Lue keskustelun säännöt.
Miksi haluttomat ihmiset ovat parisuhteessa?
23.08.2021 |
Niin, siis siinä tapauksessa että halut ovat kovin eriparisia.
Tajuaako se haluton, kuinka tärkeästä asiasta siinä seksissä on kysymys? Jos rakastaa sitä toista, niin miksi hän haluaa pitää sitä rakastaan kituuttamassa?
Tietenkin ovi käy molempiin suuntiin, voihan olla että suhteen halukkaampi osapuoli ei taja sitä mitkä asiat haluttomalle ovat oikeasti tärkeitä ja kiinnostavia.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SE, joka kokee kituuttavansa, ottaa vastuun OMASTA elämästään, TEKEE asialle jotakin ja tarvittaessa lähtee nostelemaan.
Muiden/ toisen syyttely on tietty paljon mukavampaa, kun voi leikkiä marttyyria ja piehtaroida itsesäälissä.
"Nyyh... kyllähän minä muuten, muttakun TOI TOINEN.."
Usein se syyttelyvaihe on välivaihe matkalla kohti eroa tai pettämistä. Eipä tuossa tilanteessa juuri muutakaan voi tehdä, jos toinen ei vaan innostu seksistä, vaikka kuinka yrittäisi keskustella asiasta, flirttailla, pukeutua seksikkäästi, miettiä kivoja seksileikkejä, tms.
Parisuhteessa on ok olla joskus turhautunut. Seksuaalisuus, jos jokin, on osa-alue, joka tuottaa niitä turhautumia. On luonnollista, että turhautuessaan parisuhteessa on sitä mieltä, että juuri se toinen osapuoli on ongelma - koska turhautuminen kertoo siitä, että sen turhautuneen mielestä parisuhteessa ON ongelma. Ei ole henkisesti kovin kestävää, jos turhautumista aiheuttavassa tilanteessa täytyisi lähteä siitä oletuksesta liikkeelle, että kaikki ongelmat ovat omasta itsestä johtuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska miehet preferoivat hoikkia naisia, joilla on vähän hormonitoimintaa sen sijaan, että ottaisivat pulleampia naisia, jotka pitävät seksistä.
Onko tästä jotain tutkimustietoa, siis siitä hormonitoiminta-osuudesta? Mä oon aatellut että on vaan nautinnonhaluisuudesta kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tänne eilen etten halua seksiä koska se kuuluu kauniille ja nuorille. Itse olen vanha ja rupsahtanut. Olen parisuhteessa koska en haluan elää yksin ja olen kyllä hyvä vaimo, vaikka itse sanonkin, ilman seksiäkin.
Mies saa arvostaa hyviä puoliani ja seksiä varten miehille on itsetyydytys ja porno. En todellakaan käsitä mitä huonoa niin monet naiset pornossa näkevät. Sehän on meidän arjen naisten pelastus ja helpotus.
Kysyisin puolestani miksi ihminen jolle seksin tarve on ylitse muiden edes on parisuhteessa? Miksei jossain fwb, swinger, polysuhteessa ja mitä niitä onkaan?
Entäs jos kokee, että oleellinen osa parisuhteesta on rakkaus? Ja tärkeä osa rakkaudesta on sen fyysinen osoittaminen, johon kuuluu läheisyys, halailu, suukottelu, intiimi ihokosketus ja - hui kauheaa - rakastelu.
En ymmärrä sellaisia ihmisiä, jotka viitsivät roikkua suhteessa, jossa ei ole minkäänlaista fyysisen rakkauden osoittamisen muotoja. Ajatuskin tekee surulliseksi. Ei sellaisessa "suhteessa" ole hyvä puoliso, jos esimerkiksi yhteisesti jaettu ihokosketus ja alastomuus ovat kokonaan poissuljettuja asioita. Ihminen on syntymästä kuolemaan biologinen, fyysinen, lihallinen ja seksuaalinen olento, joka tarvitsee kosketusta ja hyvänäpitoa. Se on hyväksyntää ja läsnäoloa.
Seksuaalisen kokemuksen ei tietenkään tarvitse tarkoittaa yhdyntää, vaan se voi aivan hyvin rajoittua pelkkään ihokosketukseen, mutta kokemuksen intiimiys, intensiivisyys ja läsnäolo tekevät siitä tärkeän ja nimen omaan seksuaalisen.
Tässä pitää tietysti muistaa se, että ihmiset ovat yksilöitä. Se, mikä on tärkeää yhdelle, ei ole yhtä tärkeää toiselle. Ja ainakin minä nimenomaan turhauduin siihen "alastomaan läheisyyteen", joka kuitenkaan ei johtanut seksiin, kun toisella ei ollut sellainen fiilis, ja minunkin olisi pitänyt tulla tyytyväiseksi vain ihokosketuksesta, hellittelystä ja alastomasta intiimiydestä. Enkä edes kaivannut nimenomaan yhdyntää, koska en ole yhdyntäkeskeinen, mutta kaipasin seksiä ja orgasmia. Toinen sitten taas tunsi vetoa tantraseksiin ja kaipasi silmiin katselua, lähekkäin olemista ja sitä, että ei aina "tarvitsisi" saada orgasmia.
Ihan vastaavasti on ihmisiä, jotka eivät ole niin luontevia alastomuuden kanssa, mutta heillekin voi silti rakkaus ja parisuhde merkitä paljon. Ihmiset hakevat suhteelta eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SE, joka kokee kituuttavansa, ottaa vastuun OMASTA elämästään, TEKEE asialle jotakin ja tarvittaessa lähtee nostelemaan.
Muiden/ toisen syyttely on tietty paljon mukavampaa, kun voi leikkiä marttyyria ja piehtaroida itsesäälissä.
"Nyyh... kyllähän minä muuten, muttakun TOI TOINEN.."
Usein se syyttelyvaihe on välivaihe matkalla kohti eroa tai pettämistä. Eipä tuossa tilanteessa juuri muutakaan voi tehdä, jos toinen ei vaan innostu seksistä, vaikka kuinka yrittäisi keskustella asiasta, flirttailla, pukeutua seksikkäästi, miettiä kivoja seksileikkejä, tms.
Parisuhteessa on ok olla joskus turhautunut. Seksuaalisuus, jos jokin, on osa-alue, joka tuottaa niitä turhautumia. On luonnollista, että turhautuessaan parisuhteessa on sitä mieltä, että juuri se toinen osapuoli on ongelma - koska turhautuminen kertoo siitä, että sen turhautuneen mielestä parisuhteessa ON ongelma. Ei ole henkisesti kovin kestävää, jos turhautumista aiheuttavassa tilanteessa täytyisi lähteä siitä oletuksesta liikkeelle, että kaikki ongelmat ovat omasta itsestä johtuvia.
Tilanteessa, jossa toinen haluaa enemmän seksiä ja toinen vähemmän seksiä, on mielestäni toissijainen kysymys se, kenestä ongelma johtuu - eli onko haluttomuus isompi ongelma vai se, että toinen haluaa enemmän. Olennaista on se, jos henkilöt tai toinen heistä ei ole suhteessa tyytyväinen saati onnellinen. Ja jokainen tietenkin määrittää ja tietää itse, mikä määrä turhautuneisuutta ja millä osa-alueella on hänen kohdallaan ok. En oikein ymmärrä, miksi seksuaalinen tyytymättömyys pitäisi "niellä" ja hyväksyä jotenkin helpommin kuin muu tyytymättömyys. Jos ihminen tietää, ettei kyseinen suhde ole sitä, mitä hän haluaa, on turha jäädä sietämään jatkuvaa turhautumista hokien, että se on ihan ok - jos kerran oikeasti ei koe niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi halukkaat ihmiset on parisuhteessa haluttomampien kanssa ja sitten syyttävät omasta ongelmastaan toista?
Itse olen yksi ketjuun kokemuksiani kirjoittaneista, ja ainakaan itse en suhteen alussa tajunnut, että toinen on niin paljon haluttomampi. Suhteen alussa oli enemmän kipinää ja innostusta, ja toinenkin vaikutti halukkaalta ja vaikutti myös haluavan minua seksuaalisesti. Sitten jossain vaiheessa juttu muuttui sellaiseksi, että hierotaan vaan toistemme hartioita ja jalkapohjia, maataan sohvalla sylikkäin, mutta seksiä ei toisella tee juuri koskaan mieli. Sen alkoi huomata esim. sellaisesta, että toisesta huomasi erinäisistä asioista, ettei hänelle ollut tullut mieleenkään ennen tapaamista, että yhteinen ilta voisi johtaa seksiin (hän ei ollut niin sanotusti varautunut ollenkaan seksin mahdollisuuteenkaan). Eli toisin sanoen, suhteen alussa asiaa ei huomaa tai tajua. Mutta siinä mielessä olet oikeassa, ettei tuollaiseen suhteeseen pitäisi ryhtyä, ja kyllähän tuo oli itselleni merkittävä syy, miksi aloin ajatella, ettei kyseessä ole minulle oikea kumppani, ja miksi aloin haluta eroa.
Tuolle kumppanillesi oli siis ihan ookoo, että sinun oli huono olla? Aika itsekeskeistä, pitää toista vaan oman hyvänolon lähteenä, eikä välittää siitä mikä toiselle olisi tärkeää.
Pahinta on just, että suhteen alussa ei tuota eriparisuutta huomaa.
Luulen että hän ei vaan yksinkertaisesti tajunnut, miten koin tilanteen. Joskus hän sanoikin, että ei kokenut mitenkään ongelmaksi sitä, että oli torjunut aloitteeni, eli hänen näkökulmastaan on ongelmallisempaa, että joku "vonkaa" seksiä (kärjistetty ilmaus: en tietenkään vongannut tai painostanut) kuin että joku "pihtaa" sitä (taas kärjistetty ilmaisu, lähinnä tasapuolisen kärjistyksen vuoksi, tarjoitin tietysti sitä että kieltäytyy seksistä). Ja tokihan itsekin ajattelen, että ihmisellä on oikeus kieltäytyä eikä tarvitse "uhrautua" harrastaam seksiä eikä tehdä mitään vastentahtoisesti. Mutta ongelmahan se on, jos suhteessa toinen haluaa seksiä paljon useammin ja toisen mielenkiinto seksiä kohtaan on vähäistä. Eli ei minullekaan olisi ollut tilanteen ratkaisu se, että toinen olisi vastentahtoisesti myöntynyt seksiin - en halua mitään myönnytysseksiä, vaan haluan seksiä ihmisen kanssa, joka myös haluaa minua ja haluaa seksiä.
Mielenkiintoinen analyysi kyllä, aika tarkkanäköistä.
Voisko olettaa, että haluton torjuessaan ei siis ole kovin empatiakykyinen, jos ei pysty tuossa kohdassa tajuamaan toista? Koska seksuaalisuus on kuitenkin varmaan herkimpiä asioita ihmisessä, silloin siihen osuva välinpitämättömyys sattuu todella kovaa.
En itsekään halua mitään vastentahtoista seksiä tietenkään, tämä on vaimoni kanssa käyty hyvin selvästi läpi. Miltä se nyt tuntuisi.
Seksissä kysymys on ainakin osaltaan siitä että tuntee olonsa halutuksi. Koetan vaan käsitellä asiaa ja ymmärtää sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kukaan on parisuhteessa kenenkään kanssa?
Aina jompikumpi kärsii ja toinen vaan surffailee suhteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SE, joka kokee kituuttavansa, ottaa vastuun OMASTA elämästään, TEKEE asialle jotakin ja tarvittaessa lähtee nostelemaan.
Muiden/ toisen syyttely on tietty paljon mukavampaa, kun voi leikkiä marttyyria ja piehtaroida itsesäälissä.
"Nyyh... kyllähän minä muuten, muttakun TOI TOINEN.."
Usein se syyttelyvaihe on välivaihe matkalla kohti eroa tai pettämistä. Eipä tuossa tilanteessa juuri muutakaan voi tehdä, jos toinen ei vaan innostu seksistä, vaikka kuinka yrittäisi keskustella asiasta, flirttailla, pukeutua seksikkäästi, miettiä kivoja seksileikkejä, tms.
Parisuhteessa on ok olla joskus turhautunut. Seksuaalisuus, jos jokin, on osa-alue, joka tuottaa niitä turhautumia. On luonnollista, että turhautuessaan parisuhteessa on sitä mieltä, että juuri se toinen osapuoli on ongelma - koska turhautuminen kertoo siitä, että sen turhautuneen mielestä parisuhteessa ON ongelma. Ei ole henkisesti kovin kestävää, jos turhautumista aiheuttavassa tilanteessa täytyisi lähteä siitä oletuksesta liikkeelle, että kaikki ongelmat ovat omasta itsestä johtuvia.
Tilanteessa, jossa toinen haluaa enemmän seksiä ja toinen vähemmän seksiä, on mielestäni toissijainen kysymys se, kenestä ongelma johtuu - eli onko haluttomuus isompi ongelma vai se, että toinen haluaa enemmän. Olennaista on se, jos henkilöt tai toinen heistä ei ole suhteessa tyytyväinen saati onnellinen. Ja jokainen tietenkin määrittää ja tietää itse, mikä määrä turhautuneisuutta ja millä osa-alueella on hänen kohdallaan ok. En oikein ymmärrä, miksi seksuaalinen tyytymättömyys pitäisi "niellä" ja hyväksyä jotenkin helpommin kuin muu tyytymättömyys. Jos ihminen tietää, ettei kyseinen suhde ole sitä, mitä hän haluaa, on turha jäädä sietämään jatkuvaa turhautumista hokien, että se on ihan ok - jos kerran oikeasti ei koe niin.
Tämäpä just. Ei seksi tai sen puute eroa mitenkään esimerkiksi siitä henkisestä yhteydestä tai hyvästä ja arvostavasta arjesta. Ihan samalla viivalla. Jos näissä on ongelmia, suhde on vinossa jotenkin ja se pitää korjata.
Ja kun kysymyksessä on parisuhde, niin vastuu on kyllä puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi halukkaat ihmiset on parisuhteessa haluttomampien kanssa ja sitten syyttävät omasta ongelmastaan toista?
Koska se toinen osapuoli ei ollut alkuun haluton, seksiä harrastettiin aina kun tavattiin ja kun aiheesta puhuttiin että haluan joka päivä se oli kumppanille ok, lupautui siihen. Mutta miten kävikään kun tuli lapset ja kumppani sai kaiken. Seksi loppui kokonaan. No Löytyykö joku syy miksi ei saisi syyttää sitä haluttomaksi muuttunutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tänne eilen etten halua seksiä koska se kuuluu kauniille ja nuorille. Itse olen vanha ja rupsahtanut. Olen parisuhteessa koska en haluan elää yksin ja olen kyllä hyvä vaimo, vaikka itse sanonkin, ilman seksiäkin.
Mies saa arvostaa hyviä puoliani ja seksiä varten miehille on itsetyydytys ja porno. En todellakaan käsitä mitä huonoa niin monet naiset pornossa näkevät. Sehän on meidän arjen naisten pelastus ja helpotus.
Kysyisin puolestani miksi ihminen jolle seksin tarve on ylitse muiden edes on parisuhteessa? Miksei jossain fwb, swinger, polysuhteessa ja mitä niitä onkaan?
Entäs jos kokee, että oleellinen osa parisuhteesta on rakkaus? Ja tärkeä osa rakkaudesta on sen fyysinen osoittaminen, johon kuuluu läheisyys, halailu, suukottelu, intiimi ihokosketus ja - hui kauheaa - rakastelu.
En ymmärrä sellaisia ihmisiä, jotka viitsivät roikkua suhteessa, jossa ei ole minkäänlaista fyysisen rakkauden osoittamisen muotoja. Ajatuskin tekee surulliseksi. Ei sellaisessa "suhteessa" ole hyvä puoliso, jos esimerkiksi yhteisesti jaettu ihokosketus ja alastomuus ovat kokonaan poissuljettuja asioita. Ihminen on syntymästä kuolemaan biologinen, fyysinen, lihallinen ja seksuaalinen olento, joka tarvitsee kosketusta ja hyvänäpitoa. Se on hyväksyntää ja läsnäoloa.
Seksuaalisen kokemuksen ei tietenkään tarvitse tarkoittaa yhdyntää, vaan se voi aivan hyvin rajoittua pelkkään ihokosketukseen, mutta kokemuksen intiimiys, intensiivisyys ja läsnäolo tekevät siitä tärkeän ja nimen omaan seksuaalisen.
Tässä pitää tietysti muistaa se, että ihmiset ovat yksilöitä. Se, mikä on tärkeää yhdelle, ei ole yhtä tärkeää toiselle. Ja ainakin minä nimenomaan turhauduin siihen "alastomaan läheisyyteen", joka kuitenkaan ei johtanut seksiin, kun toisella ei ollut sellainen fiilis, ja minunkin olisi pitänyt tulla tyytyväiseksi vain ihokosketuksesta, hellittelystä ja alastomasta intiimiydestä. Enkä edes kaivannut nimenomaan yhdyntää, koska en ole yhdyntäkeskeinen, mutta kaipasin seksiä ja orgasmia. Toinen sitten taas tunsi vetoa tantraseksiin ja kaipasi silmiin katselua, lähekkäin olemista ja sitä, että ei aina "tarvitsisi" saada orgasmia.
Ihan vastaavasti on ihmisiä, jotka eivät ole niin luontevia alastomuuden kanssa, mutta heillekin voi silti rakkaus ja parisuhde merkitä paljon. Ihmiset hakevat suhteelta eri asioita.
Hakekoot, kunhan ovat rehellisiä ja selväsanaisia haluamisissaan.
Toisaalta aika epäempaattista koittaa saada toistakin olemaan haluamatta, tai haluamaan enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tänne eilen etten halua seksiä koska se kuuluu kauniille ja nuorille. Itse olen vanha ja rupsahtanut. Olen parisuhteessa koska en haluan elää yksin ja olen kyllä hyvä vaimo, vaikka itse sanonkin, ilman seksiäkin.
Mies saa arvostaa hyviä puoliani ja seksiä varten miehille on itsetyydytys ja porno. En todellakaan käsitä mitä huonoa niin monet naiset pornossa näkevät. Sehän on meidän arjen naisten pelastus ja helpotus.
Kysyisin puolestani miksi ihminen jolle seksin tarve on ylitse muiden edes on parisuhteessa? Miksei jossain fwb, swinger, polysuhteessa ja mitä niitä onkaan?
Itsetyydytys ei todellakaan kykene korvaamaan seksiä.
Porno ei ole kaikkien mieleen.
Näissä viesteissä syyttävä sormi osuu aina siihen haluttomaan. Miksi se haluton on aina empatiakyvytön ja kahlitsee toista? Miksi ei voi ajatella, että myös se haluava on vastuussa? Voihan hänkin olla kyvytön tajuamaan halutonta, ei ymmärrä kuinka ahdistavaa seksi voi olla, jos sitä tekee silloin kun ei halua. Syyllistät halutonta, että hän haluaa pysyä suhteessa, mutta miksi et syyllistä sitä haluavaa, että miksei hän irrottaudu suhteesta? Automaattisesti oletat, että se haluton on ressukka, joka kynsin hampain roikkuu suhteessa vaikka ei siihen mitään anna. Kyllä se on molempien vastuu, jos ei suhde tyydytä, on molempien vastuulla tehdä ratkaisu. Sitä paitsi haluttomuudelle voi olla niin monia syitä, ehkä seksielämässä on tapahtunut jotain mikä on vienyt halut, ehkä elämässä on jotain muuta joka on vienyt halut, ehkä sillä haluavalla osapuolellakin on syynsä siinä, että toinen ei halua.
Ja kuten ap jo aloitusviestissään toi esiin, joku asia on mikä parin kuitenkin pitää yhdessä. Jos ei seksielämän ongelmat ole parille niin iso asia, että se veisi eroon asti, niin ehkä siellä on sitten paljon muuta. Sinä oletat, että seksi on ehdottomasti tärkeä asia parisuhteessa, mutta entä jos se ei kaikille pareille ole sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille se seksi ei ole niin tärkeää, voitteko kuvitella? Kaksi samanlaista saattaa jopa muodostaa parisuhteen keskenään.
Tottakai eripariset kärsii suhteessaan, mutta ei se kärsijä aina ole se halukkaampi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi halukkaat ihmiset on parisuhteessa haluttomampien kanssa ja sitten syyttävät omasta ongelmastaan toista?
Ihme asenne. Eihän seksuaalisuus ole ongelma, tai sen ei pitäisi olla ongelma. Ongelma on yhtälailla se, että toinen haluaa yhtään mitään asioita siinä parisuhteessa jos tälle linjalle mennään.
Parisuhdekäsitys on erikoinen jos intiimi läheisyys ei siihen kuulu, tai se on tiukasti toisen osapuolen yksityisasia. Jos näin ajattelee, niin voi olla että on vaikeaa löytää oikeanlaisia kumppaneita. Moni varmaan häippäsee heti alkumetreillä jos ajatus sitoutumisesta on tällaista, että hoida itse "ongelmasi" vaan, älä mua pyydä osallistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
talous
imago
pelot
Lisään vielä: lapset
Vierailija kirjoitti:
Kaikille se seksi ei ole niin tärkeää, voitteko kuvitella? Kaksi samanlaista saattaa jopa muodostaa parisuhteen keskenään.
Tottakai eripariset kärsii suhteessaan, mutta ei se kärsijä aina ole se halukkaampi.
Oletko itse tällainen kärsijä, mitä ratkaisuja olet ajatellut? Miltä susta tuntuu se kun toinenkin taitaa kärsiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Villi arvaus: muiden syiden takia.
Olen itse ollut suhteessa henkilön kanssa, jonka seksuaalinen halu ei ollut yhtä voimakas kuin omani, ja jolle seksi ei ollut niin tärkeä asia. Myös hänen suhtautumisensa seksiin oli todella erilaista, että pienikin ongelma elämässä (vaikkei liittyisi edes suhteeseen) vaikutti välittömästi siihen, ettei tehnyt mieli seksiä eikä edes itsetyydytystä. Tällainenhan ei toimi ollenkaan, jos kumppani haluaisi usein ja on paljon seksuaalisempi. Tämä entinen kumppanini yksinkertaisesti toivoi ja haki suhteelta eri asioita, ja hänelle riitti se, että seksiä oli harvemmin.
Mutta hän ei siis välittänyt siitä että seksi oli sulle aika tärkeä asia?
Hmm, en tiedä mitä tarkoitat. Jos teen aloitteen ja toinen ilmaisee, ettei ole sillä tuulella, niin ei tapanani ole jäädä kärttämään ja mankumaan, enkä mitenkään osoita mieltänyt murjottamalla tai syyllistämällä. Kyse ei myöskään ollut vain siitä, torjuuko hän aloitteita, vaan esim. siitä, että hän ei itse niinkään osoittanut seksuaalista halua muuten - en siis oikeasti tuntenut itseäni halutuksi, koska hänen halunsa yksinkertaisesti olivat niin laimeat. Yksi ongelma oli myös se, että seksissä hän ei ollut kovin motivoitunut tyydyttämään - hän itse koki, että orgasmi ei ollut niin tärkeä, joten hän alkoi myös kovin nopeasti seksissä kysellä minulta, vieläkö jatketaan. Hänelle olisi riittänyt sellainen, että jonkin verran on seksiä, mutta hänelle läheisyys oli tärkeämpää ja seksissäkin enemmän se pointti. Ja selvästi hän koki minut liian orgasmikeskeiseksi ja koki myös, että olin yliseksuaalinen. Että siinä mielessä hän ei ainakaan ymmärtänyt. En ehkä voi sanoa, että hän suoranaisesti ei olisi välittänyt. (Ja selvyyden vuoksi: en olliut yliseksuaalinen, en usko olevani edes keskimääräistä ihmistä seksuaalisempi.)
Kuvaat juuri minut, mutta osoitan satunnaisesti seksuaalista halua miestäni kohtaan. Mieheni on kuitenkin selvästi seksuaalisempi eli hän voisi haluta kerran päivässä ja pitkän kaavan kautta. Me olemme onnistuneet ihan hyvin parisuhteessa sovittamaan asiat ehkä siksi, että lopulta olemme yhdessä enemmän rakkaudesta kuin seksistä. Tarkoitan, että toisen läsnäolo elämässä voittaa sen seikan, ettei aina saa sellaista seksiä tai yhtä usein kuin toivoisi.
Minun on tältä pohjalta aika vaikea ymmärtää, miksi pariskunnalla pitäisi olla yhteneväiset seksihalut ja -toiveet. Mieheni on ainakin tuntunut aina ymmärtävän, että seksissä ihan kaikkea haluamaansa ei voi saada, kunhan se, mitä on, on hyvää ja toista haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Näissä viesteissä syyttävä sormi osuu aina siihen haluttomaan. Miksi se haluton on aina empatiakyvytön ja kahlitsee toista? Miksi ei voi ajatella, että myös se haluava on vastuussa? Voihan hänkin olla kyvytön tajuamaan halutonta, ei ymmärrä kuinka ahdistavaa seksi voi olla, jos sitä tekee silloin kun ei halua. Syyllistät halutonta, että hän haluaa pysyä suhteessa, mutta miksi et syyllistä sitä haluavaa, että miksei hän irrottaudu suhteesta? Automaattisesti oletat, että se haluton on ressukka, joka kynsin hampain roikkuu suhteessa vaikka ei siihen mitään anna. Kyllä se on molempien vastuu, jos ei suhde tyydytä, on molempien vastuulla tehdä ratkaisu. Sitä paitsi haluttomuudelle voi olla niin monia syitä, ehkä seksielämässä on tapahtunut jotain mikä on vienyt halut, ehkä elämässä on jotain muuta joka on vienyt halut, ehkä sillä haluavalla osapuolellakin on syynsä siinä, että toinen ei halua.
Ja kuten ap jo aloitusviestissään toi esiin, joku asia on mikä parin kuitenkin pitää yhdessä. Jos ei seksielämän ongelmat ole parille niin iso asia, että se veisi eroon asti, niin ehkä siellä on sitten paljon muuta. Sinä oletat, että seksi on ehdottomasti tärkeä asia parisuhteessa, mutta entä jos se ei kaikille pareille ole sitä?
Heips, olen se ap. Eihän se tosiaan ole kaikille pareille ongelma.
Aika moni kuitenkin siitä ongelmoi, ainakin halukkaammat tuntuvat kärvistelevän. Olen itse kuullut sinkkunaisilta tässä hiljattain, että huomattavan usein kuulee tämän "kotona ei saa" -tarinan. Noin sadalta mieheltä sadasta. Yleinen ongelma, sanotaanko näin.
Jos seksielämässä tai elämässä on jotain mikä vie halut, niin miksei sitten puhu siitä? Koska tätähän se toinen ei voi tietää. Voi olla että hänessä on jotain vikana, ei tee osaansa Oy Perhe Ab:stä tai jotain sellaista mikä on aiheuttanut sen haluttomuuden. Mutta silloin pitäisi olla rohkea ja aloittaa puhuminen.
Olisi outoa jos toisella kolme asiaa viidestä on huonosti, ja toisella yksi viidestä tärkeimmpänä pitämästään. Ja nämä olisivat vielä eri juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Villi arvaus: muiden syiden takia.
Olen itse ollut suhteessa henkilön kanssa, jonka seksuaalinen halu ei ollut yhtä voimakas kuin omani, ja jolle seksi ei ollut niin tärkeä asia. Myös hänen suhtautumisensa seksiin oli todella erilaista, että pienikin ongelma elämässä (vaikkei liittyisi edes suhteeseen) vaikutti välittömästi siihen, ettei tehnyt mieli seksiä eikä edes itsetyydytystä. Tällainenhan ei toimi ollenkaan, jos kumppani haluaisi usein ja on paljon seksuaalisempi. Tämä entinen kumppanini yksinkertaisesti toivoi ja haki suhteelta eri asioita, ja hänelle riitti se, että seksiä oli harvemmin.
Mutta hän ei siis välittänyt siitä että seksi oli sulle aika tärkeä asia?
Hmm, en tiedä mitä tarkoitat. Jos teen aloitteen ja toinen ilmaisee, ettei ole sillä tuulella, niin ei tapanani ole jäädä kärttämään ja mankumaan, enkä mitenkään osoita mieltänyt murjottamalla tai syyllistämällä. Kyse ei myöskään ollut vain siitä, torjuuko hän aloitteita, vaan esim. siitä, että hän ei itse niinkään osoittanut seksuaalista halua muuten - en siis oikeasti tuntenut itseäni halutuksi, koska hänen halunsa yksinkertaisesti olivat niin laimeat. Yksi ongelma oli myös se, että seksissä hän ei ollut kovin motivoitunut tyydyttämään - hän itse koki, että orgasmi ei ollut niin tärkeä, joten hän alkoi myös kovin nopeasti seksissä kysellä minulta, vieläkö jatketaan. Hänelle olisi riittänyt sellainen, että jonkin verran on seksiä, mutta hänelle läheisyys oli tärkeämpää ja seksissäkin enemmän se pointti. Ja selvästi hän koki minut liian orgasmikeskeiseksi ja koki myös, että olin yliseksuaalinen. Että siinä mielessä hän ei ainakaan ymmärtänyt. En ehkä voi sanoa, että hän suoranaisesti ei olisi välittänyt. (Ja selvyyden vuoksi: en olliut yliseksuaalinen, en usko olevani edes keskimääräistä ihmistä seksuaalisempi.)
Kuvaat juuri minut, mutta osoitan satunnaisesti seksuaalista halua miestäni kohtaan. Mieheni on kuitenkin selvästi seksuaalisempi eli hän voisi haluta kerran päivässä ja pitkän kaavan kautta. Me olemme onnistuneet ihan hyvin parisuhteessa sovittamaan asiat ehkä siksi, että lopulta olemme yhdessä enemmän rakkaudesta kuin seksistä. Tarkoitan, että toisen läsnäolo elämässä voittaa sen seikan, ettei aina saa sellaista seksiä tai yhtä usein kuin toivoisi.
Minun on tältä pohjalta aika vaikea ymmärtää, miksi pariskunnalla pitäisi olla yhteneväiset seksihalut ja -toiveet. Mieheni on ainakin tuntunut aina ymmärtävän, että seksissä ihan kaikkea haluamaansa ei voi saada, kunhan se, mitä on, on hyvää ja toista haluaa.
Mutta teillä on seksiä, ja te olette puhumalla lähentyneet toisianne. Kauheen mallikelpoinen ja hyvin tehty kompromissi, noin sen pitäisi kyllä mennä.
Joustaako teillä molemmat siitä luontaisesta haluamisestaan, vai vaan toinen?
Entäs jos kokee, että oleellinen osa parisuhteesta on rakkaus? Ja tärkeä osa rakkaudesta on sen fyysinen osoittaminen, johon kuuluu läheisyys, halailu, suukottelu, intiimi ihokosketus ja - hui kauheaa - rakastelu.
En ymmärrä sellaisia ihmisiä, jotka viitsivät roikkua suhteessa, jossa ei ole minkäänlaista fyysisen rakkauden osoittamisen muotoja. Ajatuskin tekee surulliseksi. Ei sellaisessa "suhteessa" ole hyvä puoliso, jos esimerkiksi yhteisesti jaettu ihokosketus ja alastomuus ovat kokonaan poissuljettuja asioita. Ihminen on syntymästä kuolemaan biologinen, fyysinen, lihallinen ja seksuaalinen olento, joka tarvitsee kosketusta ja hyvänäpitoa. Se on hyväksyntää ja läsnäoloa.
Seksuaalisen kokemuksen ei tietenkään tarvitse tarkoittaa yhdyntää, vaan se voi aivan hyvin rajoittua pelkkään ihokosketukseen, mutta kokemuksen intiimiys, intensiivisyys ja läsnäolo tekevät siitä tärkeän ja nimen omaan seksuaalisen.