Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kihlauksen purkautuminen hävettää valtavasti
20.09.2014 |
Olen 24-vuotias nainen. Minä ja mieheni erosimme muutama kuukausi sitten lähes neljän yhteisen vuoden jälkeen. Olen nyt hiukan pääsemässä takaisin jaloilleni, uudessa asunnossa (asun ensimmäistä kertaa yksin) ja muutenkin uusissa kuvioissa. Henkistä toipumista jarruttaa kuitenkin yksi asia, eli se, että häpeän niin voimakkaasti kihlauksemme purkautumista. Menimme kihloihin yhteisestä päätöksestä puoli vuotta ennen eroa. Nyt jälkikäteen katsottuna tiedän että se oli vain yritys pelastaa huonoksi mennyttä suhdetta. Järjestimme jopa juhlat sukulaisille ja ystäville, ja puhe oli oikeasti naimisiinmenosta.
Kukaan ei ole puhunut asiasta minulle, mutta olen ihan varma että osa ihmisistä nauraa minulle ja pitää säälittävänä. Että ihan puolen vuoden "teinikihlat". Pidän itseänikin naurettavana. En tiedä miksi edes suostuin kihlaukseen, kun alitajunnassa oli jo tieto siitä että ero tulee jossain vaiheessa. Päädyin ihan omaa syytäni siihen naurettavaan joukkoon, joka menee kihloihin nuorena pariksi kuukaudeksi. Murehdin sitäkin, että jos löydän uuden miehen, niin en varmasti kehtaa kihlautua ennen kuin häät ovat oikeasti tulossa.
Miten pääsisin yli tästä häpeästä? On vaikea olla tekemisissä läheisten tai puolituttujenkaan kanssa, kun kaikki tässä pienessä kaupungissa tietävät asiasta ja varmasti ainakin osa nauraa minulle. Tiedän, että paisuttelen asiaa päässäni, mutta näille kihlaustarinoille nauretaan ihan yleisestikin joten miksei minulle. Kihloihin meneminen oli tähänastisen elämäni suurin virhe.
Kommentit (42)
Ehkä sinkin on aika aikuistua ja lopettaa turhat häpeämiset. Ja oppia, että aina ei onnistu ja siitä vaan jatketaan. Löydätte paremmat molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikamoisen pienet on sun virheet. Elämä opettaa, kyllä se siitä.
Ei 24v ole enää mitkään teinikihlat. Mä menin 18 vuotiaana kihloihin ja hyvän aikaa ollaan tässä jo toisiamme jaksettu katsella.
Tiedän sellaisiakin jotka ovat olleet kihloissa sen viikko-2kk, niitä sietääkin hävetä, mutta sun tilanteessa ei ole mitään hävettävää. Pää vaan pystyyn ja kohti uusia seikkailuja!
Onneksi olkoon, sun elämä on varsin hyvällä mallilla, kun tuollaista ehdit märehtiä. Oikeesti, ei tartte hävetä! Paljon paljon parempi tajuta purkaa kihlaus kuin avioliitto - varsinkaan sitten vasta, kun on lapsiakin. Move on, be happy. :o)
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 17:02"]
Aikamoisen pienet on sun virheet. Elämä opettaa, kyllä se siitä.
[/quote]
Tiedän kyllä että pahemminkin voisi itsensä nolata. Minut on kasvatettu pyrkimään täydellisyyteen, ja siksi tällainen kolaus on todella tuntuva. Tiedän että myös vanhempani ovat pettyneitä, koska he ovat sen tuoneet ilmi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele positiivisesti: ette sentään ehtineet naimisiin asti! Sehän vasta olisikin ollut noloa, jos olisittekin eronneet parin kuukauden avioliiton jälkeen.
Olisit voinut myös naida väärän miehen, tehdä lapsia ja päätyä eroon ja yksinhuoltajaksi. Ja köyhyysloukkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en määrittelisi sinua enää teiniksi. Toki olet vielä nuori aikuinen. Asioita vain tapahtuu, ei me aikuisetkaan olla yhtään sen parempia. Ja varmasti jokaista niin sanotusti hävettää jos kihlautuu ja sen jälkeen eroaakin nopeasti, ihan iästä riippumatta. Mutta sellaista se elämä on, ei kannata jäädä sitä miettimään. Äläkä anna sen vaikuttaa tuleavisuuden suhteisiin, etenet niissä sitten sen mukaan miltä silloin tuntuu. Tsemppiä!
Perkele! Ne pärjää jotka ei nolostu pikkuasioista. Tämä on pikkuasia. Mistä tuppukylästä olet? Muuta kaupunkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä häpeä.:) parempihan se vaan oli että tajusitte kumpikin ettette ole toisillenne ne oikeat:) kuitenkin aika pitkään olitte yhdessä, varmasti oli paljon hyviäkin hetkiä joiden aikana oikeasti piti sitä naimisiinmenoa vaihtoehtona?:)
Se on arvostelijoiden häpeä. Aikuismaiset ja fiksut ihmiset eivät ajattele mitään pahaa. Jokaiselle ne omat ylä- ja alamäet tulee.
Ihan hyvä, jos tuo on elämäsi isoin murhe tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nanokoon äitisi sun ex miehen, jos siitä niin tykkää.
Ööh... Ymmärtäisin häpeän, jos olisit suostunut avioliittoon tietäen, että ero tulee ja järjestänyt isot prinsessahäät. Silti pitäisin aika vähäpätöisenä häpeän aiheeana. Jokainen täysillä käyvä ymmärtää, että otitte suhteen tosissaanne ja yrititte kohentaa sitä kihloilla. Mikäs häpeä se on. Puolen vuoden teinikihlahöpinä on ivailua ihmisiltä, jotka ovat jo menettäneet nuoruuden haaveet tai joilla ei nuorina ollut edes ketään, jonka kanssa seurustella. En edes ennne tän lukemista muistanut, että kauan, kauna sitten olin lyhyesti kihloissa typerän ja minulle aivan väärän pojan kanssa. onnea elämääsi ja iloitse siitä, että pärjäät yksin. Kokemukseni mukaan se on hyvä pohja uudelle suhteelle sitten kun sen aika koittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa jatkossa ottaa sellainen asenne elämään että miettii mahdollisimman vähän sitä mitä muut ajattelevat. Elämässä kaikkia kiinnostaa eniten omat mokailut ja se, huomasiko niitä kukaan. Eli turha huolehtia. Voimia erosta toipumiseen.
Kiitos kaikista rohkaisevista viesteistä, tuli jo nyt todella paljon parempi mieli! Tämä päivä on ollut poikkeuksellisen raskas, siksi tämän ketjunkin aloitin, mutta ihan hetkessä mieliala alkoi kohenemaan viestejä lukiessa :)
Ap
Sun vanhempasi tässä oudosti käyttäytyvät ja heidän pitäisi hävetä. Ei sinun. Anteeksi, uskon, että vanhempasi tarkoittavat parastasi, mutta tuo on hyvin puto tapa suhtautua asiaan, jossa kyse ei ole heidän elämästään, vaan sinun. kaikkea hyvää.
Voi kuule, ei ne ihmiset viitsi sun kihlauksen purkautumista miettiä kuin korkeintaan 2 sek. Turha murehtia tuollaista. Parempi että keskityt oman elämäsi rakentamiseen.
Jotenkin olisi nyt purettava se ajatus päästäsi, että teinikihlat ovat pelkästään naurettavat. On niillä teinikihloilla syynsäkin ja ihminen joka tuomitsee ne tai nauraa niille, on itsekin jotenkin epäkypsä.
Teillä oli syynne kihloihin, eikö ollutkin? Entä jos et olisi tehnyt sitä, sittenkö taas jossittelisit itseksesi, että näyttääkseni coolilta tein niin ja näin. Jos joku nauraa niin varmaa on, että syy siihen on hänessä itsessään, ei sinussa, sen elämä on opettanut minulle 42:een ikävuoteen mennessä.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä sinkin on aika aikuistua ja lopettaa turhat häpeämiset. Ja oppia, että aina ei onnistu ja siitä vaan jatketaan. Löydätte paremmat molemmat.