Kaverini mies teki kaverilleni gradun

No eihän se ole plagiointia, jos joku muu kirjoittaa toiselle gradun. Se on ainoastaan huijaamista. Mun mies on auttanut mua aikoinaan matikan laskareissa ja käytännössä raahasi mut kurssista läpi ja minä puolestani autoin häntä ruotsin tehtävissä. Gradumme olemme kirjoittaneet kyllä ihan itse koska teimme niitä samaan aikaan. Mutta työelämästä tiedän kyllä erään rehtorin, jonka gradu olisi jäänyt lopuksi ikää tekemättä, ellei hänen vaimonsa olisi sitä naputellut paperille.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 10:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 10:31"]No milläs tällaisen asian todistat? Ihan sama mitä se kaverisi hölöttää. Varmasti ei ole ensimmäinen kerta eikä viimeinen kun näin tehdään. Jotkut nyt vaan huijaa kaikessa missä voi ja aina mennään sieltä missä aita on matalin ja sitten ollaan vielä niin itseä täynnä ja erinomaista HUH!

Mitä väärää on mennä sieltä mistä aita on matalin? Miksi tehdä hirveästi töitä jos pääsee samaan lopputulokseen helpommalla? Fiksut menee mistä aita on matalin, jos lopputuloksella ei ole väliä että miten sinne mennyt. Ylitunnolliset ja liian kiltit voi minun puolestani kiivetä sen kolmemetrisen aidan yli jos siltä tuntuu, mutta menen itse kyllä siitä mistä se on matalin, näin kuvainnollisesti. Typerä sanonta kaiken kaikkiaan, peräisin varmaan jostain -50 luvulta kun työ ja ahkeruus oli huipussaan ja luterilaisuus "haudassa levätään"-mentaliteetti kovimmillaan. Ja tällä ei ole huijaamisen kanssa siis mitään tekemistä. Vaan ainoastaan ylimääräisen ja turhan työn kanssa.

Toinen mahdolisuus on se, että kaveri ei ollut kykenevä gradun tekoon vaan tarvitsi ihan oikeasti apua. Mitä tämä sitten merkitsee työpaikoissa. Olen joutunut seuraamaan monen  akateemisen taidonnäytteitä töissä, kun on pitänyt projketeissa saada jotain aikaan paperille. Toki suurin osa pystyy, mutta on sitten niitä surkeita tapauksia, joista ihmettelen miten ovat päässeet tutkinnostaan läpi.

No en ihmettele yhtään, että työelämässä on tuommoisia surkimuksia. Töihinhän haetaan "hyvää tyyppiä", joka on opintoaikansa käyttänyt pyörimässä ulkomaanvaihdossa, ainejärjestöbileissä ja verkostoitumassa. Sit taas ne, jotka ovat opiskelleet ja harrastaneet normaalia elämistä muussa kuin pakkoverkostoitumismielessä, jäävät lehdelle soittelemaan. Kikkelis kokkelis, suomi kuntoon.

Kyllä siitä gradun sisällöstä ja valinnoista pitää olla hyvin perillä, että selviää seminaareista, opponoinnista ja kypsyyskokeesta. Ajatustyö on pitänyt siis kuitenkin tehdä, vaikka joku muu olisikin sen naputellut paperille. Itseasiassa sehän on vain hyvä, jos pystyy jonkun toisen kanssa keskustelemaan aiheesta syvällisesti. Tehdäänhän graduja pareiitainkin. Harvoin vain kukaan ulkopuolinen viitsii perehtyä aiheeseen niin paljon, että pystyisi vaihtamaan siitä ajatuksia.

Kirjoitan graduja muille lähes vuosittain. Yliopisto maksaa siitä palkankin. Sitä kutsutaan ohjaamiseksi. Ei niistä korkeita arvosanoja anneta, jos oma osuus jää vähäiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan graduja muille lähes vuosittain. Yliopisto maksaa siitä palkankin. Sitä kutsutaan ohjaamiseksi. Ei niistä korkeita arvosanoja anneta, jos oma osuus jää vähäiseksi. 

Sama.

Nykyisin järkyttävän huonot sepustukset on vaan päätettävä läpi, jotta raha valmistuneesta maisterista saadaan sisään. Ottaa päähän yrittää ohjata surkimuksia, joilla ei ole minkäänlaista otetta tieteellisen tekstin tuottamiseen. Tähän on tultu, kun pääsykokeen jälkeen ei minkäänlaista karsintamenettelyä. Parempi olisi ekan vuoden jälkeen potkaista pihalle huonosti suorittavat; tällainen systeemi on joissain maissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 10:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 10:31"]No milläs tällaisen asian todistat? Ihan sama mitä se kaverisi hölöttää. Varmasti ei ole ensimmäinen kerta eikä viimeinen kun näin tehdään. Jotkut nyt vaan huijaa kaikessa missä voi ja aina mennään sieltä missä aita on matalin ja sitten ollaan vielä niin itseä täynnä ja erinomaista HUH!

Mitä väärää on mennä sieltä mistä aita on matalin? Miksi tehdä hirveästi töitä jos pääsee samaan lopputulokseen helpommalla? Fiksut menee mistä aita on matalin, jos lopputuloksella ei ole väliä että miten sinne mennyt. Ylitunnolliset ja liian kiltit voi minun puolestani kiivetä sen kolmemetrisen aidan yli jos siltä tuntuu, mutta menen itse kyllä siitä mistä se on matalin, näin kuvainnollisesti. Typerä sanonta kaiken kaikkiaan, peräisin varmaan jostain -50 luvulta kun työ ja ahkeruus oli huipussaan ja luterilaisuus "haudassa levätään"-mentaliteetti kovimmillaan. Ja tällä ei ole huijaamisen kanssa siis mitään tekemistä. Vaan ainoastaan ylimääräisen ja turhan työn kanssa.

Toinen mahdolisuus on se, että kaveri ei ollut kykenevä gradun tekoon vaan tarvitsi ihan oikeasti apua. Mitä tämä sitten merkitsee työpaikoissa. Olen joutunut seuraamaan monen  akateemisen taidonnäytteitä töissä, kun on pitänyt projketeissa saada jotain aikaan paperille. Toki suurin osa pystyy, mutta on sitten niitä surkeita tapauksia, joista ihmettelen miten ovat päässeet tutkinnostaan läpi.

No en ihmettele yhtään, että työelämässä on tuommoisia surkimuksia. Töihinhän haetaan "hyvää tyyppiä", joka on opintoaikansa käyttänyt pyörimässä ulkomaanvaihdossa, ainejärjestöbileissä ja verkostoitumassa. Sit taas ne, jotka ovat opiskelleet ja harrastaneet normaalia elämistä muussa kuin pakkoverkostoitumismielessä, jäävät lehdelle soittelemaan. Kikkelis kokkelis, suomi kuntoon.

Taas joku tosikko nurkkajussi valittaa kun pidetyt sosiaaliset tyypit ovat työelämässä halutumpia. Eikö kirjojen pänttääminen ja yksin dataaminen ollutkaan tie onneen, vaan pelipaikat menivät karismaattisemmille kilpasiskoille.

Ei se mitään, kaverilleni teki aviomies käytännössä väitöskirjan, samalla alalla kun ovat. Selvitti ja neuvoi suoraan menetelmät, teki itse haastavampia osioita alkuun, kirjoitti hankalia teknisiä osuuksia, setvi käytännön ongelmat ja oikoluki ja kirjoitti raakateksteistä julkaisukelpoista. Työksi tuossa jäi kaverille mekaanista puuhastelua johon kykenee noheva lukiolainen.