Pakkomielteinen tarkistaminen haittaa elämää :(
Löytyykö muita, jotka kärsivät asioiden pakkomielteisestä tarkistamisesta? Miten siitä voisi päästä eroon? On alkanut todella häiritä ja vaikeuttaa tiettyjä asioita. Esim. kotoa lähtö ei koskaan onnistu nopeasti, kun aina pitää tarkistaa, että hellan levyt ovat pois päältä (vaikka en olisi laittanut ruokaa aikoihin), hanat ovat kunnolla kiinni eivätkä tiputa vettä, parvekkeen ovi on lukossa, jääkaappi on kunnolla kiinni jne. Ja sama ruljanssi nukkumaan mennessä. Poikaystävän ollessa luonani yötä pääsen hiukan vähemmällä, kun on jotenkin turvallisempi olo enkä esim. silloin rämpytä ulko-ovea montaa kertaa tarkistaakseni, että se on lukossa.
Usein kotoa lähtiessä, varsinkin jos lähden pitemmäksi aikaa, otan kännykällä kuvan hellasta, jotta on todistusaineistoa jonkinlaisen mielenrauhan säilyttämiseksi. Ärsyttää oikeesti. :( Tää on jatkunut jo vaikka kuinka kauan, alussa tosin oli vaan se hella, mutta vähitellen noi muut on tulleet kuvioon mukaan. Ja koskaan ei ole mitään käynyt, koskaan ei ole levy vahingossa jäänyt päälle tms. Mut pakko vaan aina tarkistaa. Ja pitää tuijottaa niitä hellan mittareita vaikka kuinka kauan, jotta uskon niiden kaikkien olevan nollassa.
Pakkomielteinen tarkistaminen on alkanut yhä enemmän häiritä myös työntekoa. Siivoan hotellihuoneita, ja aina on pakko tarkistaa tietyt asiat monta kertaa, jotta tiedän kaiken olevan kunnossa. Kylppärissä pitää tarkistaa esim. että roskis on varmasti tyhjennetty, WC-pönttö on varmasti pesty kunnolla, käsisaippuaa ja suihkugeeliä on riittävästi, pyyhkeet ovat paikallaan jne. Koskaan en ole mitään unohtanut eikä ole tullut valituksia asiakkailta, varmaan vaan se tietty epäonnistumisen pelko on vaan niin valtava, että aiheuttaa järjettömän epävarmuuden omista tekemisistä.
Mutta siis miten tästä voi päästä eroon tai saada èdes jonkinlaista helpotusta ja järjen ääntä mukaan tähän touhuun?
Kommentit (31)
kasvoin kodissa, jossa äitini kärsi juuri tuosta tarkistamisesta. mihinkään ei voitu lähteä, ennen kuin muut olivat tarkistaneet äitini jälkeen ne asiat. kun itselläni oli ero kesken, ja kaikki asiat niin sotkussa kuin voi, saatoin tarkistaa asioita että miltei myöhästyin töistä. nyt kun ei tarvitse enää eksän tekemisistä stressata, voin käydä äitini luona, ilman että hermostun hänen oireistaan. mutta voisin miltei sanoa että suvussa kulkee.
Suoraan minun elämästä! Mulla kaikki samat ja esim. lompakon tarkistaminen, onko kaikki tärkeät asiat tallella.. huoh rasittavaa. Mulla alko nää omaan kämppään muuttaessa ja uniongelmien takia. Tuntui että rauhoitun illalla paremmin kun kaikki tarkastettu. Noh siitä jäänyt tapa enkä osaa lopettaa.
Psykiatrille aikaa varaamaan, OCD:n löytyy apua.
OCD, lekurille ja terapiaa ja lääkitys. kohta et pääse ollenkaan poistumaan kotoasi
Tuo on aika normaalia stressikäytöstä. Mitä oikeasti pelkäät? Miksi olet ahdistunut? Tsemppiä!
mulla oli yhdessä vaiheessa vastaava tarkistaminen (hella, ulko-ovi) todella voimakkaana, mutta katosi sitten hiljalleen ilman ammattiapua. En edes muistanut asiaa ennen kuin nyt luin tämän aloituksen.
Kirja,Kerrasta poikki........saattaa löytyä kirjastosta
mitä tapahtuisi jos joskus unohtaisit jotain?
En oikein tiedä mitä pelkään ja mikä on ahdistukseni perimmäinen syy, mutta ahdistunut olen usein ja stressaan vähän joka asiasta. -AP
Sama ongelma oli täälläkin ylsin asuessa, mutta helpotti huomattavasti kun muutimme miehen kanssa yhteen. Kai se oli sitä pelkoa, että jotain pahaa tapahtuu kun olen yksin vastuussa kaikesta eikä ole ketään muuta huomaamassa jos vaikka hella tai kahvinkeitin on jäänyt päälle. Ihan neuroottisena näitä aina tarkistelin ja töissäkin saattoi iskeä ahdistus, että muistinkohan ottaa suoristusraudan aamulla pois seinästä kun olin niin väsynyt. Todella inhottavaa tuollainen, onneksi ei tarvitse enää asiua yksin :)
Sitä olen yrittänyt itselleni toitottaa, ettei se varmaan niin vakavaa olisi, jos joskus jotain unohtuisi esim. töissä... Hellan päälle jääminen olis tietty aika huono juttu, mutta TIEDÄN, että sammutan levyt aina käytön jälkeen, ja vaikka tiedän, etteivät ne voi mitenkään olla päällä, jos en vaikka ole laittanut ruokaa moneen päivään, eikä ole lemmikkejä, jotka vahingossa voisivat saada hellan päälle jne... Mut silti vaan pakko tarkistaa. :( -AP
Mulla ap ihan sama juttu. Paitsi että olen kylläkin vasta 14v mutta stressaan aika paljon joka asiasta. Tosi rasittavaa tarkistaa aina kaikki moneen kertaan ja yleensä aina varmistan kavereilta asioita ja se sitten helpottaa. He kylläkin ovat sanoneet etteivät jaksa kun kyselen ja varmistelen niin paljon :/
Toi Kerrasta poikki -kirja kuulostaa kyl hyvältä, vois ihan jopa tilata sen netistä. -AP
Sama täällä :/ Terapiassa käyty vuosia ja lääkityksenä Seromex ja Disperidon.
En osaa kyllä sanoa mitään lohduttavaa, mutta tsempit aloittajalle! Tosi ikävä vaiva.
Oon huomannut, että jos on muutenkin jotain stressiä elämässä, niin oireet pahenee.
Harrastatko aloittaja mitään? Mä huomasin että kun aloin liikkumaan säännöllisesti (lenkkeilen ja käyn salilla) niin helpotti ehkä vähän.
Sano ääneen: ovi on lukossa, hella pois päältä, hana kiinni jne.
Ei tuo tarkistaminen huono asia ole vain jos joudut tekemään sen monta kertaa ja silti jää epävarma olo.
Mulla ei oo nuin pahoja.
Mutta esim ulko ovi pitää tarkistaa, ripaa siis pari kertaa painaa ja samoin painaa ovea,että tunnen sen olevan lukossa.( ennen nukkumaan menoa ja jos lähtee johonki) Valot,aina pitää tarkistaa ettei päällä. Hella,katon ettei levyt päällä + kahvinkeitin. Suihkuhana, joka kerta suihkussa käynnin lopettaessa,hanan pitää naksahtaa tiettyyn asentoon kuuluu 'naps' ,ja samoin painaa se 'tötterö ' kunnolla alas. Avaimet, saatan tuijottaa kämpän avaimia käsissäni,samalla pitäen ovea auki, että älyän niiden avaimien olevan siinä kädessä. (Siis kun lähdössä johonkin)
Ei tuu muuta mieleen....:o :D
Tuntui kun ap olisi kirjoittanut omasta elämästäni! Kärsin kyseisistä oireista todella kauan, ennenkuin kehtasin lähteä hakemaan apua. Sain cipralex lääkityksen, jota syön pienellä annoksella jatkuvana ylläpitona, sekä kävin juttelemassa psyk.hoitajan kanssa asioistani. Se auttoi. Nykyään tarkistelen edelleenkin tiettyjä asoita, mutta ne ovat hallinnassa, ymmärrän miksi teen niitä ja ne eivät enää hallitse elämääni, pystyn suhtautumaan niihin huumorilla. Pystyn heittämään vitsiä esim. työkaverien kanssa neurooseistani. Hae rohkeasti apua, sitä on saatavilla ja se todella kannattaa. Et ole yksin asian kanssa. Tsemppiä!
Ei oo ollut mitenkään ankara kasvatus, ja sellaiselle ei ole tarvetta ollutkaan, oon aina ollut tosi kiltti ja tunnollinen ja huolellinen ja miellyttämishaluinen. Varmaan vaan se mokaamisen pelko on niin suuri... En halua sädekehän särkyvän. -AP