Kärsiikö mielenterveyspotilaat tilastaan?

Outo kysymys. Tietenkin kärsii.

Kärsii. Olen itse mt-potilas eikun siis mt-kuntoutuja kuten nykyään on tapana sanoa.

Välillä tulee relapsi, paha olla. Lääkkeitä en halua enää lisätä.

Elämästä meni pari vuotta täysin hukkaan, satutin henkisesti läheisiäni, lopetin opiskelut ja melkein tein itsarin.

Miksi kärsisi? Enemmän kärsii ihmiset, jotka joutuu teennäisesti, väkisin ja vastentahtoisesti juoksemaan oravanpyörässä vuosikymmenestä toiseen. Mt-kuntoutujilla on kissanpäivät valtion piikkiin.

Riippuu paljon mikä on ongelma. Suuri osa kärsii kuin eläimet. Sitä tuskaa ei voi terve edes ymmärtää. Jotlut vähemmän. Esim narskujen tapauksessa ympäristö kärsii enemmän kuin itse päähenkilö.

Kärsin tietysti, en olisi halunnut edes syntyä.

Minulla on kaiken lisäksi lapsikin, joka juuri viime viikonloppuna sanoi, että masennukseni on pahin asia joka hänen elämässään on käynyt.

Eli valitettavasti minun surkeasta päästäni on kärsinyt muutkin kuin minä.

Se vähän niin kuin on mt-diagnoosien ydin, että olotila aiheuttaa suurta kärsimystä, joka ei hellitä kohtuullisessa ajassa. Vaikka henkilö olisi sairauden tunnoton, niin hän saattaa kärsiä, kun maailma on väärin päin.

Kärsinkö? Rukoilin jääväni auton alle tai kuolevani syöpään, joka ikinen päivä. Kadehdin kaikkia jotka kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Kärsin tietysti, en olisi halunnut edes syntyä.

Minulla on kaiken lisäksi lapsikin, joka juuri viime viikonloppuna sanoi, että masennukseni on pahin asia joka hänen elämässään on käynyt.

Eli valitettavasti minun surkeasta päästäni on kärsinyt muutkin kuin minä.

Lisään: esim. tälläkin hetkellä koen ihan fyysistä pahaa oloa enkä haluaisi olla kehossani.

Sellainen möykky sisällä koko ajan, ja rintaa painaa ihan todella.

Joskus on sellaista että tuntuu, ettei vaan jaksa hengittää ja hengittäminen on äärimmäisen raskasta, iho tuntuu todella kiristävältä ym.

Nuo ovat siis niitä kehossa tuntuvia oireita siitä, ettei haluaisi elää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kärsisi? Enemmän kärsii ihmiset, jotka joutuu teennäisesti, väkisin ja vastentahtoisesti juoksemaan oravanpyörässä vuosikymmenestä toiseen. Mt-kuntoutujilla on kissanpäivät valtion piikkiin.

En ymmärrä vastaustasi lainkaan. Mitkä kissanpäivät valtion piikkiin. Kyllä tässä itse kukin joutuu siellä oravanpyörässä juoksemaan mielenterveysongelmista huolimatta. T. Vuodesta 2001 masennusta sairastanut.

Vierailija kirjoitti:

Kärsinkö? Rukoilin jääväni auton alle tai kuolevani syöpään, joka ikinen päivä. Kadehdin kaikkia jotka kuoli.

Sama, taas tänään toivon että kuolisinnpa yöllä nukkuesssani.

Suojatietä ylittäessäni toivon, että joku ajaisi päällle.

Autolla ajaessani mietin, että vetäiskö sillalta alas.

Jne.

Tottakai kärsitään. Ei niitä kutsuta sairauksiksi turhaan.

On todella outo kysymys. Mt-ongelma on sairaus siinä missä muukin fyysinen sairaus, kukaan ei tuskin haluamalla halua olla sairas eikä siitä nauti. Sairauden hyväksyminen osaksi itseä varmasti aiheuttaa kärsimystä ja hankalia tunteita kunnes ne hyväksyy osaksi itseään, tai kunnes sairaus paranee.

Tietysti kärsii. Toivon kuolevani ja elämä on 90% aivan perseestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kärsisi? Enemmän kärsii ihmiset, jotka joutuu teennäisesti, väkisin ja vastentahtoisesti juoksemaan oravanpyörässä vuosikymmenestä toiseen. Mt-kuntoutujilla on kissanpäivät valtion piikkiin.

En ymmärrä vastaustasi lainkaan. Mitkä kissanpäivät valtion piikkiin. Kyllä tässä itse kukin joutuu siellä oravanpyörässä juoksemaan mielenterveysongelmista huolimatta. T. Vuodesta 2001 masennusta sairastanut.

Entäs työkyvyttömyyseläkeläiset? Niinpä niin. Kun ei ole ”tarpeeksi hullu” eli et osaa feikata riittävän hyvin, joudut kitumaan vuosikymmeniä toisten vetäessä lonkkaa meidän piikkiin.

Miksi ihmeessä haluatte kuolla? Ettekö mitenkään keksi mitään muuta, mitä voisitte haluta ihan eläessä? Edes pientä asiaa?

Kuulostaako esim. masennus tai ahdistus mukavalta?

Ainoita poikkeuksia on ehkä mania jolloin ihminen tuntee olevansa voittamaton ja väsymätön mutta kun on tarpeeksi pitkään ollut tuntematta väsymystä niin siitä seuraakin aivan totaalinen väsymys, masennus ja jopa itsetuhoisuus. Lisäksi vielä valtava morkkis, jos on "maniapäissään" aiheuttanut läheisilleen ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä haluatte kuolla? Ettekö mitenkään keksi mitään muuta, mitä voisitte haluta ihan eläessä? Edes pientä asiaa?

Ei itseäni esim. kiinnosta mikään, en saa iloa mistään.

Koen vain suurta tuskaa ja haluan pois.

Se tunne tuntuu koko kehossa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä haluatte kuolla? Ettekö mitenkään keksi mitään muuta, mitä voisitte haluta ihan eläessä? Edes pientä asiaa?

Mielenterveyden sairaus eli masennus aiheuttaa näitä ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä haluatte kuolla? Ettekö mitenkään keksi mitään muuta, mitä voisitte haluta ihan eläessä? Edes pientä asiaa?

Ne pienet asiat tuntuu niin mitättömiltä ettei niiden takia jaksa elää. Ja myös tuntuu ettei mitään pysty saavuttamaan ja on täysin turha ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kärsisi? Enemmän kärsii ihmiset, jotka joutuu teennäisesti, väkisin ja vastentahtoisesti juoksemaan oravanpyörässä vuosikymmenestä toiseen. Mt-kuntoutujilla on kissanpäivät valtion piikkiin.

En ymmärrä vastaustasi lainkaan. Mitkä kissanpäivät valtion piikkiin. Kyllä tässä itse kukin joutuu siellä oravanpyörässä juoksemaan mielenterveysongelmista huolimatta. T. Vuodesta 2001 masennusta sairastanut.

Entäs työkyvyttömyyseläkeläiset? Niinpä niin. Kun ei ole ”tarpeeksi hullu” eli et osaa feikata riittävän hyvin, joudut kitumaan vuosikymmeniä toisten vetäessä lonkkaa meidän piikkiin.

Kyse on juuri työkyvystä. Työkyvyttömyys tarkoittaa ettei voi tehdä työtä. Esim traumatisoitunut ei voi keskittyä.

Ehkä joillekin tosiaan kirjoitetaan eläke jos koneisto ei muuta keksi, mutta monet ei vaan pysty työhön vaikka haluaisi. Tunnollinen ihminen on myös voinut uupua työssä.

Kiusaajanarsistit ei samalla tavalla pala loppuun, kun ihmisyys puuttuu.