On oikeasti aika hienoa kun alkaa hyväksymään itsensä

Minulla on aina ollut "vähän" vaikeuksia kokea itseni hyväksytyksi kokemani kiusaamisen yms. vuoksi. Olen aina kokenut olevani ulkopuolinen. Elämä ja omille jaloille pääseminen on tuottanut vaikeuksia, mutta näköjään se aurinko joskus osuu siihen risukasaankin. Nykyään voin sanoa, että olen aika tyytyväinen elämääni.

Olen aina vähän surkutellut sitä, että ei ole juurikaan ollut kavereita lapsena. Naisasioista puhumattakaan. Olen nyt viimeaikoina oivaltanut sen, että en oikein ole kykenevä ylläpitämään ihmissuhteita 24/7, minulla ei ole mitään tarvetta sille. Minulle riittää ihan hyvin se, että töissä on työkavereita joiden kanssa jauhaa päivän polttavat puheenaiheet ja heittää huonoa huumoria työn ohessa. Kotona on ihan kiva vain olla kaikessa rauhassa ja keskittyä omiin juttuihinsa. Ja on jotenkin hienoa myös se, että voin käyttää omat vapaa-aikani ja rahani ihan kuin minua lystää kenenkään mielipidettä kysymättä.

Olen myös huomannut sen viimeaikoina, että liika sosiaalisuus, ja myös ihastumiset tekevät minusta vain ärtyneen. Ihastuminen on jokseenkin ristiriitainen juttu, koska en varsinaisesti halua ihastua, mutta minkä ihminen tunteilleen voi? Onneksi sellaisista ihmisistä voi vierottautua ja näin palata normaalitilaan ilman ihastumista.

Olen erakkoluonne, joka on antanut muiden mielipiteiden vaikuttaa itseensä ihan liikaa. Sen vuoksi olen yrittänyt muokata itseäni sellaiseksi mikä en oikeasti ole, ja se on aiheuttanut vain pahaa oloa minussa. Se, että en ole omana itsenäni ollut muiden mieleen ei oikeastaan ole minun ongelmani. Se, että en koe oloani hyväksi muunlaisena onkin sitten minun ongelmani.

Terveisin Naispelko28