Miksi usein toinen nimi on ensimmäistä nimeä kauniimpi?

Koska pitemmät nimet ovat usein kauniimpia, ja rytmityssyistä toisessa nimessä on useammin kolme tavua kuin ensimmäisessä.

Suomessa liian kaunis nimi on hienostelua. Heti huudellaan ja haukutaan tälläkin palstalla, että eihän kenenkään nimeksi sovi Isabella Virtanen.

No ei ainakaan noissa esimerkeissä ole. Mutta noin yleensä pidempi nimi on epäkäytännöllisempi ja sointuu paremmin toisena nimenä, vrt. Isabella Katariina Aureliaana - onko vähän mahtipontista. 

Koska suomalaiset ovat arkoja eivätkä halua millään tavoin pröystäillä - edes nimissä. :( Ja en nyt siis tarkoita, että vieraskieliset nimet ovat pröystäilyä (ihan päinvastoin), vaan sellaiset erikoiset ja pidemmät nimet.

Pojalla on komea ja harvinainen nimi toisena, ottakoon sen käyttöön aikuisena jos maittaa. Eka nimi on hajuton tavis.

Tyttärelläni on kaksi nimeä, joista henkilökohtaisesti mielestäni toinen nimi on kauniimpi (eikä etunimikään tietenkään mielestäni huono ole), mutta näinpäin nimet sointuvat paremmin. Kumpikin nimi tosin täysin suomalaisia, vanhahkoja nimiä.

Koska pitkistä ja kauniista nimistä tulee kamalia lempinimiä. Haluan pitää lasteni etunimet lyhyinä ja ytimekkäinä, joista ei tule vakilempinimiä(hellittelynimet erikseen!), toiste nimet voivat olla pidempiä ja "pröystäilevempiä". En tunne yhtään Isabellaa, Katariinaa, Viviania ym, jota ei kutsuttaisi lempinimellä.

Koska ensimmäinen nimi on käyttönimi ja toinen on nimenomaisesti dekoraatiota eli koriste.

Ne tokat ja kolmannet nimet on tyttölapsilla niitä, joita äidit laittoivat kuusivuotiaina nukeilleen.

Miina Mirabella (joo, tämä oli Barbilla)

Aino Adalmiina (joo, niin tääkin)

Ei kenenkään isoäidillä oo tollasia nimiä, vaikka nämä Jennat yrittävät niin väittääkin.

Koska sä tykkäät prinsessanimistä...? :)