***SYYSKEIJUT KESKIVIIKKOON***

me jo oltiin täällä ihan sata varmoja että eka PKKS syyskeiju on nähnyt maailman, mutta ei!! Jaksamista -F- viime metreille!



Mulle ei taas mikään uni riitä. Eilen piti vetästä ne parin tunnin tirsat päivällä ja illalla kampesin kuitenkin ennen 22 unille, nukuin hyvin 6.30 asti ja kun sain aamulla eskarilaisen taksiin niin nukkua posottelin 8.30-10.00...loppuraskauden väsymystä. Tänne asti ei olekaan väsyttäny.



AMARI: tehdäänkö sulle viimenen uä jossakin paikallisessa tkssa? Mulla oli äippäpolilla ja siellä kyllä sisätutkimuskin tehtiin.



Tämä odottaa Täydellisiä naisia ensi viikolla alkavaksi. Mietin just että noinkohan pitää opetella nauhottamaan tuolla vempeleellä, vois sit seurata jotain sarjaa päivälläkin...Usein sattuu ettei miehen kans pidetä samoista sarjoista.



Hiirenherne on ollu hiljasen sorttinen tänään. Liikkuu kyllä, mutta jotenkin laiskemmin ja letkeemmin kuin aikasemmin, tulee ihan mieleen että rauhottuu syntymään, mutta se on aika epätodennäköstä kyllä.



Eilen selvis montakin hoitajaa lapsille yöksi jos lähtö tulee, ihanaa kun voi sen puolesta huokasta helpotuksesta, ei tarvi jännitellä että kenelle soittas. Illalla sitten aloin jo pikkuhiljaa lapsille puhumaan asiasta, etteivät säikähä jos aamulla isi ja äiti ei olekaan herättelemässä ja mitä sitten tapahtuu...Ja ettei heitä jätetä hetkeksikään yksin, aina on joku aikuinen kotona vahtimassa. Tajusin nimittäin että eihän tässä enää siihen laskettuun aikaankaan ole kuin...11päivää. Että viisainta ruveta vaan valmistelemaan ettei jää lapsille kertomatta!! Jos kuitenkin kävis sellanen flaksi ettei meniskään kovasti yli..



Minjuska -jota väsyttää TAAS

Yhdyn valittajien joukkoon. Olo käy aina vain tukalammaksi, mutta kirveelläkään en myönnä tahtovani mahasta eroon. On se niin ihana! (Ja tuntuu sitäpaitsi liian pahalta ajatukselta edellisen raskauden jälkeen.)



Ei ollut hurraamista viime yössä täälläkään. Tai oikeastaan se nukkuminen kyllä sujuu hyvin ja sikeästi, kun väsyttää tarpeeksi illalla, mutta ne heräämiset ja pissallakäynnit - aih! Nousu on ensinnäkin erittäin hankalaa, kun maha on niin iso ja tiellä ja sitä vihloo, jos nousee väärin ja sitten ne luiden pamahdukset, jotka ovat alkaneet juilia ja vielä: kun pääsee istuma-asentoon, pitää hetki kannatella itseään käsien avulla, ettei heti istu koko painolla, koska silloin taas vihloo tuonne alapäähän. No, sitten on se seisomaan nouseminen: kantaako jalat, juiliiko seisominen, saako jalat liikkeelle (ensimmäiset askeleet ovat kivuliaita, kun alapäähän vihloo) ja miten selkä kestää. Huoh! Jostain syystä nukun paremmin sohvalla - siinä eivät paikat niin puudu - joten ajattelinkin suosiolla nukkua loppuajan sohvalla.



Pikkuinen hermostuttaa taas vaihteeksi olemalla hiljaisemmalla päällä. Äsken oli jo pakko tuuppia, että sai tuntea edes muutaman liikkeen.



Eilen tuli sellainen ajatus mieleen, että jospa tällä kertaa pääsisin synnytyksestä helpommalla, kun tämä raskaus on ollut niin vaivalloinen. Ainahan voi haaveilla...



fullmoon 38+2

Ja masentaa. Nyt on taas semmonen päivä että kaikki on huonosti ja itkettää. Mulla on kauhee huoli noista kissanpennuista ku oon niin kiintyny niihin jo ja mietin vaan koko ajan että mistä löytäisin niille hyvän kodin, mä en anna niitä ihan kelle tahansa. Oon itte ollu aina tosi kissarakas. Mun äiti asuu tosi lähellä meitä ja se tulee niitä hoitaan ku oon sairaalas mutta tuntuu vaan että kukaa ei voi niistä huolehtia yhtä hyvin ku mä. Voi mua.



Täälä kans yks joka syö mitä sattuu vaikka on raskausdiabetes. Huono omatunto siitäki mutta minkäs teet ku tekee mieli nii tekee mieli.



Kävin eilen neuvolas piipahtamas ja kaikki oli ok. Uudestaan taas tiistaina. Väsyttää seki aika lailla. Toivottavasti vauva syntyy ennen LA nii ei tarvi mennä enää seinäjoelle.



Raskausarvista, kuinka teillä? Mä huomasin ekat viirut muutama viikko sitte ja ne on kyllä ihan pieniä ja huomaamattomia, onneks. Näin meillä.



Ihan blaah olo. Kai mun täytyy mennä nukkuun. Jos heräis vähä paremmalla mielellä.



Miisa84 & Pirkko, rv 36+6

Mä asun Vantaalla ja odottelen toista lasta ja kyllä mulle sanottiin että viikosta 36 lähtien aletaan käymään kerran viikossa neuvolassa. Mä itseasiassa käyn tälläkin viikolla kaksi kertaa. Tosin se johtuu siitä, että kun mulla oli viime viikolla vähän sellainen olo että voisi olla raskausmyrkytys tulossa. Onneksi oireet on hävinneet.



Mieliala näyttää vaihtelevan aikalailla. Samoin kuin väsymys. Välillä jaksaa tehdä vaikka mitä ja niin kuin tänään taas niin ei mitään. Kävin kaupassa pyörähtämässä ja kyllä oli hidasta meikäläisen meno. Mulla on alkanut nyt kaikki kumartelu ottamaan alaselkään. Kauppakassiakin kun pakkasin niin tuntui vaikeelta kurotella niitä tavaroita.



rv 39+2

Tulin vaan ilmoittautumaan että yhtenä kappaleena oon edelleenkin.



Muutamia kivuttomia supistuksia tullut mutta ei mitään kunnollista.



Palaan myöhemmin kirjoittamaan enemmän. Pitää mennä poitsu laittaa päikkäreille.



Ötti, poitsu ja masuasukki rv40+0!!!!!!!!! Vois jo luopua yksiöstään.

Tulin pikaisesti kertomaan vähän meidänkin kuulumisia, kun en hetkeen ole (sattuneesta syystä ;) ehtinyt mitään kirjoittelemaan...lukemassa olen kyllä käynyt ja jännityksellä odotan kuka onnellinen saa seuraavan pikku keijunsa maailmaan =)



Eli meille kuuluu oikein hyvää, pikku possut eli " Aada ja Bertta" kotiutuivat eilen sairaalasta 2vkon ja 3pvän ikäisinä eli samana päivänä kun raskausviikkoja olisi ollut täynnä 36 ;) Tytöt voivat todella hyvin, painot molemmilla yli syntymäpainon Aadalla tänään 2530g ja Bertalla 2410g eli hienosti on painot nousussa :) Nenämahaletkut molemmilla on vielä varmuuden vuoksi vaikka oikeastaan kaikki ruoka meneekin jo kokonaan itse pullosta syöden. Rintaa ollaan myös aloiteltu syömään ja sekin edistyy mukavasti. Maitoa ainakin tulee TODELLA hyvin (melkoiset daisarit meikäläisellä tätä nykyä...)



Tytöt kotiutuivat ns. kotisairaalaan eli sairaanhoitaja käy punnitsemassa heitä ja seuraamassa muutenkin miten menee, tänään sh kävi ensimmäisen kerran ja tulee seuraavan kerran lauantaina jolloin tod.näk. otetaan letkut pois! =) Eli kovinkaan kauaa emme varmastikaan ole kotisairaalan asiakkaita vaan siirrymme normaaliin neuvolan seurantaan. Lisärauta on ainoa " lääke" mikä tytöillä on. Ylimääräisiä lääkärin kontrolleja ei sairaalassa ole, ainoastaan Bertan aivoja vielä ultrataan koska siellä hieman keskosille yleistä vahvakaikuisuutta joka ei tarkoita mitään vakavaa, mutta jota pitää seurata. Syöttövälit tytöillä ovat ollet 3h, mutta tänään " saimme luvan" alkaa venyttämään välejä eli enää ei tarvitse herättää tyttöjä syömään vaan opetellaan löytämään omaa rytmiä syömisille.



Eli kaikenkaikkiaan elämä on lähtenyt tytöillä rullaamaan oikein hienosti ja nyt sitä yritetään opetella perheenä elämistä täällä kotona! =) Oikein mukavalta on tähän asti ainakin tuntunut ja tytöt ovat kyllä aivan ihania!!! Itse olen palautunut tosi hyvin synnytyksestä/raskaudesta, paino on palannut takaisin lähtötasolle ja vanhat farkutkin menivät jalkaan eli asiat aikas jees ;)



Kovasti tsemppiä kaikille viime metreillä oleville keijuille, ei ole enää pitkä aika kun saatte omat tuhisijanne!!!!!!!



:) maidolta tuoksuva elaine

Onnittelut pikkuprinsessojen kotiinpääsyn johdosta! Upeaa,että siellä kasvetaan nuin reippaasti!!! Ja voi hurjaa,joko sie tosiaan mahdut entisiin vaatteisiin,uskomatonta!!! Siinäpä meille haastetta ;)



Jotain tulin kertomaan,mutta unohin,kun tulin niin iloiseksi elainen kuulumisista ;)

Kannatti tulla taas vilkaisemaan pinoa. Tuli niin hyvä mieli noista elainen uutisista. Kiva kuulla, että pikkuiset voivat hyvin.

Kiva kotiutumisuutinen Elaine! Ja useimmilla muilla sen kuin kunto heikkenee... Oma kunto myös mennyt vähän nivusten juilimisen puolelle, ei jaksaisi köntytä kämpän portaita ylös ihan pikkuasian takia. Tämän viikon neuvolareissukin on takana, ja eipä siellä ihmeempiä todettu. Sf-mitta oli laskenut huippulukemasta 36:sta 35,5:een, pientä edistystä sentään...



Pedofiilit. Olen kanssa tyrmistynyt tuosta Ruususen mainitsemasta kruunupäämies-jutusta, jota tuossa juuri lehdestä luin. Kyllä tuommoisille tyypeille pitäisi joku hoito-/säilytyspaikka osoittaa!



Mutta muuten tsemppiä vaan kaikille, minä menen googleen etsimään tietoa muutamasta synnytysdetaljista.

Kiva kuulla, että pikkuiset pääsivät kotiin! Pääsette elämään ihan oikeasti vauvantuoksuista arkea kotona! Onnea koko perheelle!



Ja -F-, kiva kuulla, että kaikki on hyvin, vaikkakin jakautumatta olet siellä edelleen! Täällä oltiin jo varmoja, että olet päässyt tositoimiin ja sitten huolissaan kun mitään ei kuulunut. Jaksuja sinnekin loppuodotukseen!



Mies tulee ihan just kotiin, sitten moikkaamaan tulevaa ukkia sairaalaan. Alkaa neuro-osasto tuntumaan kohta kodilta, niin paljon ollaan siellä tänä vuonna juostu. Toivottavasti nyt olisi viimeinen kerta sinne suuntaan, synnäri kun sijaitsee yhdeksän kerrosta lähempänä maan pintaa! :)



Niina ja pyöriäinen rv 37+5

Siis käykö teillä muilla mahaan kipeää kun vauva oikein möyryää? Mulla ei aiemmissa neljässä raskaudessa ole ikinä ollut tämmöstä...Epäilin eilenkin siel lääkärissä et onkohan siellä lapsivettäkään riittävästi kun niin juimii mahaa kun vauva liikkuu,mut eipä se lääkäri mitenkään siihen reagoinut.Sehän on tietty hyvä merkki kun liikkuu,mutta itellä tulee niin epämukavan kipeä olo...



Nyt tänään on vielä oikein juiminut tuota häpyluuta ja istuminen tuntuu peräsuolessa,inhottavaa...Vauvalla tuntuu olevan oikea jumppa päivä.



ELAINE:Mukava kun olette saaneet vauvat kotiin! Ajattelinkin eilen et mitähän teille kuuluu. :)



Ei voi kyllä istua tään pitempään,kun möyriminen vaan jatkuu...



-syksynmarjatar-

Mukava oli lukea Elainen kuulumisia pikkutyttösten kanssa. Onneksi kaikki sujunut teillä hyvin ja tytöt kasvavat kovaa vauhtia! Vähän kateellisena luen mahtumisesta vanhoihin farkkuihin, ei taida olla minulla edessä ihan pian... alkaa jo tympiä odotusajan vaatteet.



Voi ÖTTIS vieläkään ei ole mitään tapahtunut... toivon sinulle oikein paljon supsituksia että pian tulisi lähtö tositoimiin synnärille. Olet aika kauan jo kärsinyt noista hiipuvista suppareista. En muista oletko kirjoittanut, mutta oliko sulla samanlaista esikoisesta vai miten meni synnytyksen alkaminen?



Mulla on ollut tänään tosi masis päivä, mies alkoi aamulla kyseenalaistamaan meidän keskimmäisen (vajaa 4v) päiväkodissa käymistä, vaikka poika on ollut siellä vaan 2-3kert viikossa lähinnä aamupäivisin tai alle 6h muutenkin. Ihan mun jaksamisen takia ja kaveriseuran jne vuoksi koen tämän tosi tärkeänä, etenkin kun vauvan kanssa alku voi olla aika hankalaa. Siitä sitten suivaannuin niin, etten viennyt poikaa hoitoon vaikka oli toisin sovittu ja päivästä tuli ihan kamala, itse olen edelleen flunssassa&väsynyt yövalvomisista, poika tas kaipasi koko ajan leikittäjää ja oli muutenkin älyttömän energinen! Nyt vein lapset anopille, saan edes hetken hengähtää... Ärsyttää vaan tuo mies, kun ollaan yhdessä sovittu ja oltu sitä mieltä, että tämä on meille paras ratkaisu. Inhottaa, kun toinen ei voi tukea mua tässä asiassa nyt sitten kuitenkaan, vaikka näkee kuinka väsynyt mä olen... itkua tihrustan nytkin... kun yöllä en saa enää nukuttua. Eikä arki ainakaan helpota kun vauva syntyy jos mä olen valmiiksi ihan poikki!



EVÄÄT synnytyksessä, mulla oli ekassa pillimehuja kun luin jostain, että ne on käteviä. En sitten edes muistanut juoda niitä, vaan kannusta mies kaatoi mulle mukiin mehua eli Jorvissa (-99) talo tarjosi synnyttäjälle eväät. Ihan alkuvaiheessa synnytystä sain kunnon ruokaakin, kasvissosekeittoa tms, mutta kun poika syntyi vasta yli 12h tuon jälkeen niin aloin olla aika heikossa kunnossa. Ilmeisesti olisin saannut jotain muutakin syötävää sairaalasta, jos olisin tajunnut pyytää ja taisi mulla olla eväitäkin jotain, mutta ei ollut syöminen ensimmäisenä mielessä. Toisessa synnytyksessä en sitten edes saannut syödä mitään, koska vauvan sydänäänikäyrässä oli niin pahat laskut, että olin koko ajan hätäsektiovalmiudessa. Olin kyllä tippaletkussa kiinni, jotain sokeri-suololiosta sain eli en edes kaivannut mitään suuhuni. Ja molemmilla kerroilla heti synnytyksen ja suihkun jälkeen on kätilö tuonnut ruokaa saliin, siinä vaiheessa sitä onkin sitten tosi kova nälkä! Jotain pientä aion pakata tällä kertaa taas mukaan ja miehelle tuhdimpaa.



Inkulille Vantaalla NEUVOLASSA käymisestä, mulla oli ihan se käsitys että käynnit tihenee nyt rv 36 jälkeen ja on aina kerran viikossa. En ole ihan varma, edellinen käynti minulla oli viime viikolla ja seuraava ensi viikolla, mutta ajattelin pyytää että seurava olisi sitten viikko siitä.



Nyt rentoudun tuohon sohvalle pitkälleni ja kuuntelen jotain hyvää musaa...



Mayella ja Onni 36+0

Toinen peräkkäinen päivä ilman päiväunia Saralla (2 v 1 kk). Ja äidin hermot alkaa kohta mennä, kun ei uni tule, vaikka kuinka mitä yritän tehdä. No, tuleepahan rauhallinen ilta, kun neiti nukahtanee ennen seiskaa niinkun eilenkin ja nukkui sitten aamulla melkein puoleen kasiin.



Itsellä vaan on nyt viime päivinä ollu sellainen väsymys, että olis pakko hetken levähtää päivälläkin. Ja eiköhän se olis ihan hyvä kerätä vähän voimia synnytystäkin varten? Vaikkei pääsis edes nukkumaan, niin ainakin lepääminen ja hetken rauhassa oleminen vois auttaa. Saas nähdä, jos vauva kovin valvottaa, niin miten sitä jaksaa, jos neiti edelleen kieltäytyy päiväunista...



Välillä on tullu mieleen, miksi mun pitikään ottaa tyttö kokonaan pois hoidosta, kun jäin äitiyslomalle? Siellä ei kuulemma ollut mitään ongelmia päikkäreille menon kanssa. Varmasti seura vaikutti ja se, että kaikki muutkin joutuivat ainakin hetken lepäämään, jos ei nukuttanut. Mut kotona ei auta edes se, että mä meen viereen lepäämään, vaan siinä vaiheessa aletaan riehumaan... Ja kun riehu iskee, ei auta lukemiset, komentamiset eikä mitkään muutkaan. Nuijanukutus olis varmaan ainoa tapa :)



Tänään tosin ei ole hermo ihan niin kireällä kun mitä eilen, kun ilmeisesti olin syönyt huonosti tai jotain, kun olo oli tosi heikko. Tänään oon tarkkaillu enemmän syömisiäni ja heti tuntuu huomattavasti paremmalta. Vaikka olisin kyllä mielelläni tänäänkin hetken levähtänyt...



Huomenna olisikin perhekahvila, jossa menoa ja meininkiä riittää. Eiköhän sen jälkeen päiväunetkin taas maistu...



Jalmari on päivän möyrinyt tuttuun tapaansa. Sais kyllä jo kohta syntyä, sen verran ahtaalta alkaa kaverin oltavat tuntua. Iltaa kohti möyrintä tuntuu vaan yltyvän, joten kylkiluut ja häpyluun seutu saavat osumaa, auts.



Tarvii varmaan alkaa vähän järjestelemään paikkoja, kun tuolla esikoisella on ollut tänään energiaa vaikka kuinka levittää tavarat ympäriinsä. Pyysin häntä hetki sitten siivoamaan lelut paikoilleen, johon tyttö tuumasi: " äiti siivoo" . Kysyin sitten, mitäs hän meinaa tehdä, johon sain vastukseksi " omia hommia" . Ei siinä voinu paljon muuta kun nauraa...



Jossu ja Jalmari 38+2 edelleen...

itse todella kanssa ihmettelen th sanomisia, että loppuvaiheessa toista tai enemm. synnyttäjien ei tarvitse käydä kuin parin viikon välein. Vähän alkoi harmittamaan...mutta ei voi mitään. En jaksa soittaa sinne ja tiedustella, onko todella näin. Jos jotain tulee, niin menen suoraan Jorviin, enkä tuolle tympeälle th:lle neuvolaan.



Join äsken tuossa vähän kahvia, kun väsyttää niin paljon, mutta nyt on sitten vatsa ihan sekaisin!!! Olen muutenkin kärsinyt löysästä vatsasta jo aikas pitkään, mutta nyt tämä..Höh :/



Elaine80 viestiä oli aivan ihana lukea. Voi, kun muutkin syyskeijut tulis kertomaan vauvantuoksuisia terkkuja, miten on lähtenyt käyntiin, mutta ymmärrän, ettei välttämättä kerkeä tai jaksa. Saas nähä kuinka väsynyt itse on, kun vauva-arki alkaa. En tiedä, onko Jorvissa mitään nettimahdollisuutta. Olin ajatellut, että olisi hyvä mahdollisuus sieltä myös kuulumiset laittaa :)



Itsellä ei ollut eväitä, kun lähdin synnyttämään, paitsi tietty karkkia. :) Sen verran kipeä olin suppareista, etten todellakaan pystynyt syömään mitään. Synnytyksen jälkeen tuotiin jos jonkinlaista ruokaa, mutta mies söi ne kaikki. Minulle ei maistunut ja oli vaan ihana tutkailla ensimmäistä ihka omaa vauvaa. Kyllä se ruokahalu sitten myöhemmin palasi ja aamupalan söin vauvaosastolla vauvan ja miehen kera.



Mutta kaipa tässä on taas alettava opiskelemaan...



inkuli ja nuppu rv 38

Ihan on Jossu kun olisin minä kirjoittanut meidän juniorista. Poika on kyllä jo 2vja melkis 11kk päälle, mutta silti. Nuijanukutusta olen miettinyt minäkin kun tuntuu ettei mitkään konstit auta ja jos unet jää väliin niin parin päivän päästä viimeistään iltapäivästä lähtien olo on yhtä taistelua ja väsyä pojalla. ja aivan turha toivo että meillä nukahdettaisiin illalla aiemmin tai helpommin niinä päivinä. nyt kun on ollut päiväkodissa ei ole tullut mitään viestiä nukkumisongelmista.



Juuri tänään miehelle sanoin että tein emämokan kun irtisanoin lapset kokonaan päiväkodisa, kaksi päivää viikossa olisi ollut todella loistava ratkaisu ihan koko perheelle ja sillä olisi voinut yritää pedata lapsille paikkoja sinne sitten kun joskus töihin palaan. Nyt on ryhmät niin täyteen ahdettu, ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia saada lapsia enää syyskuun jäljeen hoitoon. Olisin itse jaksanut paremmin, jos edes alkuajan olisi lapset olleet siellä välillä. Minulla vain on aina ollut periaatteena että jos vanhempi kotona niin lapset myös mutta niin hirveästi pelottaa se arki neljän kanssa ja oma jaksaminen. Hui.



Koko päivän supistellut taas kipeästi, selkään ottaa, menkkajomotukset vatsalla ja peräsuoleenkin tuntuu painavan. Tosi kurjaa. Yönkin valvoin puoliksi niiden kanssa.



Ihanaa elaine ja pikkupossut! Kuulostaa tosi hyvin alkaneen teidän elämä neljähenkisenä perheenä! Ja miten oletkin nopeasti päässyt mittoihisi, minulla kestää monta kuukautta mahtua mihinkään omiin housuihin =) Hyvä kun tytöillä on kaikki hienosti!



jahas, jos lähtisi keskimmäisen kanssa siivoamaan TAAS omaa huonetta, ärsyttää välillä kun kaikki tavarat revitään ympäri huushollia ja lasten huoneet on ihan sekaisin koko ajan, eihän siellä mahdu leikkimäänkään. Sitten pitäisi kai keksiä iltapalaa ja nukuttaa porukka että pääsee telkkarin eteen katsomaan csi:tä ja bb:tä.



hyviä iltoja keijut!



tuisku 36+



ps. tänään taas paineet kohollaan, kumma juttu, mutta pää ei särje.

Täällä tänään supistusten suhteen rauhallisempi päivä, tosin liitoskivut aivan kauheat. Hetken aikaa istuin tänään lastenhuoneen lattialla poikien kanssa touhuilemassa enkä enää päässyt omin avuin ylös. Onneksi mies oli kotona..



Maanatai-iltana kävin jo synnärillä, kun lauantaista asti jotain nestettä on tihutellut. Alushousut koko ajan kosteat. Pikatestin mukaan kyse ei kuitenkaan oo luulutavasti lapsivedestä. Ultran mukaan kalvot ainakin alhaalta ehjät, tosin mahdollista on, että reikä olis jossain ylempänä, josta lapsivettä tiputtelee. Asialle ei kuulemma tehdä mitään.. Kohdunsuun tilanne sama kuin edellisellä lääkärikäynnillä: kaulaa jäljellä runsaasti, ulkosuu sormelle auki. Paikat ihan pehmeät ja limatulppa irtoilee.. Hyvä uutinen oli se, että vauvan painoarvio oli 3,1kg, joten lasketunajan tienoilla paino olis 3,5kg. Koko raskauden ajan kun mulle on povattu isoa, reilusti yli 4-kiloista vauvaa. Tajusin tänään, että en ole koko raskauden aikana joutunut yöllä käymään vessassa, mistähän vois johtua?! Muuten tosin tulee heräiltyä..



Joku kyseli painonvartijoiden pisteistä imetyksen aikana.. Itse sain normaalisti syödä 18-20 pistettä päivässä, mutta imetyksen aikana 28. Mä en jaksanut läheskään joka päivä syödä noin paljoa, joten aloitin laihduttamisen vasta imetyksen jälkeen. Ja paino tippui hyvin: viidessä kuukaudessa n. 20 kg. Sama olis edessä taas tämänkin raskauden jälkeen. Tosin pudotettavaa olis vaan n. 10kg. Täytyy nyt herkutella suklaalla jne., kun se vielä on " sallittua" ..



Illan big brotheria odotellessa..



Andoliniska 37+4

Aah, taas sielu lepää kun saanut reilun annoksen vyöhyketerapiaa. " Kesy" terapeutti antoi rajun terapian, oli itsekin innoissaan ettei hänen tarvi pidätellä mitään kun vauva saa jo syntyä. Hän on varma että tällä hoitokerralla vauva alkaa syntyä, itse olin että hoh hoijaa, sen kun näkis, mut huomisiltana ja seuraavana yönä ollaan viisaampia asian suhteen, jos jotain alkaa hoidon seurauksena tapahtua niin se alkaa silloin. Ja herra mies lähtee huomenna työasioissa Tampereelle, ajomatkaa 1,5h......



Tänään tuli sitten aloitettua leivonta vaikka ajattelin etten tällä kertaa sitä tee vaan tarjoilen kaupan pakastealtaan pullaa vauvan katsojille aikanaan. Leivoin sit parit maustekakut pakastimeen ja huomenna vietämme äiti-poika-aamupäivän leipoen litran taikinan pullaa ja jos vielä perjantainakaan en synnytä leivon toiset pari kahvikakkua pakkaseen, joka kyllä on jo mansikoista pullollaan.



LIIKEKIVUT; jep, ei ole ennen sattunut vauvan liikkuminen kuten nyt sattuu. Kovin laaja-alaisilta tuntuun Ruun liikkeet, sattuu useimmiten kylkiin tai häpyliitokseen tai mikä oudointa nivustaipeisiin. Myös ylämahaa kivistää oudosti välillä.



ELAINE; kuulumiset luin melkein tippa silmässä, ihanaa, että kaikki sujuu hienosti, maidon ja vauvat voi melkein haistaa näin linjoja pitkin.



KARVAT ja KAUNEUS; ajelin juuri sääri- ja kainalokarvat ja muut alakarvat mies joutui ajelemaan jo joku aika sitten. Yritin eka itse, mutta eihän siitä mitään tullut kun ei näe mahan alle niin ei näe. Nyt on sitten nekin paikat siistinä. Parturissa kävin siis maanantaina, ja olen jo alkanut tottua tummaan tukkaan, se tekee kivasti silmistäni sinisemmät, kulmat, ripset ja jalat on myös hoidettu, jotenka huomenna pullan leivonnan jälkeen teen itselleni pedikyyrin ja lakkaan käsien kynnet. Sitten on kaikki valmista. Tänään kun menin hakemaan esikkoa eskarista, eräs äiti sanoi ja eskariope yhtyi hänen näkemykseensä että " näytit säteilevältä heti aamusta ja nyt päivästä oikein loistat, olet todella kaunis ja hyvännäköinen" Katsoin puhujaa varmaan kuin halpaa makkaraa ja nikottelin kiitoksen ja totesin että itsestä tuntuu ihan teurasporsaalta....kerroin tuon uskomattoman kohteliaisuuden illalla miehelle niin hän totesi että mikäs tuossa, hänen mielestä raskaus on tehnyt minusta erityisen viehättävän ja jos mahdollista vielä kauniimman, oli pakko piilossa pirauttaa pari liikutuksen kyyneltä, harvoin hän jotakin tuollaista sanoo :-)



Kylläpäs väsyttää ihanasti, hoidon ansiota, taidan käydä unta odottelemaan, josko tänä yönä saisi nukkua kunnolla.



Ruusunen ja pikku Ruu 37+5

siis synnytyksessä, esikkoa synnyttäessä en saanut syödä, enkä oikein juodakaan mitään koska oli riski sektiosta, siksipä olikin juhlaa kun poikaa synnyttäessä sain syödä SUKLAATA! No, ihan pari riviä vain, mutta kuitenkin. Lisäksi minulle annettiin mehua, vaikka vaadin vettä. Muutapa en juuri ole kaivannutkaan, sitten kun urakka on ollut ohitse on tullut kamala nälkä joten tee ja leivät ovat tehneet kauppansa.



Suklaalla olen siis varustautunut nytkin matkaan.



Ruusunen taas

..eli pääsinkin tänään peruutusajalle neuvolalääkäriin. Paikat olivat kuulemma jo kypsyneet ja vähän aukikin, mutta lääkäri ei luvannut pikaista synnytystä. Parempi olisi kuulemma kasvatella vaavia masussa vielä muutama viikko.



Sain myös lähetteen Kättärille, kun SF-mitta on ollut parilla kerralla liian pieni (?). Tai siis lähtenyt laskuun, ja lääkäri halusi varmistaa, ettei vauvalla on kaikki ok. En ole kamalan huolissani, koska olen aika pitkä ja vauva ' uppoaa' masuun sen takia hyvin. Ja ultrissa on vauva ollut aiemmin hyvän kokoinen.



INKULILLE piti kommentoida Vantaan neuvolakäynneistä. Eli minulla on sama tilanne, neuvolat olisivat ilman tätä peruutusaikaa olleet kahden viikon välein. Meidän neuvolassa (itä-vantaalla) on kuulemma terveydenhoitajista pulaa sairauslomien ym. takia, ja aikoja ei vaan tahdo löytyä... Viimeiseksi raskauden aikaiseksi lääkäriajaksikin tarjottiin (ensimmäistä vapaata aikaa) lokakuun puolesta välistä, eli kaksi viikkoa LA:n jälkeen. En sitten ottanut sitä :). Onneksi tuli tänään tuo peruutusaika!



ELAINELLE vielä pikaisesti onnea vauvojen kotiinsaannista! Toivottavasti saadaan pian kuulumisia, miten arki on tyttösten kanssa lähtenyt sujumaan. Nyt sohva ja BB kutsuvat :)



- joannam & masuasukki 36+2 -

Elainelle onnittelut pikkuisten kotiin saamisesta. Siitä se arki lähtee.



Taas on illan mittaan supistellut, mutta ei kipeästi eikä säännöllisesti. Kaippa mä kärvistelen vielä rv42+2 täällä mahani kanssa. Silloin kait ne viimeistään käynnistää synnytyksen.



Poitsun kanssa ei ollut mitään tällaista. Silloin rv40+ alkoi olee harjoitus suppareita jotka ei ollu kipeitä eikä säännöllisiä. Ei niitä edes oikein huomannut. Silloin kun alkoi supsitelemaan niin se oli menoa ja synnytys kestikin vain 9 tuntia. Nyt sitten on supistellut paljon, kipeästi ja säännöllisesti mutta mitään ei oo tapahtunut. Just miehelle sanoinkin että poitsun kaa oli helpompaa, ei turhat supparit valvottaneet tai mitään.



Syömisestä synnytyksessä. Poitsun kaa ei ois tullu mieleenkään että oisin mitään syönyt. Kätilön antama omenamehu lasillinenkin närästi niin paljon että huh huh. En ota nytkään mitään evästä synnärille. Mies tuokoon sitten suklaata yms kun vauva on syntynyt.



Just mietin et mitenköhän kiireistä kättärillä on syyskuussa.



En muista enään mitä piti kirjoittaa. Meen päivittämään meijän syyskeijujen sitä listaa. Ja sitten jos menis nukkumaan.



Mitenhän Halifantti, joko oot nyytin kanssa kotiutunut? Tuu kertomaan kuulumisia kun ehdit!



Öttis, Veeti ja masuasukki rv40+0