Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä vaivaa kun pieni ponnistelu jo saa voimaan pahoin ja aivoni väsymään?
22.08.2021 |
Joka ikinen päivä kun joudun oppimaan, kuuntelemaan, kirjoittamaan ja tekemään tehtäviä niin olen aivan loppu. Jo pelkästä tiedonhausta.
Aamulla saattaa olla ihan hyvä fiilis, että tänään jaksan. Kun pääsen paikanpäälle opiskeluideni pariin, niin ajatukseni tai koko olemukseni on aivan uupunutta. Voin fyysisesti pahoin, voimat ovat loppu ja päätä kiristää.
Unohtelen sanoja, joka on noloa kun täydellinen black out tulee kesken lauseen. En muista yhtään mitä olin sanomassa ja yritän keksi jonkun hätäisen korvaavan asian joka liittyy jotenkin aiheeseen. Puhe saattaa olla myös puuromaista, tönkköä ja joudun tsemppaamaan peitelläkseni näitä. Sekin vie energiaa ja olen jo parin tunnin jälkeen varmasti valmis menemään kotiin sängyn pohjalle. Loppupäivän tehtävät ovatkin aina ihan helvettiä kun varsinainen työ alkaa päivän aiheista. Tulee kyllä henkisesti kamala olo, joka päivä kun olen suoriutunut rimaa hipoen päivästä.
Olen oikeasti tunnollinen ja tahdon suoriutua hyvin mutta tämä on vienyt minut ihan mukanaan. Pitäisi jaksaa mutta en vain jaksa.
Kilpirauhasvaivoja on, syön säännöllisesti lääkettä sekä nyt rautaa ja vitamiineja.
Nytkin yritin tehdä yksinkertaista tehtävää ja hakea tietoa, uuvuin taas täysin ihan vain muutamaan helppoon tehtävään. Ihan kuin olisin jossain muualla koko ajan, aivot on niin mössöä, että pelottaa.
Olen nuori aikuinen.
Kommentit (27)
Pitäisikö näistä jo varata aika lääkäriin?
Olen voinut henkisesti huonosti kyllä jo pitkään. Se nyt vaikuttaa aina minuun kokonaisvaltaisena lamaantumisena ja kongitiivisina häiriöinä. Nämä pahat kaudet ovat sitten oikeasti tätä himmeällä liekillä ponnistelua, ei tule mitään enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Joka päivä tekisi mieli jäädä kotiin koska tiedän kuinka tämä vaikuttaa itsetuntoon sekä häpeän päivittäin näitä oireita. Pelkään, että olen taantunut enkä saa enää ajatteluani kirkkaaksi tai voimia takaisin. Tämä on niin kokonaisvaltaista, vaikuttaa ihan koko elämänlaatuun.
Muuta en jaksa kun perusasiat kotonakin, onneksi edes ne. Asun yksin eli ei pitäisi olla mitään suurempia voimavaroja kuluttavia asiota mutta silti en jaksa. Ihan tuntuu kuin olisi vain pinnallisesti elossa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet väsynyt, ehkä väärällä alalla.
Onko fyysinen kunto hyvä ? sekin vaikuttaa asiaan.
En ole väärällä alalla. Kyllä minua kiinnostaa mutta en osaa selittää mikä on. Voimavarat ovat heikot ja se hävettää. Kuolemasta haaveilen päivittäin tai ainakin viikottain. Ihan vain sen takia kun on näin uupunut enkä tiedä mikä vaivaa. Ollut aika kivuliaita elämäntilanteita ja suuria muutoksia tässä vuodenkin sisään,että ehkä oireilen, en tiedä.
Fyysinen kunto on varmaan huonontunut jonkin verran.
ap
Lääkäriin. Siellä selviää.
Voi olla, että lääkitys on vähän pielessä ja vaatii säätämistä. Tai sitten olet uupunut ja/tai masentunut.
Itsellä samantyylisillä oireilla kyseessä oli burnout ja siitä seurannut masennus. Nyt lääkityksen ja terapian avulla pyrin saamaan kognitiivista toimintakykyä paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
B-vitamiinin tai raudan puute saattaa vaikuttaa myös. Veriarvot kannattaisi tutkituttaa.
Hyvin tuttuja oireita. Taustalla traumaattinen lapsuus ja elämä. Pitkittynyt masennus ja yksinäisyys. Korkeat arvosanat yliopisto-opinnoissa, mutta uupumus ja hylätyksi tulemiset työelämässä, työttömyys. Olen syönyt mielialalääkkeitä jo 15 vuotta ja käynyt erilaisissa lyhytterapioissa. Mikään ei ole saanut voimavaroja takaisin tai läheisiä ihmissuhteita elämääni. Ilman läheisiä ihmissuhteita ja välittämistä ei taas voi parantua masennuksesta. Loputon kierre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen olo, että olisi imetty elämänvoima. Kaikki ilo on kadonnut ja elämä on vain rämpimistä. Veikkaan raudanpuutosta ja toisaalta masennusta.
Tekisi mieli vain luovuttaa kaiken suhteen. Niin opiskelujen, itseni ja kaiken. Jos olisi kanttia, niin jäisin yhteiskunnan ulkopuolelle enkä välittäisi hitusenkaan vertaa. Sellaisia ajatuksia on usein.
Minä olen vielä mielestäni vahva yksilö ollut ja selvinnyt jos mistä. Se selviytymismoodi on täysin kateissa ollut liian kauan ja olen vain suodattanut kaiken, ollut kuin mitään ei olisikaan ja kävellyt eteenpäin. Tuntuu kyllä kuin uppoisi johonkin vain, pois todellisuudesta, Dissosisoin kai aika usein nykyään tai olen muuten vaan ihan pihalla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Hyvin tuttuja oireita. Taustalla traumaattinen lapsuus ja elämä. Pitkittynyt masennus ja yksinäisyys. Korkeat arvosanat yliopisto-opinnoissa, mutta uupumus ja hylätyksi tulemiset työelämässä, työttömyys. Olen syönyt mielialalääkkeitä jo 15 vuotta ja käynyt erilaisissa lyhytterapioissa. Mikään ei ole saanut voimavaroja takaisin tai läheisiä ihmissuhteita elämääni. Ilman läheisiä ihmissuhteita ja välittämistä ei taas voi parantua masennuksesta. Loputon kierre.
Hei, ymmärrän sinua. Minulla myös vahvasti traumaattinen lapsuus kun kaikenlaista sairasta tapahtui ja elän menneisyyteni kanssa päivittäin. En pääse sitä pakoon, en vaikka miten yritän. Olen vain jäänyt sen alle ja eikä ole voimia enää taistella sitä vastaan. Se vain on ja pysyy vaikka teen mitä ja siksikin olen ajattellut paljon kuolemaa.
Tuo on kyllä ikävä kierre. Itse en ole päässyt terpiaan asti vielä enkä ole suostunut ottamaan käyttöön pitkäaikaista lääkitystä. Muutamia kokeiluja joista ollut enemmän haittaa kun hyötyä.
Joo o.. sen kun joku meille kertoisi miten tästä helvetistä pääsee irti vai mitä? Taustalla itsellä useita masennuskausia ja työuupumisia. Nykyään kaikki on tahmeaa ja vaikeaa, se vähäinenkin usko ihmisiin ja elämään on jossain kadoksissa. Tai itseensä myös kun ei vaan jaksa. Haluaa olla poissa kaikesta ja samalla toivoa, että tapahtuisi ihme ja elämä asettuisi hyvälle mallille. Pitäisi jaksaa mutta kun en vaan v***u tiedä mistä sitä energiaa saa. Anteeksi mutta olen kanssa ihan loppu.
Tsemppiä kuitenkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä viitsi uhriutua. Kukaan ei käske elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vika myös opiskelun uudenlaisessa vaativuudessa, että kaikki tieto pitää jumaliste itse etsiä ja itse pitää pohtia jotain soopaa että mitä juuri minä tästä ajattelen, oppimispäiväkirkat sun muut.
Jos opiskeluun liittyy toetotekniikan ja softan kanssa takkuamista, niin sen pahempi. Jossain lukiossakin täytyy jo jokin geometrinen kuva siirtää oppimisalustalle, ja siihen äheltämiseen voi mennä tunti.
Itse joudun tekeen vaivaisia verkkokursseja, mutta niissäkin joutuu hoksaamaan että miten siinä edetään, ja lopussa jännittämään että menikö suorite läpi teknisesti, vai onko siinä jokin bugi.
Varmasti väsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö näistä jo varata aika lääkäriin?
Olen voinut henkisesti huonosti kyllä jo pitkään. Se nyt vaikuttaa aina minuun kokonaisvaltaisena lamaantumisena ja kongitiivisina häiriöinä. Nämä pahat kaudet ovat sitten oikeasti tätä himmeällä liekillä ponnistelua, ei tule mitään enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Joka päivä tekisi mieli jäädä kotiin koska tiedän kuinka tämä vaikuttaa itsetuntoon sekä häpeän päivittäin näitä oireita. Pelkään, että olen taantunut enkä saa enää ajatteluani kirkkaaksi tai voimia takaisin. Tämä on niin kokonaisvaltaista, vaikuttaa ihan koko elämänlaatuun.
Muuta en jaksa kun perusasiat kotonakin, onneksi edes ne. Asun yksin eli ei pitäisi olla mitään suurempia voimavaroja kuluttavia asiota mutta silti en jaksa. Ihan tuntuu kuin olisi vain pinnallisesti elossa.
ap
Kuulostaa siltä, että olet ihan perinteisesti uupunut. Perehdy asiaan. KAikki eivät koe mitään yht´äkkistä täyttä romahdusta, tai ainakin ennen sitä olo on pitkään juuri tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa tarkistuttaa kilpirauhasarvot ja rauta. Jos kumpikin on juuri viitteissä, se ei merkitse, että kaikki on kunnossa. Jokaisella on oma yksilöllinen arvo, jolla voi hyvin. Yleensä nyrkkisääntönä t4v on hyvä, kun on viitealueen yläkolmanneksessa.
Sekä raudanpuute että kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa juuri kuvailemiasi oireita. Kannattaa kääntyä osaavan lääkärin puoleen.
Vierailija kirjoitti:
Pitkittynyt korona?
Voi hyvä luoja. Vaihda jo levyä.
Itselläni syy tuohon oli alhainen ferritiini. Jos lopetan rautalisän syönnin pariksi kuukaudeksi, tuo aivouupumus palaa ja pää uupuu taas ihan hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tarkistuttaa kilpirauhasarvot ja rauta. Jos kumpikin on juuri viitteissä, se ei merkitse, että kaikki on kunnossa. Jokaisella on oma yksilöllinen arvo, jolla voi hyvin. Yleensä nyrkkisääntönä t4v on hyvä, kun on viitealueen yläkolmanneksessa.
Sekä raudanpuute että kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa juuri kuvailemiasi oireita. Kannattaa kääntyä osaavan lääkärin puoleen.
Minulla on samankaltaisia oireita kuin ap:lla. Kilpirauhasarvoja on seurattu (ovat lähellä ylärajaa) mutta rauta-arvoja ei koskaan. Hemoglobiinikin on kohdillaan mutta eihän se tarkoita, että asiat olisivat kunnossa. Minä en vain ymmärrä miksi yksikään lääkäri ei ole otattanut rauta-arvoja, tosin en ole itse älynnyt edes kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tarkistuttaa kilpirauhasarvot ja rauta. Jos kumpikin on juuri viitteissä, se ei merkitse, että kaikki on kunnossa. Jokaisella on oma yksilöllinen arvo, jolla voi hyvin. Yleensä nyrkkisääntönä t4v on hyvä, kun on viitealueen yläkolmanneksessa.
Sekä raudanpuute että kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa juuri kuvailemiasi oireita. Kannattaa kääntyä osaavan lääkärin puoleen.Minulla on samankaltaisia oireita kuin ap:lla. Kilpirauhasarvoja on seurattu (ovat lähellä ylärajaa) mutta rauta-arvoja ei koskaan. Hemoglobiinikin on kohdillaan mutta eihän se tarkoita, että asiat olisivat kunnossa. Minä en vain ymmärrä miksi yksikään lääkäri ei ole otattanut rauta-arvoja, tosin en ole itse älynnyt edes kysyä.
Hemoglobiini voi olla hyvä, ja ferritiini silti alhainen. Harvalla naisella ferritiini on kunnossa, ja kahvia juovilla vielä harvemmin. Mulla oli ferritiini viiterajoissa, mutta lääkäri sanoi että sitä kannattaa silti nostaa, kun oli vahva epäily että uupumus johtui siitä. Ja niinhän se oli. Söin 4 kk rautalisää ja olo parani totaalisesti. Sen jälkeen joka toinen päivä nyt pysyvästi syön rautaa.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen olo, että olisi imetty elämänvoima. Kaikki ilo on kadonnut ja elämä on vain rämpimistä. Veikkaan raudanpuutosta ja toisaalta masennusta.
Tekisi mieli vain luovuttaa kaiken suhteen. Niin opiskelujen, itseni ja kaiken. Jos olisi kanttia, niin jäisin yhteiskunnan ulkopuolelle enkä välittäisi hitusenkaan vertaa. Sellaisia ajatuksia on usein.
Minä olen vielä mielestäni vahva yksilö ollut ja selvinnyt jos mistä. Se selviytymismoodi on täysin kateissa ollut liian kauan ja olen vain suodattanut kaiken, ollut kuin mitään ei olisikaan ja kävellyt eteenpäin. Tuntuu kyllä kuin uppoisi johonkin vain, pois todellisuudesta, Dissosisoin kai aika usein nykyään tai olen muuten vaan ihan pihalla.
ap
mulla on samoja fiiliksiä. mäkin olen opiskelija. ala kiinnostaa mutta silti en haluaisi ja jaksaisi opiskella. haluaisin vain olla vapaa ja elää miten haluan. masennustakin on ollut. saattaapa olla nytkin.
Alue: Aihe vapaa
Olet väsynyt, ehkä väärällä alalla.
Onko fyysinen kunto hyvä ? sekin vaikuttaa asiaan.