Näissä maissa pidempään asuneet: Missä Välimeren maassa helpointa/vaikeinta tulla osaksi paikallisten yhteisöä?
Suomalaisissa ei ole mitään vikaan ja varmaan löytää ihmisiä viimeistään joko suomibaarista tai harrastuksen parista.
Jos lähtökohtana on englannin lisäksi auttavasti paikallista kieltä, mutta halu oppia kieltä ja kulttuuria, niin onko realismia kotoutua, siten että saa paikallisista kavereita ja jopa ystäviäkin.
Onko maissa eroa? Voi olla oma ennakkoluulo pitää esim ranskalaisia ja italialaisia sisäänpäin lämpenevinä, mutta onko eroa vaikka espanjalaisiin tai kreikkalaisiin?
6-kympin hujakoilla olevana virkeänä ja liikunnallisena pariskunta aikomus alkaa talvikaudet asumaan pääosin etelän lämmössä.
Kokemuksia/vinkkejä? Lähinnä em. maat vaihtoehtoina, tällä hetkellä ehkä Espanja eniten.
Italialaiset ovat tosi uteliaita ja seurallisia ja puheliaita, mutta myös tavallaan aika epäluuloisia. He ovat kyllä kiinnostuneita sinusta ja lörpöttelevät kahviloissa ja kaupoissa mieluusti ventovieraidenkin kanssa, mutta sisäpiiriin pääsemisessä kestää hetki. Itselläni tuota helpotti se että olen italialaisen miehen kanssa naimisissa ja sitä kautta automaattisesti minut hyväksyttiin perhepiiriin.
Mutta siis ilman muuta voi saada paikallisistakin ystäviä, jos vaan opettelee kielen ja kulttuurin.
Jos valitset Italian (tai oikeastaan minkä vaan noista), niin varaudu tiettyyn kaaokseen. Nämä maat EIVÄT ole Suomi, tarkoittaen että asiat toimivat vähän miten sattuu ja korruptio kukoistaa. Sen takia paikalliset osaavatkin ottaa löysin rantein - on ihan normi juttu että bussi on tunnin myöhässä tai että sähkösopimuksen tekemisessä menee viikko :D Toisaalta täällä on jumalaisen kaunista, säät hyviä, hintataso Suomeen verrattuna edullinen ja ihmisillä huoleton elämänasenne, ja parempaa ruokaa et saa mistään.