Lue keskustelun säännöt.
Olen etä-äiti, saa kivittää! :-D
18.09.2014 |
Tällä hetkellä lapseni on kanssani joka toinen viikko, mutta kun hän menee kouluun, hän tapaa minua vain joka toinen viikonloppu. Lapsi on kirjoilla isänsä luona.
Päädyin ratkaisuun eron jälkeen, koska muutin 20 km päähän yksiööm,(pl-seutu ja hyvin pieni palkka, 2000 e brutto) ja pian olen muuttamassa 50 km päähän lapsen isästä, ja hänen kotinsa on lapsen alkuperäinen koti, ja päiväkoti se vanha tuttu, sekä kaverit myös. Ajattelen lapsen parasta, ja vain sitä. Lapseni isällä on tilavampi koti, ja muutenkin asiat hyvin.
Itselleni oli heti itsestäänselvyys että lapsi jää kirjoille isälleen, mutta montaa ihmistä se on ihmetyttänyt kovasti. Miksi etä-aiti tuntuu vieläkin olevan tabu?
Kommentit (78)
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:32"][quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:27"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:20"][quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:02"] Mun mahassa muljahtaa, kun ajattelen itseni ap:n tilalle. En ikinä suostuisi, vaikka lasten isä asuisi presidentin linnassa. Tässä on varmaan taustalla jotain muutakin. [/quote] No on, minun terveydentilani, joka on erittäin epävakaa. Tulen tod.näk. jäämään sairaseläkkeelle muutaman vuoden sisällä.
ap [/quote] Et sitten halunnut osallistua lapsen elämään isommin niin kauan kuin kykenet?
[/quote]Mitä tällä tarkoitat? Olen kyllä jo kertonut, että lapsi on seuraavat kolme vuotta 2 vk kuukaudesta luonani, eli yhtä paljon kuin isänsä luona. Enempään en kuntoni vuoksi olisi kyennyt, kuin tämä viikko/viikko systeemi.
ap
ap
[/quote]
Niinhän tosiaan kirjoitit. Hyvä ratkaisu varmaan, jos teistä siltä tuntuu. Toivottavasti sun sairaus ei eteniskään niin nopeasti, mitä vaikutat odottavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:49"]
Kannattais ladata kaikki faktat tiskiin heti avauksessa eikä ripotella niitä yks kerrallaan. Tulee tunne että trolli siellä keksii koko ajan lisää...
[/quote] No, halusin nähdä miten täällä hutkitaan tutkimatta. kukaan ei edes kysellyt koko tilannetta, tekivät vain omia oletuksiaan. Just tämän takia vihaan naisvaltaisia aloja.
Eli testasin, tuomitaanko täällä tietämättä/kysymättä. Tuomittiin. ;-)
Itse tiedän että ratkaisu on paras mahdollinen lapselle, en mitenkään jaksaisi jos en joka toinen viikko saisi nukkua ja levätä niin paljon kuin sielu sietää. :-)
Muutama fiksu, tai aika montakin, on onneksi tässä ketjussa ollut. :-)
Mutta yleensä täällä kivitetään aina aloittaja. Jos olisin tehnyt aloituksen, jossa olisin kertonut olevani lähivanhempi, ja parantumattomasti sairas, ja kiskonut lapseni juuriltaan, minut olisi sittenkin kivitetty. :-D
ap
Kun erosin lasteni isästä, meille molemmille oli itsestään selvää että lapset jäävät minun luokseni asumaan. En kuitenkaan ymmärrä miksei isä voisi ihan yhtä hyvin olla se lasten lähivanhempi. Eiköhän pääasia ole ratkaista nämä lasten asumisjärjestelyt sen mukaan mikä kenenkin perheen kohdalla on järkevintä?
Ei äiti ole automaattisesti se paras lähihuoltaja lapsilleen ja joskus tilanteet ovat vain sellasia ettei se lähivanhemmuus äidin kohdalla ole järkevintä vaikkei äitiydessä mitään vikaa olisikaan.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:55"]
Kun erosin lasteni isästä, meille molemmille oli itsestään selvää että lapset jäävät minun luokseni asumaan. En kuitenkaan ymmärrä miksei isä voisi ihan yhtä hyvin olla se lasten lähivanhempi. Eiköhän pääasia ole ratkaista nämä lasten asumisjärjestelyt sen mukaan mikä kenenkin perheen kohdalla on järkevintä?
Ei äiti ole automaattisesti se paras lähihuoltaja lapsilleen ja joskus tilanteet ovat vain sellasia ettei se lähivanhemmuus äidin kohdalla ole järkevintä vaikkei äitiydessä mitään vikaa olisikaan.
[/quote]Näin juuri. Mutta onpa täälläkin joku minua itsekkääksi sanonut. Juuri kuten arvelinkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te eroatte? Sairautesi vuoksiko?
Ollaan myös juteltu miehen kanssa, että mitä tehtäisiin jos tulisi ero. Tulimme siihen tulokseen että lapset jäisivät isälleen ja asumaan tuttuun asuntoon (mies omistaa tämän asunnon). Muussa tapauksessa lapset joutuisivat minun kanssani johonkin vuokraluukkuun.
Ja kyllähän ns. vapaus houkuttaa myös. Rakastan lapsiani yli kaiken mutta tiedän myös omat rajani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8 vuotta etä-äitinä, etäisyys 200 km.. :/
En halua kivittää, olen itsekin ollut etä-äiti. Olin ravintola-alalla vuorotöissä, ja exäni työttömänä. Oli päivänselvää että pojalla oli parempi olla isänsä kanssa eikä niin että häntä olisi retuutettu vuoropäiväkodin, isän kodin ja äidin kodin välillä. Törmäsin kummallisiin asenteisiin kyllä, eräs henkilö kysyi jopa suoraan että olenko hullu, juoppo vai narkkari kun lapsi ei asu kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:02"]Mun mahassa muljahtaa, kun ajattelen itseni ap:n tilalle. En ikinä suostuisi, vaikka lasten isä asuisi presidentin linnassa. Tässä on varmaan taustalla jotain muutakin.
[/quote] no eikö jo kerrottu? Lappsella sairauksia ja ap:n piireissä olisi kiusattu, joten rikas isä saa hoitaa hankalan lapsen
Taidetaan lukea ap kanssa eriketjua. Aloittajaan tilanteeseen suhtaudutaan avoimesti kysymyllä, eikä kivittämällä. Ehkä hän kompeisoi omaa epävarmuuttaa näkemällä, jotain mitä me muut emme näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sillä varmaan ole enää mitään väliä missä sitä asuu ja kenen kanssa kun perhe on hajotettu ja kriisi jo tapahtunut. Lapsi kärsii joka tapauksessa eroon johtavaista tekijöistä, eroprosessista ja perusturvallisuuden horjumisesta, hylkäämisistä.
Eli minä kyllä kivittäisin kaikki perheet, jotka liian hepposin perustein lähtevät lapsia tekemään ja luovuttavat sitten liian helpolla. Enkä puhu luovuttamisessa vain erosta vaan tulevaisuuden suunnittelusta, sitä perheen ja parisuhteen ylläpidosta, toisten kunnioittamisesta ja huomioimista ennen lapsen tekoa.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 00:07"]
Ei sillä varmaan ole enää mitään väliä missä sitä asuu ja kenen kanssa kun perhe on hajotettu ja kriisi jo tapahtunut. Lapsi kärsii joka tapauksessa eroon johtavaista tekijöistä, eroprosessista ja perusturvallisuuden horjumisesta, hylkäämisistä.
Eli minä kyllä kivittäisin kaikki perheet, jotka liian hepposin perustein lähtevät lapsia tekemään ja luovuttavat sitten liian helpolla. Enkä puhu luovuttamisessa vain erosta vaan tulevaisuuden suunnittelusta, sitä perheen ja parisuhteen ylläpidosta, toisten kunnioittamisesta ja huomioimista ennen lapsen tekoa.
[/quote] voi vittu että sä olet tyhmä. todellinen ääliö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 04:28"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 00:07"]
Ei sillä varmaan ole enää mitään väliä missä sitä asuu ja kenen kanssa kun perhe on hajotettu ja kriisi jo tapahtunut. Lapsi kärsii joka tapauksessa eroon johtavaista tekijöistä, eroprosessista ja perusturvallisuuden horjumisesta, hylkäämisistä.
Eli minä kyllä kivittäisin kaikki perheet, jotka liian hepposin perustein lähtevät lapsia tekemään ja luovuttavat sitten liian helpolla. Enkä puhu luovuttamisessa vain erosta vaan tulevaisuuden suunnittelusta, sitä perheen ja parisuhteen ylläpidosta, toisten kunnioittamisesta ja huomioimista ennen lapsen tekoa.
[/quote] voi vittu että sä olet tyhmä. todellinen ääliö.
[/quote]
Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, eikä tää nyt kovin hyvältä tunnu. -ap
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 00:01"]
Taidetaan lukea ap kanssa eriketjua. Aloittajaan tilanteeseen suhtaudutaan avoimesti kysymyllä, eikä kivittämällä. Ehkä hän kompeisoi omaa epävarmuuttaa näkemällä, jotain mitä me muut emme näe.
[/quote] Tarkoitinkin muutamaa kivittäjää, en ole kirjoittanut että kaikki olisivat sitä tehneet. Ja kiitos, ei ole minkäänlaista epävarmuutta minkään asian suhteen. Kunhan vaan halusin testata tuleko kiviä, ja muutama tuli. Pääasia vastauksista on ollut asiallisia, todella moni. :-)
ap
Mä olen itse lähi-äitipuoli ja voin todeta koko sydämestäni, että miehen ex ei tosiaankaan ole huono äiti millään muotoa. Kun toisella on epäsäännöllinen ja paljon matkustelua vaativa työ, niin oli järkevämpää että lapsi jäi isälleen. Tilanteita on monia.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 00:07"]
Ei sillä varmaan ole enää mitään väliä missä sitä asuu ja kenen kanssa kun perhe on hajotettu ja kriisi jo tapahtunut. Lapsi kärsii joka tapauksessa eroon johtavaista tekijöistä, eroprosessista ja perusturvallisuuden horjumisesta, hylkäämisistä.
Eli minä kyllä kivittäisin kaikki perheet, jotka liian hepposin perustein lähtevät lapsia tekemään ja luovuttavat sitten liian helpolla. Enkä puhu luovuttamisessa vain erosta vaan tulevaisuuden suunnittelusta, sitä perheen ja parisuhteen ylläpidosta, toisten kunnioittamisesta ja huomioimista ennen lapsen tekoa.
[/quote]Mistä tiedät että on heppoisin perustein lähdetty lapsia tekemään? Oletko kuullut että ihmiset voivat muuttua? Eksälle tuli ongelmia jotka olivat ylitsepääsemättömiä parisuhteen kannalta, eikä hän halunnut edes yrittää. Isänä hän kuitenkin on hyvä.
Ja kuka tässä on hylännyt? Lapsi on viikon isänsä ja viikon äitinsä luona. Perusturvallisuus tässä lapsella on myös kasvanut, kun ei enää tarvitse kuunnella isän huutoa ja äidin itkua, ja kiikuttaa itkevälle äidille pehmoleluja. Lapsi on monta kertaa sanonut, miten iloinen on kun minulla on taas hyvä olla. Lapsen stressistä johtuneet tic-oireet hävisivät aika pian eron jälkeen, lisäksi päänsäryt, ja myös häiriökäytös, lapsi on nyt mitä tasapainoisin, ja eksänkin kanssa asialliset välit.
Minusta pari joka ei tule toimeen, mutta pysyy yhdessä lasten takia, tekee lapselleen/lapsilleen enemmän hallaa kuin pari joka eroaa riitaisuuden takia, ja tulee sen jälkeen keskenään toimeen. Vanhempien rakkaudettomat välit ne vasta traumpoja jättävätkin, olen sivusta seurannut moneen otteeseen.
ap
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:46"]
Miten olette ajatelleet lasta valmistaa siihen että hänen elämän suurimman muutoksen aikana äiti ei enää olekaan arkivanhempi. Koulu on jo itsestään iso muutos ja sitten äidistäkin tulee etäinen varavanhempi, joissain kaukaa eikä mukana arjen muutoksessa.
[/quote] No, jos olen uudessa, kevyemmässä ammatissani silloin, samalla suunnalla kuin lapsen koulu, luulen että viikko/viikko systeemi voi jatkua. tai jos jään sairaseläkkeelle, sitten kuskaan häntä kouluun sen 45 min. suuntaansa.