Raskauden viimeinen kolmannes. Kokemuksia?

Ihan hyvä. Maha nyt enemmän tiellä, ei muuta. Helppo raskaus.

Siitä aikaa yli 20 vuotta mutta hyvä molemmissa. Ekassa raskaudessa jaksoin vielä jumpata ja käydä lenkeillä, toisessa raskaudessa vain kävelemässä.

Väsytti, heräsin öisin valvomaan. 

Tuliko loppuaikana yhtään väsymystä tms?

Ensimmäisessä raskaudessa olin ihan järkyttävän turvoksissa.

Toisen raskauden laskettu aika oli elokuulle, joten vietin sen loppuajan esikoisen kanssa uimarannalla. 

Ei oikeastaan mitään vaikeuksia. Tai no, onnistuin polttamaan se vatsakumpuni auringossa + ruskettunut

ex-vauvamaha näytti värin ja olemuksen puolesta ihan rusinalta synnytyksen jälkeen.

Ihan hyvä, jaksoin urheilla loppuun asti. Ainoa vaiva oli selkäkipu joka tuntui vain yhdessä tietyssä kohdassa ja siihen ei auttanut mikään. Kipu loppui syntymän jälkeen kuin seinään.

Hyvä. Insuliinia meni tolkuttomasti raskausdiabetekseen, ja melkein päivittäin tuli hypoglykemioita (=liian matala verensokeri, josta johtuen hikoilu -> palelu -> tärinä), mutta kun osasin varautua niihin ja hoitaa niitä jo ensioireista, pärjäsin hyvin. Yhtenä päivänä oli hirveät liitoskivut, mutta menivät ohi juuri kun sain lainattua vatsatuen kaupungilta :D Eipä sitä sitten tullut käytettyä.

Kävelin 1-2 20-30min lenkkiä päivässä ja kävin pari kertaa viikossa uimassa vielä rv38+. Mahakaan ei hirveästi ollut tiellä, vaikka oli iso. Ylsin leikata varpaankynnet ihan itse :D Vähän puhisutti ja piti käydä pari kertaa päivässä lepäämässä puolesta tunnista tuntiin, mutta muuten ei olossa moitteita. Meinasin tulla sairaalassa hulluksi ne muutamat päivät, jotka olin käynnistyksessä, kun ei saanut lähteä ulos tai ainakaan poistua sairaalan alueelta. Pompin sitten jumppapallolla kaikki päivät tylsyyttäni.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä. Insuliinia meni tolkuttomasti raskausdiabetekseen, ja melkein päivittäin tuli hypoglykemioita (=liian matala verensokeri, josta johtuen hikoilu -> palelu -> tärinä), mutta kun osasin varautua niihin ja hoitaa niitä jo ensioireista, pärjäsin hyvin. Yhtenä päivänä oli hirveät liitoskivut, mutta menivät ohi juuri kun sain lainattua vatsatuen kaupungilta :D Eipä sitä sitten tullut käytettyä.

Kävelin 1-2 20-30min lenkkiä päivässä ja kävin pari kertaa viikossa uimassa vielä rv38+. Mahakaan ei hirveästi ollut tiellä, vaikka oli iso. Ylsin leikata varpaankynnet ihan itse :D Vähän puhisutti ja piti käydä pari kertaa päivässä lepäämässä puolesta tunnista tuntiin, mutta muuten ei olossa moitteita. Meinasin tulla sairaalassa hulluksi ne muutamat päivät, jotka olin käynnistyksessä, kun ei saanut lähteä ulos tai ainakaan poistua sairaalan alueelta. Pompin sitten jumppapallolla kaikki päivät tylsyyttäni.

Unohtui, että oli minulla refluksia, johon lääkityskään ei kunnolla purrut, ja sitten nenä niin tukossa, että piti käyttää reseptilääkkeiden lisäksi välillä käsikauppanuhasuihkeita. Kyllä ne sairaalassa katsoivat, että miksi tuolla on korona-aikana neljä eri nuhasuihketta (reseptilääke, öljysuihke, merisuolasuihke ja Vicks). Minulla on muutenkin kroonista nenän tukkoisuutta, mutta raskausaikana tuntui siltä, että nenä turposi umpeen. Jalkojakin turvotti, minkä takia niitä kutitti ihan tolkuttomasti, mutta ei siis menoa muuten haitannut.

Ensimmäinen raskaus meni hyvin. Toisessa raskaudessa jumalattomat kuukausia jatkuneet liitoskivut. Olin jo valmiiksi ihan poikki synnytyksessä, mikä vielä piti viedä läpi ilman puudutusta.

Hyvä verrattuna alkuraskauden pahoinvointiin ja keskiraskauden supisteluihin ja kipuihin. Väsymystä kyllä oli, mutta se oli jopa ihan mukavaa koska en ole ikinä saanut nukuttua yhtä hyvin :D opin siis nukkumaan myös päiväunia, vaikka luulin aina etten saisi päivällä unta. Toinen vaiva oli pitkän istumisen/automatkojen seurauksena tuleva jalkojen ja alapään turvotus. Olin ajatellut että äitiysloman alettua teen shoppailureissuja ja vierailen kauempana sukulaisilla, mutta ei yhtään huvittanut lähteä autoon istumaan kun tiesi että ilta ja yö olisi tuskaa. Turvotus tuntui todella inhottavana kiristyksenä ja paineen tunteena.