Amk-opinnot, ihan väärällä alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana vähän sekin, että takki on ihan tyhjä, ei mitään käsitystä mitä sitä nyt oikeasti haluaisi sitten tehdä. Ikääkin jo sen verran, että ei tässä loputtomasti voi jahkailla ja ihmetellä. Ahdistaa ihan pirusti koko tilanne. Ap

Suosittelisin varaamaan käyntiajan TE-keskuksen ammatinvalintapsykologille. Tai juttelemaan ammattikorkean opintopsykologin kanssa. Älä jää liiaksi vellomaan ahdistukseen vaan etsi aktiivisesti ratkaisuja. Se on kuitenkin "vain" yksi opiskelupaikka jonka voi lopettaa ja mennä toiseen kouluun toiselle alalle. 

Samaa suosittelen ja kokemuksella. Itse en tehnyt noin ja hammasta purren väänsin väkisin DI-tutkinnon kasaan ahdistuksessa velloen. Ei ollut voimia verkostoitua ja työttömäksi jäin. Nyt meinaan vaihtaa alaa ja joskus mietin että olisinpa tajunnut sen jo opintojen alussa. Alussa siis mietin, etten saa heti luovuttaa, sitten en tohtinut vaihtaa kun en keksinyt mihin vaihdan ja pian opinnot oli niin pitkällä että ne oli sama tehdä loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityön opinnot yliopistossa saattaisivat olla parempi vaihtoehto aloittajalle, jos ala vielä kiinnostaa. Ne ovat kauttaaltaan teoreettisemmat eikä niissä vaadita samanlaista höpöttelijä-otetta edes harjoitteluissa. 

Opinnot ovat teoreettisia, mutta haluaako Ap introverttina ollenkaan sosiaalialan töihin? Sosiaalityöntekijän työ on todella rankkaa henkisesti. Toki Sossuna voi tehdä myös hallinnollisia töitä, mutta niitä ns. helpompia töitä tälläkin alalla on vaikea saada. Suurin osa työpaikoista on lastensuojelussa ja sitä en missään nimessä voi suositella ihmiselle, jonka mielestä on väärässä paikassa amk:n sosiaalialalla. Kannattaa nyt miettiä tarkkaan, että mitä omalta työltä haluaa. Missä olet hyvä ja mitkä asiat tuntuvat vaikeilta? Hyödynnä rohkeasti ammatinvalintapsykologia ja nykyisen koulusi palveluja. 

Suosittelin näitä yliopistopuolen opintoja siksi, että se avaa väylän esim. tutkimus- ja kehitystyöhön joko yliopiston tai muun organisaation leivissä. Erilaisia sote-alan hankkeita EU-rahoituksella tai muulla on pilvin pimein ja niihin tarvitaan asiantuntijoita sekä projektityöntekijöitä. Hyvä ystäväni valmistui sosiaalityö pääaineenaan ja on tehnyt pääasiassa noita kehitystöitä, ei ollenkaan konkreettista kenttätyötä esim. lastensuojelun puolella. Hän piti ko. toimenkuvaa erittäin tärkeänä mutta niin rankkana, että halusi hakeutua muihin juttuihin (ja pääsikin koska teki opintonsa erinomaisin arvosanoin). 

Ammattikorkeakoulussa saa suorittaa mitä tahansa opintoja jos niissä on tilaa. Eli jos sulla on opiskeluoikeus sosionomina, voit kokeilla muita aloja samasta yksiköstä tai ottaa yhteyttä toisiin yksiköihin ihan muille aloille. Kontakti tutkinto-ohjelman vastaavaan ja kysyt mahtuisitko joillekin yksittäisille kursseille muilta aloilta. Ei siis kannata irtisanoa opintopaikkaa ennenkuin olet kokeillut tämän.

Introvertillä on monia hyviä ominaisuuksia, joita tarvitaan työelämässä. (Ei kannata verrata itseään niihin kaikkein puheliaimpiin ekstrovertteihin.) Jos jaksat käydä sosionomikoulun loppuun, voisit päästä niihin paperihommiin tai esimieheksi. Tai sitten voisit kokeilla niiden muiden alojen kursseja nyt, kun sinulla on se amk-opiskeluoikeus, niin kuin joku kirjoitti (hyvä idea).

Jos kuitenkin päättäisit keskeyttää nykyiset opinnot, työkokeilut eri aloilla voisivat olla hyväksi ennen uuden ammatin opiskelua.