Tuntuu vain siltä, että päähän sattuu ja pakko laittaa vihko kiinni ja sitten silmät kiinni hetkeksi.
Mutta tänään oli viimeinen palautuspäivä. Kaksi viikkoa oli aikaa tehdä. Ennen olisin tehnyt ihan heti tehtävän saatuani ja aivan huoletta, ei ongelmia. Ei vaan voi tajuta koska tämä opiskelu ei edes ole vaikeaa mutta silti jo pelkän lukemisen ymmärtäminen ja sijoittelu tuottaa vaikeuksia tai pään vaivaa.
Tämä tunteista puhuminen taas ei. Eli eikö minulla vain ole kiinnostusta tarpeeksi vai mikä tässä on taustalla. Kaikki joka on väkinäistä pakkopullaa saa jotenkin itseni nyt toimettomaksi.
Ap
Kyllä hakisin sairaslomaa ja ennen kaikkea apua! Pelkkä lyhyt sairasloma ei riitä, vaan nyt pitäisi selvittää, mikä sinua vaivaa ja miten sinut hoidetaan takaisin kuntoon.
Varaathan lääkäriajan nyt heti. Tsemppiä!