Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kihlauksen purkautuminen hävettää valtavasti
20.09.2014 |
Olen 24-vuotias nainen. Minä ja mieheni erosimme muutama kuukausi sitten lähes neljän yhteisen vuoden jälkeen. Olen nyt hiukan pääsemässä takaisin jaloilleni, uudessa asunnossa (asun ensimmäistä kertaa yksin) ja muutenkin uusissa kuvioissa. Henkistä toipumista jarruttaa kuitenkin yksi asia, eli se, että häpeän niin voimakkaasti kihlauksemme purkautumista. Menimme kihloihin yhteisestä päätöksestä puoli vuotta ennen eroa. Nyt jälkikäteen katsottuna tiedän että se oli vain yritys pelastaa huonoksi mennyttä suhdetta. Järjestimme jopa juhlat sukulaisille ja ystäville, ja puhe oli oikeasti naimisiinmenosta.
Kukaan ei ole puhunut asiasta minulle, mutta olen ihan varma että osa ihmisistä nauraa minulle ja pitää säälittävänä. Että ihan puolen vuoden "teinikihlat". Pidän itseänikin naurettavana. En tiedä miksi edes suostuin kihlaukseen, kun alitajunnassa oli jo tieto siitä että ero tulee jossain vaiheessa. Päädyin ihan omaa syytäni siihen naurettavaan joukkoon, joka menee kihloihin nuorena pariksi kuukaudeksi. Murehdin sitäkin, että jos löydän uuden miehen, niin en varmasti kehtaa kihlautua ennen kuin häät ovat oikeasti tulossa.
Miten pääsisin yli tästä häpeästä? On vaikea olla tekemisissä läheisten tai puolituttujenkaan kanssa, kun kaikki tässä pienessä kaupungissa tietävät asiasta ja varmasti ainakin osa nauraa minulle. Tiedän, että paisuttelen asiaa päässäni, mutta näille kihlaustarinoille nauretaan ihan yleisestikin joten miksei minulle. Kihloihin meneminen oli tähänastisen elämäni suurin virhe.
Kommentit (42)
Muutkin ihmiset ajattelee itseään, ei sua ja sun kihloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"---olen ihan varma että osa ihmisistä nauraa minulle ja pitää säälittävänä."
Ei pidä paikkaansa. Oli varmaan loppujen lopuksi hyvä asia, että erositte. Moni menee samassa tilanteessa naisimisiin, vaikka hälytyskellot jo soivat. Avioero olisi ollut vielä raskaampi asia. Ystävät ja sukulaiset vaikenevat tapahtuneesta hienotunteisuudesta, eivät vahingonilosta. Erosta toipuminen vie aikansa ja eron takia saa olla surullinen, vaikka ero oli oikea ratkaisu. Älä ajattele liikaa muiden ihmisten mielipiteitä ja ajatuksia tekemisistäsi, koska oikeasti harva ihminen ehtii vatvoa sinun asioitasi omiensa lisäksi. Jatka elämääsi!
"Murehdin sitäkin, että jos löydän uuden miehen, niin en varmasti kehtaa kihlautua ennen kuin häät ovat oikeasti tulossa."
En ole tiennytkään, että kihlauksesta on säädetty jollakin lailla tai vastaavalla, että siitä on kerrottava muille tai käytettävä kihlasormusta.
Senkun menet kihloihin=sovit meneväsi naimisiin, ei siitä kennelelään tarvitse kertoa tai sormuksia hommata. Sitten vaan hääkutsua. Jos naimisiinmenosta ei tulekaan mitään, ei tarvitse selitellä kun taas kihlaus purkautui kun kukaan ei tiedä sinun kihloissa olleenkaan.
Lähde reissaamaan, voit löytää sen kivan ulkomaisen miehen ja perustat onnellisen perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 17:04"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 17:02"]
Aikamoisen pienet on sun virheet. Elämä opettaa, kyllä se siitä.
[/quote]
Tiedän kyllä että pahemminkin voisi itsensä nolata. Minut on kasvatettu pyrkimään täydellisyyteen, ja siksi tällainen kolaus on todella tuntuva. Tiedän että myös vanhempani ovat pettyneitä, koska he ovat sen tuoneet ilmi.
Ap
[/quote]
Eli ongelma on vanhemmillasi. Syy pettymiseen on heissä itsessään, ei sinussa. Heille sinun elämäsi edustaa jotain kaunokirjallista teosta, jonka he ovat luoneet ja nyt kehtaavatkin pettyä sen sijaan, että tukisivat sinua.
Ja kaikille pikkuvirheen huutelijoille sanoisin, että se on lapselle todellinen taakka jos omat vanhemmat pettyvät omaan lapseensa tällaisesta syystä, joka ei ole mitenkään lapsen oma vika. Minkälaisia ovat omat vaikeutenne sen rinnalla?
Jatka vain elämääsi, vaikka onkin tyhmää mennä kihloihin, jos tietää eroavansa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 17:17"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 17:04"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 17:02"]
Aikamoisen pienet on sun virheet. Elämä opettaa, kyllä se siitä.
[/quote]
Tiedän kyllä että pahemminkin voisi itsensä nolata. Minut on kasvatettu pyrkimään täydellisyyteen, ja siksi tällainen kolaus on todella tuntuva. Tiedän että myös vanhempani ovat pettyneitä, koska he ovat sen tuoneet ilmi.
Ap
[/quote]
Eli ongelma on vanhemmillasi. Syy pettymiseen on heissä itsessään, ei sinussa. Heille sinun elämäsi edustaa jotain kaunokirjallista teosta, jonka he ovat luoneet ja nyt kehtaavatkin pettyä sen sijaan, että tukisivat sinua.
Ja kaikille pikkuvirheen huutelijoille sanoisin, että se on lapselle todellinen taakka jos omat vanhemmat pettyvät omaan lapseensa tällaisesta syystä, joka ei ole mitenkään lapsen oma vika. Minkälaisia ovat omat vaikeutenne sen rinnalla?
[/quote]
Niin, eihän se hyvältä tunnu kun vanhemmat saarnaavat että näin ei olisi saanut tapahtua... Vanhempani ovat muuten aivan ihania, mutta heillä on omat suunnitelmansa siitä, miten elämäni pitäisi edistyä, eikä eron tapaisia "julkisia virheitä" saisi tapahtua. Ovat he minua tukeneetkin, auttoivat asunnon hankkimisessa ja muutossa ja muutenkin, mutta pinnan alla on koko ajan ollut se pettynyt tunnelma. Siitä pääsen kuitenkin yli, pahempaa ahdistusta aiheuttavat perheen ulkopuoliset, vaikka kukaan ei ole suoraan sanonut mitään pahaa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 17:02"]
Aikamoisen pienet on sun virheet. Elämä opettaa, kyllä se siitä.
[/quote]
Juuri näin! :D
Älä anna tämän episodin määritellä itseäsi, virheistä oppii ja se on normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien pitäisi tukea mutta jos eivät kykene niin kehottaisin pysymään jatkossa lähestulkoon erossa heistä koska he ovat nakertaneet itsetuntosi ihan nollaan. Tiedän sen, koska mulla on kans tuollaiset vanhemmat. Älä ole heistä taloudellisesti riippuvainen, siitä tulee olemaan sinulle hirveästi haittaa kun he edelleen odottavat sinun toimivan heidän käsikirjoituksensa mukaan ja jos he vielä antavat sinulle rahaa niin he katsovat, että sinun on syytäkin toimia heidän käsikirjoituksensa mukaan.
He eivät näe, millainen sinä olet, vaan vain omat odotuksensa jälkikasvustaan.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/vanhemman_vaikeita_tunteita/pettymys/
Kukaan ei naura sulle tai pidä sua nolona, ainakaan omasta ikäluokastasi. Omat vanhemmat ja vanhempi suku voi tietysti olla eri asia. Erot ja pikaliitot ovat niin yleisiä nykyään. Pää pystyyn nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö prinsessa madeleinekin ollut kihloissa sen pettäjämiehen kanssa...jokatapauksessa ainakin ikuisuuden seukkas sen kanssa vakavasti ja kuinka kävikään. Mahto sekin olla nöyryyttävää ja niin vaan selvis :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samanikäinen kuin sinä ja erosin keväällä 4v suhteesta. Ymmärrän kyllä että ero hävettää, jos sinut on kasvatettu pyrkimään täydellisyyteen, mutta, ajattele niin että parempi oli erota nyt kun vuosien päästä (mahd. avioliitosta). Elämässä kun epäonnistuu kaikki, tavalla ja toisella. Enemmän epäonnistumista olisi ollut jäädä huonoon suhteeseen kuin todeta että Hei, tää ei toimikaan. Vaatii rohkeutta ja itsetuntoa erota suhteesta joka ei toimi. Pää pystyyn ja kaikkea hyvää sinulle!
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 17:22"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 17:17"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 17:04"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 17:02"]
Aikamoisen pienet on sun virheet. Elämä opettaa, kyllä se siitä.
[/quote]
Tiedän kyllä että pahemminkin voisi itsensä nolata. Minut on kasvatettu pyrkimään täydellisyyteen, ja siksi tällainen kolaus on todella tuntuva. Tiedän että myös vanhempani ovat pettyneitä, koska he ovat sen tuoneet ilmi.
Ap
[/quote]
Eli ongelma on vanhemmillasi. Syy pettymiseen on heissä itsessään, ei sinussa. Heille sinun elämäsi edustaa jotain kaunokirjallista teosta, jonka he ovat luoneet ja nyt kehtaavatkin pettyä sen sijaan, että tukisivat sinua.
Ja kaikille pikkuvirheen huutelijoille sanoisin, että se on lapselle todellinen taakka jos omat vanhemmat pettyvät omaan lapseensa tällaisesta syystä, joka ei ole mitenkään lapsen oma vika. Minkälaisia ovat omat vaikeutenne sen rinnalla?
[/quote]
Niin, eihän se hyvältä tunnu kun vanhemmat saarnaavat että näin ei olisi saanut tapahtua... Vanhempani ovat muuten aivan ihania, mutta heillä on omat suunnitelmansa siitä, miten elämäni pitäisi edistyä, eikä eron tapaisia "julkisia virheitä" saisi tapahtua. Ovat he minua tukeneetkin, auttoivat asunnon hankkimisessa ja muutossa ja muutenkin, mutta pinnan alla on koko ajan ollut se pettynyt tunnelma. Siitä pääsen kuitenkin yli, pahempaa ahdistusta aiheuttavat perheen ulkopuoliset, vaikka kukaan ei ole suoraan sanonut mitään pahaa.
Ap
[/quote]
Tuossa on outoa se, että vanhempasi ovat sinuun (tai itseensä, mutta eivät osaa käsitellä asiaa sitä kautta vaan projisoivat sen sinuun) pettyneitä ja silti sua hävettää ulkopuolisten reaktio.
Sun ei pidä ottaa mitään apua tuollaisilta vanhemmilta vastaan, hehän ovat aivopesijäaivokääpiöitä. Ovat aivopesseet sinut luulemaan, että ulkopuoliset häpeävät sinua ja nauravat sinulle, eivätkä tue ja ymmärrä sinua. Daa? Eikö ne ole juuri sinun vanhempasi, jotka näin tekevät? Jos otat heiltä vastaan apua niin sillä on hintalappu. Hinta on heikentynyt minäkuva ja matala itseluottamus.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 17:26"]
Eikö prinsessa madeleinekin ollut kihloissa sen pettäjämiehen kanssa...jokatapauksessa ainakin ikuisuuden seukkas sen kanssa vakavasti ja kuinka kävikään. Mahto sekin olla nöyryyttävää ja niin vaan selvis :)
[/quote]
Ja kohta eroaa tästäkin miehestä eli ei ymmärtänyt jättää kihlajaisiin. Mutta ei se häpeän aihe ole! Enitenhän hän siinä itse kärsii.
Ei mitään häpeämistä. Virheitä sattuu. Nyt vaan eteenpäin.
Enemmän se on "häpeä" olla onnettomassa suhteessa ilman oikeita syitä. Tsempit sulle ettet "haaskannut" enempää aikaasi, ei eroaminen tänä päivänä noloa ole, eri asia jos olisit ensimmäisenä avioliiton päivänä vasta ottanut hatkat! :D
Mä vetäisin tuollaisia vanhempia päin lättyä. Saatana, ovatko he itse täydellisiä onnistujia ja onko se muka heidän omaa ansiotaan? Vai ovatko vain onnekkaita, luultavasti. Ja nyt mitään ongelmia ei saisi ilmentyä heidänkään jälkikasvulleen, koska se on särö hiedän erinomaisessa kuvassa itsestään oman elämänsä herroina.
Missä tuki? Täydelliset vanhemmat tukevat lastaan vastoinkäymisissä, eivät pety.
Alue: Aihe vapaa
Jos itse kuulisin noin tapahtuneen, sanoisian vain "ai jaa" ja siinä se. ei mua kyllä asia mitenkään liikuttaisi. Kukin ihan omaa tahtiaan.