Miksi toiset perheet antavat 2-vuotiaan lapsen päättää kaikesta?

Kaksivuotias on vielä niin pieni, ettei pysty säätelemään tarpeitaan. Ei hän pysty olemaan hereillä on jos on väsynyt eikä pysty lykkäämään nälkäänsä. Silloin muiden, eli aikuisten ihmisten, on ihan pikkuriikkisen nostettava katsettaan sieltä omasta navastaan, ja joustettava omista tarpeistaan. 

Mut hei, mehän ei taidetakaan tässä puhua nyt lapsesta, vaan jostakusta aikuisesta, joka on itse vielä niin lapsellinen, ettei meinaa kestää sitä, että on olemassa joku häntä pienempi, joka menee hänen edelleen. 

Meillä on neljä lasta haluat puhun usein kysymällä: "Lähettäiskö" joskus sanon että "kohta mennään, laske vielä 5 kertaa" -ja sallin pari extralaskua. Minulla ei ole niin kiire ikinä mihinkään että juoksisin asiat ja ajaisin ylinopeutta.

Jos sanon lapselleni otatko puuron mansikka- vai omenahilloa niin lapsi kiljuu luumuhilloa! ;) Ei sekään ole oikein kun lapsi on sillä päällä.

Kolmonen ei näköjään tajunnut ollenkaa aloituksen pointtia. Melko varmasti ap tarkoitti juuri sitä, että vanhempien asia on huolehtia siitä, että kaksivuotias syö säännöllisesti (vaikka ei just nyt haluaisi kun on muuta tekemistä), että hän menee ajoissa nukkumaan (ja päiväunille) vaikka itse pistää yliväsyneenä vastaan minkä jaksaa, ja että kylästäkin lähdetään ajallaan vaikka kaksivuotias kiukuttelisi vastaan kuinka. Surkean paljon on vanhempia, jotka eivät tätä tajua ja kulkevat sen kaksivuotiaan nuorassa, ettei tälle vain tule paha mieli ja ole vihainen äidille ja isälle...

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 14:26"]

Kaksivuotias on vielä niin pieni, ettei pysty säätelemään tarpeitaan. Ei hän pysty olemaan hereillä on jos on väsynyt eikä pysty lykkäämään nälkäänsä. Silloin muiden, eli aikuisten ihmisten, on ihan pikkuriikkisen nostettava katsettaan sieltä omasta navastaan, ja joustettava omista tarpeistaan. 

Mut hei, mehän ei taidetakaan tässä puhua nyt lapsesta, vaan jostakusta aikuisesta, joka on itse vielä niin lapsellinen, ettei meinaa kestää sitä, että on olemassa joku häntä pienempi, joka menee hänen edelleen. 

[/quote]

Kyllä sen ikäselle rajat on oltava. Niin neuvolassakin ohjaavat. Päiväkodissakin on. Toki rakkautta pajon:) jotain lapsi saa päättää, mutta vanhemmat sanovat viimeisen sanan. Perhe joka antaa ylivallan on helisemässä.

Jep. Neuvolassa näitä tulee vastaan. Äiti maanittelee "riisuttaisko nyt", kun Pekka ei halua riisua. Ollaan polvillaan ja sanotaan Pekalle "tulisitko nyt tänne, kyllä täällä täytyy riisua". "Tuu nyt". Ja Pekka juoksee edestakaisin, mennen koko ajan enemmän sekaisin uhmassaan.

Tuon ikäisellä on todella turvaton olo kun huomaa että hän saa päättää kaikesta eikä siihen pysty, eikä lopulta itsekään muista miksi hermostui. Kun lapsi otetaan heti syliin ja sanotaan, että "nyt riisutaan", homma on nopeasti ohi. Varmaankin voi hiukan vastustella, mutta ei tule sitä paniikinomaista huutoa, kun toimitaan määrätietoisesti ja lapsi tietää että vanhempi määrää.

Näitä saa viikottain ohjata määrätietoisessa toiminnassa. Kuka tahansa kaksivuotias vastaa "EI" kun äiti kysyy "tehtäiskö palikkatorni". Teen kohta huoneentaulun, jossa lukee "Älä kysele lapseltasi".

T. Terveydenhoitaja

Vanhemmat haluavat olla kivoja ja yrittävät rajattomuudella ostaa lapsen hyväksynnän. Eivät osaa olla vanhempia. Pelkäävät, että lapsi menee piloille, jos kieltää tai rajoittaa. Lapselle tulee paha mieli, kun ei saa tahtoaan läpi. Typerät vanhemmat petaavat lapselleen tosi hankalan tulevaisuuden. Joku tulee kuitenkin ja asettaa ne rajat!

Me kyllä kysymme usein taaperolta, haluaako hän tehdä jotain. Se ei ole päätäntävallan siirtämistä vaan mielipiteen kysymistä ja sen huomioimista, että lapsikin on ihminen ja osa perhettä. Silti me aikuiset teemme ne päätökset. Ehkä se kuulostaa muista "vapaalta kasvatukselta".

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:16"]

Me kyllä kysymme usein taaperolta, haluaako hän tehdä jotain. Se ei ole päätäntävallan siirtämistä vaan mielipiteen kysymistä ja sen huomioimista, että lapsikin on ihminen ja osa perhettä. Silti me aikuiset teemme ne päätökset. Ehkä se kuulostaa muista "vapaalta kasvatukselta".

[/quote]

Kaksivuotias ei vielä ymmärrä tällaista kohteliaisuutta. Hän luulee, että hänelle annetaan mahdollisuus päättää, ja sitten ei tehdäkään niinkuin hän haluaa. "Lähdettäiskö" on minun suosikkini. Ei, älkää toki lähtekö vaan jääkää tänne huoneeseen leikkimään vaikka loppupäiväksi. Miksei voi sanoa "no niin, Pekka, lähdetäänpä" kun ollaan lähdössä? Silloin Pekkakaan ei turhaan luule että voi vastata kysymykseen "EI". Reilu peli kaikille eikä lapsikaan turhaan kuvittele että hänen pitää päättää tällaisista asioista.

t. se terveydenhoitaja

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:21"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:16"]

Me kyllä kysymme usein taaperolta, haluaako hän tehdä jotain. Se ei ole päätäntävallan siirtämistä vaan mielipiteen kysymistä ja sen huomioimista, että lapsikin on ihminen ja osa perhettä. Silti me aikuiset teemme ne päätökset. Ehkä se kuulostaa muista "vapaalta kasvatukselta".

[/quote]

Kaksivuotias ei vielä ymmärrä tällaista kohteliaisuutta. Hän luulee, että hänelle annetaan mahdollisuus päättää, ja sitten ei tehdäkään niinkuin hän haluaa. "Lähdettäiskö" on minun suosikkini. Ei, älkää toki lähtekö vaan jääkää tänne huoneeseen leikkimään vaikka loppupäiväksi. Miksei voi sanoa "no niin, Pekka, lähdetäänpä" kun ollaan lähdössä? Silloin Pekkakaan ei turhaan luule että voi vastata kysymykseen "EI". Reilu peli kaikille eikä lapsikaan turhaan kuvittele että hänen pitää päättää tällaisista asioista.

t. se terveydenhoitaja

[/quote]

On eri asia kysymällä kysyä, "lähdettäiskö", vai ilmoitusluontoisella intonaatiolla sanoa, "lähdettäiskö". "Lähdettäiskö sitten, laitetaas ne lelut takas laatikkoon". Mitä taapero siitä oppii, jos ihan kaikki asiat päätetään hänen päänsä ylitse niin, ettei hänellä ole koskaan sananvaltaa asioihin? Hän oppii, että hän ei ole arvokas, hänen mielipiteensä tai halunsa eivät ole arvokkaita.

Me voimme sanoa lapselle, että viikonloppuna menemme huvipuistoon, ja kysyä lapselta, haluaako hän mieluummin Linnanmäelle vai Särkänniemeen ja katsomaan siis samalla reissulla serkkuja vai mummia.

Jos lapsi ei ole laisinkaan väsynyt, miksi pitää häntä huutamassa sängyssä tai juoksemassa ympäri taloa? Kaikille mukavampaa on se, että lapsi saa leikkiä vielä tunnin, kun me katsomme jonkun Mentalistin, ja sitten menemme kaikki nukkumaan. Vaihtoehto on se, että lapsi rähjää, isä rähjää, äiti rähjää, kaikilla on paha mieli ja itku silmässä.

Jos jonain päivänä on nukuttu aamulla pidempää niin, ettei päiväunet maistu, silloin niitä päikkäreitä ei nukuta. En minäkään pitäisi siitä, että joku pakottaisi joka päivä tietyllä kellonlyömällä sänkyyn ja pakottaisi nukkumaan, jos ei laisinkaan väsytä.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:21"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:16"]

Me kyllä kysymme usein taaperolta, haluaako hän tehdä jotain. Se ei ole päätäntävallan siirtämistä vaan mielipiteen kysymistä ja sen huomioimista, että lapsikin on ihminen ja osa perhettä. Silti me aikuiset teemme ne päätökset. Ehkä se kuulostaa muista "vapaalta kasvatukselta".

[/quote]

Kaksivuotias ei vielä ymmärrä tällaista kohteliaisuutta. Hän luulee, että hänelle annetaan mahdollisuus päättää, ja sitten ei tehdäkään niinkuin hän haluaa. "Lähdettäiskö" on minun suosikkini. Ei, älkää toki lähtekö vaan jääkää tänne huoneeseen leikkimään vaikka loppupäiväksi. Miksei voi sanoa "no niin, Pekka, lähdetäänpä" kun ollaan lähdössä? Silloin Pekkakaan ei turhaan luule että voi vastata kysymykseen "EI". Reilu peli kaikille eikä lapsikaan turhaan kuvittele että hänen pitää päättää tällaisista asioista.

t. se terveydenhoitaja

[/quote]

Ja sun ikä on?

Minulla on tapana testata terkkareita eli  en suinkaan sano lapselleni, että nyt Pekka riisutaan vaatteet vaan katson, miten terkkari toimii. Ja kas, hän tulee odotustilaan ja sanoo, että "varmaan kannattaisi ottaa vähitellen vaatteita vähemmäksi". Aha- no varmaan kannattaisi, mutta miksi riisuisin lapseni odotustilassa alusvaatteisilleen? Ja siellä terkkarin huoneessa saan kuulla, että "katsottaisiinko Pekka, että oletko kasvanut". No mitä mieltä olet, katsottaisiko vai ei? Tuolla kysymyksellä terkkari antaa Pekalle vallan sanoa, että ei katsota ja silloin voin minäkin todeta, että eipä katsota, koska et osaa päättää.

Äärettömän harvoin terkkari kertoo edes äidille, mitä aikoo seuraavaksi tehdä. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi puolialastoman lapsen tulee tehdä lattialla palapelejä, miksi ei voi olla vaatteet päällä? Tai miksi terkkari loukkaantuu, jos lapsi kieltäytyy tekemästä jotain käskettyä. Hän ei ymmärrä, miksi lauman ulkopuolinen eli terkkari antaa järjettömiä käskyjä "hypi yhdellä jalalla, hae pallo pöydän alta jne.). Miksi se aikuinen ei hae itse palloaan?

Meillä lapsi saa päättää, milloin syö. Ruokaa tosin ei ole pöydässä tarjolla kuin tiettyyn aikaan ja sama sääntö koskee myös meille tulevia aikuisia. Jos aikuinen lupasi tulla klo 11.30 ja on paikalla vasta 13.00, niin sorry vaan, ruuat syötiin jo, lapsen aikataulussa. Nukkumaanmenostaankin lapsi saa päättää, koska vaikka kyläilevän mielestä olisi kätevää, että meidän 2v menisi nukkumaan kun vieras niin tahtoo (voidakseen rauhassa rupatella aikuisten juttuja), niin lapsi ei ole väsynyt ennen kuin klo 20.00. En näe mitään järkeä laittaa pirteää lasta nukkumaan. Ja kylästä me lähdemme usein sillä tekosyyllä, että lapsi on väsynyt. Puuduttavat kyläilyt on kätevä päättää siihen, että "kun tuo Ville alkaa olla aika väsynyt".

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:29"]

Ja sun ikä on?

Minulla on tapana testata terkkareita eli  en suinkaan sano lapselleni, että nyt Pekka riisutaan vaatteet vaan katson, miten terkkari toimii. Ja kas, hän tulee odotustilaan ja sanoo, että "varmaan kannattaisi ottaa vähitellen vaatteita vähemmäksi". Aha- no varmaan kannattaisi, mutta miksi riisuisin lapseni odotustilassa alusvaatteisilleen? Ja siellä terkkarin huoneessa saan kuulla, että "katsottaisiinko Pekka, että oletko kasvanut". No mitä mieltä olet, katsottaisiko vai ei? Tuolla kysymyksellä terkkari antaa Pekalle vallan sanoa, että ei katsota ja silloin voin minäkin todeta, että eipä katsota, koska et osaa päättää.

Äärettömän harvoin terkkari kertoo edes äidille, mitä aikoo seuraavaksi tehdä. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi puolialastoman lapsen tulee tehdä lattialla palapelejä, miksi ei voi olla vaatteet päällä? Tai miksi terkkari loukkaantuu, jos lapsi kieltäytyy tekemästä jotain käskettyä. Hän ei ymmärrä, miksi lauman ulkopuolinen eli terkkari antaa järjettömiä käskyjä "hypi yhdellä jalalla, hae pallo pöydän alta jne.). Miksi se aikuinen ei hae itse palloaan?

[/quote]

Miten minun ikäni liittyy tähän? :D Olen 36v.

Etköhän jo arvaa että minä en kysy lapselta "katsotaanko paljonko olet kasvanut", vaan että "seuraavaksi mitataan paljonko painat ja kuinka pitkä olet" (sekin on konkreettisempaa lapselle kuin että paljonko olet kasvanut). Tästä yleensä vanhempi ymmärtää itse ruveta riisumaan lasta, jos ei ymmärrä niin sanon, että nyt saa riisua ihan nakuksi. Joillakin alkaa tässä kohtaa maanittelu, useimmat onneksi ottavat sen lapsen ja alkavat riisua. Minä en kyllä teetä mitään tehtäviä puolipukeissa. Kolmevuotiaan kanssa tehdään jo niitä pallohommiakin, ja kolmevuotiaalle sanon että "nyt pääset tekemään kolmevuotistehtäviä ja saat näyttää kuinka hienosti osaat". Siinä on perustelua ihan riittävästi.

t. th

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:21"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:16"]

Me kyllä kysymme usein taaperolta, haluaako hän tehdä jotain. Se ei ole päätäntävallan siirtämistä vaan mielipiteen kysymistä ja sen huomioimista, että lapsikin on ihminen ja osa perhettä. Silti me aikuiset teemme ne päätökset. Ehkä se kuulostaa muista "vapaalta kasvatukselta".

[/quote]

Kaksivuotias ei vielä ymmärrä tällaista kohteliaisuutta. Hän luulee, että hänelle annetaan mahdollisuus päättää, ja sitten ei tehdäkään niinkuin hän haluaa. "Lähdettäiskö" on minun suosikkini. Ei, älkää toki lähtekö vaan jääkää tänne huoneeseen leikkimään vaikka loppupäiväksi. Miksei voi sanoa "no niin, Pekka, lähdetäänpä" kun ollaan lähdössä? Silloin Pekkakaan ei turhaan luule että voi vastata kysymykseen "EI". Reilu peli kaikille eikä lapsikaan turhaan kuvittele että hänen pitää päättää tällaisista asioista.

t. se terveydenhoitaja

[/quote]

Sinulla ei taida olla omia lapsia... En uskonut koskaan tätä tylyä lausetta av:lla kirjoittavani, mutta nyt on pakko. Toiseksi taidat olla vastavalmistunut th, joka tekee ja sanoo kaiken niin kuin ohjekirjassa on käsketty.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:28"]

On eri asia kysymällä kysyä, "lähdettäiskö", vai ilmoitusluontoisella intonaatiolla sanoa, "lähdettäiskö". "Lähdettäiskö sitten, laitetaas ne lelut takas laatikkoon". Mitä taapero siitä oppii, jos ihan kaikki asiat päätetään hänen päänsä ylitse niin, ettei hänellä ole koskaan sananvaltaa asioihin? Hän oppii, että hän ei ole arvokas, hänen mielipiteensä tai halunsa eivät ole arvokkaita.

Me voimme sanoa lapselle, että viikonloppuna menemme huvipuistoon, ja kysyä lapselta, haluaako hän mieluummin Linnanmäelle vai Särkänniemeen ja katsomaan siis samalla reissulla serkkuja vai mummia.

Jos lapsi ei ole laisinkaan väsynyt, miksi pitää häntä huutamassa sängyssä tai juoksemassa ympäri taloa? Kaikille mukavampaa on se, että lapsi saa leikkiä vielä tunnin, kun me katsomme jonkun Mentalistin, ja sitten menemme kaikki nukkumaan. Vaihtoehto on se, että lapsi rähjää, isä rähjää, äiti rähjää, kaikilla on paha mieli ja itku silmässä.

Jos jonain päivänä on nukuttu aamulla pidempää niin, ettei päiväunet maistu, silloin niitä päikkäreitä ei nukuta. En minäkään pitäisi siitä, että joku pakottaisi joka päivä tietyllä kellonlyömällä sänkyyn ja pakottaisi nukkumaan, jos ei laisinkaan väsytä.

[/quote]

Kaksivuotias ei ymmärrä tuollaisia intonaatioita, hän kuulee kysymyksen. Lapsi saa päättää joistain asioista, esim. laitetaanko tänään sininen vai keltainen paita tai ottaako hän puuroon voi- vai hillosilmän tai meneekö hän ensin keinuun vai liukumäkeen. Oikeastiko teillä kaksivuotias osaa perustaa päätöksensä jo johonkin Linnanmäen ja Särkänniemen välillä? :D  Hän ei voi päättää lähdetäänkö neuvolasta/puistosta/kylästä. Hän ei voi myöskään päättää siitä, meneekö nukkumaan. Harvaa kaksivuotiasta huvittaisi mennä nukkumaan samaan aikaan joka ilta, mutta vanhempi tietää että puolen tunnin päästä lapsi on yliväsynyt ja sitten menee kiukuksi. Säännöllinen rytmi luo lapselle turvaa. Tietenkin siinä vaiheessa, kun päiväunet ovat jäämässä pois, voi olla päiviä jolloin niitä ei nukuta ja toisina ne tarvitaan. Mutta illalla ei kannata antaa lapsen pyörittää, lapsi ei koe sitä turvallisena. Ja nukkumaanmenon kanssa temppuileva lapsi on muutenkin monessa perheessä melkoinen rasite, kun muut joutuvat menemään hänen tahdissaan. Entä jos jonain iltana tulee ohjelma, jota lapsi ei voi katsoa? Annetaanko lapsen päättää miten vanhemmat viettävät iltansa? Häntä hämmentää suuresti jos toisena iltana saa päättää nukkumaanmenostaan ja toisena ei.

t. th

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:38"]

Sinulla ei taida olla omia lapsia... En uskonut koskaan tätä tylyä lausetta av:lla kirjoittavani, mutta nyt on pakko. Toiseksi taidat olla vastavalmistunut th, joka tekee ja sanoo kaiken niin kuin ohjekirjassa on käsketty.

[/quote]

Kolme lasta tuossa pyörii, ikähaitarilla 7-12v. Ja todellakin on hyväksihavaittu vuosien saatossa jämäkkä toiminta eikä lapsilta luvan kysyminen kaikkeen.

t. th

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:47"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:38"]

Sinulla ei taida olla omia lapsia... En uskonut koskaan tätä tylyä lausetta av:lla kirjoittavani, mutta nyt on pakko. Toiseksi taidat olla vastavalmistunut th, joka tekee ja sanoo kaiken niin kuin ohjekirjassa on käsketty.

[/quote]

Kolme lasta tuossa pyörii, ikähaitarilla 7-12v. Ja todellakin on hyväksihavaittu vuosien saatossa jämäkkä toiminta eikä lapsilta luvan kysyminen kaikkeen.

t. th

[/quote]

Ja lisään vielä, että kun työssäni olen nähnyt millainen katastrofi syntyy kun lapselta kysytään "riisutaanko", olen entistä vakuuttuneempi siitä että aikuisen pitää johtaa toimintaa. Lapselle annetaan vain pieniä valintoja, iän mukaan. Muuten tuloksena on 4v, joka nukahtaa joka ilta sohvalle koska sänkyyn ei jää, ja huutaa niin kauan että saa tahtonsa läpi, kun haluaa että äiti tekee iltapesut eikä isä. Tai syö vapaasti saatavilla olevia hedelmiä pitkin päivää ruoan sijaan ja ruokailutilanteet kestävät tunninkin kun vanhemmat taistelevat lapsen kanssa syömisestä.

t. th

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:45"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:28"]

On eri asia kysymällä kysyä, "lähdettäiskö", vai ilmoitusluontoisella intonaatiolla sanoa, "lähdettäiskö". "Lähdettäiskö sitten, laitetaas ne lelut takas laatikkoon". Mitä taapero siitä oppii, jos ihan kaikki asiat päätetään hänen päänsä ylitse niin, ettei hänellä ole koskaan sananvaltaa asioihin? Hän oppii, että hän ei ole arvokas, hänen mielipiteensä tai halunsa eivät ole arvokkaita.

Me voimme sanoa lapselle, että viikonloppuna menemme huvipuistoon, ja kysyä lapselta, haluaako hän mieluummin Linnanmäelle vai Särkänniemeen ja katsomaan siis samalla reissulla serkkuja vai mummia.

Jos lapsi ei ole laisinkaan väsynyt, miksi pitää häntä huutamassa sängyssä tai juoksemassa ympäri taloa? Kaikille mukavampaa on se, että lapsi saa leikkiä vielä tunnin, kun me katsomme jonkun Mentalistin, ja sitten menemme kaikki nukkumaan. Vaihtoehto on se, että lapsi rähjää, isä rähjää, äiti rähjää, kaikilla on paha mieli ja itku silmässä.

Jos jonain päivänä on nukuttu aamulla pidempää niin, ettei päiväunet maistu, silloin niitä päikkäreitä ei nukuta. En minäkään pitäisi siitä, että joku pakottaisi joka päivä tietyllä kellonlyömällä sänkyyn ja pakottaisi nukkumaan, jos ei laisinkaan väsytä.

[/quote]

Kaksivuotias ei ymmärrä tuollaisia intonaatioita, hän kuulee kysymyksen. Lapsi saa päättää joistain asioista, esim. laitetaanko tänään sininen vai keltainen paita tai ottaako hän puuroon voi- vai hillosilmän tai meneekö hän ensin keinuun vai liukumäkeen. Oikeastiko teillä kaksivuotias osaa perustaa päätöksensä jo johonkin Linnanmäen ja Särkänniemen välillä? :D  Hän ei voi päättää lähdetäänkö neuvolasta/puistosta/kylästä. Hän ei voi myöskään päättää siitä, meneekö nukkumaan. Harvaa kaksivuotiasta huvittaisi mennä nukkumaan samaan aikaan joka ilta, mutta vanhempi tietää että puolen tunnin päästä lapsi on yliväsynyt ja sitten menee kiukuksi. Säännöllinen rytmi luo lapselle turvaa. Tietenkin siinä vaiheessa, kun päiväunet ovat jäämässä pois, voi olla päiviä jolloin niitä ei nukuta ja toisina ne tarvitaan. Mutta illalla ei kannata antaa lapsen pyörittää, lapsi ei koe sitä turvallisena. Ja nukkumaanmenon kanssa temppuileva lapsi on muutenkin monessa perheessä melkoinen rasite, kun muut joutuvat menemään hänen tahdissaan. Entä jos jonain iltana tulee ohjelma, jota lapsi ei voi katsoa? Annetaanko lapsen päättää miten vanhemmat viettävät iltansa? Häntä hämmentää suuresti jos toisena iltana saa päättää nukkumaanmenostaan ja toisena ei.

t. th

[/quote]

Onko sinulla ongelmia omien lasten kasvatuksen kanssa? Kyllä meillä jokainen 2v (heitä on ollut 3 kpl) on mennyt ihan omia aikojaan nukkumaan joka ilta samoihin aikoihin ilman tappeluita ja määräämisiä. Meillä ei ole mitään pitkiä iltarituaaleja tms. eikä mitään määräämisiä, että nyt nukkumaan, ja silti ipanat on ihan ajoissa olleet sängyissään ja unessa. Eipä ole käynyt edes mielessä, että menivät ihan rikki tästä, koska saivat itse päättää asian! Toki hieman autettuina eli oli iltapalat ja -pesut, mutta ei mitään käskyjä.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:29"]

Ja sun ikä on?

Minulla on tapana testata terkkareita eli  en suinkaan sano lapselleni, että nyt Pekka riisutaan vaatteet vaan katson, miten terkkari toimii. Ja kas, hän tulee odotustilaan ja sanoo, että "varmaan kannattaisi ottaa vähitellen vaatteita vähemmäksi". Aha- no varmaan kannattaisi, mutta miksi riisuisin lapseni odotustilassa alusvaatteisilleen? Ja siellä terkkarin huoneessa saan kuulla, että "katsottaisiinko Pekka, että oletko kasvanut". No mitä mieltä olet, katsottaisiko vai ei? Tuolla kysymyksellä terkkari antaa Pekalle vallan sanoa, että ei katsota ja silloin voin minäkin todeta, että eipä katsota, koska et osaa päättää.

Äärettömän harvoin terkkari kertoo edes äidille, mitä aikoo seuraavaksi tehdä. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi puolialastoman lapsen tulee tehdä lattialla palapelejä, miksi ei voi olla vaatteet päällä? Tai miksi terkkari loukkaantuu, jos lapsi kieltäytyy tekemästä jotain käskettyä. Hän ei ymmärrä, miksi lauman ulkopuolinen eli terkkari antaa järjettömiä käskyjä "hypi yhdellä jalalla, hae pallo pöydän alta jne.). Miksi se aikuinen ei hae itse palloaan?

[/quote]

Miten minun ikäni liittyy tähän? :D Olen 36v.

Etköhän jo arvaa että minä en kysy lapselta "katsotaanko paljonko olet kasvanut", vaan että "seuraavaksi mitataan paljonko painat ja kuinka pitkä olet" (sekin on konkreettisempaa lapselle kuin että paljonko olet kasvanut). Tästä yleensä vanhempi ymmärtää itse ruveta riisumaan lasta, jos ei ymmärrä niin sanon, että nyt saa riisua ihan nakuksi. Joillakin alkaa tässä kohtaa maanittelu, useimmat onneksi ottavat sen lapsen ja alkavat riisua. Minä en kyllä teetä mitään tehtäviä puolipukeissa. Kolmevuotiaan kanssa tehdään jo niitä pallohommiakin, ja kolmevuotiaalle sanon että "nyt pääset tekemään kolmevuotistehtäviä ja saat näyttää kuinka hienosti osaat". Siinä on perustelua ihan riittävästi.

t. th

[/quote]

Olen käyttänyt neuvolassa lapsia vuodesta 1999 aina vuoteen 2010 asti, mutta kertaakaan ei ole lasta riisuttu nakuksi lukuunottamatta ihan ensikäyntejä. Sen jälkeen on aina ollut vähintään vaippa ja myöhemmin alusvaatteet. Mistä lähtien 2v neuvolassa on pitänyt olla alasti?

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:47"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:38"]

Sinulla ei taida olla omia lapsia... En uskonut koskaan tätä tylyä lausetta av:lla kirjoittavani, mutta nyt on pakko. Toiseksi taidat olla vastavalmistunut th, joka tekee ja sanoo kaiken niin kuin ohjekirjassa on käsketty.

[/quote]

Kolme lasta tuossa pyörii, ikähaitarilla 7-12v. Ja todellakin on hyväksihavaittu vuosien saatossa jämäkkä toiminta eikä lapsilta luvan kysyminen kaikkeen.

t. th

[/quote]

Meilläkin on lapset suunnilleen samanikäisiä ja jokainen on saanut kertoa oman mielipiteensä mahdollisimman pienestä lähtien. Niinpä heistä on kehittynyt varsin monelta eri kannalta asioita pohtivia tyyppejä, jotka kyseenalaistavat määräykset, joissa ei ole mitään mieltä. Muistan, millaisen nhepulin terveydenhoitaja sai, kun ekaluokkalainen ei suostunut verikokeeseen vaan vaati saada tietää, miksi se otetaan, mitä olennaista sen tulos kertoo ja mitä terveydenhoitaja aikoo tehdä, jos tulos ei ole lapselle riittävän hyvä. Koska vastausta ei tullut vaan ainoastaan "nyt otan verikokeen, sormi tänne", niin sitä ei otettu. Edelleenkään terkkari ei ole kyennyt kertomaan, miksi hemoglobiini testataan, jos tuloksella ei tehdä mitään.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:58"][quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:45"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:28"]

On eri asia kysymällä kysyä, "lähdettäiskö", vai ilmoitusluontoisella intonaatiolla sanoa, "lähdettäiskö". "Lähdettäiskö sitten, laitetaas ne lelut takas laatikkoon". Mitä taapero siitä oppii, jos ihan kaikki asiat päätetään hänen päänsä ylitse niin, ettei hänellä ole koskaan sananvaltaa asioihin? Hän oppii, että hän ei ole arvokas, hänen mielipiteensä tai halunsa eivät ole arvokkaita.

Me voimme sanoa lapselle, että viikonloppuna menemme huvipuistoon, ja kysyä lapselta, haluaako hän mieluummin Linnanmäelle vai Särkänniemeen ja katsomaan siis samalla reissulla serkkuja vai mummia.

Jos lapsi ei ole laisinkaan väsynyt, miksi pitää häntä huutamassa sängyssä tai juoksemassa ympäri taloa? Kaikille mukavampaa on se, että lapsi saa leikkiä vielä tunnin, kun me katsomme jonkun Mentalistin, ja sitten menemme kaikki nukkumaan. Vaihtoehto on se, että lapsi rähjää, isä rähjää, äiti rähjää, kaikilla on paha mieli ja itku silmässä.

Jos jonain päivänä on nukuttu aamulla pidempää niin, ettei päiväunet maistu, silloin niitä päikkäreitä ei nukuta. En minäkään pitäisi siitä, että joku pakottaisi joka päivä tietyllä kellonlyömällä sänkyyn ja pakottaisi nukkumaan, jos ei laisinkaan väsytä.

[/quote]

Kaksivuotias ei ymmärrä tuollaisia intonaatioita, hän kuulee kysymyksen. Lapsi saa päättää joistain asioista, esim. laitetaanko tänään sininen vai keltainen paita tai ottaako hän puuroon voi- vai hillosilmän tai meneekö hän ensin keinuun vai liukumäkeen. Oikeastiko teillä kaksivuotias osaa perustaa päätöksensä jo johonkin Linnanmäen ja Särkänniemen välillä? :D  Hän ei voi päättää lähdetäänkö neuvolasta/puistosta/kylästä. Hän ei voi myöskään päättää siitä, meneekö nukkumaan. Harvaa kaksivuotiasta huvittaisi mennä nukkumaan samaan aikaan joka ilta, mutta vanhempi tietää että puolen tunnin päästä lapsi on yliväsynyt ja sitten menee kiukuksi. Säännöllinen rytmi luo lapselle turvaa. Tietenkin siinä vaiheessa, kun päiväunet ovat jäämässä pois, voi olla päiviä jolloin niitä ei nukuta ja toisina ne tarvitaan. Mutta illalla ei kannata antaa lapsen pyörittää, lapsi ei koe sitä turvallisena. Ja nukkumaanmenon kanssa temppuileva lapsi on muutenkin monessa perheessä melkoinen rasite, kun muut joutuvat menemään hänen tahdissaan. Entä jos jonain iltana tulee ohjelma, jota lapsi ei voi katsoa? Annetaanko lapsen päättää miten vanhemmat viettävät iltansa? Häntä hämmentää suuresti jos toisena iltana saa päättää nukkumaanmenostaan ja toisena ei.

t. th

[/quote]

Onko sinulla ongelmia omien lasten kasvatuksen kanssa? Kyllä meillä jokainen 2v (heitä on ollut 3 kpl) on mennyt ihan omia aikojaan nukkumaan joka ilta samoihin aikoihin ilman tappeluita ja määräämisiä. Meillä ei ole mitään pitkiä iltarituaaleja tms. eikä mitään määräämisiä, että nyt nukkumaan, ja silti ipanat on ihan ajoissa olleet sängyissään ja unessa. Eipä ole käynyt edes mielessä, että menivät ihan rikki tästä, koska saivat itse päättää asian! Toki hieman autettuina eli oli iltapalat ja -pesut, mutta ei mitään käskyjä.
[/quote]Kaikki kaksivuotiaathan menevät kiltisti nukkumaa joka ilta. Jus just.